Rehellisesti: Petytkö jos lapsestasi ei tulekaan akateemista?

Kai tuo on vitsi? Nykyään korkeakoulututkinto on joka toisella ja työttömänä on tohtoreista lääkäreihin. Ja nekin jotka ovat töissä, kuoliaaksi verotettu eikä työllä todellakaan rikastu tässä maassa.

Ei sillä - sillä ei ole yhtään mitään väliä onko sulla tilillä euro vai miljardi. Käärinliinoissa ei ole taskuja.

Ei nykyään ole oikein töitä ylipäätään kellään.

Lapsi päättää itse elämänsä suunnan. Taikuri, lentäjä, humanisti vai kehonrakentaja? Se on mulle aivan yhdentekevää. Kunhan itse tavoittelee omaa unelmaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä mielessä kyllä, että ajattelun kehittämisen tasolla korkeasta koulutuksesta on paljon sisällöllisesti hyötyä elämän aikana. Yliopistotasoinen koulutus valmentaa tähän. 

xD Päiväkotilaiset pärjäävät paremmin ongelmanratkaisussa kuin korkeakoulutetut. Tutkitusti.

Enää puuttuukin sitten vain linkki tutkimuksen tuloksiin. 

Vierailija kirjoitti:

Mun anopille kelpaa vain akateemiset. 

Itse en arvota ihmisiä koulutustason mukaan. Täysin kouluttautumaton saattaa olla älykkäämpi ja viisaampi kuin korkeasti koulutettu. 

Lapset tekevät koulutustaan koskevat päätökset itse. Toivon, että hakevat sinne, minne itse haluavat.

Vierailija kirjoitti:

Olen koulutukseltani tohtori ja töissä yliopistolla. Mielestäni ei ole minun asia päättää mitä lapseni haluavat tehdä työkseen. Olen keskustellut kollegani kanssa ja hänellä samanlaisia ajatuksia. En ole myöskään ihan varma enää siitä, että jatkossakin akateeminen koulutus takaa työn. Maailma on muuttumassa kovaa vauhtia.

Hain ehkä tässä enemmän takaa sitä miten asian kokee tunnetasolla ja miten tunteensa tulkitsee. Järkitasolla tuo mitä kirjoitit on varmasti ihan totta - ei lapsen uravalinta ole vanhempien asia.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Omapa on elämänsä lapsella. Hän ei ole minun egoni jatke. Ihan itse saa valita ammattinsa, kunhan nyt jonkun ammatin hankkii. Kannustan kyllä yhtä lailla, valitsee sitten lukion tai amiksen. 

Ei ole oikeasti yhtään mitään väliä tuleeko hänestä räätäli vai lääkäri?

Petyn, jos lapsestani tulee onneton, eikä hän saa elää oman näköistä elämää. m49

En pety kunhan tiedän heidän tehneen parhaansa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omapa on elämänsä lapsella. Hän ei ole minun egoni jatke. Ihan itse saa valita ammattinsa, kunhan nyt jonkun ammatin hankkii. Kannustan kyllä yhtä lailla, valitsee sitten lukion tai amiksen. 

Ei ole oikeasti yhtään mitään väliä tuleeko hänestä räätäli vai lääkäri?

Räätäli on enemmän cool. Oikeesti.

Yrittäjä hänestä tulee kuitenkin. Oman onnensa räätäli.

Vierailija kirjoitti:

Rehellisesti: kyllä petyn. 
Olen itse ponnistellu monien mutkien kautta kovalla työllä duunaritaustasta akateemiseksi. 
Vanhempani ovat ylpeitä ja pahoittelivat, että eivät osanneet aikanaan ohjata minua koulutuksiin, kun eivät itsekään olleet kouluja käyneet. 
Totta hitossa huolehdin, että omat lapseni päätyvät suorinta tietä hyvään ja arvostettuun, hyväpalkkaiseen ammattiin, josta itse nauttivat. Kas, kun lapsi voi tykätä myös siitä akateemisesta ammatista, eikä niin, että peruskoulusta amikseen, kun vain niistä töistä voisi tykätä.

Ja sinä olet varma, että lapsesi haluaisivat ja nauttisivat juuri akateemisesta ammatista?  "Minä huolehdi että lapseni päätyvät suorinta tietä hyväpalkkainen ammattiin" ts. Sinä kuvittelet, että lapsesi ovat sinun itsesi jatke ja ajattelevat asioista samoin.  Pakottaa ja aivopeset lapsiasi. Tuolle käytöksellä on olemassa ihan diagnoosiin. 

En. Lapseni kävivät amkin ja ovat nyt hyvissä työpaikoissa. Olen siitä oikein onnellinen ja kiitollinen.

Vierailija kirjoitti:

Olen koulutukseltani tohtori ja töissä yliopistolla. Mielestäni ei ole minun asia päättää mitä lapseni haluavat tehdä työkseen. Olen keskustellut kollegani kanssa ja hänellä samanlaisia ajatuksia. En ole myöskään ihan varma enää siitä, että jatkossakin akateeminen koulutus takaa työn. Maailma on muuttumassa kovaa vauhtia.

Tohtori hyvä, eikö nyt kuitenkin  ole kiva jos lapsesi ja kaveripiirinsä osaavat keskustella ja ovat kiinnostuneita asioista? Eivätkä syljeksi ja hoe pelkkää veetä mälli huulessa.

Ei väliä koulutuksella kunhan on hallstatt nordid

Kyllä, koska hän tähtää korkeakouluopintoihin ja sitä ennen hyvään lukioon.

Olen ja en. Toisesta lapsesta on aina tiedetty ettei tule akateemista polkua menemään. Amis on ollut oikea valinta hänelle ja hän pärjää siellä loistavasti. Toinen on sitten toista maata, lahjakas nuori. Häntä odottaa lukio ja melko varmasti yliopisto. Kummankin näiden osalta odotan, että he tekevät parhaansa, eivätkä hylkää lahjojaansa. 

En tietenkään. Pääasia, että lapseni opiskelevat mieleistänsä alaa. Kenenkään ei pidä elää mitään vanhempien unelmaa. 

En, miksi pettyisin? Lapseni ovat luonteeltaan enemmän tekijöitä kuin lukijoita ja haluavat asua kotiseudullaan. Siksi asentajan ammatti on hyödyllisempi kuin humanistimaisterin. Opettajan uraa joku harkitsi ja ehkä farmaseutti tai kirjastonhoitaja olisi jotain sellaista, jota  voisivat tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen koulutukseltani tohtori ja töissä yliopistolla. Mielestäni ei ole minun asia päättää mitä lapseni haluavat tehdä työkseen. Olen keskustellut kollegani kanssa ja hänellä samanlaisia ajatuksia. En ole myöskään ihan varma enää siitä, että jatkossakin akateeminen koulutus takaa työn. Maailma on muuttumassa kovaa vauhtia.

Tohtori hyvä, eikö nyt kuitenkin  ole kiva jos lapsesi ja kaveripiirinsä osaavat keskustella ja ovat kiinnostuneita asioista? Eivätkä syljeksi ja hoe pelkkää veetä mälli huulessa.

Aika erikoinen luulo sinulla ihmisistä, jotka eivät ole akateemisia. Tule ulos sieltä tynnyristäsi.

Kyllä. Mutta piilotan tunteeni ja esitän iloista ihan sama mitä lapsi suorittaa.

En halua mt-ongelmaisia lapsia, eli en aio pettyä.

Työtön siis?

Olen tyytyväinen, että lapsi opiskelee sähköasentajaksi nyt ensin ja sitten ammattikorkeakouluun jatkamaan ehkä.