Kun seksielämä päättyy puolison sairauteen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko halujen menettäminen sairauden takia jotenkin erilainen asia kuin muuten halujen menettäminen? Lopulta ollaan kuitenkin tilanteessa missä toiselta on halut hävinneet ilman omaa päätöstä. 

Hyvä kysymys. Luulen, että joillekin miehille se, että puoliso ei enää halua on niin valtava loukkaus, että sitä ei voi hyväksyä. Koska sehän on tahallista ilkeyttä, kun istuu kuitenkin koko ajan pimppansa päällä. 

Sitten täytyy pohtia, että mitä se tarkoittaa, jos halut (ja kyvyt) menevätkin sairauden vuoksi. Onko sekin ilkeyttä. Ja sitten selitellään, että vaikka kuinka olisi huono olo, niin tottahan nainen voi pikkasen antaa kostuttaa munan päätä tai vähintään ottaa suihin.

Mutta, kuten sanot, haluttomuudessa on joka tapauksessa kyse samasta asiasta.

Asiaa voi katsoa myös toisesta näkökulmasta. Toiselle ihmiselle huomioiminen ja kuunteleleminen on merkityksellistä. Suhteessa alussa kaikki pelaa mutta sairauden, stressin tms. takia toinen osapuoli ei enää anna kumppanille huomiota.

 

Onko parisuhteen toinen osapuoli velvoitettu kumppanin huomioimiseen ja kuunteluun? Eikö aikuinen ihminen pysty elämään jatkuvaa kannaattelua?

 

Mielestäni tuota voi verrata seksin loppumiseen suhteessa. Asia joka on toiselle merkityksellinen ja toiselle muuttuu merkityksettömäksi.

Minusta tämä on todella hyvä vertaus!

Olen kyllä vähän ällistynyt siitä, että pidät sellaista tilannetta, jossa toinen on sairas eikä jaksa kuunnella ja huomioda, jotenkin valtavan ongelmallisena. Minusta on täysin luonnollista, että parisuhteessa on olemassa ajanjaksoja, jolloin toinen saattaa olla niin kuormittunut, että ei jaksa kuunnella tai huomioda puolisoaan. Silloin puoliso tulee vastaan.

Sitähän se kumppanuus on. Puolin ja toisin. Ihminen ei ole mikään robotti.

"toinen on sairas eikä jaksa kuunnella ja huomioda, jotenkin valtavan ongelmallisena"

Omasta mielestäni en ole noin kirjoittanut.

Et kirjoittanutkaan. Mutta ymmärsin kirjoituksestasi, että rinnastit sairauden aiheuttaman seksuaalisen haluttomuuden/kyvyttömyyden ja sairauden tai stressin aiheuttaman kyvyttömyyden huomioda ja kuunnella toista.

Sairauden aiheuttamaa kyvyttömyyttä ja haluttomuutta pidetään tässä keskustelussa ongelmana, josta keskustellaan sivukaupalla. Siksi oletin, että sinäkin pidät. Oletinko väärin?

Vai yrititkö sanoa, että molemmat ilmiöt ovat ihan vain elämää, ja sellaisina jotenkin kestettävissä?

Itse koen että molemmat ovat osa elämää ja hetkellisesti puolison pitää tulla vastaan. Hetkellinen voi tarkoittaa vaikka muutamaan vuotta tms. Molemmista koituu kuitenkin parisuhteen toiselle osapuolelle merkittävä ongelma, jos se koskee loppua elämää.

No ollaan aivan samaa mieltä.

Useinhan naiselta loppuu kiinnostus seksiin juuri siksi, että mies ei kuuntele eikä huomioi.

Omassa tapauksessani kun vaan alkaa, ja mies alkaa kiihoittamaan, niin ne halut siitä herää sitten. Kun haluaa haluta. Päätin niin, enkä anna periksi.

Vierailija kirjoitti:

Luojan kiitos aihe ei ole itselle ajankohtainen, mutta olen sitä kyllä jonkin verran miettinyt. Nimittäin omalla kohdalla tuohon ei olisi ratkaisua. En osaa haluta muita kuin omaa puolisoani enkä toisaalta myös pystyisi ottamaan seksiä vastaan velvollisuudesta ihmiseltä, joka sitä ei itse halua. Toivon siksi sydämestäni, että elämä varjelisi minua ja puolisoani tältä kohtalolta.

Näin itsekin ajattelen ja voisin kuvitella että valtaosa ihmisistä tekee. Aika harvalle kuitenkaan joku avoin suhde tai maksulliset ovat ratkaisu tai edes vaihtoehto.

Toisaalta tuohon tilanteeseen päätyy valitettavan moni pariskunta. Joskus on syynä sairaus, mutta yleensä normaaliin elämänkulkuun liittyvä libidon lasku, joka etenee eri tahtiin. Ei minusta ole juurikaan eroa, onko haluttomuuden takana esim. syöpähoidot, masennus tai vaihdevuodet. Kaikki periaatteessa voivat mennä ohi, mutta ihminen tuskin jää entiselleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luojan kiitos aihe ei ole itselle ajankohtainen, mutta olen sitä kyllä jonkin verran miettinyt. Nimittäin omalla kohdalla tuohon ei olisi ratkaisua. En osaa haluta muita kuin omaa puolisoani enkä toisaalta myös pystyisi ottamaan seksiä vastaan velvollisuudesta ihmiseltä, joka sitä ei itse halua. Toivon siksi sydämestäni, että elämä varjelisi minua ja puolisoani tältä kohtalolta.

Näin itsekin ajattelen ja voisin kuvitella että valtaosa ihmisistä tekee. Aika harvalle kuitenkaan joku avoin suhde tai maksulliset ovat ratkaisu tai edes vaihtoehto.

Toisaalta tuohon tilanteeseen päätyy valitettavan moni pariskunta. Joskus on syynä sairaus, mutta yleensä normaaliin elämänkulkuun liittyvä libidon lasku, joka etenee eri tahtiin. Ei minusta ole juurikaan eroa, onko haluttomuuden takana esim. syöpähoidot, masennus tai vaihdevuodet. Kaikki periaatteessa voivat mennä ohi, mutta ihminen tuskin jää entiselleen.

Mitä tarkoitat sillä, että ihminen tuskin jää entiselleen? Miksi pitäisi jäädä? Koetko, että muutosten jälkeen seksi on pilalla?

Sehän se onkin suhteiden haaste, että kaikenlaisia muutoksia tapahtuu sekä pikkuhiljaa että yllättäen, ja suhteen pitäisi muovautua ja kestää. Jos puolisolla on huono itsetunto ja jäykät käsitykset siitä, mikä on hyvää, niin suhde ei kestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luojan kiitos aihe ei ole itselle ajankohtainen, mutta olen sitä kyllä jonkin verran miettinyt. Nimittäin omalla kohdalla tuohon ei olisi ratkaisua. En osaa haluta muita kuin omaa puolisoani enkä toisaalta myös pystyisi ottamaan seksiä vastaan velvollisuudesta ihmiseltä, joka sitä ei itse halua. Toivon siksi sydämestäni, että elämä varjelisi minua ja puolisoani tältä kohtalolta.

Näin itsekin ajattelen ja voisin kuvitella että valtaosa ihmisistä tekee. Aika harvalle kuitenkaan joku avoin suhde tai maksulliset ovat ratkaisu tai edes vaihtoehto.

Toisaalta tuohon tilanteeseen päätyy valitettavan moni pariskunta. Joskus on syynä sairaus, mutta yleensä normaaliin elämänkulkuun liittyvä libidon lasku, joka etenee eri tahtiin. Ei minusta ole juurikaan eroa, onko haluttomuuden takana esim. syöpähoidot, masennus tai vaihdevuodet. Kaikki periaatteessa voivat mennä ohi, mutta ihminen tuskin jää entiselleen.

Mitä tarkoitat sillä, että ihminen tuskin jää entiselleen? Miksi pitäisi jäädä? Koetko, että muutosten jälkeen seksi on pilalla?

Sehän se onkin suhteiden haaste, että kaikenlaisia muutoksia tapahtuu sekä pikkuhiljaa että yllättäen, ja suhteen pitäisi muovautua ja kestää. Jos puolisolla on huono itsetunto ja jäykät käsitykset siitä, mikä on hyvää, niin suhde ei kestä.

Tarkoitan juuri sitä, että ei voi odottaa ihmisen jatkavan syöpähoitojen jälkeen elämäänsä juuri siten, kuten ennen niitä. Tämän muutoksen hyväksyminen puolin ja toisin on ensiarvoisen tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luojan kiitos aihe ei ole itselle ajankohtainen, mutta olen sitä kyllä jonkin verran miettinyt. Nimittäin omalla kohdalla tuohon ei olisi ratkaisua. En osaa haluta muita kuin omaa puolisoani enkä toisaalta myös pystyisi ottamaan seksiä vastaan velvollisuudesta ihmiseltä, joka sitä ei itse halua. Toivon siksi sydämestäni, että elämä varjelisi minua ja puolisoani tältä kohtalolta.

Näin itsekin ajattelen ja voisin kuvitella että valtaosa ihmisistä tekee. Aika harvalle kuitenkaan joku avoin suhde tai maksulliset ovat ratkaisu tai edes vaihtoehto.

Toisaalta tuohon tilanteeseen päätyy valitettavan moni pariskunta. Joskus on syynä sairaus, mutta yleensä normaaliin elämänkulkuun liittyvä libidon lasku, joka etenee eri tahtiin. Ei minusta ole juurikaan eroa, onko haluttomuuden takana esim. syöpähoidot, masennus tai vaihdevuodet. Kaikki periaatteessa voivat mennä ohi, mutta ihminen tuskin jää entiselleen.

Mitä tarkoitat sillä, että ihminen tuskin jää entiselleen? Miksi pitäisi jäädä? Koetko, että muutosten jälkeen seksi on pilalla?

Sehän se onkin suhteiden haaste, että kaikenlaisia muutoksia tapahtuu sekä pikkuhiljaa että yllättäen, ja suhteen pitäisi muovautua ja kestää. Jos puolisolla on huono itsetunto ja jäykät käsitykset siitä, mikä on hyvää, niin suhde ei kestä.

Tarkoitan juuri sitä, että ei voi odottaa ihmisen jatkavan syöpähoitojen jälkeen elämäänsä juuri siten, kuten ennen niitä. Tämän muutoksen hyväksyminen puolin ja toisin on ensiarvoisen tärkeää.

Mutta miksi se on sinun mielestäsi valitettavaa? Elämässä on erilaisia vaiheita. Kaikelle on aikansa. Onhan sellainen ihminen aika epäkypsä, joka jää junnaamaan menneisyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näistä asioista kannattaa puhua hyvissä ajoin etukäteen. Me olemme puolison kanssa puhuneet ja sopineet, että tällaisessa tilanteessa voi hakea seksiä muualta. Ettei toinen enää kertakaikkiaan pysty. Samoin olemme hyvissä ajoin sopineet, että kumpikaan ei ryhdy toisen omaishoitajaksi.

On kohtuuton vaatimus toiselle, että hän ei terveenä saisi enää harrastaa seksiä, jos toinen ei siihen enää kykene. Se on itsekästä sen puolelta, joka ei seksiin enää kykene.

Tämä. Me olemme myös keskustelleet asiat selviksi. Ensin kokeillaan sitä, pystyisikö rakkaudesta kuitenkin tyydyttämään toisen, vaikkei seksi enää itseä kiinnostaisikaan. Tämä onnistuu erinomaisesti jos läheisyys tuntuu edelleen hyvältä. Jos ei muuten niin siten että aktiivinen osapuoli masturboi ja toinen on vaan vieressä tuomassa läheisyyttä.

 

Jos tuokin on poissuljettua, rakkaus on loppunut ja päätökset tehdään sen mukaan.

 

Meillä on kummallakin mahtunut tähän yhteiseloon kaikenlaista vaivaa, itse olen ollut nyt 16 vuotta täysin työkyvytön ja menopaussi vei halut hetkellisesti täysin. Silti olen kyllä osallistunut mieheni seksielämään, koska rakastan sitä ja tiedän miten tärkeää seksi on sekä terveydelle, että parisuhteelle. Tein näin jopa vakavasti masentuneena, ei todellakaan haluttanut mutta sain siitä läheisyyttä, jonkinlaist lohtuakin. Ja sen tunteen että voin antaa rakastamalleni ihmiselle edes jotain.

 

Uskokaa miehet kun sanon, että seksielämän täydellinen loppuminen on merkki rakkauden loppumisesta. Koska tapoja auttaa sitä toista on lukemattomia.

Viimeinen asia mitä olisin rankkojen suöpähoitojen aikana halunnut olisi ollut, että mies vetää vieressä käteen kun kaipaan lohtua ja läheisyyttä...

 

Ja ei, rakkaus ei loppunut. 

Taidat olla sama, joka toisessa ketjussa sanoi, että haluttoman naisen puoliso voi vetää kuivat työpaikan vessassa :D

Haluton mies on sika, joka pitää jättää, ja haluton nainen on kuningatar, jota pitää palvoa.

Asia kunnossa.

Niinhän se palstalla menee. Hyvin tiivistetty.