Lue keskustelun säännöt.
Lastensuojelun kokonaiskustannukset Suomessa ovat noin 1,3–1,5 miljardia euroa vuodessa, ja ne ovat kasvaneet tasaisesti
21.04.2026 |
Laitossijoitus maksaa keskimäärin noin 456 €/vrk (n. 166 000 €/vuosi), kun taas avohuollon tukitoimet ovat huomattavasti edullisempia.
laitospainotteisille palveluille kertyy hintaa muutamassa vuodessa satoja tuhansia euroja. Samalla rahalla voitaisiin tukea lapsia ja perheitä intensiivisesti varhaisemmissa palveluissa huomattavasti pidempään. Esimerkiksi 4,5 kuukautta erityistason lastensuojelulaitoksessa vastaa kustannuksiltaan suhdeperustaista varhaista tukea jopa 12 vuodeksi (noin 82 000 €).
ennakoivat , ehkäisevät ja varhaisen tuen palvelut maksavat noin 40–60 % korjaaviin palveluihin verrattuna.
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennakoivat, ehkäisevät ja varhaisen tuen palvelut eivät ole perheille toivottuja asioita. Ei haluta ketään neuvomaan, halutaan rahaa ja siivooja ja lapsille tukiperhe, jonne lapset voi viedä aina silloin, kun tekee mieli elää villinä ja vapaana.
Perheiden toiveena on kotiapulainen 24/7 ja vanhemmille niin paljon tukieuroja, ettei tarvitse rahoja laskea.
Haluaisitko sinä perhetyöntekijän sohvasi nurkkaan kirjaamaan puhelimelleen, että mitä "kasvatusvirheitä" teet?
Jos ei tee virheitä, niin eipä perhetyöntekijää kiinnosta. Vain aidosti vialliset perheet saavat kotiinsa jonkun, joka yrittää saada vanhemmat ymmärtämään, että he ovat lapsensa ongelmien lähtösyy, lapsessa ei ole vikaa.
Jos et laikaan huomioi lastasi, jos hän saa tehdä ihan mitä tahansa etkä siihen puutu, niin eikö ole hyvä, että joku osoittaa sinulle virheesi?
Sain lapsen vauva-aikana kotiin perhetyöntekijän kun Kannassa oli vanhoja merkintöjä siitä, että olin ollut vuosia aiemmin masentunut sekä käyttänyt runsaasti alkoholia. Neuvolan papereihinkin menin sinisilmäisenä kertomaan, että olin raskautumista edeltäneen vuoden aikana juhlinut välillä railakkaasti.
Sillä ei ollut hirveästi merkitystä, että korkki meni kiinni kun tein positiivisen raskaustestin tai että juominen oli tapahtunut ennen yllätysraskautta - minä kun olin luullut olevani kyvytön tulemaan raskaaksi ja myös puoliso oli luullut olevansa hedelmätön. Raskauduin siis lähempänä 40 ikävuotta.
Lapsi joutui teholle, koska sain viime metreillä raskausmyrkytyksen viikolla 41 ja lapsi syntyi huonokuntoisena. Seurasi pelkoa siitä, että lapsi kuolee teho-osastolle ja itkin peloissani yksin yöllä synnärillä.
Sitä itkua oli todistamassa hoitaja ja huolestui sen verran paljon, että teki lasun. Siinä sitten pärähti käyntiin lastensuojelun selvitys, tultiin pieneen kerrostaloasuntoon monta kertaa käymään, järjestettiin perhetyötä yms.
Kaikki sitten loppui kun ei ilmennyt enää syytä perhetyölle. Olen ollut plussauksesta asti raitis. Nyt en enää vain oikein luota viranomaisiin enkä kerro kenellekään yhtään mitään. On muutettu jo toisaalle ja eletään kuin malliperhe. Edelleen näen lapsen kirjauksissa sen, että äidin alkoholinkäyttöä seurataan HAL-poliklinikalla. Että tunnen itseni tyhmäksi kun olen luottanut kehenkään!
Minusta et ole ollut lainkaan typerä ja asiahan on sujunut kohdallasi varsin mutkattomasti. Sait alkuun apua (vaikka et tarvinnut) ja sitten apu loppui kun se todettiin tarpeettomaksi. Kaltaisiasi äitejä on tuolla paljon, sillä erotuksella että he eivät lopeta alkoholin käyttöä kun lapsi syntyy.
Se mitä lastensuojelu tarjoaa on vainoa eikä mitään apua.
He pyrkivät siihen, että lapsen etu toteutuu. Tavallaan ymmärrän miksi vanhempi näkee tuon vainona, mutta jos toimet ja muut on jo lopetettu niin miksi asiasta ei pääse yli? Lastensuojeluhan on toiminut juuri niin kuin piti. Itse ihmettelen kovasti näitä ihmisiä, jotka kokevat kaiken viranomaistoiminnan vainona ja kyttäämisenä.
"Lapsen etu" on käsite joka voi tarkoittaa lähes mitä tahansa. Usein ihmisillä on siitä täysin päinvastaiset käsitykset.
Asiattomien lastensuojelutoimien kohteeksi joutuneelle pitäisi maksaa korvauksia samaan tapaan kuin miten asiattomasti pidätetyksi tai vangituksi joutuneelle maksetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennakoivat, ehkäisevät ja varhaisen tuen palvelut eivät ole perheille toivottuja asioita. Ei haluta ketään neuvomaan, halutaan rahaa ja siivooja ja lapsille tukiperhe, jonne lapset voi viedä aina silloin, kun tekee mieli elää villinä ja vapaana.
Perheiden toiveena on kotiapulainen 24/7 ja vanhemmille niin paljon tukieuroja, ettei tarvitse rahoja laskea.
Haluaisitko sinä perhetyöntekijän sohvasi nurkkaan kirjaamaan puhelimelleen, että mitä "kasvatusvirheitä" teet?
Jos ei tee virheitä, niin eipä perhetyöntekijää kiinnosta. Vain aidosti vialliset perheet saavat kotiinsa jonkun, joka yrittää saada vanhemmat ymmärtämään, että he ovat lapsensa ongelmien lähtösyy, lapsessa ei ole vikaa.
Jos et laikaan huomioi lastasi, jos hän saa tehdä ihan mitä tahansa etkä siihen puutu, niin eikö ole hyvä, että joku osoittaa sinulle virheesi?
Sain lapsen vauva-aikana kotiin perhetyöntekijän kun Kannassa oli vanhoja merkintöjä siitä, että olin ollut vuosia aiemmin masentunut sekä käyttänyt runsaasti alkoholia. Neuvolan papereihinkin menin sinisilmäisenä kertomaan, että olin raskautumista edeltäneen vuoden aikana juhlinut välillä railakkaasti.
Sillä ei ollut hirveästi merkitystä, että korkki meni kiinni kun tein positiivisen raskaustestin tai että juominen oli tapahtunut ennen yllätysraskautta - minä kun olin luullut olevani kyvytön tulemaan raskaaksi ja myös puoliso oli luullut olevansa hedelmätön. Raskauduin siis lähempänä 40 ikävuotta.
Lapsi joutui teholle, koska sain viime metreillä raskausmyrkytyksen viikolla 41 ja lapsi syntyi huonokuntoisena. Seurasi pelkoa siitä, että lapsi kuolee teho-osastolle ja itkin peloissani yksin yöllä synnärillä.
Sitä itkua oli todistamassa hoitaja ja huolestui sen verran paljon, että teki lasun. Siinä sitten pärähti käyntiin lastensuojelun selvitys, tultiin pieneen kerrostaloasuntoon monta kertaa käymään, järjestettiin perhetyötä yms.
Kaikki sitten loppui kun ei ilmennyt enää syytä perhetyölle. Olen ollut plussauksesta asti raitis. Nyt en enää vain oikein luota viranomaisiin enkä kerro kenellekään yhtään mitään. On muutettu jo toisaalle ja eletään kuin malliperhe. Edelleen näen lapsen kirjauksissa sen, että äidin alkoholinkäyttöä seurataan HAL-poliklinikalla. Että tunnen itseni tyhmäksi kun olen luottanut kehenkään!
Minusta et ole ollut lainkaan typerä ja asiahan on sujunut kohdallasi varsin mutkattomasti. Sait alkuun apua (vaikka et tarvinnut) ja sitten apu loppui kun se todettiin tarpeettomaksi. Kaltaisiasi äitejä on tuolla paljon, sillä erotuksella että he eivät lopeta alkoholin käyttöä kun lapsi syntyy.
Se mitä lastensuojelu tarjoaa on vainoa eikä mitään apua.
He pyrkivät siihen, että lapsen etu toteutuu. Tavallaan ymmärrän miksi vanhempi näkee tuon vainona, mutta jos toimet ja muut on jo lopetettu niin miksi asiasta ei pääse yli? Lastensuojeluhan on toiminut juuri niin kuin piti. Itse ihmettelen kovasti näitä ihmisiä, jotka kokevat kaiken viranomaistoiminnan vainona ja kyttäämisenä.
"Lapsen etu" on käsite joka voi tarkoittaa lähes mitä tahansa. Usein ihmisillä on siitä täysin päinvastaiset käsitykset.
Asiattomien lastensuojelutoimien kohteeksi joutuneelle pitäisi maksaa korvauksia samaan tapaan kuin miten asiattomasti pidätetyksi tai vangituksi joutuneelle maksetaan.
Lapselle siis koska hän on se kohde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennakoivat, ehkäisevät ja varhaisen tuen palvelut eivät ole perheille toivottuja asioita. Ei haluta ketään neuvomaan, halutaan rahaa ja siivooja ja lapsille tukiperhe, jonne lapset voi viedä aina silloin, kun tekee mieli elää villinä ja vapaana.
Perheiden toiveena on kotiapulainen 24/7 ja vanhemmille niin paljon tukieuroja, ettei tarvitse rahoja laskea.
Haluaisitko sinä perhetyöntekijän sohvasi nurkkaan kirjaamaan puhelimelleen, että mitä "kasvatusvirheitä" teet?
Jos ei tee virheitä, niin eipä perhetyöntekijää kiinnosta. Vain aidosti vialliset perheet saavat kotiinsa jonkun, joka yrittää saada vanhemmat ymmärtämään, että he ovat lapsensa ongelmien lähtösyy, lapsessa ei ole vikaa.
Jos et laikaan huomioi lastasi, jos hän saa tehdä ihan mitä tahansa etkä siihen puutu, niin eikö ole hyvä, että joku osoittaa sinulle virheesi?
Sain lapsen vauva-aikana kotiin perhetyöntekijän kun Kannassa oli vanhoja merkintöjä siitä, että olin ollut vuosia aiemmin masentunut sekä käyttänyt runsaasti alkoholia. Neuvolan papereihinkin menin sinisilmäisenä kertomaan, että olin raskautumista edeltäneen vuoden aikana juhlinut välillä railakkaasti.
Sillä ei ollut hirveästi merkitystä, että korkki meni kiinni kun tein positiivisen raskaustestin tai että juominen oli tapahtunut ennen yllätysraskautta - minä kun olin luullut olevani kyvytön tulemaan raskaaksi ja myös puoliso oli luullut olevansa hedelmätön. Raskauduin siis lähempänä 40 ikävuotta.
Lapsi joutui teholle, koska sain viime metreillä raskausmyrkytyksen viikolla 41 ja lapsi syntyi huonokuntoisena. Seurasi pelkoa siitä, että lapsi kuolee teho-osastolle ja itkin peloissani yksin yöllä synnärillä.
Sitä itkua oli todistamassa hoitaja ja huolestui sen verran paljon, että teki lasun. Siinä sitten pärähti käyntiin lastensuojelun selvitys, tultiin pieneen kerrostaloasuntoon monta kertaa käymään, järjestettiin perhetyötä yms.
Kaikki sitten loppui kun ei ilmennyt enää syytä perhetyölle. Olen ollut plussauksesta asti raitis. Nyt en enää vain oikein luota viranomaisiin enkä kerro kenellekään yhtään mitään. On muutettu jo toisaalle ja eletään kuin malliperhe. Edelleen näen lapsen kirjauksissa sen, että äidin alkoholinkäyttöä seurataan HAL-poliklinikalla. Että tunnen itseni tyhmäksi kun olen luottanut kehenkään!
Minusta et ole ollut lainkaan typerä ja asiahan on sujunut kohdallasi varsin mutkattomasti. Sait alkuun apua (vaikka et tarvinnut) ja sitten apu loppui kun se todettiin tarpeettomaksi. Kaltaisiasi äitejä on tuolla paljon, sillä erotuksella että he eivät lopeta alkoholin käyttöä kun lapsi syntyy.
Se mitä lastensuojelu tarjoaa on vainoa eikä mitään apua.
Minulla on erilainen kokemus.
Lastensuojelusta on tullut tiedustelupalvelu jonka tarkoituksena on paljastaa lapsiaan väärin kohtelevat vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennakoivat, ehkäisevät ja varhaisen tuen palvelut eivät ole perheille toivottuja asioita. Ei haluta ketään neuvomaan, halutaan rahaa ja siivooja ja lapsille tukiperhe, jonne lapset voi viedä aina silloin, kun tekee mieli elää villinä ja vapaana.
Perheiden toiveena on kotiapulainen 24/7 ja vanhemmille niin paljon tukieuroja, ettei tarvitse rahoja laskea.
Haluaisitko sinä perhetyöntekijän sohvasi nurkkaan kirjaamaan puhelimelleen, että mitä "kasvatusvirheitä" teet?
Jos ei tee virheitä, niin eipä perhetyöntekijää kiinnosta. Vain aidosti vialliset perheet saavat kotiinsa jonkun, joka yrittää saada vanhemmat ymmärtämään, että he ovat lapsensa ongelmien lähtösyy, lapsessa ei ole vikaa.
Jos et laikaan huomioi lastasi, jos hän saa tehdä ihan mitä tahansa etkä siihen puutu, niin eikö ole hyvä, että joku osoittaa sinulle virheesi?
Sain lapsen vauva-aikana kotiin perhetyöntekijän kun Kannassa oli vanhoja merkintöjä siitä, että olin ollut vuosia aiemmin masentunut sekä käyttänyt runsaasti alkoholia. Neuvolan papereihinkin menin sinisilmäisenä kertomaan, että olin raskautumista edeltäneen vuoden aikana juhlinut välillä railakkaasti.
Sillä ei ollut hirveästi merkitystä, että korkki meni kiinni kun tein positiivisen raskaustestin tai että juominen oli tapahtunut ennen yllätysraskautta - minä kun olin luullut olevani kyvytön tulemaan raskaaksi ja myös puoliso oli luullut olevansa hedelmätön. Raskauduin siis lähempänä 40 ikävuotta.
Lapsi joutui teholle, koska sain viime metreillä raskausmyrkytyksen viikolla 41 ja lapsi syntyi huonokuntoisena. Seurasi pelkoa siitä, että lapsi kuolee teho-osastolle ja itkin peloissani yksin yöllä synnärillä.
Sitä itkua oli todistamassa hoitaja ja huolestui sen verran paljon, että teki lasun. Siinä sitten pärähti käyntiin lastensuojelun selvitys, tultiin pieneen kerrostaloasuntoon monta kertaa käymään, järjestettiin perhetyötä yms.
Kaikki sitten loppui kun ei ilmennyt enää syytä perhetyölle. Olen ollut plussauksesta asti raitis. Nyt en enää vain oikein luota viranomaisiin enkä kerro kenellekään yhtään mitään. On muutettu jo toisaalle ja eletään kuin malliperhe. Edelleen näen lapsen kirjauksissa sen, että äidin alkoholinkäyttöä seurataan HAL-poliklinikalla. Että tunnen itseni tyhmäksi kun olen luottanut kehenkään!
Minusta et ole ollut lainkaan typerä ja asiahan on sujunut kohdallasi varsin mutkattomasti. Sait alkuun apua (vaikka et tarvinnut) ja sitten apu loppui kun se todettiin tarpeettomaksi. Kaltaisiasi äitejä on tuolla paljon, sillä erotuksella että he eivät lopeta alkoholin käyttöä kun lapsi syntyy.
Se mitä lastensuojelu tarjoaa on vainoa eikä mitään apua.
He pyrkivät siihen, että lapsen etu toteutuu. Tavallaan ymmärrän miksi vanhempi näkee tuon vainona, mutta jos toimet ja muut on jo lopetettu niin miksi asiasta ei pääse yli? Lastensuojeluhan on toiminut juuri niin kuin piti. Itse ihmettelen kovasti näitä ihmisiä, jotka kokevat kaiken viranomaistoiminnan vainona ja kyttäämisenä.
"Lapsen etu" on käsite joka voi tarkoittaa lähes mitä tahansa. Usein ihmisillä on siitä täysin päinvastaiset käsitykset.
Asiattomien lastensuojelutoimien kohteeksi joutuneelle pitäisi maksaa korvauksia samaan tapaan kuin miten asiattomasti pidätetyksi tai vangituksi joutuneelle maksetaan.
Lapselle siis koska hän on se kohde.
Ei, vaan vanhempi on se, jonka kotiin he tulevat istumaan vain katsoakseen, että veisinkö tuon lapsen pois sinulta, vai saatko nyt edelleen pitää sen. Jos aihetta tuollaiselle ns. uhkailulle ei ole, ja se silti tehdään, olisihan siinä perusteet korvata vanhemmalle jotain aiheutuneesta traumasta. Monesti vanhemmat ovat ihan järkyttyneitä siitä, että viranomaiset ns. kyseenalaistavat heidän vanhemmuutensa tutkinnallaan, vaikka lasuilmoitus olisi ollut aivan päätön ja mitään aihetta asiakkuudelle ei ole.
Esim. tiedän yhden oikein hyväosaisen ja äitinsa kanssa todella läheisen lapsen, joka oli yläkoulussa sanonut jollekin opolle, että kyllä häntä aamuisin joskus väsyttää, kun opo oli sellaista kysynyt, ja tästä oli opo sitten tehnyt lasun (opo tunsi tuon lapsen äidin opiskeluajalta, äiti oli työelämässä menestynyt todella hyvätuloiseksi asti, ja tämä opo nyt tuskin kovin paljoa tienasi, että kateus saattoi olla syyynä). Tuo äiti oli aivan järkyttynyt, kun lasut soittaa hänelle kesken työpäivän ja sanoo, että teillä on siellä kotona ongelmia ja nyt tulet tällaiseen lasu-tapaamiseen jne. Ei siitä tietenkään mitään asiakkuutta seurannut, mutta tuo äiti on varmasti aivan traumatisoitunut siitä, että viranomaiset yhtäkkiä ns. kyseenalaistavat hänen vanhemmuutensa, vaikka varmasti tiesi asioiden olevan ihan kunnossa. Pelkäsi kuitenkin, että mitä jos he sanovatkin, että hän tekee jotain väärin tms. Kyllä se nyt vaan on traumatisoivaa saada puhelu viranomaisilta, että meidän pitää nyt vähän tutkia tätä sinun vanhemmuuttasi ja joutua johonkin tapaamiseen (kuulusteluun) asiasta, vaikka mitään aihetta moiselle ei ole.
Ei missään muussa demokratisessa maassa ole tällaista koneistoa kuin Suomessa, vaan muissa maissa pitäisi olla oikeasti jotain todellisia ongelmia, ennen kuin sinua lähdetään vaatimaan jonnekin viranomaiskuulusteluihin.
Kaiken lisäksi tämän koneiston ylläpito maksaa Suomelle ihan hirveästi, eikä meillä todellakaan taloudellisesti olisi tällaiseen toimintaan varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennakoivat, ehkäisevät ja varhaisen tuen palvelut eivät ole perheille toivottuja asioita. Ei haluta ketään neuvomaan, halutaan rahaa ja siivooja ja lapsille tukiperhe, jonne lapset voi viedä aina silloin, kun tekee mieli elää villinä ja vapaana.
Perheiden toiveena on kotiapulainen 24/7 ja vanhemmille niin paljon tukieuroja, ettei tarvitse rahoja laskea.
Haluaisitko sinä perhetyöntekijän sohvasi nurkkaan kirjaamaan puhelimelleen, että mitä "kasvatusvirheitä" teet?
Jos ei tee virheitä, niin eipä perhetyöntekijää kiinnosta. Vain aidosti vialliset perheet saavat kotiinsa jonkun, joka yrittää saada vanhemmat ymmärtämään, että he ovat lapsensa ongelmien lähtösyy, lapsessa ei ole vikaa.
Jos et laikaan huomioi lastasi, jos hän saa tehdä ihan mitä tahansa etkä siihen puutu, niin eikö ole hyvä, että joku osoittaa sinulle virheesi?
Sain lapsen vauva-aikana kotiin perhetyöntekijän kun Kannassa oli vanhoja merkintöjä siitä, että olin ollut vuosia aiemmin masentunut sekä käyttänyt runsaasti alkoholia. Neuvolan papereihinkin menin sinisilmäisenä kertomaan, että olin raskautumista edeltäneen vuoden aikana juhlinut välillä railakkaasti.
Sillä ei ollut hirveästi merkitystä, että korkki meni kiinni kun tein positiivisen raskaustestin tai että juominen oli tapahtunut ennen yllätysraskautta - minä kun olin luullut olevani kyvytön tulemaan raskaaksi ja myös puoliso oli luullut olevansa hedelmätön. Raskauduin siis lähempänä 40 ikävuotta.
Lapsi joutui teholle, koska sain viime metreillä raskausmyrkytyksen viikolla 41 ja lapsi syntyi huonokuntoisena. Seurasi pelkoa siitä, että lapsi kuolee teho-osastolle ja itkin peloissani yksin yöllä synnärillä.
Sitä itkua oli todistamassa hoitaja ja huolestui sen verran paljon, että teki lasun. Siinä sitten pärähti käyntiin lastensuojelun selvitys, tultiin pieneen kerrostaloasuntoon monta kertaa käymään, järjestettiin perhetyötä yms.
Kaikki sitten loppui kun ei ilmennyt enää syytä perhetyölle. Olen ollut plussauksesta asti raitis. Nyt en enää vain oikein luota viranomaisiin enkä kerro kenellekään yhtään mitään. On muutettu jo toisaalle ja eletään kuin malliperhe. Edelleen näen lapsen kirjauksissa sen, että äidin alkoholinkäyttöä seurataan HAL-poliklinikalla. Että tunnen itseni tyhmäksi kun olen luottanut kehenkään!
Minusta et ole ollut lainkaan typerä ja asiahan on sujunut kohdallasi varsin mutkattomasti. Sait alkuun apua (vaikka et tarvinnut) ja sitten apu loppui kun se todettiin tarpeettomaksi. Kaltaisiasi äitejä on tuolla paljon, sillä erotuksella että he eivät lopeta alkoholin käyttöä kun lapsi syntyy.
Ei siinä ole mitään mutkatonta, että ensin lapsi on teholla, sitten sairaalassa, lääkärissä hoitovirheen takia ja sosiaalihuolto tulkitsee kaiken niin, että perhe tarvitsee erityistukea vanhemmuuteen eli kirjauksia, perhetyötä ja neuvoja pitkin vauvavuotta. Vasta kun perhetyö loppui tuntui, että pystyin hengähtämään.
Kaiken kukkuraksi, kun kävin lukemassa sossujen kirjauksia oli siellä mm. yhden lääkärin lausunto siitä, että hän on kuullut minun käyttävän runsaasti alkoholia (!). Kun olin siis jo lopettanut alkoholin käytön siihen positiiviseen raskaustestiin! Ja vauva-aikana sossut olivat käyneet läpi kaikki hoitavat tahot joka ei käytännössä jäänyt huomaamatta, koska olin aavistanut sen lääkärissä tietyn asenteen vuoksi ja sellaisten epämääräisten katseiden takia joita olin saanut.
Oikeasti olen satavarma edelleen tänä päivänä, että jos olisin yksinhuoltaja lapsi olisi lähtenyt huostaan jonkin tekosyyn varjolla ja siksi niihin aikoihin pyysin lapsen isää tulemaan sossun tapaamisiin ja olemaan läsnä kaikessa mahdollisessa lasta koskevassa. En todellakaan luota viranomaisiin yhtään kun silloin synnärillä kun yritin kysellä lapsen voinnista teholla lääkäri keskittyi vain lässyttämään minulle kuin psykoosipotilaalle, että nönnönnöö, miten sä voit, lässynlää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennakoivat, ehkäisevät ja varhaisen tuen palvelut eivät ole perheille toivottuja asioita. Ei haluta ketään neuvomaan, halutaan rahaa ja siivooja ja lapsille tukiperhe, jonne lapset voi viedä aina silloin, kun tekee mieli elää villinä ja vapaana.
Perheiden toiveena on kotiapulainen 24/7 ja vanhemmille niin paljon tukieuroja, ettei tarvitse rahoja laskea.
Haluaisitko sinä perhetyöntekijän sohvasi nurkkaan kirjaamaan puhelimelleen, että mitä "kasvatusvirheitä" teet?
Jos ei tee virheitä, niin eipä perhetyöntekijää kiinnosta. Vain aidosti vialliset perheet saavat kotiinsa jonkun, joka yrittää saada vanhemmat ymmärtämään, että he ovat lapsensa ongelmien lähtösyy, lapsessa ei ole vikaa.
Jos et laikaan huomioi lastasi, jos hän saa tehdä ihan mitä tahansa etkä siihen puutu, niin eikö ole hyvä, että joku osoittaa sinulle virheesi?
Sain lapsen vauva-aikana kotiin perhetyöntekijän kun Kannassa oli vanhoja merkintöjä siitä, että olin ollut vuosia aiemmin masentunut sekä käyttänyt runsaasti alkoholia. Neuvolan papereihinkin menin sinisilmäisenä kertomaan, että olin raskautumista edeltäneen vuoden aikana juhlinut välillä railakkaasti.
Sillä ei ollut hirveästi merkitystä, että korkki meni kiinni kun tein positiivisen raskaustestin tai että juominen oli tapahtunut ennen yllätysraskautta - minä kun olin luullut olevani kyvytön tulemaan raskaaksi ja myös puoliso oli luullut olevansa hedelmätön. Raskauduin siis lähempänä 40 ikävuotta.
Lapsi joutui teholle, koska sain viime metreillä raskausmyrkytyksen viikolla 41 ja lapsi syntyi huonokuntoisena. Seurasi pelkoa siitä, että lapsi kuolee teho-osastolle ja itkin peloissani yksin yöllä synnärillä.
Sitä itkua oli todistamassa hoitaja ja huolestui sen verran paljon, että teki lasun. Siinä sitten pärähti käyntiin lastensuojelun selvitys, tultiin pieneen kerrostaloasuntoon monta kertaa käymään, järjestettiin perhetyötä yms.
Kaikki sitten loppui kun ei ilmennyt enää syytä perhetyölle. Olen ollut plussauksesta asti raitis. Nyt en enää vain oikein luota viranomaisiin enkä kerro kenellekään yhtään mitään. On muutettu jo toisaalle ja eletään kuin malliperhe. Edelleen näen lapsen kirjauksissa sen, että äidin alkoholinkäyttöä seurataan HAL-poliklinikalla. Että tunnen itseni tyhmäksi kun olen luottanut kehenkään!
Minusta et ole ollut lainkaan typerä ja asiahan on sujunut kohdallasi varsin mutkattomasti. Sait alkuun apua (vaikka et tarvinnut) ja sitten apu loppui kun se todettiin tarpeettomaksi. Kaltaisiasi äitejä on tuolla paljon, sillä erotuksella että he eivät lopeta alkoholin käyttöä kun lapsi syntyy.
Ei siinä ole mitään mutkatonta, että ensin lapsi on teholla, sitten sairaalassa, lääkärissä hoitovirheen takia ja sosiaalihuolto tulkitsee kaiken niin, että perhe tarvitsee erityistukea vanhemmuuteen eli kirjauksia, perhetyötä ja neuvoja pitkin vauvavuotta. Vasta kun perhetyö loppui tuntui, että pystyin hengähtämään.
Kaiken kukkuraksi, kun kävin lukemassa sossujen kirjauksia oli siellä mm. yhden lääkärin lausunto siitä, että hän on kuullut minun käyttävän runsaasti alkoholia (!). Kun olin siis jo lopettanut alkoholin käytön siihen positiiviseen raskaustestiin! Ja vauva-aikana sossut olivat käyneet läpi kaikki hoitavat tahot joka ei käytännössä jäänyt huomaamatta, koska olin aavistanut sen lääkärissä tietyn asenteen vuoksi ja sellaisten epämääräisten katseiden takia joita olin saanut.
Oikeasti olen satavarma edelleen tänä päivänä, että jos olisin yksinhuoltaja lapsi olisi lähtenyt huostaan jonkin tekosyyn varjolla ja siksi niihin aikoihin pyysin lapsen isää tulemaan sossun tapaamisiin ja olemaan läsnä kaikessa mahdollisessa lasta koskevassa. En todellakaan luota viranomaisiin yhtään kun silloin synnärillä kun yritin kysellä lapsen voinnista teholla lääkäri keskittyi vain lässyttämään minulle kuin psykoosipotilaalle, että nönnönnöö, miten sä voit, lässynlää.
Silloin jäi se kuvakin, että jos olisin ollut akateeminen keskiluokkainen nainen moitteettomalla historialla ilman masennuksia ja alkoholin liikakäyttöhistoriaa, olisin välttänyt tämän kaiken. Synnärillä itku olisi tulkittu synnärillä itkuksi eikä sitä olisi väännetty joksikin "päihdeäidin huolta aiheuttavaksi holtittomuudeksi" tai muuksi sellaiseksi jonka takia piti aloittaa invasiivinen lapsen asuinolojen ja äidin voinnin tutkimus.
Tajuavatko viranomaiset sitä, että mitä enemmän näitä vastaavia juttuja tulee esille sitä vähemmän uskallusta vanhemmilla on enää puhua viranomaisille totta yhtään mistään? On helppo sanoa, että kiva kun olit seurannassa, mutta tuo valvonta käytännössä pilasi vaivavuoden ja se, että koko ajan oli paineita siivota asuntoa kuin joku idiootti, hoitaa lasta täydellisesti ja puhua perhetyöntekijälle oikeat asiat.
Mulle jäi pitkäksi ajaksi olo, että en osaa toimia äitinä normaalisti enkä ole turvassa vaan valvottavana enkä ole hyvä kun en ole rikas tai yliopistokouluttautunut, jotta saisin olla rauhassa ilman väliin tunkemisia...siis aivan järjettömiä päähänpinttymiä jää päälle siitä, että EPÄILLÄÄN!
He pyrkivät siihen, että lapsen etu toteutuu. Tavallaan ymmärrän miksi vanhempi näkee tuon vainona, mutta jos toimet ja muut on jo lopetettu niin miksi asiasta ei pääse yli? Lastensuojeluhan on toiminut juuri niin kuin piti. Itse ihmettelen kovasti näitä ihmisiä, jotka kokevat kaiken viranomaistoiminnan vainona ja kyttäämisenä.