Lue keskustelun säännöt.
Hymistelyketju, tavallisia juttuja
04.02.2026 |
Räväkät älkööt vaivautuko. Täällä ei saa ilkeillä. Liian pitkästyttäviä kommentteja ei olekaan täyttämään tätä ketjua.
Kaikki mukaan, ketkä ikäviin ketjuihin olette kyllästyneet
Kommentit (5941)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ollut vain huonoa tuuria pari tusinaa kertaa putkeen. Ihmetyttää miksi kaikki kohtaamani ovat vannoneet rakastavansa enemmän kuin mitään muuta, kertovat kuinka täydellinen olen heille. Ja seuraavana päivänä jätetään ilman mitään selitystä tai yritystä kertoa mikä on vialla. Heitetään vain roskiin ilman selitystä ja yleensä estetään jopa. Yhden entisen entinen tosin kertoi jo suhteen alussa että kyseinen ihminen on narsisti pahimmasta päästä. Tainnut törmätä pelkkiin narsisteihin. Mistä löytyisi nainen joka haluaa perustaa perheen eikä olisi narsisti? Taitaa olla mahdotonta. T:Luovuttanut aina uskollinen.
Valitettavasti olen varattu. Mutta kerron sinulle naisista ja parisuhteista.
Aika usein käy niin että kuvailemasi kiltti hyväsydäminen mies on parasta maailmassa suhteen alussa, mutta kun arki koittaa ei kukaan halua elää tarrautuvan huopatossun kanssa. Se voi tuntua ahdistavalta ja silloin tulee tehtyä paniikkiratkaisu.
Ehdotankin että ole vain oma itsesi, mutta anna naisellesi myös omaa tilaa. Älä tarraa liikaa häneen vaan pidä myös omia harrastuksia tai tapaa omia kavereita ilman häntä. Anna hänelle tilaisuuksia ikävöidä sinua.Voi pojat, tuo on niin tuttua. Tylsä, kiltti ja välittävä mies viehättää alkuun, mutta kun enemmän aikaa vietetään yhdessä niin sehän alkaa ärsyttämään, kun siitä ei saa mitään jännää irti ja roikkuu vaan koiranpentukatseineen kyljessä. Nainen alkaa keksimään riitaisaa draamaa ja/tai sitten häipyy. Kaikesta huolimatta miten naiset kehuu koiria, millaisia ne ovat ja miehet eivät ole, ei niitä samoja ominaisuuksia kuitenkaan haluta miehelle.
Joo tuo on aika outoa, että koira otetaan ikäänkuin miehen sijaan ja sitten sen mukaan elämä pyörii 24/7 ja kaikki on aivan ihanaa. Mutta miehestä sitten ahdistutaan jos se pyörii nurkissa jatkuvasti ja siltä ei saa omaa aikaa, vaikka olisikin ihan kunnon mies.
Vähän ehkä hajosin tälle kommentille.😂 Ei kai kukaan mitään perässähiihtäjää kumppanikseen halua, miehetkään.
En ja siksi en hanki koirakaan, koska ärsyttää kaikenlaiset perässähiihtäjät. Mutta jostain syystä koiran muodossa se perässähiihtäjä on monelle sitten kuitenkin ihan OK.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ollut vain huonoa tuuria pari tusinaa kertaa putkeen. Ihmetyttää miksi kaikki kohtaamani ovat vannoneet rakastavansa enemmän kuin mitään muuta, kertovat kuinka täydellinen olen heille. Ja seuraavana päivänä jätetään ilman mitään selitystä tai yritystä kertoa mikä on vialla. Heitetään vain roskiin ilman selitystä ja yleensä estetään jopa. Yhden entisen entinen tosin kertoi jo suhteen alussa että kyseinen ihminen on narsisti pahimmasta päästä. Tainnut törmätä pelkkiin narsisteihin. Mistä löytyisi nainen joka haluaa perustaa perheen eikä olisi narsisti? Taitaa olla mahdotonta. T:Luovuttanut aina uskollinen.
Valitettavasti olen varattu. Mutta kerron sinulle naisista ja parisuhteista.
Aika usein käy niin että kuvailemasi kiltti hyväsydäminen mies on parasta maailmassa suhteen alussa, mutta kun arki koittaa ei kukaan halua elää tarrautuvan huopatossun kanssa. Se voi tuntua ahdistavalta ja silloin tulee tehtyä paniikkiratkaisu.
Ehdotankin että ole vain oma itsesi, mutta anna naisellesi myös omaa tilaa. Älä tarraa liikaa häneen vaan pidä myös omia harrastuksia tai tapaa omia kavereita ilman häntä. Anna hänelle tilaisuuksia ikävöidä sinua.Voi pojat, tuo on niin tuttua. Tylsä, kiltti ja välittävä mies viehättää alkuun, mutta kun enemmän aikaa vietetään yhdessä niin sehän alkaa ärsyttämään, kun siitä ei saa mitään jännää irti ja roikkuu vaan koiranpentukatseineen kyljessä. Nainen alkaa keksimään riitaisaa draamaa ja/tai sitten häipyy. Kaikesta huolimatta miten naiset kehuu koiria, millaisia ne ovat ja miehet eivät ole, ei niitä samoja ominaisuuksia kuitenkaan haluta miehelle.
Minusta tämä koiravertaus on tosi kummallinen. Itselläni on ainakin lemmikille ja elämänkumppanille ihan erilaiset funktiot elämässä ja siten myös hyvin erilaiset vaatimukset. Toivon miehen olevan itsenäinen, päättäväinen, itsestään huolehtiva. Lemmikistä haluan ihan muita asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ollut vain huonoa tuuria pari tusinaa kertaa putkeen. Ihmetyttää miksi kaikki kohtaamani ovat vannoneet rakastavansa enemmän kuin mitään muuta, kertovat kuinka täydellinen olen heille. Ja seuraavana päivänä jätetään ilman mitään selitystä tai yritystä kertoa mikä on vialla. Heitetään vain roskiin ilman selitystä ja yleensä estetään jopa. Yhden entisen entinen tosin kertoi jo suhteen alussa että kyseinen ihminen on narsisti pahimmasta päästä. Tainnut törmätä pelkkiin narsisteihin. Mistä löytyisi nainen joka haluaa perustaa perheen eikä olisi narsisti? Taitaa olla mahdotonta. T:Luovuttanut aina uskollinen.
Valitettavasti olen varattu. Mutta kerron sinulle naisista ja parisuhteista.
Aika usein käy niin että kuvailemasi kiltti hyväsydäminen mies on parasta maailmassa suhteen alussa, mutta kun arki koittaa ei kukaan halua elää tarrautuvan huopatossun kanssa. Se voi tuntua ahdistavalta ja silloin tulee tehtyä paniikkiratkaisu.
Ehdotankin että ole vain oma itsesi, mutta anna naisellesi myös omaa tilaa. Älä tarraa liikaa häneen vaan pidä myös omia harrastuksia tai tapaa omia kavereita ilman häntä. Anna hänelle tilaisuuksia ikävöidä sinua.
Tähän omia ajatuksia. Minä ainakin arvostan kilttejä ja empaattisia miehiä todella paljon. Elämäni kautta sekä myös jos mietin läheisiäni. Niiden kokemusten kautta ymmärrän toisenlaisen miehen arvon, joka on empaattinen ja luotettava. Se asia korostuu miettiessä itseäni. Näin toivon, että löytäisit sellaisen naisen joka ehkä miettii mielessään, että olisit juuri paras sellaisena kuin olet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ollut vain huonoa tuuria pari tusinaa kertaa putkeen. Ihmetyttää miksi kaikki kohtaamani ovat vannoneet rakastavansa enemmän kuin mitään muuta, kertovat kuinka täydellinen olen heille. Ja seuraavana päivänä jätetään ilman mitään selitystä tai yritystä kertoa mikä on vialla. Heitetään vain roskiin ilman selitystä ja yleensä estetään jopa. Yhden entisen entinen tosin kertoi jo suhteen alussa että kyseinen ihminen on narsisti pahimmasta päästä. Tainnut törmätä pelkkiin narsisteihin. Mistä löytyisi nainen joka haluaa perustaa perheen eikä olisi narsisti? Taitaa olla mahdotonta. T:Luovuttanut aina uskollinen.
Valitettavasti olen varattu. Mutta kerron sinulle naisista ja parisuhteista.
Aika usein käy niin että kuvailemasi kiltti hyväsydäminen mies on parasta maailmassa suhteen alussa, mutta kun arki koittaa ei kukaan halua elää tarrautuvan huopatossun kanssa. Se voi tuntua ahdistavalta ja silloin tulee tehtyä paniikkiratkaisu.
Ehdotankin että ole vain oma itsesi, mutta anna naisellesi myös omaa tilaa. Älä tarraa liikaa häneen vaan pidä myös omia harrastuksia tai tapaa omia kavereita ilman häntä. Anna hänelle tilaisuuksia ikävöidä sinua.Voi pojat, tuo on niin tuttua. Tylsä, kiltti ja välittävä mies viehättää alkuun, mutta kun enemmän aikaa vietetään yhdessä niin sehän alkaa ärsyttämään, kun siitä ei saa mitään jännää irti ja roikkuu vaan koiranpentukatseineen kyljessä. Nainen alkaa keksimään riitaisaa draamaa ja/tai sitten häipyy. Kaikesta huolimatta miten naiset kehuu koiria, millaisia ne ovat ja miehet eivät ole, ei niitä samoja ominaisuuksia kuitenkaan haluta miehelle.
Onneksi kaikki eivät ajattele näin. Toisella elämä on opettanut arvostamaan rauhallista elämää ja luotettavuutta sen draaman ja riidan sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ollut vain huonoa tuuria pari tusinaa kertaa putkeen. Ihmetyttää miksi kaikki kohtaamani ovat vannoneet rakastavansa enemmän kuin mitään muuta, kertovat kuinka täydellinen olen heille. Ja seuraavana päivänä jätetään ilman mitään selitystä tai yritystä kertoa mikä on vialla. Heitetään vain roskiin ilman selitystä ja yleensä estetään jopa. Yhden entisen entinen tosin kertoi jo suhteen alussa että kyseinen ihminen on narsisti pahimmasta päästä. Tainnut törmätä pelkkiin narsisteihin. Mistä löytyisi nainen joka haluaa perustaa perheen eikä olisi narsisti? Taitaa olla mahdotonta. T:Luovuttanut aina uskollinen.
Valitettavasti olen varattu. Mutta kerron sinulle naisista ja parisuhteista.
Aika usein käy niin että kuvailemasi kiltti hyväsydäminen mies on parasta maailmassa suhteen alussa, mutta kun arki koittaa ei kukaan halua elää tarrautuvan huopatossun kanssa. Se voi tuntua ahdistavalta ja silloin tulee tehtyä paniikkiratkaisu.
Ehdotankin että ole vain oma itsesi, mutta anna naisellesi myös omaa tilaa. Älä tarraa liikaa häneen vaan pidä myös omia harrastuksia tai tapaa omia kavereita ilman häntä. Anna hänelle tilaisuuksia ikävöidä sinua.Voi pojat, tuo on niin tuttua. Tylsä, kiltti ja välittävä mies viehättää alkuun, mutta kun enemmän aikaa vietetään yhdessä niin sehän alkaa ärsyttämään, kun siitä ei saa mitään jännää irti ja roikkuu vaan koiranpentukatseineen kyljessä. Nainen alkaa keksimään riitaisaa draamaa ja/tai sitten häipyy. Kaikesta huolimatta miten naiset kehuu koiria, millaisia ne ovat ja miehet eivät ole, ei niitä samoja ominaisuuksia kuitenkaan haluta miehelle.
Minusta tämä koiravertaus on tosi kummallinen. Itselläni on ainakin lemmikille ja elämänkumppanille ihan erilaiset funktiot elämässä ja siten myös hyvin erilaiset vaatimukset. Toivon miehen olevan itsenäinen, päättäväinen, itsestään huolehtiva. Lemmikistä haluan ihan muita asioita.
Miksi naiset sitten itse usein vertaavat koiraansa mieheen? Tuhannen miljoonaa kertaa kuullut jo niitä vertauksia naisten suusta, miten koira sitä ja tätä mitä mies ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä myös olen aina tykännyt kirjoittamisesta.
Runojakin kirjoittelin, varsinkin vaikeissa elämäni jaksoissa. Teetin runoista kirjan valokuvien kera, rinnallakulkijan mietteitä. Lienee hyvä asia, että viime vuosina ei ole juurikaan runoja syntynyt.
Täällä myös yksi aineenkirjoittaja kouluaikoina ja myöhemmin pöytälaatikkoon, piirtäminen, askartelu ja kaikenlainen suunnittelu on kiinnostanut eikä ihme että olen työssäni ollut somistaja.
Onpa monta meistä kirjoittanut aineita ja runoja mielellään. Aamulla ei täällä aavista, miten mielenkiintoisia juttuja saakaan päivän mittaan luettavaksi.
Näin on. Koulussa kirjoitin yleensä kympin aineita joita ope luki muulle luokalle, se vähän nolotti kun teksti oli niin omaa ja se avattiin luokalle. Kirjoitinkin tavallisesti yleisistä aiheista jotka kesti päivän valoa ja ope pyysi niitä joskus koulun lehteen julkaisuun. Kotona sitten kirjoittelin omia "romaaneja" pöytälaatikkoon. Yhden kirjan olen julkaissut.
Hevää yötä hillerit ja tipitiit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietokirja-ilta: Osui ja upposi. Miksi asiat menevät tunteisiin ja mitä niille voi tehdä?
Suoraa puhetta omien tunteiden hallinnasta ja triggeröitymisestä. Asiantuntijoina psykologit Satu Kaski ja Vesa Nevalainen. Opastusta omien tunteiden tunnistamiseen, säätelyy ja niiden alkuperän ymmärtämiseen. Areena, klo 18.00. Hyödyllistä tietoa kaikille. Vanhanakin voi oppia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietokirja-ilta: Osui ja upposi. Miksi asiat menevät tunteisiin ja mitä niille voi tehdä?
Suoraa puhetta omien tunteiden hallinnasta ja triggeröitymisestä. Asiantuntijoina psykologit Satu Kaski ja Vesa Nevalainen. Opastusta omien tunteiden tunnistamiseen, säätelyy ja niiden alkuperän ymmärtämiseen. Areena, klo 18.00. Hyödyllistä tietoa kaikille. Vanhanakin voi oppia.
Huomenta! Pitääkin tänään katsoa tuo. 1980-luvulla sairaanhoito-opistossa oli varsin paljon omien tunteiden hallinnasta. Järkyttäviksikin kokemissaan tilanteissa piti pystyä toimimaan. Eli omat tunteet piti siirtää kokonaan sivuun ja silti kyetä huomioimaan potilaan tai hänen omaistensa tunteet. Kun tilanne oli ohi, oli omien tunteiden käsittelyn vuoro. Tilanteesta riippuen niitä käsiteltiin joko työporukalla, työterveyshuollon avulla tai itse. Muistan yhden tilanteen (olin vasta 24v vastavalmistunut sairaanhoitaja, mutta yövuorossa ainoa sairaanhoitaja parinani perushoitaja) ja pystyin ikäänkuin katkaisinta napsauttamalla sammuttamaan omat tunteeni ja tekemään mitä pitää. Kun tilanne oli ohi, aloin vapista ja menin henkilökunnan vessaan itkemään. Mä monesti palstalla olen sanonut laittavani "sairaanhoitajan lakin päähäni " ja se tarkoittaa just tuota omien tunteiden kääntämistä off-asentoon. Vaikka en sitten lopulta hirveän montaa vuotta sairaanhoitajan töitä tehnytkään, siitä koulutuksesta on ollut monissa asioissa elämässäni hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ollut vain huonoa tuuria pari tusinaa kertaa putkeen. Ihmetyttää miksi kaikki kohtaamani ovat vannoneet rakastavansa enemmän kuin mitään muuta, kertovat kuinka täydellinen olen heille. Ja seuraavana päivänä jätetään ilman mitään selitystä tai yritystä kertoa mikä on vialla. Heitetään vain roskiin ilman selitystä ja yleensä estetään jopa. Yhden entisen entinen tosin kertoi jo suhteen alussa että kyseinen ihminen on narsisti pahimmasta päästä. Tainnut törmätä pelkkiin narsisteihin. Mistä löytyisi nainen joka haluaa perustaa perheen eikä olisi narsisti? Taitaa olla mahdotonta. T:Luovuttanut aina uskollinen.
Valitettavasti olen varattu. Mutta kerron sinulle naisista ja parisuhteista.
Aika usein käy niin että kuvailemasi kiltti hyväsydäminen mies on parasta maailmassa suhteen alussa, mutta kun arki koittaa ei kukaan halua elää tarrautuvan huopatossun kanssa. Se voi tuntua ahdistavalta ja silloin tulee tehtyä paniikkiratkaisu.
Ehdotankin että ole vain oma itsesi, mutta anna naisellesi myös omaa tilaa. Älä tarraa liikaa häneen vaan pidä myös omia harrastuksia tai tapaa omia kavereita ilman häntä. Anna hänelle tilaisuuksia ikävöidä sinua.Voi pojat, tuo on niin tuttua. Tylsä, kiltti ja välittävä mies viehättää alkuun, mutta kun enemmän aikaa vietetään yhdessä niin sehän alkaa ärsyttämään, kun siitä ei saa mitään jännää irti ja roikkuu vaan koiranpentukatseineen kyljessä. Nainen alkaa keksimään riitaisaa draamaa ja/tai sitten häipyy. Kaikesta huolimatta miten naiset kehuu koiria, millaisia ne ovat ja miehet eivät ole, ei niitä samoja ominaisuuksia kuitenkaan haluta miehelle.
Minusta tämä koiravertaus on tosi kummallinen. Itselläni on ainakin lemmikille ja elämänkumppanille ihan erilaiset funktiot elämässä ja siten myös hyvin erilaiset vaatimukset. Toivon miehen olevan itsenäinen, päättäväinen, itsestään huolehtiva. Lemmikistä haluan ihan muita asioita.
Samaa vertausta ihmettelin enkä ole koskaan kuullut kenenkään virtaavan koiraa ja miestä toisiinsa siten, että molemmilta edellytettäisiin samoja asioita. Ei kukaan odota koiransa pesevän edes omaa ruokakuppiaan, siivoavan, käyvän töissä ja ruokakaupassa, keskustelevan päivänpolitiikasta jne jne. Samoin mieheltä ei odota, että se kulkee 3 kertaa päivässä vierellä lenkillä, nukkuu tyytyväisenä makuuhuoneen lattialla, imoittaa haukkumalla, kun joku ilmestyy pihaan, on tyytyväinen, kun välillä rapsutetaan leuan alta jne. Jos joku kertoo ottavansa mieluummin koiran kuin ryhtyvänsä parisuhteeseen, se johtuu kyllä siitä, että ei edes halua asioita, jotka kuuluvat parisuhteeseen, vaan asioita, jotka kuuluvat koiran omistajan elämään. Ja onhan niitäkin, jotka ottavat kissan eikä koiraa, koska vaikka molemmat lemmikkieläimiä ovatkin, niin silti erilaisia. Mies ei ole mikään lemmikkieläin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entinen pomoni otti koiran lapsen korvikkeeksi, harjoittelukappaleeksi!
Ihmisen suhdetta lemmikkiin voi tarkastella myös eläimestä käsin. Eläimen ominaisuudet voivat paljastaa mitä omistajan tarpeita se palvelee.
Koira on laumaeläin, joka tottelee johtajakoiraa. Ihminen on johtajakoiran korvike.
Koira pyrkii miellyttämään omistajaa ja on uskollinen huonollekin omistajalle. Se ei aseta omistajille rajoja. Koira ei esitä omia vaatimuksia eikä kyseenalaista huonoakaan kohtelua. Huono kohtelu ei ole vain hoidon laiminlyöntiä tai väkivaltaa, vaan myös eläimen liiallista inhimillistämistä, niin ettei sen lajityypillinen käytös ole mahdollista.
Tämä voi näkyä vaikka koiralajin valinnassa. Hankitaan näyttävä, isokokoinen koira pieneen kerrostaloasuntoon, ehkä näyttämisen halusta ja haaveena, että se nostaa omaa itsetuntoa. Statusesineeksi. Sitten ei kuitenkaan kyetä huolehtimaan sen koulutuksesta ja liikunnantarpeesta. Samoin koirien jalostuksessa ollaan menty osin liian pitkälle tulevien omistajien oletettujen toiveiden vuoksi. Koirarotu, joka on söpö karvapallo, mutta ei kykene kunnolla hengittämään tai kävelemään, on järkyttävä esimerkki ihmisen sairaasta halusta muokata muita eläimiä. Omistaja on koiran elämässä kuin jumalan asemassa. Ihmisestä riippuu, miten asemaa käyttää.
Kissa on koiran vastakohta monessa. Se ei ole laumaeläin eikä pyri mielistelemään omistajaa. Se osoittaa tarkat rajat. Se ilmaisee, koska haluaa ihmisen silittelyä ja koska ei siedä sitä. Kissa on kriittinen omistajaa kohtaan. Vaatii omistajalta herkkyyttä huomata nämä merkit. Huonon omistajan kissa voi myös karata ja jopa onnistua etsimään uuden kodin. Se tavallaan ottaa eron. Kissalle on vaikea opettaa ihmisen temppuja. Sitä ei kiinnosta. Se lähestyy hienotunteisesti omistajaa halutessaan jotain. Se elää omaa itsenäistä elämäänsä omistajan rinnalla, sovussa, toinen toistaan kunnioittaen. Jos ihminen on koiralle kuin jumala. Kissa itse oma jumalansa.
Tältä pohjalta voi miettiä, onko itse koira- vai kissaihminen vai molempia, ja mistä se kertoo.
Eläimen valintaan liittyy aina ihmisen omia sisäisiä tarpeita. Jos tarkastellaan kissaa ja koiraa symboleina, kummanlaisen puolison valitsisit? Se kertoo ehkä siitä, millaista suhdetta toivot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen suhdetta lemmikkiin voi tarkastella myös eläimestä käsin. Eläimen ominaisuudet voivat paljastaa mitä omistajan tarpeita se palvelee.
Koira on laumaeläin, joka tottelee johtajakoiraa. Ihminen on johtajakoiran korvike.
Koira pyrkii miellyttämään omistajaa ja on uskollinen huonollekin omistajalle. Se ei aseta omistajille rajoja. Koira ei esitä omia vaatimuksia eikä kyseenalaista huonoakaan kohtelua. Huono kohtelu ei ole vain hoidon laiminlyöntiä tai väkivaltaa, vaan myös eläimen liiallista inhimillistämistä, niin ettei sen lajityypillinen käytös ole mahdollista.
Tämä voi näkyä vaikka koiralajin valinnassa. Hankitaan näyttävä, isokokoinen koira pieneen kerrostaloasuntoon, ehkä näyttämisen halusta ja haaveena, että se nostaa omaa itsetuntoa. Statusesineeksi. Sitten ei kuitenkaan kyetä huolehtimaan sen koulutuksesta ja liikunnantarpeesta. Samoin koirien jalostuksessa ollaan menty osin liian pitkälle tulevien omistajien oletettujen toiveiden vuoksi. Koirarotu, joka on söpö karvapallo, mutta ei kykene kunnolla hengittämään tai kävelemään, on järkyttävä esimerkki ihmisen sairaasta halusta muokata muita eläimiä. Omistaja on koiran elämässä kuin jumalan asemassa. Ihmisestä riippuu, miten asemaa käyttää.
Kissa on koiran vastakohta monessa. Se ei ole laumaeläin eikä pyri mielistelemään omistajaa. Se osoittaa tarkat rajat. Se ilmaisee, koska haluaa ihmisen silittelyä ja koska ei siedä sitä. Kissa on kriittinen omistajaa kohtaan. Vaatii omistajalta herkkyyttä huomata nämä merkit. Huonon omistajan kissa voi myös karata ja jopa onnistua etsimään uuden kodin. Se tavallaan ottaa eron. Kissalle on vaikea opettaa ihmisen temppuja. Sitä ei kiinnosta. Se lähestyy hienotunteisesti omistajaa halutessaan jotain. Se elää omaa itsenäistä elämäänsä omistajan rinnalla, sovussa, toinen toistaan kunnioittaen. Jos ihminen on koiralle kuin jumala. Kissa itse oma jumalansa.
Tältä pohjalta voi miettiä, onko itse koira- vai kissaihminen vai molempia, ja mistä se kertoo.
Eläimen valintaan liittyy aina ihmisen omia sisäisiä tarpeita. Jos tarkastellaan kissaa ja koiraa symboleina, kummanlaisen puolison valitsisit? Se kertoo ehkä siitä, millaista suhdetta toivot.
Hyvä kirjoitus, josta tuli vielä mieleen, että mikäli mies haluaa jollekin naiselle lemmikkieläimeksi, onko mies itse enemmän koira vai kissa.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ollut vain huonoa tuuria pari tusinaa kertaa putkeen. Ihmetyttää miksi kaikki kohtaamani ovat vannoneet rakastavansa enemmän kuin mitään muuta, kertovat kuinka täydellinen olen heille. Ja seuraavana päivänä jätetään ilman mitään selitystä tai yritystä kertoa mikä on vialla. Heitetään vain roskiin ilman selitystä ja yleensä estetään jopa. Yhden entisen entinen tosin kertoi jo suhteen alussa että kyseinen ihminen on narsisti pahimmasta päästä. Tainnut törmätä pelkkiin narsisteihin. Mistä löytyisi nainen joka haluaa perustaa perheen eikä olisi narsisti? Taitaa olla mahdotonta. T:Luovuttanut aina uskollinen.
Valitettavasti olen varattu. Mutta kerron sinulle naisista ja parisuhteista.
Aika usein käy niin että kuvailemasi kiltti hyväsydäminen mies on parasta maailmassa suhteen alussa, mutta kun arki koittaa ei kukaan halua elää tarrautuvan huopatossun kanssa. Se voi tuntua ahdistavalta ja silloin tulee tehtyä paniikkiratkaisu.
Ehdotankin että ole vain oma itsesi, mutta anna naisellesi myös omaa tilaa. Älä tarraa liikaa häneen vaan pidä myös omia harrastuksia tai tapaa omia kavereita ilman häntä. Anna hänelle tilaisuuksia ikävöidä sinua.Voi pojat, tuo on niin tuttua. Tylsä, kiltti ja välittävä mies viehättää alkuun, mutta kun enemmän aikaa vietetään yhdessä niin sehän alkaa ärsyttämään, kun siitä ei saa mitään jännää irti ja roikkuu vaan koiranpentukatseineen kyljessä. Nainen alkaa keksimään riitaisaa draamaa ja/tai sitten häipyy. Kaikesta huolimatta miten naiset kehuu koiria, millaisia ne ovat ja miehet eivät ole, ei niitä samoja ominaisuuksia kuitenkaan haluta miehelle.
Minusta tämä koiravertaus on tosi kummallinen. Itselläni on ainakin lemmikille ja elämänkumppanille ihan erilaiset funktiot elämässä ja siten myös hyvin erilaiset vaatimukset. Toivon miehen olevan itsenäinen, päättäväinen, itsestään huolehtiva. Lemmikistä haluan ihan muita asioita.
Samaa vertausta ihmettelin enkä ole koskaan kuullut kenenkään virtaavan koiraa ja miestä toisiinsa siten, että molemmilta edellytettäisiin samoja asioita. Ei kukaan odota koiransa pesevän edes omaa ruokakuppiaan, siivoavan, käyvän töissä ja ruokakaupassa, keskustelevan päivänpolitiikasta jne jne. Samoin mieheltä ei odota, että se kulkee 3 kertaa päivässä vierellä lenkillä, nukkuu tyytyväisenä makuuhuoneen lattialla, imoittaa haukkumalla, kun joku ilmestyy pihaan, on tyytyväinen, kun välillä rapsutetaan leuan alta jne. Jos joku kertoo ottavansa mieluummin koiran kuin ryhtyvänsä parisuhteeseen, se johtuu kyllä siitä, että ei edes halua asioita, jotka kuuluvat parisuhteeseen, vaan asioita, jotka kuuluvat koiran omistajan elämään. Ja onhan niitäkin, jotka ottavat kissan eikä koiraa, koska vaikka molemmat lemmikkieläimiä ovatkin, niin silti erilaisia. Mies ei ole mikään lemmikkieläin.
Valitettavan moni mies on koiran asemassa liitossaan. Usein pakenevat omiin maailmoihinsa ja sivuuttavat koko jutun. Meillä naisilla on joskus taipumus ajatella, että vain meidän tapamme elää ja toimia on oikea. Että puolison pitäisi ajatella ja toimia kuin me. Naiset puhuvat ja monet vaativat miehiäkin puhumaan. Kaikille se ei ole ominaista ja huonontaa välejä. Joskus törmää vanhoihin pariskuntiin, jotka elävät ihan eri maailmoissa. Usein jopa konkreettisesti. Toinen on kotona ja toinen pääasiassa mökillä. Riitaa ei enää ole, mutta ei muutakaan. Kulissit ilman sisältöä. Toisenlaisiakin pareja on.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen suhdetta lemmikkiin voi tarkastella myös eläimestä käsin. Eläimen ominaisuudet voivat paljastaa mitä omistajan tarpeita se palvelee.
Koira on laumaeläin, joka tottelee johtajakoiraa. Ihminen on johtajakoiran korvike.
Koira pyrkii miellyttämään omistajaa ja on uskollinen huonollekin omistajalle. Se ei aseta omistajille rajoja. Koira ei esitä omia vaatimuksia eikä kyseenalaista huonoakaan kohtelua. Huono kohtelu ei ole vain hoidon laiminlyöntiä tai väkivaltaa, vaan myös eläimen liiallista inhimillistämistä, niin ettei sen lajityypillinen käytös ole mahdollista.
Tämä voi näkyä vaikka koiralajin valinnassa. Hankitaan näyttävä, isokokoinen koira pieneen kerrostaloasuntoon, ehkä näyttämisen halusta ja haaveena, että se nostaa omaa itsetuntoa. Statusesineeksi. Sitten ei kuitenkaan kyetä huolehtimaan sen koulutuksesta ja liikunnantarpeesta. Samoin koirien jalostuksessa ollaan menty osin liian pitkälle tulevien omistajien oletettujen toiveiden vuoksi. Koirarotu, joka on söpö karvapallo, mutta ei kykene kunnolla hengittämään tai kävelemään, on järkyttävä esimerkki ihmisen sairaasta halusta muokata muita eläimiä. Omistaja on koiran elämässä kuin jumalan asemassa. Ihmisestä riippuu, miten asemaa käyttää.
Kissa on koiran vastakohta monessa. Se ei ole laumaeläin eikä pyri mielistelemään omistajaa. Se osoittaa tarkat rajat. Se ilmaisee, koska haluaa ihmisen silittelyä ja koska ei siedä sitä. Kissa on kriittinen omistajaa kohtaan. Vaatii omistajalta herkkyyttä huomata nämä merkit. Huonon omistajan kissa voi myös karata ja jopa onnistua etsimään uuden kodin. Se tavallaan ottaa eron. Kissalle on vaikea opettaa ihmisen temppuja. Sitä ei kiinnosta. Se lähestyy hienotunteisesti omistajaa halutessaan jotain. Se elää omaa itsenäistä elämäänsä omistajan rinnalla, sovussa, toinen toistaan kunnioittaen. Jos ihminen on koiralle kuin jumala. Kissa itse oma jumalansa.
Tältä pohjalta voi miettiä, onko itse koira- vai kissaihminen vai molempia, ja mistä se kertoo.
Eläimen valintaan liittyy aina ihmisen omia sisäisiä tarpeita. Jos tarkastellaan kissaa ja koiraa symboleina, kummanlaisen puolison valitsisit? Se kertoo ehkä siitä, millaista suhdetta toivot.
Hyvä kirjoitus, josta tuli vielä mieleen, että mikäli mies haluaa jollekin naiselle lemmikkieläimeksi, onko mies itse enemmän koira vai kissa.
Veikkaan, että mies on silloin feikkikoira. Ei ole lojaali eikä kiintynyt, mutta näyttelee hyötymismielessä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen suhdetta lemmikkiin voi tarkastella myös eläimestä käsin. Eläimen ominaisuudet voivat paljastaa mitä omistajan tarpeita se palvelee.
Koira on laumaeläin, joka tottelee johtajakoiraa. Ihminen on johtajakoiran korvike.
Koira pyrkii miellyttämään omistajaa ja on uskollinen huonollekin omistajalle. Se ei aseta omistajille rajoja. Koira ei esitä omia vaatimuksia eikä kyseenalaista huonoakaan kohtelua. Huono kohtelu ei ole vain hoidon laiminlyöntiä tai väkivaltaa, vaan myös eläimen liiallista inhimillistämistä, niin ettei sen lajityypillinen käytös ole mahdollista.
Tämä voi näkyä vaikka koiralajin valinnassa. Hankitaan näyttävä, isokokoinen koira pieneen kerrostaloasuntoon, ehkä näyttämisen halusta ja haaveena, että se nostaa omaa itsetuntoa. Statusesineeksi. Sitten ei kuitenkaan kyetä huolehtimaan sen koulutuksesta ja liikunnantarpeesta. Samoin koirien jalostuksessa ollaan menty osin liian pitkälle tulevien omistajien oletettujen toiveiden vuoksi. Koirarotu, joka on söpö karvapallo, mutta ei kykene kunnolla hengittämään tai kävelemään, on järkyttävä esimerkki ihmisen sairaasta halusta muokata muita eläimiä. Omistaja on koiran elämässä kuin jumalan asemassa. Ihmisestä riippuu, miten asemaa käyttää.
Kissa on koiran vastakohta monessa. Se ei ole laumaeläin eikä pyri mielistelemään omistajaa. Se osoittaa tarkat rajat. Se ilmaisee, koska haluaa ihmisen silittelyä ja koska ei siedä sitä. Kissa on kriittinen omistajaa kohtaan. Vaatii omistajalta herkkyyttä huomata nämä merkit. Huonon omistajan kissa voi myös karata ja jopa onnistua etsimään uuden kodin. Se tavallaan ottaa eron. Kissalle on vaikea opettaa ihmisen temppuja. Sitä ei kiinnosta. Se lähestyy hienotunteisesti omistajaa halutessaan jotain. Se elää omaa itsenäistä elämäänsä omistajan rinnalla, sovussa, toinen toistaan kunnioittaen. Jos ihminen on koiralle kuin jumala. Kissa itse oma jumalansa.
Tältä pohjalta voi miettiä, onko itse koira- vai kissaihminen vai molempia, ja mistä se kertoo.
Eläimen valintaan liittyy aina ihmisen omia sisäisiä tarpeita. Jos tarkastellaan kissaa ja koiraa symboleina, kummanlaisen puolison valitsisit? Se kertoo ehkä siitä, millaista suhdetta toivot.
*Kissa ei ole laumaeläin*, populaatiokissat ja leijonat elävät laumoissa, muut kissaeläimet eivät.
Muistelin tuossa, noita arvoja ja miten ne ovat muuttuneet sukupolvien myötä. Olin nuorena työpaikkani pukkarilla vaihtamassa vaatteita ja siihen tuli vanhempi kollega ja sanoi mulle; onpas sulla kiva kevättakki, mistä ostit? Siihen aikaan ihan tavallinen kysymys. Vastasin totuudenmukaisesti, no kirppikseltä löysin...laskeutui kummallinen hiljaisuus ja kysyjäkin meni ihan hiljaiseksi, katseita vain vaihtelivat. Pari vuosikymmentä ja eri pukkaria myöhemmin vaihtelin taas vaatteitani ja nuorta porukkaa ympärilläni. Yksi heistä äkkäsi tunikani, jota juuri laitoin päälleni ja kysyi; voi onko tuo sitä vanhaa marimekkoa tuo sun tunikas, ja minä minä siihen taas että kirpputoreilta näitä olen metsästänyt vuosia. Mukavaa puheensorinaa miten ennen tehtiin paljon laadukkaampia vaatteita ja pari hypisteli nuttuni kangasta, ja yksi heistä tuli siihen jopa esittelemään farkkujaan, jotka oli ostanut kirppikseltä muutamalla eurolla. Nykynuoret ymmärtävä kierrätyksen päälle ;)
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ollut vain huonoa tuuria pari tusinaa kertaa putkeen. Ihmetyttää miksi kaikki kohtaamani ovat vannoneet rakastavansa enemmän kuin mitään muuta, kertovat kuinka täydellinen olen heille. Ja seuraavana päivänä jätetään ilman mitään selitystä tai yritystä kertoa mikä on vialla. Heitetään vain roskiin ilman selitystä ja yleensä estetään jopa. Yhden entisen entinen tosin kertoi jo suhteen alussa että kyseinen ihminen on narsisti pahimmasta päästä. Tainnut törmätä pelkkiin narsisteihin. Mistä löytyisi nainen joka haluaa perustaa perheen eikä olisi narsisti? Taitaa olla mahdotonta. T:Luovuttanut aina uskollinen.
Valitettavasti olen varattu. Mutta kerron sinulle naisista ja parisuhteista.
Aika usein käy niin että kuvailemasi kiltti hyväsydäminen mies on parasta maailmassa suhteen alussa, mutta kun arki koittaa ei kukaan halua elää tarrautuvan huopatossun kanssa. Se voi tuntua ahdistavalta ja silloin tulee tehtyä paniikkiratkaisu.
Ehdotankin että ole vain oma itsesi, mutta anna naisellesi myös omaa tilaa. Älä tarraa liikaa häneen vaan pidä myös omia harrastuksia tai tapaa omia kavereita ilman häntä. Anna hänelle tilaisuuksia ikävöidä sinua.Voi pojat, tuo on niin tuttua. Tylsä, kiltti ja välittävä mies viehättää alkuun, mutta kun enemmän aikaa vietetään yhdessä niin sehän alkaa ärsyttämään, kun siitä ei saa mitään jännää irti ja roikkuu vaan koiranpentukatseineen kyljessä. Nainen alkaa keksimään riitaisaa draamaa ja/tai sitten häipyy. Kaikesta huolimatta miten naiset kehuu koiria, millaisia ne ovat ja miehet eivät ole, ei niitä samoja ominaisuuksia kuitenkaan haluta miehelle.
Minusta tämä koiravertaus on tosi kummallinen. Itselläni on ainakin lemmikille ja elämänkumppanille ihan erilaiset funktiot elämässä ja siten myös hyvin erilaiset vaatimukset. Toivon miehen olevan itsenäinen, päättäväinen, itsestään huolehtiva. Lemmikistä haluan ihan muita asioita.
Samaa vertausta ihmettelin enkä ole koskaan kuullut kenenkään virtaavan koiraa ja miestä toisiinsa siten, että molemmilta edellytettäisiin samoja asioita. Ei kukaan odota koiransa pesevän edes omaa ruokakuppiaan, siivoavan, käyvän töissä ja ruokakaupassa, keskustelevan päivänpolitiikasta jne jne. Samoin mieheltä ei odota, että se kulkee 3 kertaa päivässä vierellä lenkillä, nukkuu tyytyväisenä makuuhuoneen lattialla, imoittaa haukkumalla, kun joku ilmestyy pihaan, on tyytyväinen, kun välillä rapsutetaan leuan alta jne. Jos joku kertoo ottavansa mieluummin koiran kuin ryhtyvänsä parisuhteeseen, se johtuu kyllä siitä, että ei edes halua asioita, jotka kuuluvat parisuhteeseen, vaan asioita, jotka kuuluvat koiran omistajan elämään. Ja onhan niitäkin, jotka ottavat kissan eikä koiraa, koska vaikka molemmat lemmikkieläimiä ovatkin, niin silti erilaisia. Mies ei ole mikään lemmikkieläin.
Valitettavan moni mies on koiran asemassa liitossaan. Usein pakenevat omiin maailmoihinsa ja sivuuttavat koko jutun. Meillä naisilla on joskus taipumus ajatella, että vain meidän tapamme elää ja toimia on oikea. Että puolison pitäisi ajatella ja toimia kuin me. Naiset puhuvat ja monet vaativat miehiäkin puhumaan. Kaikille se ei ole ominaista ja huonontaa välejä. Joskus törmää vanhoihin pariskuntiin, jotka elävät ihan eri maailmoissa. Usein jopa konkreettisesti. Toinen on kotona ja toinen pääasiassa mökillä. Riitaa ei enää ole, mutta ei muutakaan. Kulissit ilman sisältöä. Toisenlaisiakin pareja on.
Tämä on ihan totta. Mä tunnistin itsestäni jo 23-vuotiaana kahden lyhyen epäonnistuneen avoliittokokeilun jälkeen, että en ole lainkaan parisihdeihminen. Varsinkaan niin, että asuttaisiin saman katon alla. Oma tupa, oma lupa. Exän kanssa ei koskaan asuttu yhdessä ja se suhde kestikin vähän pidempään, mutta päättyi kuitenkin jo 30 vuotta sitten.
Vähän ehkä hajosin tälle kommentille.😂 Ei kai kukaan mitään perässähiihtäjää kumppanikseen halua, miehetkään.