Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsi liittyi seurajoukkueeseen 'harrastamaan', kulttuurisokki!
15.04.2026 |
Lapsemme halusi joukkueeseen pelaamaan. Aiemmat pihahöntsyt jäi, ja halusi paikallisen urheiluseuran joukkueeseen, koska moni luokkalaisensa on siinä myös.
No mikäs siinä, ajateltiin. Kiva harrastus.
Ajateltiin, että vanhempien panostus on joukkuevaatteiden osto. Nappikset ja uusi pallo. Ja seuramaksu. Mikä onkin ihan yllättävän kohtuullinen.
Kenttä on vieressä, pääsee siihen pyörällä.
Ensimmäisenä meidät vanhemmat liitettiin joukkueen vanhempien watsappiryhmään. Sieltä tuli dokkaria. Että miten on hyvä syödä, ja lenkkiä pitäisi poikien tehdä, ennen pelejä ei kaveriyökyläilyjä, aina treeneihin, vaikka katselemaan, jos paikat kipeänä, peleihin aina mukaan, vaikkei valittaisikaan, koska oppi kentän laidalta jne.
Sitten meidät vanhemmat liitettiin toimitsijawatsappiryhmään. Että pitää ilmottautua toimitsijaksi ja huoltajiksi peleihin, ja jos ei pääse omalla vuorollaan, pitää hommata tuuraaja.
Sitten meidät liitettiin kimppakyytiwatsappiryhmään. Että pitää sopia kimppakyydit peleihin, kaikki vanhemmat kuskaa vuorollaan, pelejä kaudella melkein joka viikonloppu.
Että hä? Lapsi on iloinen että nyt samassa porukassa luokkakavereiden kanssa.
Mutta millä hinnalla.. luulin oikeasti että kausimaksu riittää. En ajatellut tästä koko perheen harrastusta
Kommentit (698)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja 99% niistä pojista EI tule olemaan aikuisena futareita, 97% ei pelaa enää edes yli 15-vuotiaana.
Mutta onhan se varmasti hauskaa lapsille, ja oppiihan siinä paljon kaikkea hyvää rutiineista kurinalaisuuteen, liikunnallisuuteen ja joukkueessa toimimiseen. Muulle perheelle hinta on silti niin kova, että vaikka lapsen sukupuolella ei todellakaan ole minulle mitään väliä, niin tässä harrastusasiassa olen tyytyväinen, että lapseni on tyttö. Ja joo, osa tytöistäkin pelaa lätkää tai futista, mutta se on selvästi harvinaisempaa tytöillä, kun taas pojilla lätkä tai futis on hyvin todennäköinen harrastus ja imaisee äidin elämän.
En oikein usko noita sinun prosenttejasi. Olisiko joku lähde joka todentaisi väitteesi?
Todellinen drop-out on jalkapallossa 75% kun katsotaan niitä jotka harrastavat seuratasolla vielä 18-vuotiaana. Harrastajamäärät ovat korkeimmillaan 12-vuotiaana ja jyrkin pudotus nähdään juuri 15-vuotiailla.
Syyt ovat selvät. Ensinnäkin koulu alkaa olla haastavampi mutta jalkapallossa taso tiivistää porukkaa niin että aiemmin kymmenissä kasvattiseurojen ikäkausijoukkueissa harrastaneet pakkautuvat kouralliseen B:n SM-joukkueita joissa on kolmen ikäluokan parhaat max 20 hengen rosterissa.
Ne jotka eivät tähän porukkaan mahdu yleensä lopettavat kokonaan jos ovat vähänkin kunnianhimoisempia. Heti perään pitää löytää paikka aikuisten joukkueesta jossa onkin sitten 20 hengen rosterissa 16-30v parhaat.
18-vuotiaat asuvat vielä aika yleisesti vanhempien luona ja nauttivat itsestään täyttyvästä jääkaapista sekä auton bensatankista ja vanhemmat subventoivat vielä harrastuksenkin.
Seuraava jyrkkä pudotus tuleekin heti tämän jälkeen kun aloitetaan opinnot (tai työt) ja muutetaan omaan kämppään jolloin menot vähän pompsahtavat eikä aikaakaan enää riitä parilla korkeimmalla sarjatasolla vaadittuun "ammattiurheilijan" panostukseen.
Kyllä kato on 20-22v kohdalla jo >>90%
Jalkapallossa on aikuisilla Etelässä seitsemän sarjatasoa, 10 palloliiton harrastesarjaa ja lukemattomia puulaaki/pubiliigoja siihen päälle. Kyllä niitä harrastajia on muuallakin kuin siellä ammattiurheilun tasolla.
Jos otat kaikki höntsä- ja pubiliigatkin mukaan etkä vedä rajaa siihen mikä lasketaan vielä aktiiviseksi harrastamiseksi (minä ottaisin niin miehissä kuin naisissakin max kakkosdivariin saakka) niin tulet kattaneeksi sen porukan joka on enää jäljellä kaikista viimeisten 40 vuoden aikana jalkapalloa nuorena harrastaneista ikäluokista.
Kyllä tuollakin laajennuksella kato on edelleen yli 95%
Miesten kakkosessa pelaa puoliammattilaisena useampi ulkomaalainenkin, se nyt ei todellakaan ole enää mikään harrastesarja.
Oho, en tiennytkään että miesten kakkonen onkin Suomen kovin sarja kun Veikkausliigassakin keskipalkka on vain 20 000 vuodessa ja suuri osa pelaajista on lähinnä aktiiviharrastajia joilla pitää olla oikea ammatti elleivät halua kuolla nälkään.
Veikkausliidassa tähtipelaajatkin tienaavat vain nippa nappa kuusinumeroisia summia vuodessa mistä voikin ynnätä keskipalkan tuntien millaisilla pullopanttitahoilla ravintoketjun loppupäässä harrastellaan potkupalloa.
Miesten kakkosessa katsojakunta muodostuu lähinnä vanhemmista, kavereista ja tyttöystävistä sekä nälkäisistä ohikulkijoista jotka haistoivat grillimakkaran.
Keskipalkkaan vaikuttaa aika paljon laskevasti myös ne joukkueiden nuorimmat pelaajat, joille maksetaan lähinnä kulukorvauksia. Näitä on joka lajissa, myös jääkiekon SM-liigassa, joka on eniten ammattilaissarjaksi profoiloitunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja 99% niistä pojista EI tule olemaan aikuisena futareita, 97% ei pelaa enää edes yli 15-vuotiaana.
Mutta onhan se varmasti hauskaa lapsille, ja oppiihan siinä paljon kaikkea hyvää rutiineista kurinalaisuuteen, liikunnallisuuteen ja joukkueessa toimimiseen. Muulle perheelle hinta on silti niin kova, että vaikka lapsen sukupuolella ei todellakaan ole minulle mitään väliä, niin tässä harrastusasiassa olen tyytyväinen, että lapseni on tyttö. Ja joo, osa tytöistäkin pelaa lätkää tai futista, mutta se on selvästi harvinaisempaa tytöillä, kun taas pojilla lätkä tai futis on hyvin todennäköinen harrastus ja imaisee äidin elämän.
En oikein usko noita sinun prosenttejasi. Olisiko joku lähde joka todentaisi väitteesi?
Todellinen drop-out on jalkapallossa 75% kun katsotaan niitä jotka harrastavat seuratasolla vielä 18-vuotiaana. Harrastajamäärät ovat korkeimmillaan 12-vuotiaana ja jyrkin pudotus nähdään juuri 15-vuotiailla.
Syyt ovat selvät. Ensinnäkin koulu alkaa olla haastavampi mutta jalkapallossa taso tiivistää porukkaa niin että aiemmin kymmenissä kasvattiseurojen ikäkausijoukkueissa harrastaneet pakkautuvat kouralliseen B:n SM-joukkueita joissa on kolmen ikäluokan parhaat max 20 hengen rosterissa.
Ne jotka eivät tähän porukkaan mahdu yleensä lopettavat kokonaan jos ovat vähänkin kunnianhimoisempia. Heti perään pitää löytää paikka aikuisten joukkueesta jossa onkin sitten 20 hengen rosterissa 16-30v parhaat.
18-vuotiaat asuvat vielä aika yleisesti vanhempien luona ja nauttivat itsestään täyttyvästä jääkaapista sekä auton bensatankista ja vanhemmat subventoivat vielä harrastuksenkin.
Seuraava jyrkkä pudotus tuleekin heti tämän jälkeen kun aloitetaan opinnot (tai työt) ja muutetaan omaan kämppään jolloin menot vähän pompsahtavat eikä aikaakaan enää riitä parilla korkeimmalla sarjatasolla vaadittuun "ammattiurheilijan" panostukseen.
Kyllä kato on 20-22v kohdalla jo >>90%
Jalkapallossa on aikuisilla Etelässä seitsemän sarjatasoa, 10 palloliiton harrastesarjaa ja lukemattomia puulaaki/pubiliigoja siihen päälle. Kyllä niitä harrastajia on muuallakin kuin siellä ammattiurheilun tasolla.
Jos otat kaikki höntsä- ja pubiliigatkin mukaan etkä vedä rajaa siihen mikä lasketaan vielä aktiiviseksi harrastamiseksi (minä ottaisin niin miehissä kuin naisissakin max kakkosdivariin saakka) niin tulet kattaneeksi sen porukan joka on enää jäljellä kaikista viimeisten 40 vuoden aikana jalkapalloa nuorena harrastaneista ikäluokista.
Kyllä tuollakin laajennuksella kato on edelleen yli 95%
Eli aikuisia harrastajia olisi koko maassa vain noin 8000? Minä väitän että luku on selvästi isompi. Ja en tietenkään rajaa ainuttakaan sarjatasoa ulos, enhän rajaa junnuistakaan mitään kuutosessa pelaavaa harrastejoukkuetta pois tai ala väittämään että heidän pelaajat eivät "harrasta jalkapalloa", sehän olisi täysin typerää. Harrastaa voi ihan juuri niin aktiivisesti kuin kukin itse haluaa. Minä käyn kerran viikossa kuntofutiksessa ja katson harrastavani jalkapalloa ihan siinä missä joku nelosessa tahkoava liigauransa jo päättänytkin.
Jatkan vielä tästä: toinen harrastukseni on sovellettu reserviläisammunta, jonka harrastajat ovat käytännön syistä oikeastaan kaikki aikuisia ja harrastajien kokonaismäärä Suomessa on noin 15000. Minä väitän että Suomesta löytyy moninkertainen määrä aikuisia joilla on pallo ja nappikset kuin aikuisia joilla on siviilimallin rynnäkkökivääri. Lisenssipelaajia on palloliitossa noin 170000 mutta arvio kokonaisharrastajien määrästä, joka siis kattaa nuo kuntofutikset ja pubiliigatkin on puolen miljoonan luokkaa. Kyllä niitä aikuisia harrastajia on ihan väkisinkin kymmeniä tuhansia maanlaajuisesti.
Sovellettu reserviläisammunta
Tuo kuulostaa siltä että reserviläisiä ammutaan sovelletusti😁
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei ole reilua perheen muita lapsia kohtaan, että yhden sisaruksen harrastus vie näin paljon aikaa. Treeni-illat, viikonloput, pelimatkat plus kaikki metatyö harrastuksen ympärillä. Ovatko muut lapset vain statisteja perheessä?
Ei se silloin reilua olekaan jos muut perheen lapset eivät voi harrastaa yhtä paljon ja intohimoisesti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei ole reilua perheen muita lapsia kohtaan, että yhden sisaruksen harrastus vie näin paljon aikaa. Treeni-illat, viikonloput, pelimatkat plus kaikki metatyö harrastuksen ympärillä. Ovatko muut lapset vain statisteja perheessä?
Täällä nyt taas liioitellaan tuota yhden lapsen harrastuksen vaatimaa aikaa ja työtä. Itsellä oli kolme samaan aikaan aktiivisesti harrastavaa lasta. Lajivalikoimana futis, sen lisäksi kullakin vielä joku muu. Ja ihan hyvin ehti mukaan kaikkien harrastukseen. Kaikkien lasten futisjoukkueiden kanssa osallistuin talkoisiin (joita ei montaa vuodessa ollut), erilaisten tuotteiden myyntiin (ei vie paljon aikaa, kun on oikeat kanavat käytössä) ja mokkapalojen leipomiseen yms turnausbuffeteissa (1-2 krt/v/lapsi). Kahden lapsen joukkueessa olin toimihenkilönä (huoltaja/jojo). Turnauksissa ja peleissä/kisoissa olin mukana kaikkien kanssa. Kaikkia kuskasin treeneihin vuorollaan. Joten enpä usko, että kukaan lapsista koki itseänsä statistiksi.
Yleensä ei sanota lajivalikoima kun tarkoitetaan pelkkää futista, ja sivulauseessa puhutaan jostain toisesta harrastuksesta mitä ei nimetä. Silloin sanotaan vain että harrastaa futista, ei lajivalikoimana futis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei ole reilua perheen muita lapsia kohtaan, että yhden sisaruksen harrastus vie näin paljon aikaa. Treeni-illat, viikonloput, pelimatkat plus kaikki metatyö harrastuksen ympärillä. Ovatko muut lapset vain statisteja perheessä?
Täällä nyt taas liioitellaan tuota yhden lapsen harrastuksen vaatimaa aikaa ja työtä. Itsellä oli kolme samaan aikaan aktiivisesti harrastavaa lasta. Lajivalikoimana futis, sen lisäksi kullakin vielä joku muu. Ja ihan hyvin ehti mukaan kaikkien harrastukseen. Kaikkien lasten futisjoukkueiden kanssa osallistuin talkoisiin (joita ei montaa vuodessa ollut), erilaisten tuotteiden myyntiin (ei vie paljon aikaa, kun on oikeat kanavat käytössä) ja mokkapalojen leipomiseen yms turnausbuffeteissa (1-2 krt/v/lapsi). Kahden lapsen joukkueessa olin toimihenkilönä (huoltaja/jojo). Turnauksissa ja peleissä/kisoissa olin mukana kaikkien kanssa. Kaikkia kuskasin treeneihin vuorollaan. Joten enpä usko, että kukaan lapsista koki itseänsä statistiksi.
Älä yleistä itsestäsi. Ei kaikilla työttömillä ole käytössään autoa eivätkä pärjää kolmen tunnin yöunilla.
No se työtön autoton ei varmaan kuskaa sitä ensimmäistäkään lastaan, joten ei kuuluu tähän keskusteluun. Yritin vain kertoa, että oikeasti aktiivivanhemmaltakaan ei yhden lapsen harrastus (ainakaan jalkapallo) vie niin paljon aikaa ettei muiden lasten harrastuksiin ehtisi osallistua.
Ja yleensä ne aktiivivanhemmat ovat kiinnostuneet ihan kaikkien lastensa harrastuksista samalla tavalla.
Mitä tulee ajankäyttöön, ehdin tehdä kaiken tuon työssäkäynnin ohella ja nukkua ihan riittävät yöunetkin, mutta ehkä sillä työttömällä on sitten vähemmän tunteja vuorokaudessa käytettävissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei ole reilua perheen muita lapsia kohtaan, että yhden sisaruksen harrastus vie näin paljon aikaa. Treeni-illat, viikonloput, pelimatkat plus kaikki metatyö harrastuksen ympärillä. Ovatko muut lapset vain statisteja perheessä?
Täällä nyt taas liioitellaan tuota yhden lapsen harrastuksen vaatimaa aikaa ja työtä. Itsellä oli kolme samaan aikaan aktiivisesti harrastavaa lasta. Lajivalikoimana futis, sen lisäksi kullakin vielä joku muu. Ja ihan hyvin ehti mukaan kaikkien harrastukseen. Kaikkien lasten futisjoukkueiden kanssa osallistuin talkoisiin (joita ei montaa vuodessa ollut), erilaisten tuotteiden myyntiin (ei vie paljon aikaa, kun on oikeat kanavat käytössä) ja mokkapalojen leipomiseen yms turnausbuffeteissa (1-2 krt/v/lapsi). Kahden lapsen joukkueessa olin toimihenkilönä (huoltaja/jojo). Turnauksissa ja peleissä/kisoissa olin mukana kaikkien kanssa. Kaikkia kuskasin treeneihin vuorollaan. Joten enpä usko, että kukaan lapsista koki itseänsä statistiksi.
Yleensä ei sanota lajivalikoima kun tarkoitetaan pelkkää futista, ja sivulauseessa puhutaan jostain toisesta harrastuksesta mitä ei nimetä. Silloin sanotaan vain että harrastaa futista, ei lajivalikoimana futis.
Kielipoliisi taas paikalla. Sori, luettelin ensin ne muutkin lajit, siksi termi lajivalikoima, mutta muutin tekstiä ja unohdin muotoilla alun uudestaan. Pointsit tarkasta lukemisesta😀
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja 99% niistä pojista EI tule olemaan aikuisena futareita, 97% ei pelaa enää edes yli 15-vuotiaana.
Mutta onhan se varmasti hauskaa lapsille, ja oppiihan siinä paljon kaikkea hyvää rutiineista kurinalaisuuteen, liikunnallisuuteen ja joukkueessa toimimiseen. Muulle perheelle hinta on silti niin kova, että vaikka lapsen sukupuolella ei todellakaan ole minulle mitään väliä, niin tässä harrastusasiassa olen tyytyväinen, että lapseni on tyttö. Ja joo, osa tytöistäkin pelaa lätkää tai futista, mutta se on selvästi harvinaisempaa tytöillä, kun taas pojilla lätkä tai futis on hyvin todennäköinen harrastus ja imaisee äidin elämän.
En oikein usko noita sinun prosenttejasi. Olisiko joku lähde joka todentaisi väitteesi?
Todellinen drop-out on jalkapallossa 75% kun katsotaan niitä jotka harrastavat seuratasolla vielä 18-vuotiaana. Harrastajamäärät ovat korkeimmillaan 12-vuotiaana ja jyrkin pudotus nähdään juuri 15-vuotiailla.
Syyt ovat selvät. Ensinnäkin koulu alkaa olla haastavampi mutta jalkapallossa taso tiivistää porukkaa niin että aiemmin kymmenissä kasvattiseurojen ikäkausijoukkueissa harrastaneet pakkautuvat kouralliseen B:n SM-joukkueita joissa on kolmen ikäluokan parhaat max 20 hengen rosterissa.
Ne jotka eivät tähän porukkaan mahdu yleensä lopettavat kokonaan jos ovat vähänkin kunnianhimoisempia. Heti perään pitää löytää paikka aikuisten joukkueesta jossa onkin sitten 20 hengen rosterissa 16-30v parhaat.
18-vuotiaat asuvat vielä aika yleisesti vanhempien luona ja nauttivat itsestään täyttyvästä jääkaapista sekä auton bensatankista ja vanhemmat subventoivat vielä harrastuksenkin.
Seuraava jyrkkä pudotus tuleekin heti tämän jälkeen kun aloitetaan opinnot (tai työt) ja muutetaan omaan kämppään jolloin menot vähän pompsahtavat eikä aikaakaan enää riitä parilla korkeimmalla sarjatasolla vaadittuun "ammattiurheilijan" panostukseen.
Kyllä kato on 20-22v kohdalla jo >>90%
Jalkapallossa on aikuisilla Etelässä seitsemän sarjatasoa, 10 palloliiton harrastesarjaa ja lukemattomia puulaaki/pubiliigoja siihen päälle. Kyllä niitä harrastajia on muuallakin kuin siellä ammattiurheilun tasolla.
Jos otat kaikki höntsä- ja pubiliigatkin mukaan etkä vedä rajaa siihen mikä lasketaan vielä aktiiviseksi harrastamiseksi (minä ottaisin niin miehissä kuin naisissakin max kakkosdivariin saakka) niin tulet kattaneeksi sen porukan joka on enää jäljellä kaikista viimeisten 40 vuoden aikana jalkapalloa nuorena harrastaneista ikäluokista.
Kyllä tuollakin laajennuksella kato on edelleen yli 95%
Miesten kakkosessa pelaa puoliammattilaisena useampi ulkomaalainenkin, se nyt ei todellakaan ole enää mikään harrastesarja.
Oho, en tiennytkään että miesten kakkonen onkin Suomen kovin sarja kun Veikkausliigassakin keskipalkka on vain 20 000 vuodessa ja suuri osa pelaajista on lähinnä aktiiviharrastajia joilla pitää olla oikea ammatti elleivät halua kuolla nälkään.
Veikkausliidassa tähtipelaajatkin tienaavat vain nippa nappa kuusinumeroisia summia vuodessa mistä voikin ynnätä keskipalkan tuntien millaisilla pullopanttitahoilla ravintoketjun loppupäässä harrastellaan potkupalloa.
Miesten kakkosessa katsojakunta muodostuu lähinnä vanhemmista, kavereista ja tyttöystävistä sekä nälkäisistä ohikulkijoista jotka haistoivat grillimakkaran.
Keskipalkkaan vaikuttaa aika paljon laskevasti myös ne joukkueiden nuorimmat pelaajat, joille maksetaan lähinnä kulukorvauksia. Näitä on joka lajissa, myös jääkiekon SM-liigassa, joka on eniten ammattilaissarjaksi profoiloitunut.
En tiedä lasketaanko ns. Juniorisopimukset mukaan keskiarvoihin. Niissäkin pelaaja saa käyvän korvauksen jos pelaa liigapelissä, siis luokkaa useita satasia yhdestä pelistä. Varsinaisia sopimuksia ei taideta enää alle 30k tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän toiseen aiheeseen liittyen: tänään uutisoitiin EVA:n raportista, jonka mukaan keskiluokan etuuksia on karsittava. Pääpaino oli eläkeläisissä, mutta keskiluokka ylipäätään joutuu valmistautumaan elintasonsa rajuun laskuun.
Voi olla, että nämä ympäri Suomea reissaavat ja hotelleissa yöpyvät natiaisten puolismmattilaisjoukkueet häviävät ihan siitä syystä, ettei kenelläkään ole kohta varaa tuohon elämäntyyliin.
1990-luvun lamassa kamppailulajeista tuli megatrendi, koska ne olivat edullisia. Katsotaan, miten nyt käy.
Eikö kukaan futismamma tai jäkispappa halua sanoa tähän mitään? Oletteko valmiita realisoimaan omaisuutta lapsen harrastuskulujen vuoksi? Autourheilun puolella kai otetaan pankkilainojakin. Ei se pelaa joka pelkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän toiseen aiheeseen liittyen: tänään uutisoitiin EVA:n raportista, jonka mukaan keskiluokan etuuksia on karsittava. Pääpaino oli eläkeläisissä, mutta keskiluokka ylipäätään joutuu valmistautumaan elintasonsa rajuun laskuun.
Voi olla, että nämä ympäri Suomea reissaavat ja hotelleissa yöpyvät natiaisten puolismmattilaisjoukkueet häviävät ihan siitä syystä, ettei kenelläkään ole kohta varaa tuohon elämäntyyliin.
1990-luvun lamassa kamppailulajeista tuli megatrendi, koska ne olivat edullisia. Katsotaan, miten nyt käy.
Eikö kukaan futismamma tai jäkispappa halua sanoa tähän mitään? Oletteko valmiita realisoimaan omaisuutta lapsen harrastuskulujen vuoksi? Autourheilun puolella kai otetaan pankkilainojakin. Ei se pelaa joka pelkää.
Potkupallosta en tiedä, mutta kyllä jääkiekossa on tiedostettu lajin laskeva harrastajamäärä sekä nousevat kulut. Niin seuroissa kuin liittotasollakin. Tosin lätkää pyatyy harrastamaan ihan kohtuu hintaan siellä sun täällä. Esimerkiksi tuo meidän kylän seura, muutama vuosi sitten jollain 12-vuotiaillakin se oli alle 100 €/kk. Eihän sillä toki paljoa saa, treenit isävalmentajien vetämänä ja pelit, vieraspeleihin on mentävä omalla tai kimppakyydillä, koska linja-autoja ei käytetä. Ei kesäharjoittelua, joten voi treenata muita lajeja tai vaikka käydä koko kesän kalastamassa.
Sitten on niitä 500 €/kk seuroje toisessa ääripäässä, kuljetaan bussilla, majoitutaan hotelleissa, ammattivalmentajat jne.
Kannattaa siis katsella vähän ympärilleen, jossain Oulun seudullakin on näin nopeasti laskettuna kuusi seuraa joista valita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pääkaupunkiseudulla jalkapalloseuroja on tuhkatiheässä, monenkin lähiseuran kentät ovat pyörämatkan päässä. Kuskaamista on lähinnä talvisin, koska kuplahalleja tai lämmitettyjä kenttiä on vähemmän.
Jos nyt puhutaan alakouluikäisistä lapsista, treenejä on talvisin kilparyhmissä useimmiten 3 kertaa viikossa, peli viikonloppuna, jos lapsi sinne nimetään. Peli voi olla melkein missä vain mihin aikaan tahansa, mutta tätä varten järkätään kimppakyytejä. Treenit kestävät tuonikäisillä n. 1,5 h. Eli jos pitää viedä joka kerta, kertoja tulee kolme. Tuo aika kannattaa hyödyntää esimerkiksi omaan treeniin tai kaupassakäyntiin. Jos pelaajalla on pikkusisaruksia, heidät voi ottaa mukaan ja mennä treenin ajaksi vaikka leikkipuistoon. Tai mennä yhdessä kauppaan. Tai koittaa synkata lasten harrastukset niin, että olisivat suht. samaan aikaan.
Mokkapaloja ei tarvitse leipoa eikä osallistua muutenkaan mitenkään. Tuntuu, että täällä vouhkaavat ihmiset eivät ole ikinä olleet mukana missään harrastuksessa. Jos oma ohjattu harrastus on tärkeämpi kuin lapsen, olisi syytä miettiä, mitä vanhemmuus tarkoittaa. Miksi oman harrastuksen ei nähdä olevan pois muilta perheenjäseniltä, kotitöistä, nuoremmilta lapsilta jne.? Oiskohan syynä itsekkyys? Lapsen urheiluharrastus on sijoitus tulevaisuuteen. Ei sillä, että lapsesta tulisi ammattilainen, vaan sillä, että lapsi oppisi terveet elämäntavat, saisi arvokasta kokemusta ryhmässä toimimisesta, oppisi voittamaan, oppisi häviämään, oppisi tekemään töitä tavoitteidensa eteen, oppisi aikatauluttamaan arkensa. Siitä on todella paljon hyötyä myöhemmin elämässä. Vanhemmat lapseni ovat jo omillaan, he ovat niitä, jotka ehtivät paljon. Sanoisin, että syynä on juuri urheilutausta, hyvä kunto ja terveys. He ovat myös työllistyneet hyvin, urheilutausta on hyvä asia cv:ssä.
Kaikkien ei tarvitse urheilla, mutta harrastaminen yleensä on hyväksi, oli se sitten kuvaamataitoa, käsitöitä, musiikkia, valokuvausta. Mitä pienemmistä lapsista on kyse, sitä enemmän he tarvitsevat siihen vanhemman tukea.
En osaa kertoa paljon muista harrastuksista, mutta esim. jalkapallossa, yleisurheilussa eikä voimistelussa ei ole noin hirveää kuin täällä väitetään.
Vierailija kirjoitti:
Pääkaupunkiseudulla jalkapalloseuroja on tuhkatiheässä, monenkin lähiseuran kentät ovat pyörämatkan päässä. Kuskaamista on lähinnä talvisin, koska kuplahalleja tai lämmitettyjä kenttiä on vähemmän.
Jos nyt puhutaan alakouluikäisistä lapsista, treenejä on talvisin kilparyhmissä useimmiten 3 kertaa viikossa, peli viikonloppuna, jos lapsi sinne nimetään. Peli voi olla melkein missä vain mihin aikaan tahansa, mutta tätä varten järkätään kimppakyytejä. Treenit kestävät tuonikäisillä n. 1,5 h. Eli jos pitää viedä joka kerta, kertoja tulee kolme. Tuo aika kannattaa hyödyntää esimerkiksi omaan treeniin tai kaupassakäyntiin. Jos pelaajalla on pikkusisaruksia, heidät voi ottaa mukaan ja mennä treenin ajaksi vaikka leikkipuistoon. Tai mennä yhdessä kauppaan. Tai koittaa synkata lasten harrastukset niin, että olisivat suht. samaan aikaan.
Mokkapaloja ei tarvitse leipoa eikä osallistua muutenkaan mitenkään. Tuntuu, että täällä vouhkaavat ihmiset eivät ole ikinä olleet mukana missään harrastuksessa. Jos oma ohjattu harrastus on tärkeämpi kuin lapsen, olisi syytä miettiä, mitä vanhemmuus tarkoittaa. Miksi oman harrastuksen ei nähdä olevan pois muilta perheenjäseniltä, kotitöistä, nuoremmilta lapsilta jne.? Oiskohan syynä itsekkyys? Lapsen urheiluharrastus on sijoitus tulevaisuuteen. Ei sillä, että lapsesta tulisi ammattilainen, vaan sillä, että lapsi oppisi terveet elämäntavat, saisi arvokasta kokemusta ryhmässä toimimisesta, oppisi voittamaan, oppisi häviämään, oppisi tekemään töitä tavoitteidensa eteen, oppisi aikatauluttamaan arkensa. Siitä on todella paljon hyötyä myöhemmin elämässä. Vanhemmat lapseni ovat jo omillaan, he ovat niitä, jotka ehtivät paljon. Sanoisin, että syynä on juuri urheilutausta, hyvä kunto ja terveys. He ovat myös työllistyneet hyvin, urheilutausta on hyvä asia cv:ssä.
Kaikkien ei tarvitse urheilla, mutta harrastaminen yleensä on hyväksi, oli se sitten kuvaamataitoa, käsitöitä, musiikkia, valokuvausta. Mitä pienemmistä lapsista on kyse, sitä enemmän he tarvitsevat siihen vanhemman tukea.
En osaa kertoa paljon muista harrastuksista, mutta esim. jalkapallossa, yleisurheilussa eikä voimistelussa ei ole noin hirveää kuin täällä väitetään.
Mistä vedät ajatuksen että en ymmärtäis mun oman harrastuksen olevan pois mun lapsilta ja muusta ajankäytöstä? Tietenkin se on pois! Ja sitä se vanhemmuus on että pitää tasapainoilla sen kanssa että paljonko on valmis uhraamaan omista jutuista. Mielestäni ei se voi olla niin että pitää täysin luopua kaikesta omasta koska on tehnyt lapsia... Eikä tietenkään toisaalta saa liikaa laittaa itseään lastensa edelle, molemmat ääripäät huonoja.
Paljon myös vaikuttaa tukiverkostot ja parisuhde. Sitä enemmän aikuisella on aikaa ja energiaa toteuttaa itseään mitä paremmat tukiverkostot. Ja parisuhteen on hyvä olla liberaali jossa mies ei jätä naista yksin hoitamaan kaikkea lapsiin liittyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän toiseen aiheeseen liittyen: tänään uutisoitiin EVA:n raportista, jonka mukaan keskiluokan etuuksia on karsittava. Pääpaino oli eläkeläisissä, mutta keskiluokka ylipäätään joutuu valmistautumaan elintasonsa rajuun laskuun.
Voi olla, että nämä ympäri Suomea reissaavat ja hotelleissa yöpyvät natiaisten puolismmattilaisjoukkueet häviävät ihan siitä syystä, ettei kenelläkään ole kohta varaa tuohon elämäntyyliin.
1990-luvun lamassa kamppailulajeista tuli megatrendi, koska ne olivat edullisia. Katsotaan, miten nyt käy.
Eikö kukaan futismamma tai jäkispappa halua sanoa tähän mitään? Oletteko valmiita realisoimaan omaisuutta lapsen harrastuskulujen vuoksi? Autourheilun puolella kai otetaan pankkilainojakin. Ei se pelaa joka pelkää.
Potkupallosta en tiedä, mutta kyllä jääkiekossa on tiedostettu lajin laskeva harrastajamäärä sekä nousevat kulut. Niin seuroissa kuin liittotasollakin. Tosin lätkää pyatyy harrastamaan ihan kohtuu hintaan siellä sun täällä. Esimerkiksi tuo meidän kylän seura, muutama vuosi sitten jollain 12-vuotiaillakin se oli alle 100 €/kk. Eihän sillä toki paljoa saa, treenit isävalmentajien vetämänä ja pelit, vieraspeleihin on mentävä omalla tai kimppakyydillä, koska linja-autoja ei käytetä. Ei kesäharjoittelua, joten voi treenata muita lajeja tai vaikka käydä koko kesän kalastamassa.
Sitten on niitä 500 €/kk seuroje toisessa ääripäässä, kuljetaan bussilla, majoitutaan hotelleissa, ammattivalmentajat jne.
Kannattaa siis katsella vähän ympärilleen, jossain Oulun seudullakin on näin nopeasti laskettuna kuusi seuraa joista valita.
Kyllä se satanenkin kuussa tuntuu, jos perheessä on useampia lapsia. Ihan vaan ruokakassikin on kallistunut tosi paljon, ja niitä saa kantaa selkä vääränä urheilevien lasten perheissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän toiseen aiheeseen liittyen: tänään uutisoitiin EVA:n raportista, jonka mukaan keskiluokan etuuksia on karsittava. Pääpaino oli eläkeläisissä, mutta keskiluokka ylipäätään joutuu valmistautumaan elintasonsa rajuun laskuun.
Voi olla, että nämä ympäri Suomea reissaavat ja hotelleissa yöpyvät natiaisten puolismmattilaisjoukkueet häviävät ihan siitä syystä, ettei kenelläkään ole kohta varaa tuohon elämäntyyliin.
1990-luvun lamassa kamppailulajeista tuli megatrendi, koska ne olivat edullisia. Katsotaan, miten nyt käy.
Eikö kukaan futismamma tai jäkispappa halua sanoa tähän mitään? Oletteko valmiita realisoimaan omaisuutta lapsen harrastuskulujen vuoksi? Autourheilun puolella kai otetaan pankkilainojakin. Ei se pelaa joka pelkää.
Potkupallosta en tiedä, mutta kyllä jääkiekossa on tiedostettu lajin laskeva harrastajamäärä sekä nousevat kulut. Niin seuroissa kuin liittotasollakin. Tosin lätkää pyatyy harrastamaan ihan kohtuu hintaan siellä sun täällä. Esimerkiksi tuo meidän kylän seura, muutama vuosi sitten jollain 12-vuotiaillakin se oli alle 100 €/kk. Eihän sillä toki paljoa saa, treenit isävalmentajien vetämänä ja pelit, vieraspeleihin on mentävä omalla tai kimppakyydillä, koska linja-autoja ei käytetä. Ei kesäharjoittelua, joten voi treenata muita lajeja tai vaikka käydä koko kesän kalastamassa.
Sitten on niitä 500 €/kk seuroje toisessa ääripäässä, kuljetaan bussilla, majoitutaan hotelleissa, ammattivalmentajat jne.
Kannattaa siis katsella vähän ympärilleen, jossain Oulun seudullakin on näin nopeasti laskettuna kuusi seuraa joista valita.
Kyllä se satanenkin kuussa tuntuu, jos perheessä on useampia lapsia. Ihan vaan ruokakassikin on kallistunut tosi paljon, ja niitä saa kantaa selkä vääränä urheilevien lasten perheissä.
No, se on silti 400 € vähemmän kuin jossain kalliissa seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä poika pelaa tietokoneella eikä meidän tarvitse olla muiden orjina kuten AP:n esimerkissä olisi
Vierailija kirjoitti:
meillä poika pelaa tietokoneella eikä meidän tarvitse olla muiden orjina kuten AP:n esimerkissä olisi
Teette vaan sille pojalle ruokaa, pesette sen pyykit ja ostatte sille uuden näytönohjaimen sillon kun se haluaa. Ja kenties siivoatte sen huoneenkin.
Jännä miten sitoutuminen harrastuksiin on muuttunut tässä viimesen kolmenkymmenen vuoden aikana. Silloin kun aloitin valmentamisen (1991) oletusarvo oli, että kaikki on treeneissä paikalla, ja ilmoitettiin jos ollaan poissa. Nykyään ilmoitetaan milloin ollaan tulossa treeneihin. Outoa.
No tästähän nyt kehkeytyi taistelu
Alue: Aihe vapaa
Lentopallojunnuista n. 2/3 on tyttöjä. Toki tässä lajissa harrastajamäärät ovat pienemmät ja kasvavat hitaammin.