Miehen kanssa ei pysty puhumaan mistään

Vierailija kirjoitti:

Sanot ettet pysty puhumaan mistään miehesi kanssa. Näin sivullisena mietin että mahdatkohan nalkuttaa paljonkin. Mitä jos kokeilisit vaikka edes viikon verran puhua ystävällisesti neutraaleista aiheista. Jotta voisit todeta että voitte puhua edes jostain ilman hermojen menettämistä. Siitä voi sitten jatkaa.

Ohhoijjaa.  Olipa taas ohje.

Pyydän: määrittele nalkuttaminen.

Mitä se on?

Sitten tästä asiasta voisi kenties keskustella.  

En ole ap, mutta hänen viestissään oli minullekin tuttua tarinaa, tosin jo menneisyyteen liittyvää.

Vierailija kirjoitti:

Aina työ emakot haluatte vain pölöttää kaikesta. Ei meillä miehillä ole tunteita, ne on opetettu pois. Eukolle joudun aina huutamaan NYT SE TURPA KIINNI kun alkaa karmea puheripuli. Sit se mököttää täysin turhasta kun ei osannut vain olla hiljaa. Ei minkäänlaista ajantajua. Viimeksi teki noin kesken lätkäpelin ja sitä edellisellä juuri kun yritin rentoutua kaljatölkin kanssa nojatuolissa

Sama ongelma täälläkin paitsi emäntä nalkuttaa. On kuulema reikäset vaatteet, huone kuin sikalassa ja haju samanlainen. Ihan on sen päässä kaikki

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä olet päätynyy kimppaan ihmisen kanssa, jonka kanssa ei ole yhteyttä? Ulkoiset tekijät ja materia?

Kaipa moni päätyy siksi tuollaiseen suhteeseen, että tunneälykkäitä miehiä ei vaan riitä kaikille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse miehenä olen klassinen esimerkki siitä joka ei puhu ja kerro kumppanille asioistaan. 

Olen kääntynyt siihen uskoon että myös miehet puhuvat kun kumppani on hänelle oikeanlainen. Itse pystyn nyt puhumaan todella avoimesti enkä mielelläni pidä sisälläni enää mitää joka aiemmin olisi taatusti jäänyt kertomatta.

Sinä ehkä olet ymmärtänyt mitä on menettää parisuhde ja elämän kulissit romahtavat ja olet päättänyt puhua. 

Tässähän ei ollut kyse omista asioista puhumisesta, vaan kyvystä keskustella asioista jotka ovat miehen mielestä jollain tavalla epämukavia. Kyse on epätoivoisesta kontrolloinnista ja vallankäytöstä. Ap:n mies yrittää pitää asiat sellaisina kuin itse haluaa vaientamalla hankalat asiat. Hän luulee, että naisen voi alistaa pysymään hiljaa. Usein tätä tukemaan ladellaan myös syytöksiä mielenvikaisuudesta ja vastaavaa toisen itsetunnon murskaamiseksi. 

Harmi vain mieheltä puuttuu ymmärrys siitä, ettei parisuhde pysy pystyssä jos toinen joutuu tukahduttamaan omat tarpeensa ja varomaan sanojaan. Ap:lle suosittelen eroa. Ei kannata yrittää muuttaa toista, kun mukavampiakin kumppaneita on olemassa. 

Eikös jossain neuvotakin avioliittoon aikoivia, että pitäkää huolta toisistanne ja kantakaa toistenne taakkoja?  Aviopuolisot jos ketkä ovat niitä, joille pitää pystyä kertomaan huolistaan ja joille pitää antaa tukea ja ymmärrystä, toinen toisilleen.

Miehillä ja naisilla on hiukan erilainen tapa käsitellä tunteitaan, mutta joku yhteinen linja pitäisi olla, jos kerran toistensa kanssa halutaan olla ja jopa rakastetaan toisiaan.

Tiedän montakin tapausta, missä miehet sanoo, ettei he osallistu kotitöihin siksi, kun kuitenkin tekevät ne vaimon mielestä väärin.  Se on hevonkukkua.  He eivät tee niitä kotitöitä, koska eivät tykkää tehdä niitä.  Se on se syy.  

Lapsellekin opetetaan, että purista se rätti kunnolla ennen kuin alat sillä pyyhkiä pöytää.  Kun rätti ei ole vettä valuva, tulee parempi pyyhkimisjälki.  Ja sillä siisti.  Ei lapsikaan sitä nalkutuksena ja rähjäämisenä ota, miksi muka mies ottaisi?  Heille se on vain hyvä tekosyy.  Helppo heittää rätti nurkkaan ja sanoa, että ei sitten, en tee kun ei kelpaa!  

Entä jos lapsi tekisi samoin?  

Monilta ihan muuten ok miehiltäkin puuttuu empaattisuus.  He ei jaksa eikä viitsi kunnella juuri mitään, mistä heidän nimenomaan pitäisi  saada tietoa, voidakseen ymmärtää, miksi vaikkapa puoliso käyttäytyy tietyllä tavalla, mikä häntä pelottaa, mikä tuo hänelle turvaa tai mikä aiheuttaa iloa.  Miehet on suoraviivaisia ja ärsyyntyvät helposti.  Pienikin aloitus tai vihjaus, että "mä en kestä kun..." saa helposti miehen takajaloilleen.  Empaattisuutta ei varmaan pystytä opettelemaan, mutta ei se raivoaminen ja suuttuminenkaan ole oikein.

 Se on ihan varmasti totta, että liiallinen tunteiden purkaminen ja asioiden alituinen vatvominen onkin rasittavaa.  Miehet odottavat, että ongelma ratkaistaan ja sitten se on pois.  Monet naiset taas tuntuvat vain haluavan jatkaa vatvomista.  Siinä on se ristiriita.  Ei kai terapiankaan tarkoitus ole, että sitä ratkotaan lopun iän, vaan sen on tarkoitus johtaa johonkn tulokseen ja parempaan tilanteeseen.

Nämä on vaikeita asioita ja varmaan usein käy niin, että sitä vain opitaan olemaan toisen kanssa ja tehdään myönnytyksiä, sopeudutaan jne., tai sitten tulee se ero jossain vaiheessa.

Eli ette osaa keskustella yhdessä asioista.

Kovasti näissä tapauksissa aina lyödään miestä, mutta muistaako AP tehdä mitään miehen hyväksi? Meillä on vähän samaa. Arki ihan toimii mutta ei kiinnosta vähääkään mitä vaimo lässyttää. Hän on narsisti ja vuosien varrella vienyt itseltäni kaverit, harrastukset, seksin, vähän kaiken ilon elämältä. Ei mua kiinnosta vähääkään hänen juttunsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sano sille miehelle suoraan, että hän on kyvytön puhumisasioissa ja että sille pitää tapahtua jotain. Ja muista myös mainita, että muuten kaikki on hänessä ok.

Ei siitä ainakaan mitään hyötyä ole, että meille sen kerrot, mitä puutteita hänessä on.

Olen sanonut suoraan. Monta kertaa. Olen vihjannut varovaisesti, puhunut asiallisesti, huutanut miehelle takaisin, että nyt riittää. Olen ihan hukassa suhteeni kanssa ja pyörittelen täällä asioita.

Voin kokemuksesta kertoa että jos jatkat hänen kanssaan niin koet lopulta tyhjän elämän ja katsot kaihoten pareja joilla menee oikeasti hyvin. Jätä hänet, löydät kyllä kuuntelevan ja keskustelevan miehen jonka kaltaista tarvitset vierellesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä asioista mies yleensä suuttuu tai mistä asioista haluaisit hänen kanssaan keskustella, kun taas hän ei halua?

Tänä aamuna hän suuttui, kun rauhallisesti sanoin hänelle, että voisi puhua minulle ystävällisemmin. Laitoin aamulla siis pyykkiä, ja olin laittamassa hänen paitaansa väärään paikkaan, ja mies alkoi huutaa, "ei se sinne kuulu, ajattele nyt vähän!". Ja kun kysyin mihin paita pitäisi laittaa, mies vastasi "ajattele ihan itse." Yritin olla rauhallinen tilanteessa, mutta en jaksanut enää, ja siirryin vain suoraan tekemään töitä työhuoneeseen.

Tällaisista ihan tavallisista asioista mies monesti suuttuu. Milloin ollaan myöhässä, milloin ajoissa, milloin pitäisi tehdä ruokaa, rahaa on liian vähän, töitä liian paljon, pihaa pitäisi siistiä, minä yritän puhua tunteista...

... miehen pitää hoitaa ensin oma (ylä)pää kuntoon. 

Isoja tunnepuolen ongelmia, jos ei osaa mitenkään kertoa, mikä häntä vaivaa. Tuo ei ole normaalia käytöstä. Ja sinä taidat itse olla miellyttäjä, kiltti tyttö ja ns. vaimo-matskua. 

Teillä ei mitkään asiat ihan ok, niin kauan kuin kaikki aito henkinen yhteys puuttuu.

En kyseenalaista ap:n tarinaa ja kokemusta asiasta, mutta tässä on vain toisen osapuolen tarina. Neuvoja tai sympatiaa ei hyödytä hakea puolikkaan tarinan kanssa. Pariterapia olisi varmaan ainoa, missä voisi neutraalisti katsoa tilannetta. Ja jos sitten pitää todeta, että ongelma on pääasiassa toisen käytöksessä, niin ratkaisu olisi helpompi tehdä.

Joka tapauksessa, yleisesti ottaen, jos elämästä tulee toisen ihmisen kanssa todella kurjaa ja kuluttavaa, eikä tilanteeseen ole näkyvissä muutosta, kannattaa viheltää peli poikki. Uhriutuminenkin on rasittavaa kuunneltavaa, kun loppujen lopuksi jokainen voi tehdä omat valintansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sano sille miehelle suoraan, että hän on kyvytön puhumisasioissa ja että sille pitää tapahtua jotain. Ja muista myös mainita, että muuten kaikki on hänessä ok.

Ei siitä ainakaan mitään hyötyä ole, että meille sen kerrot, mitä puutteita hänessä on.

Olen sanonut suoraan. Monta kertaa. Olen vihjannut varovaisesti, puhunut asiallisesti, huutanut miehelle takaisin, että nyt riittää. Olen ihan hukassa suhteeni kanssa ja pyörittelen täällä asioita.

Tämähän kuulostaa todella kypsältä ja aikuismaiselta molemminpuoliselta kommunikaatiolta.

Jos teidän välit on oikeasti noin tulehtuneet ja mies yhdistää kaikenlaisen kommunikaation siihen että hän on riittämätön ja kaikki on hänen syytään, niin en yhtään ihmettele, jos ei paljoa kiinnista kommunikoida.

Tee miehelle palvelus ja päästä paskasta suhteesta pakoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä asioista mies yleensä suuttuu tai mistä asioista haluaisit hänen kanssaan keskustella, kun taas hän ei halua?

Tänä aamuna hän suuttui, kun rauhallisesti sanoin hänelle, että voisi puhua minulle ystävällisemmin. Laitoin aamulla siis pyykkiä, ja olin laittamassa hänen paitaansa väärään paikkaan, ja mies alkoi huutaa, "ei se sinne kuulu, ajattele nyt vähän!". Ja kun kysyin mihin paita pitäisi laittaa, mies vastasi "ajattele ihan itse." Yritin olla rauhallinen tilanteessa, mutta en jaksanut enää, ja siirryin vain suoraan tekemään töitä työhuoneeseen.

Tällaisista ihan tavallisista asioista mies monesti suuttuu. Milloin ollaan myöhässä, milloin ajoissa, milloin pitäisi tehdä ruokaa, rahaa on liian vähän, töitä liian paljon, pihaa pitäisi siistiä, minä yritän puhua tunteista...

... miehen pitää hoitaa ensin oma (ylä)pää kuntoon. 

Isoja tunnepuolen ongelmia, jos ei osaa mitenkään kertoa, mikä häntä vaivaa. Tuo ei ole normaalia käytöstä. Ja sinä taidat itse olla miellyttäjä, kiltti tyttö ja ns. vaimo-matskua. 

 

Teillä ei mitkään asiat ihan ok, niin kauan kuin kaikki aito henkinen yhteys puuttuu.

Vähän tuo haiskahtaa siltä, että välit ovat todella tulehtuneet eikä puhuta pelkästään toisen osapuolen tunne-elämän ongelmista.

Tässähân meillâ on sitä paitsi kuultavana vain AP:n tarina.

Ymmärrän, etta ihmisillä on hyvin monenlaisia käsityksiâ normaalista kanssakäymisestä ja joku saattasisi pitää AP:n kuvaamaa elämänmenoa tavallisena. Minun käsitystäni normaalista aikuisten ihmisten välisestä parisuhteesta tuo ei täytä.

Parisuhdeterapia olisi varmasti järkevin tapa edetä.