Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa pelottavin/erikoisin/selittämättömin kokemuksenne!
Kertokaa näin illan ratoksi kokemuksianne jotka olivat jollain tapaa erikoisia, pelottavia tai selittämättömiä. Mahdottomalta tuntuva sattuma? Olitko joutua rikoksen uhriksi? Näitkö tai koitko jotain yliluonnollista, jotain millä ei tunnu olevan järkevää selitystä?
Kommentit (1158)
1141/1158
|
26.11.2024 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä tapahtui vuosia sitten ollessani teini-ikäinen. Pelasimme ystäväni kanssa spiritismiä hänen kotonaan, jossa olimme kahdestaan. Kyselimme kaikenlaista ja lasikin liikkui. Halusimme tältä hengeltä jonkin vahvistuksen siitä, että hän on todella meidän kanssa samassa tilassa. Lähdimme käymään tupakalla ja pyysimme tekemään jotain konkreettista tällä välin. No muutaman minuutin päästä palasimme takaisin huoneeseen ja täytyy sanoa, että kyllä niskavillat nousivat pystyyn pelosta. Kaverini huone oli teineille tyypilliseen tapaan täynnä julisteita ja nyt ne kaikki roikkuivat miten sattuu ironneina seinillä. Hyi olkoon emme uskaltaneet tämän jälkeen kysellä enää mitään todisteita henkien läsnäolosta....
Huh, täytyy kertoa oma kokemus tuosta spiritism
Suolistokaasua korkeintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kertonut tämän ennenkin jossain...
Olen mustan vyön skeptikko ja lähtökohtaisesti uskon asioihin, jotka voi todentaa kaupallisesti saatavilla mittalaitteilla ja vielä siten, että mittaus on toistettavissa. Esimerkiksi horoskooppeihin uskovia pidän aika lailla poloisina, silloin kun horoskooppeiluy ei tapahdu vitsillä tai viihteenomaisesti.
Sattumaa seuraava, varmaankin...?
No en juuri ikinä näe painajaisia tai ainakaan en muista näkeväni. kerran kuitenkin heräsin yöllä elämäni karmeimpaan painajaiseen ja se sai nousemaan ylös ja jäi kellonaikakin mieleen.
- Sitten kului viikkoja tai jotain, kun kävi ilmi että aivan toisaalla asuva sisareni kohtasi eräänä yönä elämänsä suurimman tragedian, joka muutti hänen loppuelämäänsä. Nämä kaksi aivan eri asiaa kuitenkin ajoittuivat aika lailla samoille minuuteille.
Tämä tulee aina mieleen, kun keskusteluissa nousee esille "henkinen yhteys" tai telepatia".
Vierailija kirjoitti:
Henkimaailma on todellinen. Enkelit eivät tee kiusaa, mutta ne muut.
Samoin kun on olemassa hyviä ja pahoja ihmisiä, on olemassa sekä hyviä että pahoja henkiäkin. Se, että talossa kummittelee, ei tarkoita heti, että joku haluaa sinulle pahaa.
Kävin nuorena tyttönä hevostalleilla (kuten suurin osa ikäisistäni tuolloin).
Muutaman onnettoman sattuman syystä putosin ison hevosen selästä tullessani takaisin talliin maastolenkin jälkeen. Vähän aikaa roikuin mukana, mutta sitten ote irtosi ja putosin. Hevosen kavio osui päähäni pudotessani.
Tallissa oli porukkaa, joka otti hevosen kiinni (matkaa ei ollut siis kuin ehkä 50 metriä) ja joku heistä talutti minut talliin. Tähän asti kaikki on ihan selvää.
Mutta. Hevonen oli laitettu käytävälle ja aloin ottamaan siltä pois satulaa, suitsia ja suojia. Juttelin koko ajan muiden kanssa sitä hoitaessani. Ja samalla katsoin itseäni toisaalta tekemässä näitä asioita. Siis ihan tosissani katsoin ja mietin, että hyvinpä huumori lentää, vaikka juuri loukkasit itsesi.
Tämän jälkeen menin tallinomistajan vaimon perässä sisälle, kävin pesemässä kädet ja istuin ruokapöytään.
Siinä vaiheessa "heräsin". Paikkoja särki, takaraivolla oli ihan hirvittävä kuhmu, vaikka tietysti minulla oli ollut kypärä päässä.
Kuhmu oli niin iso, että ratsastamaan en päässyt moneen viikkoon, ihan sen takia, kun en saanut kypärää mahtumaan.
Nämä "näkemäni" asiat johtuivat luultavasti aivotärähdyksestä tms. mutta tuntui vaan niin hullulta katsoa itseään tehokkaana hoitamassa hevosta.
Täytyypä vielä jatkaa tuosta spiritismistä (julisteiden irtoamistapaus). Pelailimme ko. peliä kaverin kanssa teineinä noin puolen vuoden/vuoden ajan. Ajattelen siis olevani ihan järkevä ihminen, en ole uskovainen, mutta täytyy sanoa, että pelituokioissa tapahtui sellaisia, mitä en ole voinut järjellä selittää. Lasi tosiaan liikkui ja välillä niin kovasti, että hyvä kun pysyi perässä. Pelissä myös oli selvästi erilaisia "henkiä" läsnä, jotkut humoristisia ja jotkut suorastaan verenseisauttavan pelottavia. Halusin lopettaa pelaamisen kun aloin myös nähdä outoja unia ja lisäksi kotonani oli usein öisin koulupöytäni tuoli siirtynyt paikaltaan sänkyni viereen minuun päin kääntyneenä. Olen siis ihan yliopiston käynyt ihminen, mutten yleensä ota näitä kokemuksia puheeksi kun heti leimataan hulluksi😅 Uskon kuitenkin, että maailmassa on asioita, joita emme voi järjellä selittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää nyt ei ole elämäni pelottavin kokemus mutta talossa jossa asuin joskus liikkui henkiä, siis kummituksia.
Siinä tilanteessa ei varmaan moni tiedä mitä tehdä, jos ne häiritsee ja säikyttää, yks konsti on soittaa ilmaiseen "rajatiedon auttava puhelin", sain apua sieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin unta että bylsin kaunista donnaa. Mällit lähti ja kaikki.
Heräsin aamulla, kun viereisellä petillä loikoili kissamaisen tyytyväisesti kehräävä anoppi, 67 v). Vaimoni oli matkoilla.
Ykkösenä se, kun Perussuomalaiset ja Purra tulivat hallitukseen. Toki näin käy demokratiassa, mutta minulle asia oli pahempi, kuin kauhistus.
Sitten seurasikin Trumpin live ja sitä näytelmää saadaan seurata suorana lähetyksenä. Draamaa ei tule puuttumaan.
Taustalla tämä naapurimaan valloitus pakkomielle, ei helpota pelkotiloja eikä turvattomuuden tunnetta.
Ja se, kun sääntö yhteiskuntaa ei kuulemma enää ole.
No siinä sivussa maapallo tuhoutuu lentosaasteisiin ja liika kansoitukseen, mutta se on kuitenkin pikku juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuimme entisessä asunnossa ja nukuin olohuoneessa,kun lapseni jakoivat makuuhuoneen.
Sänkyni oli olohuoneen ikkunan alla.sängyn päädyssä parvekkeen ovi.
Kerran pojat olivat isällään ja kävin normaalisti nukkumaan.
Heräsin kun joku koetti avata parvekkeen ovea ja ikkunaa raavittiin.
En uskaltanut liikkua,tuskin hengittää.
Myöhemmin kuulin että joku nis""i l oli kiipeillyt jopa ylimmän kerroksen parvekkeille ja koettanut varkaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuosi 1975. Olin 5-vuotiaana yksin pulkkamäessä Turun Tonttumäessä. Juuri kun olin laskenut mäen alas melkein tielle asti, siihen hiippaili nuorehko mies, otti pulkannarusta kiinni ja sanoi että mennään hänen luokseen karkkia syömään. Kun yritin nousta ylös pulkasta, mies kiihdytti tahtia ja veti pulkkaani puolijuoksua jalkakäytävää pitkin. Samassa siihen juoksi lauma naapuruston ala-asteikäisiä pikkupoikia huutamaan miehelle: -Mihin sää viet katriinaa? Et sää oo sen isä! Pojat piirittivät miehen, joka livisti paikalta. He veivät sitten minut kotiini ja kertoivat äidilleni mitä tapahtui. Loppuillan äitini sätti ja pilkkasi minua siitä että "Olet niin tyhmä, että lähdet vieraan miehen matkaan, jos tämä lupaa antaa sokeria!"
Vierailija kirjoitti:
Mulle on sattunut lukemattomia kertoja niin, että ajattelen jotain biisiä/asiaa, ja vain pienen hetken päästä ”kohtaan” sen saman jossakin. Biisit ovat usein vieläpä sellaisia, jotka eivät pahemmin radiossa soi.
Esimerkki: ripustin pyykkejä ja hyräilin samalla ”Imaginea”. Avaan radion, ja sama biisihän se siellä parhaillaan soi.
Viimeksi pari päivää sitten ajattelin naureskellen erästä vitsiä, jota en ollut kuullut ikinä MISSÄÄN muualla kuin eräässä elokuvassa vuosia sitten. Alamme poikaystäväni kanssa hetken päästä katsella erästä sarjaa, jossa melkein heti alkuun päähahmo heittää sen täsmälleen saman vitsin.
Nää on aina outoja ja huvittavia.
Mulla on täsmälleen tää sama! Lapsena ja nuorena tapahtui erittäin usein, nyt 45-vuotiaana vähän harvemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töissä menin vahingossa väärään kerrokseen ja ihmettelin kun avain ei toimi. Luulin saaneeni potkut.
Tehtiin kaverin kanssa Ouija-lauta, sytytettiin kynttilä ja varmaan jotain muutakin siihen valmisteluun liittyi.
Kysyttiin kysymyksiä niin, että pidettiin molemmat kahta sormea sellaisen metallikannen päällä. Kansi liikkui laidalla ja varmaan kumpikin mietti, että toinen sitä kuljettaa. Jonkin aikaa pelattua kysyin "mikä on tulevan mieheni nimi" ja kansi alkoi kulkea aakkosia läpi. P E R... Sanoi kaverille, että nyt et kyllä mitään Perttiä tee ja vedetään kansi laudalta pois. Se kansi alkoi yhtäkkiä naksua (kummallakin oli sormet kannen reunalla eli kumpikaan ei voinut painaa kantta keskeltä) ja vaikka yritettiin vetää kantta pois laudalta, se kulki loppuun vielä T T I. Säikähdettiin molemmat ihan kunnolla ja lopetettiin peli. Sen jälkeen ei ole huvittanut testata ja lopetin kokonaan mm. kauhu-genren kuluttamisen :).
No, jonkin aikaa vuosia myöhemmin seurustelin miehen kanssa, jonka nimi olisi suomennettuna ollut ehkä just Pertti. Oli tyyliin Peter. Se juttu loppu ja nykyinen mieheni on kaukana Pertistä, mutta edelleen joskus mietin, mistä se henki sen Pertin tempaisi.
Menin isovanhempien luona maalla metsään pikkulapsena, kävelin vanhaan, kaislojen valtaamaan hylättyyn venevalkamaan. Yhtäkkiä eteeni tuli valkoinen tiilirakennus, ikkunaton, siinä oli vain ovi. Kirmasin sitä kohti ja kun olin ihan tiilikellarin lähellä, minut valtasi kauhea pelko. Jalat jäykistyivät , pysähdyin, metsä tuntui hiljenevän ja pimenevän ympärillä, kuin odottaen. Käännyin ja juoksin takaisin mummolan taloon! Kerroin siellä, että näin rannalla valkoisen talon. Mummo ja pappa katsoivat pitkään, ja sanoivat että olen nähnyt näkyjä. Rannalla oli ollut sota-aikana neuvostovankien säilö, jota pappa vartioi. Se oli purettu jo 1940-luvun lopulla.
Varmaan joku uni-tila, mutta samalla niin pelottavan yliluonnollien olotila, nimittäin nuorempana usein yöllä nousin leijumaan huoneessa ja puolihallitusti pystyin lentelemään. Jotenkin se lentely oli sellaista etten ihan täysin pystynyt hallitsemaan sitä. Ja kun heräsin niin se kokemus jotenkin pelotti, taisinpa unessa rukoillakin kun pelotti se olotila. En ikinä muista nähneeni itseäni esimerkiksi siinä sängylllä nukkumassa vaan tuntemus oli, että ihan fyysisesti ilmassa koko ukko.
Näitä ei ole pitkään aikaan ollut, toisaalta valtavan mielenkiintoinen kokemus, mutta samalla tosi pelottava.