Kesä pilalla tukanleikkuun takia

Tuohon on helppo ratkasu, tukka tiukalle saparolle pinnien avittamana ns. luigiponnari

Olet siis helmikuusta asti kriiseillyt hiuksiasi ja nyt on kesä pilalla? Oikeasti olet kohta tuhlannut jo puolivuotta elämästäsi murehtimalla epäonnistunutta hiustenleikkausta. Hommaa joku huivi tai panta, jos se auttais.

Itsellenikin käy usein niin että kampaajalla käynti tuottaa pettymyksen. Kerran kampaaja leikkasi pitkät hiukseni hirveäksi pottakampaukseksi, itkin ja kriiseilin yhden illan ja päädyin ajamaan hiukseni miehen parturikoneella, 3cm terällä ympäri pään. Ei se oo niin vakavaa.

Älkää ikinä käykö kampaajalla Suomessa. Eivät osaa leikata kauniita lyhyitä kampauksia.

Virossa paljon halvempaa, kestää vähemmän aikaa leikata ja tulos aina nätti.

Älkää ikinä, oikeasti ikinä, ruvetko saksimaan hiuksianne heti kampaajakäynnin jälkeen koska ”on niin hirveä mummokypärä”. Odottakaa nyt ainakin muutama päivä ja pesu että miten se tukka rupeaa asettumaan.

Ehkä noilla mahasyöpäjutuilla yritetään ilmaista, että ap:n huoli on turha ja merkityksetön sen faktan rinnalla että ihmisiä kuolee?

Tuon tason ongelma ratkeaa pipolla tai huivilla, syöpä ei.

Vähän suhteellisuudentajua ihmiset.

Pieraisin kampaajalla pörrr prut

Vierailija kirjoitti:

Ehkä noilla mahasyöpäjutuilla yritetään ilmaista, että ap:n huoli on turha ja merkityksetön sen faktan rinnalla että ihmisiä kuolee?

Tuon tason ongelma ratkeaa pipolla tai huivilla, syöpä ei.

Vähän suhteellisuudentajua ihmiset.

Eli ap:lla ei ole oikeutta tunteisiinsa?

Siis hyvänen aika, saahan sitä murehtia mitä haluaa. Mulla on vessapaperi loppu, mieheni petti minua, isäni kuoli, lapseni on sairas, multa lähtee hiuksia, kaverini on alkoholisti, kirjaston lainat unohtui palauttaa, hukkasin ajokorttini. Kaikki nuo on totta ja mikä vain noista voi olla hetken aikaa tai vaikka pidempään surullinen asia. Hiukset on naisen kruunu, ap on menettänyt kruununsa. Ne onneksi kasvaa takaisin, mutta voi se hetken aikaa olla elämää pilaava seikka, kunnes tulee muuta.

Minäkin leikkasin lyhyemmäksi (pitkän harkinnan jälkeen) ja vaikka tykkäsin ja olin tyytyväinen, kärsin päätöksestä siinä vaiheessa kun halusin taas pitkät. Minulla oli ollut hiukset omassa maksimimitassani (kainalo) sen verran kauan, että en ollenkaan enää muistanut/tajunnut kuinka hiiitaaaasti hiukseni oikein kasvavat. Aina sanotaan, että leikkaa vaan, "hius on uudistuva luonnonvara", kyllä ne siitä kasvavat takaisin. Joo, ehkä, VUOSIEN kuluessa. 😩 Ei mikään nopea kokeilu, vaan pysyvämpi muutos, johon pitää sitoutua.

Silti, leikkaisin ehkä uudestaan. Jospa vaan pitäytyisi lyhyessä kokonaan.

Mää kyllä ihan symppaan ap:ta. Kävin viime viikolla kampaajalla. Ajattelin, että tempaisen nyt kerrankin ja leikkautin n 15 senttiä pois löydettyäni tosi kivan hiusmallin. Uusi kampaaja ei tajunnut yhtään mitä haluan, vaikka näytin kuvaa ja kyseli multa, että miten leikkaa. Lopputulos maailman ankein ja tylsin tukka, joka on myös todella hankala laitettava. Ei tässä nyt kesä pilalla ole, mutta vähän harmittaa. Kyllä tukka kuitenkin vaikuttaa ulkonäköön todella paljon.

Minä myös leikkasin kerran lyhyen tukan, vaikka olen aina ollut pitkätukkatyttö.SE oli VIRHE.En yhtään viihtynyt lyhyessä tukassa, ärsytti joka hetki kun katsoin peiliin, ei sopinut ollenkaan minulle.Näytinkin ihan erilaiselta..Menihän siinä ainakin vuosi kunnes sain sen kasvatettua edes sen pituiseksi että on edes siedettävän näköinen.Tsemppiä ap, elä leikkaa yhtään enään, kasvata vain takaisin ja hoida hyvin.Eläkä ikinä leikkaa sitä lyhyeksi.

Vanha ketju mutta kommentoin kun itellä sama tilanne. Mulla tosin kasvaa hiukset nopeesti ja kun mietin esim 2 viikkoo sitten olleeseen tilanteeseen niin on parantunut jo hyvin (oli korvien YLI mut nyt puolessa välissä sekä otsatukka oli kuin 5-vuotiaan leikkaama). Ongelma on vaan se että kun tosiaan irrotin hiustenpidennykset noin vuosi sitten ja siitä lähtien oon vähän leikelly ja tasotellu, mikä onkin sujunut ihan hyvin...MUTTA mulle on nyt 3 kertaa tässä kevättalven aikana tullut joku leikkausmania ja mun hiukset oli jo sellanen pitkä paksu polkka (alotin kasvattaan joulukuussa) mut nyt taas tosiaan pari viikkoo sitten nyrhin ne sellasiks lyhyiks enkä melkein pystyny lopettaa, vedin jopa takaa niin lyhyiks et niitä ei saa ponnariin mukaan (ylhäälle saa sellasen pikkumyytyylisen just ja just). lähellä oli etten vetäny siiliä. En tiiä liittyykö stressiin tai jotain mutta harmittaa ja ärsyttää, käytän jotain vanhaa ponnaripidennystä kun käyn kaupassa ja muuten ahdistaa lähtee ulos kun on sellanen ns. ruma olo...pari kesää sitten mulla oli vielä tosi pitkät ja ihanat hiukset. Mut no tän kasvun mukaan mun hiukset on kai pitkät taas joulukuussa (tai ainakin olkapäiden yli) mut kesä kyllä menee tässä pilalle. Kattelen muiden pitkiä hiuksia ja mietin miks oon näin tyhmä, vaikuttaa pukeutumiseenki ku aina ei jaksa säätää sen pidennyksen kanssa