Lue keskustelun säännöt.
Iäkkäiden vanhempieni jutut alkavat rasittaa. En jaksa enää käydä siellä.
Vanhempani ovat eläneet 70-luvulta asti samassa kurjassa pikkukunnassa, josta itse muutin pois jo alaikäisenä. Olin ahdistunut ja masentunut. Ei ystäviä, ei harrastuksia, vain vanhempieni seura. Koulukaveritkin asuivat kovin kaukana. Muuton jälkeen opiskelupaikkakunnalle aloin saada ikäisiäni ystäviä. Masennus alkoi helpottaa ja pääsin rakentamaan oman elämäni.
Vanhempani ovat nyt iäkkäitä, mutta heidän luona käyminen laukaisee yhä edelleen ikäviä muistoja. Puolisonikin sanoo, että talo ja pikkukylä huokuvat ankeutta. Kukaan meidän perheestä ei haluaisi käydä siellä, mutta vanhempani toivovat kyläilyjä. Säälistä olen käynyt.
Tänä viikonloppuna en ajanut 300 km yksikseni. Istahdin autoon perjantaina ja sain ekaa kertaa elämässäni paniikkikohtauksen. Aidosti luulin, että se oli sydänkohtaus tai jotain vastaavaa. En lähtenyt ajamaan, soitin äidille ja valehtelin että tuli noro. Eivät vanhempani ole minulle mitää pahaa ole tehneet, mutta tuo kohtaus sai ajattelemaan, etten voi jatkaa itseni kiusaamista vain velvollisuudentunnosta.
En tiedä, mitä pitäisi tehdä. Vanhempani eivät ymmärrä vastavuoroisen keskusten päälle, vaan kertovat yhä uudestaan mitä naapurustossa on tapahtunut (ei mitään), ja seuraavaksi ihmetellään naakkoja pihalla. Masentaa ja ahdistaa edelleen tuo kyläpahanen niin paljon, että itkettää.
Kommentit (1074)
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä tämä ketju on paisunut.
Soitin eilen puhelun äidille, ja kerroin etten ole nyt tulossa enää hetkeen koska tarvitsen aikaa itselleni ja perheelleni. Kerroin rehellisesti, etten ole voinut hyvin vieraillessa. Eipä hän osannut paljon asiaan vastata, mutta kysyi kuitenkin että kuka sitten tulee auttamaan erilaisissa askareissa, että tulisiko vaikka vanhin poikani sinne sitten. Ehdotin, että soittaa itse lapsenlapselleen, kerta se olisi ensimmäinenkin.
Ainakin olo on helpottunut kun kissa on nostettu pöydälle. Ehkä äiti ei oikeasti vieläkään sisäistänyt asiaa, että tilanne on mikä on. Heti ensimmäinen huoli kuitenkin oli, kuka nyt tulee heitä passaamaan.
Täällä on muutamia kommentteja ollut kaiken kohinan keskellä, joissa on jotain rakentavaa sisältöäkin, ja osasta on ollut apua. Kyllä, hermot ovat olleet todella kireällä. Vaikka vanhempieni käytös olisikin ymmärrettävää omassa ikäluokassaan, se tosiasia ei muutu etten vain jaska. Eivät hekään minustakaan oikeasti ole huolehtinut sen vertaa mitä minä heistä.
AP
Omille vanhemmille tehtävät hommat ei yleensä ole "passaamista" vaan sellaisten asioiden hoitamista, mihin he eivät itse ehkä enää kykene.
Vähän sama, kuin se, että vanhempi hoitaa lastaan silloin kun tämä on pieni, eikä esim osaa vielä käydä vessassa, vaan vanhempi vaihtaa vaipat ja ruokkii, kun lapsi itse ei siihen vielä kykene.
Enkä nyt tarkoita, että lapsi millään lailla jäisi velkaa vanhemmilleen näiden hoivasta, koska totta kai on normaalia, että vanhempi huolehtii lapsesta, jonka on maailmaan saattanut.
Mutta yhtälailla moni ihminen haluaa huolehtia vanhemmistaan, kun nämä ovat vanhoja ja eivät enää kaikkeen kykene.
Usein näissä tapauksissa missä ei haluta/jakseta huolehtia omista vanhemmista taustalta paljastuu näköjään se tyytymättömyys omia vanhempia kohtaan. (Niin kuin tässäkin tapauksessa. Vanhemmat eivät ole huolehtineet lapsestaan sitäkään vähää, mitä aikuinen lapsi on nyt huolehtinut vanhemmistaan) Vanhemmat ei ole jostakin syystä hoitaneet vanhemmuuttaan hyvin tai ainakin tälläinen kokemus kirjoittajalle on jäänyt.
Hyviä vanhempia kyllä haluaa ja jaksaa auttaa.
Jos tuntuu, että vanhemmat hakee vain huomioa ja "passaamista" niin silloin on keskustelun paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me suuret ikäluokat saamme nyt kokea nahoissamme sen ettei 70-luvulla ollut äitiysvapaita ja kotihoidontukia. Aikuiset lapsemme vierittävät syytöksiä, vauvana veit minut hoitoon ja joka aamu riepotit Mirja-tädille jonka oma poika oli oikea riiviö. Olit huono äiti, et välittänyt lapsistasi.
Ei ollut joustavia työaikoja, ei oikeutta olla omalla ilmoituksella pois, jossain välissä tuli lapsen lääkäritodistuksella lupa olla lasta hoitamassa hoidon järjestämiseksi. Oliko 2 pv vai kolme, en muista tarkkaan.
Ja siihen vielä, oma äitis hoiti teidät kotona mutta te itsekäs ikäpolvi ette viitsineet.
70-luvulla oli käytössä perheverotus, jonka ansiosta moni nainen pystyi jäämään kotiin lasten kanssa. 70-luvulla kotiäitiys oli hyvin yleistä nykypäivään verrattuna. Moni nainen meni töihin vasta siinä kohtaa kun lapset tuli kouluikään.
Joopa joo. Niinpä niin. Riippuu missä on asunut. Itse en tuntenut kotiäitejä kuin nämä jotka pitivät hoitolapsia. Päiväkotipaikoista huutava puute.
Kyllä tehtaat olivat äitejä täynnä. Opettajat, sairaanhoitajat olivat työelämässä, myyjät, toimistojen väki.
Tuo on niin ihme ajatusvääristymä että yhden palkalla perhe maksoi vuokrat ( tai osti asunnon) ja kohensi elintasoaan.
Työpaikallani, perheyritys, jopa 30-40-vuotiaat tyttäret ja miniät kävivät töissä, (ekonomeja ja ktm) . Tosin heillä oli kotipulaiset lapsia hoitamassa.
Voit ihan itse tutustua tilastoihin. Kotiäitiys oli hyvin yleistä nykypäivään verrattuna, vaikka juuri sun lähipiirissä ei niin olisi ollut.
Hyvä sitten kun aloittajankaan ei tarvinnut mennä lapsena päivähoitoon, vasta kouluun.
Niinpä niin. Yksin oleminen ilman ikätovereita ekaluokkalaiseksi asti onkin todella terve ja toivottava kasvuympäristö.
Voi taivas :D Koskaan ei ole ollut hyvä.
Jos äiti vei lapsen hoitoon, kun tämä oli 3kk vanha (silloinen äityisloma) ja lähti takaisin töihin, se oli väärin, ja jos olit kotona hoitamassa niin sekin oli huono asia.
Ja onko aloittaja ainoa lapsi? Jos on se selittääkin kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossakaan silti sanota että aikuiset lapset voivat unohtaa hyvän käytöksen ja inhimillisyyyden suhteessa vanhuksiin.
Se tekee kipeää lakata huolehtimasta aikuisista , kovasti sain itseäni siihen koulia mutta jo ennen heidän avioitumistaan päästin irti.
Nyt näyttää olevan boomina että " 35-vuotiaan nenä vielä niistetään" kuten joku kirjoitti.
Ja nuorten kirjoitukset, vanhempieni pitää katsoa lapsemme, auttaa taloudellisesti, tukea.
Vanhempien pitää antaa tilaa lapsille aikuistua. Jos koko lapsuus on ollut kovan kurin alla kasvamista ja vanhempien pelkäämistä, ei sitä lapsi osaa tehdä. Joskus aikuisena pitää tehdä ero, mutta kaikki vanhemmat ei silloinkaan suostu sitä tekemään. Alistamalla kasvatettu lapsi ei uskalla keski-ikäisenäkään sanoa suoraan, kun siitä alkaa syyttely ja manipulointi. Sitä päivää odotellessa, että saan elää kuten itse haluan.
Aina voi ottaa ja lähteä, eikä tarvitse pitää minkäänlaista yhteyttä.
Turha odotella sitä päivää, kun saa elää kuten itse haluaa.
Voit lopettaa kaiken kanssakäymisen ihan tällä sekunnilla. sen verran pitää ihmisellä olla omaa tahtoa, vaikka vanhemmat olisikin lapsena alistaneet. Aikusella ihmisellä on vastuu omista valinnoista, ei niistä enää vanhempia syytetä. Vanhempien valta lapseen loppuu siihen, kun tämä täyttää 18v ja sen jälkeen lapsi saa tehdä ihan mitä itse haluaa, vanhemmilla ei siihen ole mitään sanomista.
Typerää jäädä loppuelämäkseen vinkumaan, että ei saa elää omaa elämää. Kyllä saa, kun otat itse itseäsi niskasta kiinni ja alat elämään sitä omaa elämääsi. Ei sitä kukaan toinen sinun edestäsi tee. Helppoa se on oma saamattomuus laittaa muiden ihmisten syyksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me suuret ikäluokat saamme nyt kokea nahoissamme sen ettei 70-luvulla ollut äitiysvapaita ja kotihoidontukia. Aikuiset lapsemme vierittävät syytöksiä, vauvana veit minut hoitoon ja joka aamu riepotit Mirja-tädille jonka oma poika oli oikea riiviö. Olit huono äiti, et välittänyt lapsistasi.
Ei ollut joustavia työaikoja, ei oikeutta olla omalla ilmoituksella pois, jossain välissä tuli lapsen lääkäritodistuksella lupa olla lasta hoitamassa hoidon järjestämiseksi. Oliko 2 pv vai kolme, en muista tarkkaan.
Ja siihen vielä, oma äitis hoiti teidät kotona mutta te itsekäs ikäpolvi ette viitsineet.
70-luvulla oli käytössä perheverotus, jonka ansiosta moni nainen pystyi jäämään kotiin lasten kanssa. 70-luvulla kotiäitiys oli hyvin yleistä nykypäivään verrattuna. Moni nainen meni töihin vasta siinä kohtaa kun lapset tuli kouluikään.
Joopa joo. Niinpä niin. Riippuu missä on asunut. Itse en tuntenut kotiäitejä kuin nämä jotka pitivät hoitolapsia. Päiväkotipaikoista huutava puute.
Kyllä tehtaat olivat äitejä täynnä. Opettajat, sairaanhoitajat olivat työelämässä, myyjät, toimistojen väki.
Tuo on niin ihme ajatusvääristymä että yhden palkalla perhe maksoi vuokrat ( tai osti asunnon) ja kohensi elintasoaan.
Työpaikallani, perheyritys, jopa 30-40-vuotiaat tyttäret ja miniät kävivät töissä, (ekonomeja ja ktm) . Tosin heillä oli kotipulaiset lapsia hoitamassa.
Voit ihan itse tutustua tilastoihin. Kotiäitiys oli hyvin yleistä nykypäivään verrattuna, vaikka juuri sun lähipiirissä ei niin olisi ollut.
Hyvä sitten kun aloittajankaan ei tarvinnut mennä lapsena päivähoitoon, vasta kouluun.
Niinpä niin. Yksin oleminen ilman ikätovereita ekaluokkalaiseksi asti onkin todella terve ja toivottava kasvuympäristö.
Voi taivas :D Koskaan ei ole ollut hyvä.
Jos äiti vei lapsen hoitoon, kun tämä oli 3kk vanha (silloinen äityisloma) ja lähti takaisin töihin, se oli väärin, ja jos olit kotona hoitamassa niin sekin oli huono asia.
Ja onko aloittaja ainoa lapsi? Jos on se selittääkin kaiken.
Sekin kuulostaa armeliaammalta kuin se, että oikeasti on kouluikään asti ilman ainuttakaan kontaktia muihin lapsiin. Jos lapsen sosiaalisesta kasvamisesta ei saa huolehdittua niin parempi jättää lapset tekemättä. Näitä syrjäisiä taloja on, ettei oikeasti ole ristin sielua missään. Nämä paikat sopivat erakoille, ei kasvaville lapsille.
Ja tietysti ainoana lapsena tuollainen kuvio olisi vieläkin julmempaa. Kotona oleminen ei tietenkään olisi niin paha kasvuympäristö, jos koti sijaitsisi alueella jossa on muita lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossakaan silti sanota että aikuiset lapset voivat unohtaa hyvän käytöksen ja inhimillisyyyden suhteessa vanhuksiin.
Se tekee kipeää lakata huolehtimasta aikuisista , kovasti sain itseäni siihen koulia mutta jo ennen heidän avioitumistaan päästin irti.
Nyt näyttää olevan boomina että " 35-vuotiaan nenä vielä niistetään" kuten joku kirjoitti.
Ja nuorten kirjoitukset, vanhempieni pitää katsoa lapsemme, auttaa taloudellisesti, tukea.
Vanhempien pitää antaa tilaa lapsille aikuistua. Jos koko lapsuus on ollut kovan kurin alla kasvamista ja vanhempien pelkäämistä, ei sitä lapsi osaa tehdä. Joskus aikuisena pitää tehdä ero, mutta kaikki vanhemmat ei silloinkaan suostu sitä tekemään. Alistamalla kasvatettu lapsi ei uskalla keski-ikäisenäkään sanoa suoraan, kun siitä alkaa syyttely ja manipulointi. Sitä päivää odotellessa, että saan elää kuten itse haluan.
Aina voi ottaa ja lähteä, eikä tarvitse pitää minkäänlaista yhteyttä.
Turha odotella sitä päivää, kun saa elää kuten itse haluaa.
Voit lopettaa kaiken kanssakäymisen ihan tällä sekunnilla. sen verran pitää ihmisellä olla omaa tahtoa, vaikka vanhemmat olisikin lapsena alistaneet. Aikusella ihmisellä on vastuu omista valinnoista, ei niistä enää vanhempia syytetä. Vanhempien valta lapseen loppuu siihen, kun tämä täyttää 18v ja sen jälkeen lapsi saa tehdä ihan mitä itse haluaa, vanhemmilla ei siihen ole mitään sanomista.
Typerää jäädä loppuelämäkseen vinkumaan, että ei saa elää omaa elämää. Kyllä saa, kun otat itse itseäsi niskasta kiinni ja alat elämään sitä omaa elämääsi. Ei sitä kukaan toinen sinun edestäsi tee. Helppoa se on oma saamattomuus laittaa muiden ihmisten syyksi.
Miten tämä liittyy millään tavalla aloittajan tilanteeseen? Hänhän elää hyvää elämää, mutta vanhempien luona käyminen ahdistaa? Tuollaisella taustalla monikin voisi heittää itsensä kaulakiikkuun, kun koko lapsuus ollut vankilassa elämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossakaan silti sanota että aikuiset lapset voivat unohtaa hyvän käytöksen ja inhimillisyyyden suhteessa vanhuksiin.
Se tekee kipeää lakata huolehtimasta aikuisista , kovasti sain itseäni siihen koulia mutta jo ennen heidän avioitumistaan päästin irti.
Nyt näyttää olevan boomina että " 35-vuotiaan nenä vielä niistetään" kuten joku kirjoitti.
Ja nuorten kirjoitukset, vanhempieni pitää katsoa lapsemme, auttaa taloudellisesti, tukea.
Vanhempien pitää antaa tilaa lapsille aikuistua. Jos koko lapsuus on ollut kovan kurin alla kasvamista ja vanhempien pelkäämistä, ei sitä lapsi osaa tehdä. Joskus aikuisena pitää tehdä ero, mutta kaikki vanhemmat ei silloinkaan suostu sitä tekemään. Alistamalla kasvatettu lapsi ei uskalla keski-ikäisenäkään sanoa suoraan, kun siitä alkaa syyttely ja manipulointi. Sitä päivää odotellessa, että saan elää kuten itse haluan.
Aina voi ottaa ja lähteä, eikä tarvitse pitää minkäänlaista yhteyttä.
Turha odotella sitä päivää, kun saa elää kuten itse haluaa.
Voit lopettaa kaiken kanssakäymisen ihan tällä sekunnilla. sen verran pitää ihmisellä olla omaa tahtoa, vaikka vanhemmat olisikin lapsena alistaneet. Aikusella ihmisellä on vastuu omista valinnoista, ei niistä enää vanhempia syytetä. Vanhempien valta lapseen loppuu siihen, kun tämä täyttää 18v ja sen jälkeen lapsi saa tehdä ihan mitä itse haluaa, vanhemmilla ei siihen ole mitään sanomista.
Typerää jäädä loppuelämäkseen vinkumaan, että ei saa elää omaa elämää. Kyllä saa, kun otat itse itseäsi niskasta kiinni ja alat elämään sitä omaa elämääsi. Ei sitä kukaan toinen sinun edestäsi tee. Helppoa se on oma saamattomuus laittaa muiden ihmisten syyksi.
Miten tämä liittyy millään tavalla aloittajan tilanteeseen? Hänhän elää hyvää elämää, mutta vanhempien luona käyminen ahdistaa? Tuollaisella taustalla monikin voisi heittää itsensä kaulakiikkuun, kun koko lapsuus ollut vankilassa elämistä.
Näkyy olevan vastaus jollekin joka "ei saa elää keski-ikäisen elämää" kun vanhemmat ei anna.
Kaupunkinuorilla ei teininä elämäntuskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossakaan silti sanota että aikuiset lapset voivat unohtaa hyvän käytöksen ja inhimillisyyyden suhteessa vanhuksiin.
Se tekee kipeää lakata huolehtimasta aikuisista , kovasti sain itseäni siihen koulia mutta jo ennen heidän avioitumistaan päästin irti.
Nyt näyttää olevan boomina että " 35-vuotiaan nenä vielä niistetään" kuten joku kirjoitti.
Ja nuorten kirjoitukset, vanhempieni pitää katsoa lapsemme, auttaa taloudellisesti, tukea.
Vanhempien pitää antaa tilaa lapsille aikuistua. Jos koko lapsuus on ollut kovan kurin alla kasvamista ja vanhempien pelkäämistä, ei sitä lapsi osaa tehdä. Joskus aikuisena pitää tehdä ero, mutta kaikki vanhemmat ei silloinkaan suostu sitä tekemään. Alistamalla kasvatettu lapsi ei uskalla keski-ikäisenäkään sanoa suoraan, kun siitä alkaa syyttely ja manipulointi. Sitä päivää odotellessa, että saan elää kuten itse haluan.
Aina voi ottaa ja lähteä, eikä tarvitse pitää minkäänlaista yhteyttä.
Turha odotella sitä päivää, kun saa elää kuten itse haluaa.
Voit lopettaa kaiken kanssakäymisen ihan tällä sekunnilla. sen verran pitää ihmisellä olla omaa tahtoa, vaikka vanhemmat olisikin lapsena alistaneet. Aikusella ihmisellä on vastuu omista valinnoista, ei niistä enää vanhempia syytetä. Vanhempien valta lapseen loppuu siihen, kun tämä täyttää 18v ja sen jälkeen lapsi saa tehdä ihan mitä itse haluaa, vanhemmilla ei siihen ole mitään sanomista.
Typerää jäädä loppuelämäkseen vinkumaan, että ei saa elää omaa elämää. Kyllä saa, kun otat itse itseäsi niskasta kiinni ja alat elämään sitä omaa elämääsi. Ei sitä kukaan toinen sinun edestäsi tee. Helppoa se on oma saamattomuus laittaa muiden ihmisten syyksi.
Miten tämä liittyy millään tavalla aloittajan tilanteeseen? Hänhän elää hyvää elämää, mutta vanhempien luona käyminen ahdistaa? Tuollaisella taustalla monikin voisi heittää itsensä kaulakiikkuun, kun koko lapsuus ollut vankilassa elämistä.
Näkyy olevan vastaus jollekin joka "ei saa elää keski-ikäisen elämää" kun vanhemmat ei anna.
Onko tämä nyt tahallista väärinymmärrystä vai puhdasta lukutaidottomuutta?
Vierailija kirjoitti:
Kaupunkinuorilla ei teininä elämäntuskaa.
No ainakin kaupungissa elämä on elämisen arvoista. Aika iso ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaupunkinuorilla ei teininä elämäntuskaa.
No ainakin kaupungissa elämä on elämisen arvoista. Aika iso ero.
Huumeet, itsarit. Kaupungeissakin nuoriso onkahtia jakautunut. He joilla menee hyvin ja koulu sujuu ja sitten he joilla asiat huonommin tai huonosti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaupunkinuorilla ei teininä elämäntuskaa.
No ainakin kaupungissa elämä on elämisen arvoista. Aika iso ero.
Huumeet, itsarit. Kaupungeissakin nuoriso onkahtia jakautunut. He joilla menee hyvin ja koulu sujuu ja sitten he joilla asiat huonommin tai huonosti
Ja maaseudulla nuoret ovat lähes poikkeuksetta jotenkin vinksallaan tai vähintään ylipainoisia. Kaupungissa sentään suurimmalla osalla on asiat hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me suuret ikäluokat saamme nyt kokea nahoissamme sen ettei 70-luvulla ollut äitiysvapaita ja kotihoidontukia. Aikuiset lapsemme vierittävät syytöksiä, vauvana veit minut hoitoon ja joka aamu riepotit Mirja-tädille jonka oma poika oli oikea riiviö. Olit huono äiti, et välittänyt lapsistasi.
Ei ollut joustavia työaikoja, ei oikeutta olla omalla ilmoituksella pois, jossain välissä tuli lapsen lääkäritodistuksella lupa olla lasta hoitamassa hoidon järjestämiseksi. Oliko 2 pv vai kolme, en muista tarkkaan.
Ja siihen vielä, oma äitis hoiti teidät kotona mutta te itsekäs ikäpolvi ette viitsineet.
70-luvulla oli käytössä perheverotus, jonka ansiosta moni nainen pystyi jäämään kotiin lasten kanssa. 70-luvulla kotiäitiys oli hyvin yleistä nykypäivään verrattuna. Moni nainen meni töihin vasta siinä kohtaa kun lapset tuli kouluikään.
Joopa joo. Niinpä niin. Riippuu missä on asunut. Itse en tuntenut kotiäitejä kuin nämä jotka pitivät hoitolapsia. Päiväkotipaikoista huutava puute.
Kyllä tehtaat olivat äitejä täynnä. Opettajat, sairaanhoitajat olivat työelämässä, myyjät, toimistojen väki.
Tuo on niin ihme ajatusvääristymä että yhden palkalla perhe maksoi vuokrat ( tai osti asunnon) ja kohensi elintasoaan.
Työpaikallani, perheyritys, jopa 30-40-vuotiaat tyttäret ja miniät kävivät töissä, (ekonomeja ja ktm) . Tosin heillä oli kotipulaiset lapsia hoitamassa.
Voit ihan itse tutustua tilastoihin. Kotiäitiys oli hyvin yleistä nykypäivään verrattuna, vaikka juuri sun lähipiirissä ei niin olisi ollut.
Hyvä sitten kun aloittajankaan ei tarvinnut mennä lapsena päivähoitoon, vasta kouluun.
Niinpä niin. Yksin oleminen ilman ikätovereita ekaluokkalaiseksi asti onkin todella terve ja toivottava kasvuympäristö.
Oli muuten tosi kiva mennä kouluun, kun minulla ei ollut mitään käsitystä sosiaalisista suhteista enkä tuntenut ketään luokkakavereista.
Sanonta ”kuin pellolla kasvanut” ei siis tule tyhjästä. Onhan tuo aivan surkeeta, kun käpylehmät ja vain omat vanhemmat jos nekään ovat seurana. Syvälle maaseudulle eristyksiin hakeutuvat voisivat hieman miettiä omaa vastuuta vanhemmuudesta. Jos tuollainen elämä on haave, tarviiko siihen lapsia pyöräyttää mukaan?
maaseudulla kasvaa terveimmät lapset. samoin kodinomaisen kyläkoulun käyneet.
Eipä tunnu kasvavan. Lian ja bakteerien keskellä eläminen saattaa suojata allergioilta. Muilta osin tilanne ei ole näin ruusuinen kuin haaveilet.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/maaseudun-lapsien-terveydesta-ikavi…
Kunnioita vanhempiasi, he ovat hoitaneet ja kasvattaneet sinut. Tulet itse myös vanhaksi, opeta lapsesi kunnioittamaan iäkkäitä. Tänä päivänä on surullista olla vanha, tietty ikäpolvi käytttäytyy näin että ollaan riesaksi. Täällä eletään,,, minä minä minä,,,,, Hävettää tämä tyhmyys. Suomi on sivistymätön maa , ei mitään kasvatusta lapsilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskusteluhan on jo kuin 30 - luvulta. Maalaiset vs paremmat kaupunkilaiset. Ylioppilaat vastaan maalaiskuntiin jämähtäneet myyjät yms.
Vierailija kirjoitti:
Kunnioita vanhempiasi, he ovat hoitaneet ja kasvattaneet sinut. Tulet itse myös vanhaksi, opeta lapsesi kunnioittamaan iäkkäitä. Tänä päivänä on surullista olla vanha, tietty ikäpolvi käytttäytyy näin että ollaan riesaksi. Täällä eletään,,, minä minä minä,,,,, Hävettää tämä tyhmyys. Suomi on sivistymätön maa , ei mitään kasvatusta lapsilla.
Ei pelkästään Nyky-Suomi!
Jo muinaisten egyptiläisten hautakammioissa paheksuttiin nykynuorison tapainturmelusta.
Sellaista se on, kun vanhaksi elää. Toista oli ennen, ennen oli kaikki paremmin.
Selkeästi nyt kuvaat tilannetta, jossa ikäänkuin taannut lapseksi, kun joudut ympäristöön, jossa elämäsi ei ollut onnellista, etkä ollut vielä saavuttanut nykyistä identiteettiäsi ja jos nyt ei onnellista niin ainakin onnellisempaa, enemmän itsesi näköistä elämää.
Miksi identiteettisi on niin hauras?
Voisitko vahvistaa sitä jotenkin?
Mikä on asia joka saa sinut nykyisessä ympäristössäsi kokemaan, että olet juuri se, mitä haluatkin olla. Eli että olet oma itsesi ja pidät siitä?
Voisitko ottaa matkalle jotain, mikä muistuttaisi nykyhetkestä ja siitä elämästä jonka olet rakentanut? Jotain johon voisit turvautua heikolla hetkellä?
Voit myös halutessasi yrittää seuraavaa harjoitusta:
Kirjoita muistiin aina, kun muistat yhdenkin hyvän asian ja hetken lapsuudestasi. Vaikka kuinka pienenkin. Kirjoita ylös myös asioita joista olet kiitollinen lapsuudessasi.
Ehkä et muista heti mitään. Ei se haittaa. Mutta heti kun muistat, Kirjoita se ylös.
Kun kurjat asiat tulevat mieleen, älä torju niitä, vaan ajattele myötätuntoisesti ja hellyydellä nuorempaa itseäsi. Anna muistojen tulla ja anna niiden liukua pois.
Tarraa kiinni hyvistä asioista ja muistoista. Älä torju huonoja muistoja, mutta älä myöskään ota niitä syleilyysi
Pyri vahvistamaan nykyistä identiteettiäsi. Muista kuka olet. Lapsuuden ympäristö ei muuta sinua takaisin lapseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaupunkinuorilla ei teininä elämäntuskaa.
No ainakin kaupungissa elämä on elämisen arvoista. Aika iso ero.
Huumeet, itsarit. Kaupungeissakin nuoriso onkahtia jakautunut. He joilla menee hyvin ja koulu sujuu ja sitten he joilla asiat huonommin tai huonosti
Suomessa itsemurhat ovat yleisempiä harvaan asutuilla ja maaseutumaisilla alueilla kuin kaupungeissa.
Huumeiden suhteen käyttö on yleisempää suurissa kaupungeissa, mutta maalaispojatpa kiirivät pian perässä. Yleistyy se peukun pössytys maaseudullakin. Maaseudulla on paljon huumekätköjä ja onpa ollut hampun kasvattamoita ja laboratorioitakin.
Olen alkanut nähdä tämän ketjun kuvina jotenkin elokuvallisena, tapahtumien, eri elämänkokemusten, kertomusten väliin naakat touhuavat kaikenlaista ankeassa peltomaisemassa. 😅
Kiitos terapeuttisesta ja viihdyttävästä ketjusta. 👍
Vierailija kirjoitti:
Selkeästi nyt kuvaat tilannetta, jossa ikäänkuin taannut lapseksi, kun joudut ympäristöön, jossa elämäsi ei ollut onnellista, etkä ollut vielä saavuttanut nykyistä identiteettiäsi ja jos nyt ei onnellista niin ainakin onnellisempaa, enemmän itsesi näköistä elämää.
Miksi identiteettisi on niin hauras?
Voisitko vahvistaa sitä jotenkin?
Mikä on asia joka saa sinut nykyisessä ympäristössäsi kokemaan, että olet juuri se, mitä haluatkin olla. Eli että olet oma itsesi ja pidät siitä?
Voisitko ottaa matkalle jotain, mikä muistuttaisi nykyhetkestä ja siitä elämästä jonka olet rakentanut? Jotain johon voisit turvautua heikolla hetkellä?
Voit myös halutessasi yrittää seuraavaa harjoitusta:
Kirjoita muistiin aina, kun muistat yhdenkin hyvän asian ja hetken lapsuudestasi. Vaikka kuinka pienenkin. Kirjoita ylös myös asioita joista olet kiitollinen lapsuudessasi.
Ehkä et muista heti mitään. Ei se haittaa. Mutta heti kun muistat, Kirjoita se ylös.
Kun kurjat asiat tulevat mieleen, älä torju niitä, vaan ajattele myötätuntoisesti ja hellyydellä nuorempaa itseäsi. Anna muistojen tulla ja anna niiden liukua pois.
Tarraa kiinni hyvistä asioista ja muistoista. Älä torju huonoja muistoja, mutta älä myöskään ota niitä syleilyysi
Pyri vahvistamaan nykyistä identiteettiäsi. Muista kuka olet. Lapsuuden ympäristö ei muuta sinua takaisin lapseksi.
Voi hyvä luoja. Hauras identiteetti? Sä olet todellinen keittiöpsykologian maisteri.
Liika on liikaa, et tiedä mitä on taustalla. Kommentoitko tullaista hevonkukkua jokaiselle burnoutin kokeneelle?
https://www.ts.fi/a/6862711
Maaseudun lapset ovat huonommassa kunnossa kuin kaupunkien – mikä avuksi?
Merkille pantavaa on kuitenkin se, että maaseudulla asuvista lapsista selvästi suurempi osuus verrattuna kaupunkeihin on fyysiseltä toimintakyvyltään heikossa kunnossa.
Julkisuudessakin on jo nostettu yhdeksi syyksi koulukyydeissä käytetty matka-aika, joka lohkaisee päivästä ison ajan. Tämä pitää paikkansa ja koulumatkaa kannattaa liikunnallistaa esimerkiksi niin, että kyydin ei tarvitse viedä koulupihaan saakka. Tämä vinkkinä myös kaikille huoltajille.
Toisena syynä heikompaan kuntoon on varmasti se, että ilta-aikaan järjestettävään seurojen liikunta- ja urheilutoimintaan on haja-asutusalueelta pitkä matka. Vaaditaan erittäin sitoutuneita huoltajia, jotka hoitavat pitkän matkan kuljetuksen harrastuksiin, eikä tämäkään välttämättä riitä tai ole yksinkertaisesti mahdollista.