Kaveri irtisanoi itsensä ja lähti verkostomarkkinoimaan vitamiineja. Nyt ihmettelee kun mies vihainen kun joutui yksin perheen elättäjäksi

Kaveri sanoi itsensä irti vakituisesta, hyväpalkkaisesta etätyöstä jossa oli säännölliset työajat. Kaipasi ns vapautta ja suuria unelmia ja johtajuutta. Nyt on sitten elämä yhtä humua ja glitteriä, esiintymistilaisuuksia ja HUIPPUA ja UPEAA. Verkostomarkkinapulju on yhtä perhettä ja kannustaa mitä muut ei kuulemma tee. Kaikki on vaan kateellisia ja negatiivisia, puolisonsakaan ei ole valmis kasvamaan ja kehittymään. Kaveria vaan arvostellaan lähipiirissä eikä mitään tukea tule.

Nyt koko monihenkisen lapsiperheen talous lepää yksin miehen harteilla, kun kaveri viilettää hurmostilaisuudesta toiseen. Muakin yritti rekrytoida mukaan. Samalla on tullut aggressiivisuus ja ylimielisyys kuvioon; muut ei ole valmiita kehittymään, mutta onneksi on Soluni-perhe (entinen Arctic Nutrition ja Ecoway). On niiiiin upeeta teknologiaa jossain hemmetin aktiivisuusrannekkeessa jota kovalla tohinalla tuputetaan kaikille, suomalaisten yliopistojen yhteistyössä kehitettyjä vitamiineja jne.

Kaverista on tullut kertakaikkisen vastenmielinen koijari, en tunnista koko ihmistä enää. Paraneeko tuo koskaan enää ennalleen?