Lue keskustelun säännöt.
Missä tilanteessa huomasit ensimmäisen kerran että olet tullut vanhaksi?
Kommentit (190)
Vierailija kirjoitti:
Sen jälkeen kun täytin 59. Vanhenin lähes samantien 10 vuotta. Mikään ei ole sen jälkeen ollut entisellään. Olen niin loppu ja väsynyt, että en usko jaksavani enää pitkään.
Täysin sama. En ole ikinä ollut niin isossa ikä kriisissä, kuin täytettyäni 59 v. Nuoruus on loppu lopullisesti. Senioriteetti tulee halusit tai et. Eka kertaa katson haikeudella nuoria kauniita ihmisiä. Olen todella elänyt ison ikäkriisin elämässäni vasta nyt. Joo, kyllä palautumiseen kuluu hirveästi aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytän tänä vuonna 60 vuotta. Olen viimeisen vuoden aikana rupsahtanut
Olen todella järkyttynyt miten olen vanhentunut aivan viimeisen vuoden aikana. Olen aina ollut nuorekas ja edelleen minulle sanotaan, että näytän 50-vuotiaalta. Olen aina kokenut itseni nuoreksi. Nyt on sanottava, että senioriteetti on lähempänä kuin ikinä. Olen syvästi järkyttynyt. Olen aidosti tulossa vanhaksi.
Tämä! Minä täytän 60v ensi vuonna ja nyt vuoden sisällä olen tuntenut itseni vanhaksi perheen parissa, töissä, lenkillä, kaupassa ja lääkärissä.
Lapset on reilu kolmekymppisiä, enkä yhtäkkiä jaksa heidän seuraansa kovin pitkään. Liian erilaiset unirytmit ja jutut. Töissä suurin osa on parikymppisiä tytönheitukoita.
Lenkillä en jaksa enää reipasta vauhtia ja polviin/lonkkiin sattuu.
Kaupassa nuoremmat kävelee päin ja kaikki lääkärit on minua paljon nuorempia.
Tämä 59-60- ikävuoden taite on kamala. Vielä 50- vuotta täyttäessäni mikään ei tuntunut miltään. Koin itseni nuorekkaaksi. Nyt kun täytän 60 v vielä tämän vuoden aikana, tilanne on täysin erilainen. Ikä näkyy, ikä tuntuu ja ikä painaa. Ja se fakta, ettei tästä enää ikinä nuorennuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytän tänä vuonna 60 vuotta. Olen viimeisen vuoden aikana rupsahtanut
Olen todella järkyttynyt miten olen vanhentunut aivan viimeisen vuoden aikana. Olen aina ollut nuorekas ja edelleen minulle sanotaan, että näytän 50-vuotiaalta. Olen aina kokenut itseni nuoreksi. Nyt on sanottava, että senioriteetti on lähempänä kuin ikinä. Olen syvästi järkyttynyt. Olen aidosti tulossa vanhaksi.
Tämä! Minä täytän 60v ensi vuonna ja nyt vuoden sisällä olen tuntenut itseni vanhaksi perheen parissa, töissä, lenkillä, kaupassa ja lääkärissä.
Lapset on reilu kolmekymppisiä, enkä yhtäkkiä jaksa heidän seuraansa kovin pitkään. Liian erilaiset unirytmit ja jutut. Töissä suurin osa on parikymppisiä tytönheitukoita.
Lenkillä en jaksa enää reipasta vauhtia ja polviin/lonkkiin sattuu.
Kaupassa nuoremmat kävelee päin ja kaikki lääkärit on minua paljon nuorempia.
Tämä 59-60- ikävuoden taite on kamala. Vielä 50- vuotta täyttäessäni mikään ei tuntunut miltään. Koin itseni nuorekkaaksi. Nyt kun täytän 60 v vielä tämän vuoden aikana, tilanne on täysin erilainen. Ikä näkyy, ikä tuntuu ja ikä painaa. Ja se fakta, ettei tästä enää ikinä nuorennuta.
Kyllä, sama havainto 59-60 v. Ikä on joku rajakohta. Palautuminen hidastuu, ikänäkö tulee, ei näe pientä tekstiä hämärässä valossa. Sen verran täytyy yrittää vielä näytellä muille, ettei laseja ole tullut hankittua. Siirryin myös lyhennetylle työviikolle, 2 pv/vko, kun pystyin. Töiden jälkeen vain sohvalla istuminen kiinnostaa. Vapaapäivinä lounaan jälkeen päiväunet, aikaisemmin ei koskaan. Minnekään ei viitsisi lähteä. Jotain kyllä tarvitsisi tehdä, että saisi aikaisemmat energiat edes osittain takaisin. No, kyllä tästäkin selvitään!
15-vuotiaana, kun alkoi v*tuttaa luokkakavereiden pohjaton tyhmyys.
Siinä kun muut alkoi näyttää tytöiltä ja pojilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä kun en uskaltanut mennä karuselliinkaan Linnanmäellä.
Vierailija kirjoitti:
Kun näkee puolialastoman nuoren miehen ja miettii että eikö tuon tule vilu näillä keleillä. Pistäisi nyt jotain pitkää paitaa ja housua päälleen.
Mulla tulee tätinaisen ajatukset päähän ja tekee mieli huudella törkeyksiä. Vanhuuden merkki tämäkin. En mä nuorena ollut näin härski.
N44
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun täytin 50 viime vuonna. Jotenkin tuntui että jo se ikävuosi on lopun alkua. Nyt jo vuoden vanhempi ja ollut jo vuosikausia jo krooniset kivut enkä jaksa oikein innostua mistään mistä ennen. Vielä onneksi geenien kiitos melko nuoren näköinen.
Mä en mielestäni vanhentunut juurikaan 30-46v,, toki joku bilettäminen ei enää kiinnostanut tms mut jotenkin se oli ns tasaista, mut sit kun jäin sinkuksi, jätin pillerit pois alko viikon sisällä vaihdevuodet (yöhikoilu ja kuumat aallot) joista ei ollut mitään ennakkovaroitusta aiemmin. Hankin niihin kyllä hoidon heti mut siitä alko jotenkin se et enää edes viitsinyt panostaa niin paljoa ulkonäköön, aloin lihoa, lihoin varmaan 20 kg 3 v aikana (osin syynä myös hirveä pitkittynyt työstressi). Enää ei jakkupuku ja ihonmyötäinen paitapusero kutsunut. Trikoopuserot, neulee ja matalakantaisemmat kengät tuntui vaan mukavemmiltä. Ei huvittanut lähteä enää mihinkään, sohva, hyvä ruoka, naposteltavst tv ääressä viltin alla kutsui. Siitä se lähti.
Nyt 56 v odotan millon on seuraava notkahdus.
Sen jälkeen kun täytin 59. Vanhenin lähes samantien 10 vuotta. Mikään ei ole sen jälkeen ollut entisellään. Olen niin loppu ja väsynyt, että en usko jaksavani enää pitkään.