Miksi oletetaan, että työikäiset voisivat huolehtia iäkkäistä vanhemmista?

Vierailija kirjoitti:

Annan äiti voi muuttaa lähemmäksi jompaa kumpaa lastansa. Näin me työikäiset olemme toimineet 99-vuotiaan vanhuksen kanssa, joka yhä asuu kotonaan ilman mitään soteapuja.

Pitkän ja onnellisen elämän salaisuus on se, ettei vanhus joudu Attendolle tai Esperiin heitteille. Nämähän on kidutuslaitoksia.

Älä yleistä. Mulla on kaksi läheistä hoivakodeissa. Toinen Attendolla ja toinen Esperillä. Molemmat ovat ihan hyvää hoitoa saaneet. Ainoa ongelma on ollut ajoittain suuri henkilökunnan vaihtuvuus, mutta ko vanhukset eivät tunne meitä läheisiäkään, joten tuskin aina huomaavat,että on vieras hoitaja.

Täällä kirjoittaa usein ihmiset, jotka seuraavat ns uutisia, klikkiotsikoista sensaatiojuttuja ilman mitään omaa kokemusta.🤔

Näistä asioista pitää puhua vanhempien kanssa kun ovat vielä järjissään ja hyvässä kunnossa. Voi tehdä suunnitelmaa. Eihän sitä ikinä tiedä miten elämä menee mutta voi miettiä kuvioita mitä sitten kun ikä alkaa painaa ja ei pärjää enää yksin tai kaksin.

Usein asioita helpottaisi se että vanhus muuttaa lähemmäs lapsia. Silloin ei tietenkään saa olla riesana vanhaa taloa sieltä Juvan perukoilta. Mutta tuotakin olisi pitänyt miettiä jo paljon aikaisemmin.

Haluaisin kyllä, mutta ihan helppoa se ei ole. Sisaruksia ei ole. Isä on koko elämänsä asunut omalla maatilallaan eikä sieltä suostu muuttamaan pois. Reilun tunnin matka sinne autolla. Minulla on työ ja pienet lapset (hankittu tämän palstan asteikolla mummoäiti-iässä). 

Äiti taas on muuttanut kaupunkiin lähemmäs. Hän on ilmoittanut että laitokseen ei sitten saa laittaa. 

Molempia pitäisi vähitellen auttaa, mutta en ole rikas, hyvä että elätän perheeni tuloillani. Kotiin apua varmaan pitäisi jossain vaiheessa palkata, mutta minun rahoillahan se olisi maksettava, kun maatalouseläke ei ole suuri. 

Vierailija kirjoitti:

Näistä asioista pitää puhua vanhempien kanssa kun ovat vielä järjissään ja hyvässä kunnossa. Voi tehdä suunnitelmaa. Eihän sitä ikinä tiedä miten elämä menee mutta voi miettiä kuvioita mitä sitten kun ikä alkaa painaa ja ei pärjää enää yksin tai kaksin.

Usein asioita helpottaisi se että vanhus muuttaa lähemmäs lapsia. Silloin ei tietenkään saa olla riesana vanhaa taloa sieltä Juvan perukoilta. Mutta tuotakin olisi pitänyt miettiä jo paljon aikaisemmin.

Omat vanhemmat kieltäytyivät puhumasta aiheesta. En suoraan sanoen ymmärrä sitä vieläkään.

Vierailija kirjoitti:

Minä rajoittaisin myös äärimmäisen sairaiden ja huonokuntoisten ihmisten vapautta päättää asumisestaan. Meillä on paljon kiukkuisia sairaita ihmisiä, jotka ilmoittavat, etteivät omasta kodistaan lähde ja läheiset saavat hoitaa. Läheisiltä ei kysytä ja kotihoitajan käynti useamman kerran päivässä jossain sivukylän perukoilla tulee kalliiksi. Näille ihmisille pitäisi perustaa kerrostaloihin hoiva-asuntoja, joissa on hoitaja helposti saatavilla omaan huoneistoon, eikä hoitajalla mene aikaa eri puolilla kuntaa ravaamiseen.

Jos on vähänkin muistihäikkää, niin muuttaminen on sitten viimeinen niitti ja varmasti sen muuton jälkeen on kypsä hoivakotiin.😅

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kyllä, mutta ihan helppoa se ei ole. Sisaruksia ei ole. Isä on koko elämänsä asunut omalla maatilallaan eikä sieltä suostu muuttamaan pois. Reilun tunnin matka sinne autolla. Minulla on työ ja pienet lapset (hankittu tämän palstan asteikolla mummoäiti-iässä). 

Äiti taas on muuttanut kaupunkiin lähemmäs. Hän on ilmoittanut että laitokseen ei sitten saa laittaa. 

Molempia pitäisi vähitellen auttaa, mutta en ole rikas, hyvä että elätän perheeni tuloillani. Kotiin apua varmaan pitäisi jossain vaiheessa palkata, mutta minun rahoillahan se olisi maksettava, kun maatalouseläke ei ole suuri. 

Mikä ihmeen ilmoitus laitokseen ei saa laittaa. Siinä vaiheessa kun sinne edes "pääsee" on jo siinä kunnossa, että tarvitaan vähintään kaksi hoitajaa hoitamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä mummo 70 v.

Mie olen sanonut jo vuosia sitten, että minnuu ei missään tapauksessa pidä lasteni hoitaa.  Ei puhettakaan.

Mikään ei oo minusta niin  raskas  ajatus,

kuin se että olen taakka, rasite tai  velvollisuus lapsilleni.

Mie menen kyllä ihan suosiolla niihin  

Hoitokotehin, joissa ei oo henkilökuntaa eikä resusseja mihinkään.

Olen tehnyt  jo pitkään henkistä valmentautumista itselleni,  jos viime vuodet pitää olla laitoshoidossa.

Minnuu saa hoitaa myös robotti  🥰

Sama täällä. T. N 76 v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nii. Oma nuori aikuinen lapseni asuu 400 km päässä, ja varmasti jää sinne seuduin myös opiskelujen jälkeenkin. Jos löytää itselleen puolison, hän voi olla itse kotoisin myös mistä päin Suomea tahansa. Otetaan sitten se skenaario, että sekä minä että lapsen puolison vanhemmat vaativat jatkossa hoivaa, ja näillä lapsilla on ikääntyvien vanhempiensa luokse satoja kilometreja, ja vieläpä eri suuntiin, niin miten todennäköistä on se, että he pystyisivät vanhuksista huolehtimaan kunnolla?

Jos ei pysty itse hoivaamaan, pitää heidän maksaa vanhempien hoivasta. Tämähän on se suunnitelma. 

Miten nykyisillä palkoilla maksetaan muiden kuluja, kun ei palkka riitä omaankaan eloon😅

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse hoitaa mutta voidaan velvoittaa maksamaan omien vanhempien hoidosta kuten Saksassa. 

Vanhemmat voivat jättää lapset perinnöttä (jos ylipäätänsä perintöä on, rahat on voitu juoda kurkusta alas) ja lapsilla on oikeus jättää vanhemmat hoidotta.

Niin no miksi te mammat samaan aikaan sitten surkuttelette että lapsetonta ei tule kukaan hoitamaan? Ette hoida omia vanhempianne, mutta pidätte selviönä että lapsenne hoitavat teitä. 

Vierailija kirjoitti:

Kukas heistä sitten huolehtisi jos ei työikäiset

Vanhemmat työnnetään muiden hoidettavaksi. Aina on niitä muita jotka tekee puoli-ilmaiseksi ne ikävät ja raskaat työt. Sitten äitienpäivänä soitetaan ja muistetaan mainita se puhelu somessa.

Vierailija kirjoitti:

Minä kyllä ole huolehtinut. Töiden jälkeen pari kertaa viikossa käynyt katsomassa onko kaikki hyvin. Pessyt pyykkiå, siivonnut, käynyt kaupassa, vienyt lääkäriin jne. Rakastan vanhempiani ja haluan auttaa. Meillä kaikilla on hyvä fiilis ja olemme läheisiä. Eivät vanhempani silti mitään dementikkoja ole, vähän vaivaisia ja siksi autan heitä aina kun ehdin tai tarvetta on. Onneksi asumme lähellä n 15 km päässä toisistamme.

15 km on eri asia kuin 160 km.

No ei kukaan oleta mitään. Se on hyvä, jos se on mahdollista, mutta ei se kaikille käy. Miksi tämäkin itsestäänselvyys pitää selittää täällä. Onko ihmisten aivot menny niin pilalle kännykän kans, että tätäkään yksinkertaista asiaa ei voi itse päätellä.

Se huolehtiminen on tietenkin tosi  hyvä inhimillisestä näkökulmasta, ja yhteiskunnankin. Mutta että kaikkien jotenkin pitäisi taipua siihen asiaan, niin sehän on mahdoton ajatus. Vaikkakin ajatuksena olisi hyväkin.

Onhan se nyt eri asia huolehtia vanhemmista silloin kun asuu samassa kaupungissa. Mutta kun välimatkaa on satoja kilometrejä niin eipä siinä töiden jälkeen ajella hoitamaan kauppareissuja ja siivouksia. Tuolloin ratkaisu on että apua tarvitseva hankkii ne palvelut kotiin tai muuttaa palveluiden/avun lähelle. Kohtuutonta on olettaa työssäkäyvien muuttelevan avuntarvitsijoiden luokse. 

Vierailija kirjoitti:

Onhan se nyt eri asia huolehtia vanhemmista silloin kun asuu samassa kaupungissa. Mutta kun välimatkaa on satoja kilometrejä niin eipä siinä töiden jälkeen ajella hoitamaan kauppareissuja ja siivouksia. Tuolloin ratkaisu on että apua tarvitseva hankkii ne palvelut kotiin tai muuttaa palveluiden/avun lähelle. Kohtuutonta on olettaa työssäkäyvien muuttelevan avuntarvitsijoiden luokse. 

Kaikki eivät selkeästi ymmärrä, että välimatkaa voi olla todella paljon. Ei voi lähteä töiden jälkeen pesemään vanhempien pyykkiä ja olla taas aamulla takaisin töissä. Eikä siinä ole kyse siitä, ettei vanhemmistaan välittäisi.

Ja sitten kun on siinä kunnossa ettei pärjää yksin. Lähtee ulos harhailemaan, tekee ruokaa ja unohtaa hetken päästä mitä oli tekemässä ja hirveä käry. Päästää housuunsa ja menee vasta sen jälkeen vessaan, ei saa housujaan ylös. Ei pysy pystyssä, kaatuu loukkaa itsensä. Miten hoidetaan työpäivän jälkeen tai kuka jaksaa hoitaa heitä 24/7?

Aikuinen lapsi voisi ottaa äitinsä asumaan luokseen. Jos aikuinen lapsi käyttäytyy edelleen kuin murrosikäinen, niin kuka suostuisi sen luokse muuttamaan? Montako murrosikää vanhempien tulee kestää?