Tavarapaljous osa 2

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että tehtiin uusi ketju, ihmettelinkin kun vanha hiljeni ja tajusin katsoa että se on lukittu. Eli pitkäaikainen lukija ja ajoittainen keskustelija täällä.

Koulukirjat ovat olleet itselle todella tärkeitä. Äitini luki minulle omia koulukirjojaan kun en vielä ollut edes koulussa. Laulettiin ja luki tarinoita ikään sopivalla tavalla. Tiesin jo hyvin pienenä millaista niin sanotusti ennen vanhaan oli ja miten elettiin. Kun opin itse lukemaan, luin kirjat uudestaan tarkasti ja moneen kertaan. Omiakin säilytin ja lueskelin niitä moneen kertaan vielä senkin jälkeen kun kyseinen luokka oli jo käyty. Kielten kirjoista oli yllättävää apua sitten toisella asteella kun sai kertailla helppoja juttuja vanhoista kirjoista. Nyt suurin osa jo laitettu keräykseen mutta arvokkaimmat säästetty. Jokainen tavallaan siis. 

Ihanaa että yliopistossa  ja 5 vuotta sen jälkeenkin on ollut kaikista alakoulun kirjoista noin paljon iloa😊

Haiskahtaa nyt vähän piiloveetuilulta tämä viimeinen.  Mitä saat siitä että nokittelet ihmisiä anonyymipalstalla?

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että tehtiin uusi ketju, ihmettelinkin kun vanha hiljeni ja tajusin katsoa että se on lukittu. Eli pitkäaikainen lukija ja ajoittainen keskustelija täällä.

Koulukirjat ovat olleet itselle todella tärkeitä. Äitini luki minulle omia koulukirjojaan kun en vielä ollut edes koulussa. Laulettiin ja luki tarinoita ikään sopivalla tavalla. Tiesin jo hyvin pienenä millaista niin sanotusti ennen vanhaan oli ja miten elettiin. Kun opin itse lukemaan, luin kirjat uudestaan tarkasti ja moneen kertaan. Omiakin säilytin ja lueskelin niitä moneen kertaan vielä senkin jälkeen kun kyseinen luokka oli jo käyty. Kielten kirjoista oli yllättävää apua sitten toisella asteella kun sai kertailla helppoja juttuja vanhoista kirjoista. Nyt suurin osa jo laitettu keräykseen mutta arvokkaimmat säästetty. Jokainen tavallaan siis. 

Ihanaa että yliopistossa  ja 5 vuotta sen jälkeenkin on ollut kaikista alakoulun kirjoista noin paljon iloa😊

Haiskahtaa nyt vähän piiloveetuilulta tämä viimeinen.  Mitä saat siitä että nokittelet ihmisiä anonyymipalstalla?

-eri

Pitääkö kaikkea aina yrittää rivien välistä tonkia kissojen ja koirien kanss? Eikö se ole vain hyvä että joku on saanut koulukirjoista noin paljon iloa? Ainakin hän vaikutti olevan todella iloinen.

Voitaisiinko nyt vain todeta, että jokainen tekee tyylillään? Toiset säilöö vanhat koulukirjat ja toiset eivät.

Itse olen säästänyt vain tarinavihkot ja aapisen. Toki emme saaneetkaan kaikkia kirjoja omaksi.

Turhaa valittaa ja kiistellä. Ei pilata heti alkuun hyvää keskustelua. Jos minimalismi kiinnostaa, niin kannattaa siirtyä sinne ketjuun, toki muistuttaisin, että minimalismi ja asketismikin ovat eri asioita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika paljon lähtenyt tavaraa nyt pois ulkorakennuksista. Toisaalta yksi lapsista toi sinne lisää tavaraa säilöön. Mitä mieltä olette siitä että yliopistonopiskelija säilyttelee vanhempien luona ala asteen koulukirjoja pahvilaatikollisen? Siis tuo muiden säilöttyjen tavaroiden lisäksi. Hämmästyin kun sain kuulla asiasta. Jos pahvilaatikollinen alakoulun koulukirjoja on säilytettävä asia niin mielestäni se  pitäisi säilyttää omassa kodissa. Joku 1, 2 kirjaa olisi ok vielä, ja nehän mahtuisi itsellekin säilöön varmasti.

Yliopiston opiskelijalla on kuitenkin (oletettavasti) vielä kovinkin väliaikainen asunto. Lisäksi voi tulla vaihtoja tai harjoitteluja, jolloin asunto taas vaihtuu.

 

Eli kun meillä on toistaiseksi tilaa, olen antanut nuorten säilyttää meillä tavaroita. Välillä sitä on ollut paljonkin (vaihtojen ajan). Lisäksi nuorella on vielä kulunut kovin lyhyt aika ala-aste-ajoista ja niiden kirjoista.

 

Mutta sitten kun saavat pysyvämmän kodin, katsokoot nuo läpi ja viekööt mennessään mitä haluavat säästää. 

No ei se yliopisto-opiskelija nyt sentään viime viikolla ole ala-asteella ollut. En haluaisi joutua säilyttämään kodissani toisen tavaraa, joten ottakoon itse mitä haluaa säästää, ja vieköön vaikka omalle vintille, jos asuntoonsa ei mahdu. On se hyvä nuoren aikuisenkin opetella säästämään tärkeimmät asiat, ja laittamaan pois ne mitä ei enää tarvitse. Ei sitä vastuuta säilyttämisestä toiselle voi sysätä.

 

Se kotoa muuttaminen on hyvä paikka käydä läpi siihen asti kertyineitä tavaroita. Meillä nuori katsoi läpi kaikki tavaransa tuossa vaiheessa periaatteella, että ensin pakkasi ne mitä halusi ottaa mukaan, sitten katsoi läpi vanhaan kotiin jäävät ja sai jättää osan vielä tänne säilytykseen. Niitä jäi kuitenkin todella kohtuullinen määrä. Ne koulukirjat ja lelut meillä on karsittu pitkin matkaa, joten niitä ei enää paljon ollut. 

Mun mielestäni kotoa lähteminen on todella huono ajankohta karsia vanhoja tavaroita. On aivan hirveästi muutenkin järjesteltävää hyvin lyhyessä ajassa, eikä ole harvinaista että ensimmäiset viikot yliopistolla menevät patjamajoituksessa. Mutta jos vanhempi haluaa karsia vaikka keittiötarvikkeista hyvän setin kaksoiskappaleita nuorelle, se on varmasti tervetullutta, sitten kun oikeasti on se katto pään päällä.

Suosittelenkin karsimaan tavaroita silloin kun ei ole vaikea elämäntilanne. Turhat asiat voi heittää pois ennen kuin tulee se muuttopäivä opiskelupaikkakunnalle.

Minä suosittelisin, että jokainen keskittyisi karsimaan omia tavaroitaan, ei itsenäistymässä olevan nuorensa tavaroita, ellei tilanpuute aivan kauhea ole.

Hyvä sanonta on, että ihminen kerää tavaraa ensimmäiset 40 vuotta ja yrittää päästä tavarasta eroon toiset 40 vuotta. Eletään jokainen omaa elämänkaartamme ja tehdään sitä ehtoopuolen tunnetyötä kun se ajankohtaista on.

Ei kai kukaan niitä nuoren tavaroita karsi vaan yrittää opettaa nuorta siihen, ettei keräisi niitä tavaroita sitä ensimmäistä 40 vuotta, jotta jälkimmäiset 40 vuotta ei menisi niiden hävittämiseen. Idea on siis opettaa karsimaan ja pohtimaan tavarasuhdetta aina elämäntilanteen muuttuessa ja tehdä siitä elämänmittainen jatkuva tapa, jotta seuraava sukupolvi ei tarvitsisi tällaisia ketjuja saadaakseen kaaoksensa kunton. 

Minä olen tuon poismuuton yhteydessä karsimisen puolustaja ja oman nuoren kanssa se toteutettiin niin, että hän itse sen teki ja kiireettä. Ei se muutto ihan yllätyksenä tullut, joten kesän mittaan muutamana päivänä kävi tavaroitaan läpi ja lopulta sitten pakkasi mukaan ne mitä halusi. Lopuista muutamasta laatikosta oli helppo katsoa mikä on jo turhaa ja minkä haluaa vielä varalta säilyttää. Kaiken sai jättää kotiin mitä oikeasti halusi säilyttää, mutta aika monesta asiasta hän totesi olevan jo tuossa vaiheessa turhia. 

Haen siis sitä, että monella oman sukupolven ihmisellä on vielä vanhoja lapsuuden tavaroita vanhempien nurkissa tekemässä niille ikääntyville vanhoille tavarakaaosta heidän omien tavaroidensa lisäksi. Jossain vaiheessa ne oman elämän tavarat olisi hyvä käydä läpi ja jos sitä ei tee vasta 40 vuoden kuluttua, homma on aika paljon pienempi. 

Vierailija kirjoitti:

Voitaisiinko nyt vain todeta, että jokainen tekee tyylillään? Toiset säilöö vanhat koulukirjat ja toiset eivät.

Itse olen säästänyt vain tarinavihkot ja aapisen. Toki emme saaneetkaan kaikkia kirjoja omaksi.

 

Turhaa valittaa ja kiistellä. Ei pilata heti alkuun hyvää keskustelua. Jos minimalismi kiinnostaa, niin kannattaa siirtyä sinne ketjuun, toki muistuttaisin, että minimalismi ja asketismikin ovat eri asioita. 

Kunhan säilövät ne omassa kodissaan jos kerran kaikki alakoulun kirjat pitää säilyttää.

Minä näen hyvin omassa perheessäni, miten erilainen suhde ihmisillä on lapsuuden tavaroihin. Oma sisareni haluaa säästää kaiken (lelut, kirjat, vaatteet jne.). Itse olen sitä mieltä, että muutama rakkain tavara riittää ja olenkin parhaani mukaan karsinut esim. omia lelujani lähinnä viemällä kierrätyskeskukseen.

Ongelmaksi muodostuu se, että meillä sisaruksina on tosi paljon myös yhteisiä lapsuuden tavaroita, esim. hyllymetrin verran kirjoja ja kun toinen kieltäytyy myymästä/kierrättämässä, niin siellä ne täyttävät vanhempien kirjahyllyä vuodesta toiseen. Vanhemmat taas jakautuvat samoin kuin me sisarukset, että toista ei tavarapaljous haittaa, toista se taas ärsyttää. Että helppoa ei ole päästä yhteisymmärrykseen siitä, mitä lapsuusmuistoille pitäisi tehdä.

Sen vinkin voin kuitenkin antaa, että näitä varastossa notkuvia tavaroita kannattaa tarkistaa silloin tällöin. Meidän vuosikymmeniä vanhat vauvanvaatteemme olivat kirjaimellisesti hapertuneet säilytyksessä, joten niitä lensi laatikollinen roskiin ilman vastalauseita.

^ Äitini säilöi laatikollisen barbejani autokatoksen välikattoon vaikka tiesi että se on homeessa. Nuo barbit olivat olleet lapsellani leikeissä ja jostain syystä jääneet mummolaan, eikä äitini kertonut asiasta minulle vaan tunki laatikon homepaikkaan vuosiksi. Etsin noita barbeja useampaan kertaan kun en voinut käsittää missä ne on, ja äitini tiesi tästä etsimisestä. Lopputulos oli että 10 kasaribarbia kaikkine tykötarpeineen pilalla homeesta, jonka lisäksi myös hiiret kusseet ja paskoneet ne pilalle.

Että miettisin tosiaan itsekin missä säilytän, vaikka äitini tekikin tuon tahallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voitaisiinko nyt vain todeta, että jokainen tekee tyylillään? Toiset säilöö vanhat koulukirjat ja toiset eivät.

Itse olen säästänyt vain tarinavihkot ja aapisen. Toki emme saaneetkaan kaikkia kirjoja omaksi.

 

Turhaa valittaa ja kiistellä. Ei pilata heti alkuun hyvää keskustelua. Jos minimalismi kiinnostaa, niin kannattaa siirtyä sinne ketjuun, toki muistuttaisin, että minimalismi ja asketismikin ovat eri asioita. 

Kunhan säilövät ne omassa kodissaan jos kerran kaikki alakoulun kirjat pitää säilyttää.

Ei, vaan jokainen tyylillään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voitaisiinko nyt vain todeta, että jokainen tekee tyylillään? Toiset säilöö vanhat koulukirjat ja toiset eivät.

Itse olen säästänyt vain tarinavihkot ja aapisen. Toki emme saaneetkaan kaikkia kirjoja omaksi.

 

Turhaa valittaa ja kiistellä. Ei pilata heti alkuun hyvää keskustelua. Jos minimalismi kiinnostaa, niin kannattaa siirtyä sinne ketjuun, toki muistuttaisin, että minimalismi ja asketismikin ovat eri asioita. 

Kunhan säilövät ne omassa kodissaan jos kerran kaikki alakoulun kirjat pitää säilyttää.

Sovi sinä mitä sovit oman jälkipolvesi kanssa ja me muut sovitaan mitä sovitaan omien jälkipolviemme kanssa. Et voi tulla tänne poliisina määräämään mitä muiden pitää tehdä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voitaisiinko nyt vain todeta, että jokainen tekee tyylillään? Toiset säilöö vanhat koulukirjat ja toiset eivät.

Itse olen säästänyt vain tarinavihkot ja aapisen. Toki emme saaneetkaan kaikkia kirjoja omaksi.

 

Turhaa valittaa ja kiistellä. Ei pilata heti alkuun hyvää keskustelua. Jos minimalismi kiinnostaa, niin kannattaa siirtyä sinne ketjuun, toki muistuttaisin, että minimalismi ja asketismikin ovat eri asioita. 

Kunhan säilövät ne omassa kodissaan jos kerran kaikki alakoulun kirjat pitää säilyttää.

Ei, vaan jokainen tyylillään. 

Kyllä, kunhan on omat säilytystilat käytössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voitaisiinko nyt vain todeta, että jokainen tekee tyylillään? Toiset säilöö vanhat koulukirjat ja toiset eivät.

Itse olen säästänyt vain tarinavihkot ja aapisen. Toki emme saaneetkaan kaikkia kirjoja omaksi.

 

Turhaa valittaa ja kiistellä. Ei pilata heti alkuun hyvää keskustelua. Jos minimalismi kiinnostaa, niin kannattaa siirtyä sinne ketjuun, toki muistuttaisin, että minimalismi ja asketismikin ovat eri asioita. 

Kunhan säilövät ne omassa kodissaan jos kerran kaikki alakoulun kirjat pitää säilyttää.

Sovi sinä mitä sovit oman jälkipolvesi kanssa ja me muut sovitaan mitä sovitaan omien jälkipolviemme kanssa. Et voi tulla tänne poliisina määräämään mitä muiden pitää tehdä. 

Eri asia sopia. Tässä ei kukaan sopinut. Hienosti tavarapaljouteen sopii kyllä teema jossa omaa kamaa säilytetään muiden nurkissa😉

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siippani kielsi mua sanomasta lapsille että tavaroita pitäisi hävittää. Yli 30v lapsia moinen stressaa ja käyvät harvemmin. No, jotain vien t annan heille. Nyt on jotain elektroniikkajuttuja, joista en tiedä, ovatko roskaa vai käyvätkö jonnekin. Niitä kuuluisia alakoulun kirjoja Tuskin enää on. Matikan, kemian ja kielten kirjoja on.

Sisarusteni kirjoja voi olla myös ja edellisen sukupolvenkin. Tilaavievin tavara on kangaspuut. 

Vanhat koulukirjat voi erotella kierrätykseen. Pahvikannet pahviin.

Ihan ot. Tarkista oman alueesi jäteyhtiöltä, miten kirjat kierrätetään, nykyään suositus taitaa olla, että koko kirja menee sekajätteeseen. 

Liikaa tavaraa ja vääränlaisia säilytyskalusteita. Tavaraa lähtee jätteenkeräykseen ja kierrätykseen, mutta sitten pitäisi etsiä uudet toimivat säilytyskalusteet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika paljon lähtenyt tavaraa nyt pois ulkorakennuksista. Toisaalta yksi lapsista toi sinne lisää tavaraa säilöön. Mitä mieltä olette siitä että yliopistonopiskelija säilyttelee vanhempien luona ala asteen koulukirjoja pahvilaatikollisen? Siis tuo muiden säilöttyjen tavaroiden lisäksi. Hämmästyin kun sain kuulla asiasta. Jos pahvilaatikollinen alakoulun koulukirjoja on säilytettävä asia niin mielestäni se  pitäisi säilyttää omassa kodissa. Joku 1, 2 kirjaa olisi ok vielä, ja nehän mahtuisi itsellekin säilöön varmasti.

Yliopiston opiskelijalla on kuitenkin (oletettavasti) vielä kovinkin väliaikainen asunto. Lisäksi voi tulla vaihtoja tai harjoitteluja, jolloin asunto taas vaihtuu.

 

Eli kun meillä on toistaiseksi tilaa, olen antanut nuorten säilyttää meillä tavaroita. Välillä sitä on ollut paljonkin (vaihtojen ajan). Lisäksi nuorella on vielä kulunut kovin lyhyt aika ala-aste-ajoista ja niiden kirjoista.

 

Mutta sitten kun saavat pysyvämmän kodin, katsokoot nuo läpi ja viekööt mennessään mitä haluavat säästää. 

No ei se yliopisto-opiskelija nyt sentään viime viikolla ole ala-asteella ollut. En haluaisi joutua säilyttämään kodissani toisen tavaraa, joten ottakoon itse mitä haluaa säästää, ja vieköön vaikka omalle vintille, jos asuntoonsa ei mahdu. On se hyvä nuoren aikuisenkin opetella säästämään tärkeimmät asiat, ja laittamaan pois ne mitä ei enää tarvitse. Ei sitä vastuuta säilyttämisestä toiselle voi sysätä.

 

Se kotoa muuttaminen on hyvä paikka käydä läpi siihen asti kertyineitä tavaroita. Meillä nuori katsoi läpi kaikki tavaransa tuossa vaiheessa periaatteella, että ensin pakkasi ne mitä halusi ottaa mukaan, sitten katsoi läpi vanhaan kotiin jäävät ja sai jättää osan vielä tänne säilytykseen. Niitä jäi kuitenkin todella kohtuullinen määrä. Ne koulukirjat ja lelut meillä on karsittu pitkin matkaa, joten niitä ei enää paljon ollut. 

Mun mielestäni kotoa lähteminen on todella huono ajankohta karsia vanhoja tavaroita. On aivan hirveästi muutenkin järjesteltävää hyvin lyhyessä ajassa, eikä ole harvinaista että ensimmäiset viikot yliopistolla menevät patjamajoituksessa. Mutta jos vanhempi haluaa karsia vaikka keittiötarvikkeista hyvän setin kaksoiskappaleita nuorelle, se on varmasti tervetullutta, sitten kun oikeasti on se katto pään päällä.

Suosittelenkin karsimaan tavaroita silloin kun ei ole vaikea elämäntilanne. Turhat asiat voi heittää pois ennen kuin tulee se muuttopäivä opiskelupaikkakunnalle.

Minä suosittelisin, että jokainen keskittyisi karsimaan omia tavaroitaan, ei itsenäistymässä olevan nuorensa tavaroita, ellei tilanpuute aivan kauhea ole.

Hyvä sanonta on, että ihminen kerää tavaraa ensimmäiset 40 vuotta ja yrittää päästä tavarasta eroon toiset 40 vuotta. Eletään jokainen omaa elämänkaartamme ja tehdään sitä ehtoopuolen tunnetyötä kun se ajankohtaista on.

Ei kai kukaan niitä nuoren tavaroita karsi vaan yrittää opettaa nuorta siihen, ettei keräisi niitä tavaroita sitä ensimmäistä 40 vuotta, jotta jälkimmäiset 40 vuotta ei menisi niiden hävittämiseen. Idea on siis opettaa karsimaan ja pohtimaan tavarasuhdetta aina elämäntilanteen muuttuessa ja tehdä siitä elämänmittainen jatkuva tapa, jotta seuraava sukupolvi ei tarvitsisi tällaisia ketjuja saadaakseen kaaoksensa kunton. 

 

Minä olen tuon poismuuton yhteydessä karsimisen puolustaja ja oman nuoren kanssa se toteutettiin niin, että hän itse sen teki ja kiireettä. Ei se muutto ihan yllätyksenä tullut, joten kesän mittaan muutamana päivänä kävi tavaroitaan läpi ja lopulta sitten pakkasi mukaan ne mitä halusi. Lopuista muutamasta laatikosta oli helppo katsoa mikä on jo turhaa ja minkä haluaa vielä varalta säilyttää. Kaiken sai jättää kotiin mitä oikeasti halusi säilyttää, mutta aika monesta asiasta hän totesi olevan jo tuossa vaiheessa turhia. 

 

Haen siis sitä, että monella oman sukupolven ihmisellä on vielä vanhoja lapsuuden tavaroita vanhempien nurkissa tekemässä niille ikääntyville vanhoille tavarakaaosta heidän omien tavaroidensa lisäksi. Jossain vaiheessa ne oman elämän tavarat olisi hyvä käydä läpi ja jos sitä ei tee vasta 40 vuoden kuluttua, homma on aika paljon pienempi. 

Mun äiti ei ole antanut heittää pois mun vanhoja lapsuudenleluja ja vaatteita. Minulle mun vanhoilla vauvanvaatteilla ja leluilla ei ole tunnearvoa mutta äidille on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voitaisiinko nyt vain todeta, että jokainen tekee tyylillään? Toiset säilöö vanhat koulukirjat ja toiset eivät.

Itse olen säästänyt vain tarinavihkot ja aapisen. Toki emme saaneetkaan kaikkia kirjoja omaksi.

 

Turhaa valittaa ja kiistellä. Ei pilata heti alkuun hyvää keskustelua. Jos minimalismi kiinnostaa, niin kannattaa siirtyä sinne ketjuun, toki muistuttaisin, että minimalismi ja asketismikin ovat eri asioita. 

Kunhan säilövät ne omassa kodissaan jos kerran kaikki alakoulun kirjat pitää säilyttää.

Sovi sinä mitä sovit oman jälkipolvesi kanssa ja me muut sovitaan mitä sovitaan omien jälkipolviemme kanssa. Et voi tulla tänne poliisina määräämään mitä muiden pitää tehdä. 

Eri asia sopia. Tässä ei kukaan sopinut. Hienosti tavarapaljouteen sopii kyllä teema jossa omaa kamaa säilytetään muiden nurkissa😉

Sinäkö se olet, jonka tytär toi tavaroita lapsuudenkotiin? Olisit ottanut häneltä avaimet pois, jos kerran niin vahvasti koet, että kotisi ei enää ollut hänen kotinsa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika paljon lähtenyt tavaraa nyt pois ulkorakennuksista. Toisaalta yksi lapsista toi sinne lisää tavaraa säilöön. Mitä mieltä olette siitä että yliopistonopiskelija säilyttelee vanhempien luona ala asteen koulukirjoja pahvilaatikollisen? Siis tuo muiden säilöttyjen tavaroiden lisäksi. Hämmästyin kun sain kuulla asiasta. Jos pahvilaatikollinen alakoulun koulukirjoja on säilytettävä asia niin mielestäni se  pitäisi säilyttää omassa kodissa. Joku 1, 2 kirjaa olisi ok vielä, ja nehän mahtuisi itsellekin säilöön varmasti.

Yliopiston opiskelijalla on kuitenkin (oletettavasti) vielä kovinkin väliaikainen asunto. Lisäksi voi tulla vaihtoja tai harjoitteluja, jolloin asunto taas vaihtuu.

 

Eli kun meillä on toistaiseksi tilaa, olen antanut nuorten säilyttää meillä tavaroita. Välillä sitä on ollut paljonkin (vaihtojen ajan). Lisäksi nuorella on vielä kulunut kovin lyhyt aika ala-aste-ajoista ja niiden kirjoista.

 

Mutta sitten kun saavat pysyvämmän kodin, katsokoot nuo läpi ja viekööt mennessään mitä haluavat säästää. 

No ei se yliopisto-opiskelija nyt sentään viime viikolla ole ala-asteella ollut. En haluaisi joutua säilyttämään kodissani toisen tavaraa, joten ottakoon itse mitä haluaa säästää, ja vieköön vaikka omalle vintille, jos asuntoonsa ei mahdu. On se hyvä nuoren aikuisenkin opetella säästämään tärkeimmät asiat, ja laittamaan pois ne mitä ei enää tarvitse. Ei sitä vastuuta säilyttämisestä toiselle voi sysätä.

 

Se kotoa muuttaminen on hyvä paikka käydä läpi siihen asti kertyineitä tavaroita. Meillä nuori katsoi läpi kaikki tavaransa tuossa vaiheessa periaatteella, että ensin pakkasi ne mitä halusi ottaa mukaan, sitten katsoi läpi vanhaan kotiin jäävät ja sai jättää osan vielä tänne säilytykseen. Niitä jäi kuitenkin todella kohtuullinen määrä. Ne koulukirjat ja lelut meillä on karsittu pitkin matkaa, joten niitä ei enää paljon ollut. 

Mun mielestäni kotoa lähteminen on todella huono ajankohta karsia vanhoja tavaroita. On aivan hirveästi muutenkin järjesteltävää hyvin lyhyessä ajassa, eikä ole harvinaista että ensimmäiset viikot yliopistolla menevät patjamajoituksessa. Mutta jos vanhempi haluaa karsia vaikka keittiötarvikkeista hyvän setin kaksoiskappaleita nuorelle, se on varmasti tervetullutta, sitten kun oikeasti on se katto pään päällä.

Suosittelenkin karsimaan tavaroita silloin kun ei ole vaikea elämäntilanne. Turhat asiat voi heittää pois ennen kuin tulee se muuttopäivä opiskelupaikkakunnalle.

Minä suosittelisin, että jokainen keskittyisi karsimaan omia tavaroitaan, ei itsenäistymässä olevan nuorensa tavaroita, ellei tilanpuute aivan kauhea ole.

Hyvä sanonta on, että ihminen kerää tavaraa ensimmäiset 40 vuotta ja yrittää päästä tavarasta eroon toiset 40 vuotta. Eletään jokainen omaa elämänkaartamme ja tehdään sitä ehtoopuolen tunnetyötä kun se ajankohtaista on.

Ei kai kukaan niitä nuoren tavaroita karsi vaan yrittää opettaa nuorta siihen, ettei keräisi niitä tavaroita sitä ensimmäistä 40 vuotta, jotta jälkimmäiset 40 vuotta ei menisi niiden hävittämiseen. Idea on siis opettaa karsimaan ja pohtimaan tavarasuhdetta aina elämäntilanteen muuttuessa ja tehdä siitä elämänmittainen jatkuva tapa, jotta seuraava sukupolvi ei tarvitsisi tällaisia ketjuja saadaakseen kaaoksensa kunton. 

 

Minä olen tuon poismuuton yhteydessä karsimisen puolustaja ja oman nuoren kanssa se toteutettiin niin, että hän itse sen teki ja kiireettä. Ei se muutto ihan yllätyksenä tullut, joten kesän mittaan muutamana päivänä kävi tavaroitaan läpi ja lopulta sitten pakkasi mukaan ne mitä halusi. Lopuista muutamasta laatikosta oli helppo katsoa mikä on jo turhaa ja minkä haluaa vielä varalta säilyttää. Kaiken sai jättää kotiin mitä oikeasti halusi säilyttää, mutta aika monesta asiasta hän totesi olevan jo tuossa vaiheessa turhia. 

 

Haen siis sitä, että monella oman sukupolven ihmisellä on vielä vanhoja lapsuuden tavaroita vanhempien nurkissa tekemässä niille ikääntyville vanhoille tavarakaaosta heidän omien tavaroidensa lisäksi. Jossain vaiheessa ne oman elämän tavarat olisi hyvä käydä läpi ja jos sitä ei tee vasta 40 vuoden kuluttua, homma on aika paljon pienempi. 

Mun äiti ei ole antanut heittää pois mun vanhoja lapsuudenleluja ja vaatteita. Minulle mun vanhoilla vauvanvaatteilla ja leluilla ei ole tunnearvoa mutta äidille on. 

Luulenpa vain että sitten kun sinulla on omia lapsia, annat mielelläsi lapsesi leikkiä omilla vanhoilla leluillasi, tai ainakin saavat mummulassa leikkiä.

Lähti kaulahuivi, uudet verkkarihousut , 3 patakinnasta ja vauvojen lakki kierrätyspinoon tänään. Mies meinasi laittaa nahkatakkinsakin kun ei sitä käytä, mutta toppuuttelin että haluan nähdä sen hänen päällään kunhan kelit lämpenee. Aina collegehousuossa ja tuulitakissa kulkee, ilo silmälle toki niinkin, mutta kyllä kannattaa jättää vähän parempaakin Seppälää kaappiin kun on ajatonta ja sopii päälle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika paljon lähtenyt tavaraa nyt pois ulkorakennuksista. Toisaalta yksi lapsista toi sinne lisää tavaraa säilöön. Mitä mieltä olette siitä että yliopistonopiskelija säilyttelee vanhempien luona ala asteen koulukirjoja pahvilaatikollisen? Siis tuo muiden säilöttyjen tavaroiden lisäksi. Hämmästyin kun sain kuulla asiasta. Jos pahvilaatikollinen alakoulun koulukirjoja on säilytettävä asia niin mielestäni se  pitäisi säilyttää omassa kodissa. Joku 1, 2 kirjaa olisi ok vielä, ja nehän mahtuisi itsellekin säilöön varmasti.

Yliopiston opiskelijalla on kuitenkin (oletettavasti) vielä kovinkin väliaikainen asunto. Lisäksi voi tulla vaihtoja tai harjoitteluja, jolloin asunto taas vaihtuu.

 

Eli kun meillä on toistaiseksi tilaa, olen antanut nuorten säilyttää meillä tavaroita. Välillä sitä on ollut paljonkin (vaihtojen ajan). Lisäksi nuorella on vielä kulunut kovin lyhyt aika ala-aste-ajoista ja niiden kirjoista.

 

Mutta sitten kun saavat pysyvämmän kodin, katsokoot nuo läpi ja viekööt mennessään mitä haluavat säästää. 

No ei se yliopisto-opiskelija nyt sentään viime viikolla ole ala-asteella ollut. En haluaisi joutua säilyttämään kodissani toisen tavaraa, joten ottakoon itse mitä haluaa säästää, ja vieköön vaikka omalle vintille, jos asuntoonsa ei mahdu. On se hyvä nuoren aikuisenkin opetella säästämään tärkeimmät asiat, ja laittamaan pois ne mitä ei enää tarvitse. Ei sitä vastuuta säilyttämisestä toiselle voi sysätä.

 

Se kotoa muuttaminen on hyvä paikka käydä läpi siihen asti kertyineitä tavaroita. Meillä nuori katsoi läpi kaikki tavaransa tuossa vaiheessa periaatteella, että ensin pakkasi ne mitä halusi ottaa mukaan, sitten katsoi läpi vanhaan kotiin jäävät ja sai jättää osan vielä tänne säilytykseen. Niitä jäi kuitenkin todella kohtuullinen määrä. Ne koulukirjat ja lelut meillä on karsittu pitkin matkaa, joten niitä ei enää paljon ollut. 

Mun mielestäni kotoa lähteminen on todella huono ajankohta karsia vanhoja tavaroita. On aivan hirveästi muutenkin järjesteltävää hyvin lyhyessä ajassa, eikä ole harvinaista että ensimmäiset viikot yliopistolla menevät patjamajoituksessa. Mutta jos vanhempi haluaa karsia vaikka keittiötarvikkeista hyvän setin kaksoiskappaleita nuorelle, se on varmasti tervetullutta, sitten kun oikeasti on se katto pään päällä.

Suosittelenkin karsimaan tavaroita silloin kun ei ole vaikea elämäntilanne. Turhat asiat voi heittää pois ennen kuin tulee se muuttopäivä opiskelupaikkakunnalle.

Minä suosittelisin, että jokainen keskittyisi karsimaan omia tavaroitaan, ei itsenäistymässä olevan nuorensa tavaroita, ellei tilanpuute aivan kauhea ole.

Hyvä sanonta on, että ihminen kerää tavaraa ensimmäiset 40 vuotta ja yrittää päästä tavarasta eroon toiset 40 vuotta. Eletään jokainen omaa elämänkaartamme ja tehdään sitä ehtoopuolen tunnetyötä kun se ajankohtaista on.

Ei kai kukaan niitä nuoren tavaroita karsi vaan yrittää opettaa nuorta siihen, ettei keräisi niitä tavaroita sitä ensimmäistä 40 vuotta, jotta jälkimmäiset 40 vuotta ei menisi niiden hävittämiseen. Idea on siis opettaa karsimaan ja pohtimaan tavarasuhdetta aina elämäntilanteen muuttuessa ja tehdä siitä elämänmittainen jatkuva tapa, jotta seuraava sukupolvi ei tarvitsisi tällaisia ketjuja saadaakseen kaaoksensa kunton. 

 

Minä olen tuon poismuuton yhteydessä karsimisen puolustaja ja oman nuoren kanssa se toteutettiin niin, että hän itse sen teki ja kiireettä. Ei se muutto ihan yllätyksenä tullut, joten kesän mittaan muutamana päivänä kävi tavaroitaan läpi ja lopulta sitten pakkasi mukaan ne mitä halusi. Lopuista muutamasta laatikosta oli helppo katsoa mikä on jo turhaa ja minkä haluaa vielä varalta säilyttää. Kaiken sai jättää kotiin mitä oikeasti halusi säilyttää, mutta aika monesta asiasta hän totesi olevan jo tuossa vaiheessa turhia. 

 

Haen siis sitä, että monella oman sukupolven ihmisellä on vielä vanhoja lapsuuden tavaroita vanhempien nurkissa tekemässä niille ikääntyville vanhoille tavarakaaosta heidän omien tavaroidensa lisäksi. Jossain vaiheessa ne oman elämän tavarat olisi hyvä käydä läpi ja jos sitä ei tee vasta 40 vuoden kuluttua, homma on aika paljon pienempi. 

Mun äiti ei ole antanut heittää pois mun vanhoja lapsuudenleluja ja vaatteita. Minulle mun vanhoilla vauvanvaatteilla ja leluilla ei ole tunnearvoa mutta äidille on. 

Luulenpa vain että sitten kun sinulla on omia lapsia, annat mielelläsi lapsesi leikkiä omilla vanhoilla leluillasi, tai ainakin saavat mummulassa leikkiä.

Mä olen jo melkein viisikymppinen vela, joten lapsia ei ole näköpiirissä :D 

Tämä ketju alkaa olla aika ikävä sävyltään. Jos nyt vaikka vaihdettaisiin aihetta ja  yritetään kommunikoida rakenravasti.

Mulla on muutto pienempään asuntoon ennen vappua. Tämä olisi se hetki, kun pitäisi karsia rankalla kädellä! On se kyllä vaikeaa. Lapsi jätti pois opiskelemaan muuttaessaan huoneen täyteen roinaa, eikä halua läpikäydä sitä, en raaski kuitenkaan kaikkea heittää pois. Entä vaikka hänen kahvimukit, joita hän ei ottanut mukaansa, jotka on saanut lahjaksi, mitä niille teen? Lapsi tosiaan ei halua osallistua, kun vastustaa koko muuttoa, kun kokee, ettei hänellä ole sitten enää 'kotia'. Siksi on korkea kynnys heittää pois mitään hänen tavaroitaan.

On minulla itsellänikin kaikkea tosiaan turhaa. Eilen vein kaksi muovipussillista roskiin yhdestä kaapista.