Minä vuonna olet syntynyt? Piiskattiinko sinua lapsena?

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 1971. Meidän kotona ei koskaan esiintynyt minkäänlaista väkivaltaa tai sen uhkaa, ei myöskään henkistä väkivaltaa. Luulin että se oli kaikissa perheissä näin. Myöhemmin vasta tajusin että kaikilla ei ollut niin onnellista ja turvallista lapsuutta kuin minulla ja veljelläni. Olen äärimmäisen kiitollinen ihanista vanhemmistani. 

Samoin minä olen oppinut olemaan todella kiitollinen rakastavasta perheestä ja vanhemmista. Lapsi pitää normaalina sitä mihin tottuu. En osannut kuvitellakaan, että niin montaa ikätoveria on ihan oikeasti lyöty tai hakattu jollakin remmillä, niin että sattuu kovasti. Risun pelotteena tiesin kyllä, mutta ei meillä ollut eikä sellaisella meitä peloteltukaan. Samoin tukkapölly tai luunappi oli mielikuvissani sellainen kevyt räpsäys, ei mikään oikeasti sattuva teko.

Sydän särkyy kun edes ajattelee, kuinka moni lapsi on joutunut ja varmasti edelleen joutuu väkivaltaisesti kohdelluksi.

1965. Ei piiskattu, mutta joskus uhattiin. Olin aika vilkas lapsi...

Muistan kun kerran lapsena tylsistyin kyläpaikassa kuuntelemaan aikuisten keskustelua. Aloin kysymään koska lähdetään täältä tyhmästä paikasta. Haukuin pullat jota minulle tarjottiin että jaksaisin vielä hetken. Sen jälkeen kyllä lähdettiin heti, mutta kyläpaikan pihakoivusta otettiin oksa ja sain sillä sitten kotona paljaalle perseelleni ja pääsin nurkkaan opettelemaan tylsyyden sietämistä.

-78 syntynyt ja sain piiskaa. Olin hyvin herkkä ja vetäytyvä lapsi ja piiskan saaminen omalta äidiltä tuntui kauhealta. En muista, että olisin tehnyt mitään ihmeellistä. Piiskaa tuli hyvin pienistä asioista. Koin sen nöyryyttävänä ja turvattomana, mutta pahinta oli oikeastaan se, että en saanut minkäänlaista myötätuntoa enkä lohdutusta kun itkin pitkään piiskaamisesta aiheutunutta kipua ja ahdistusta. Täydellinen tunnekylmyys. Olin aivan yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun kerran lapsena tylsistyin kyläpaikassa kuuntelemaan aikuisten keskustelua. Aloin kysymään koska lähdetään täältä tyhmästä paikasta. Haukuin pullat jota minulle tarjottiin että jaksaisin vielä hetken. Sen jälkeen kyllä lähdettiin heti, mutta kyläpaikan pihakoivusta otettiin oksa ja sain sillä sitten kotona paljaalle perseelleni ja pääsin nurkkaan opettelemaan tylsyyden sietämistä.

Niin ja seuraavalla kerralla kyläpaikan isäntä vielä kehaisi kuinka tehokas koivupiiska olikaan kun olin nyt niin nätisti. 

Tukkapöllyä, piiskaa, avokämmentä, litsareita, hakkaamista, potkimista, tönimistä, melkeinkuristamista

Mitä haluat tietää. Kysy.

No huh, kuulostaapa tutulta tuo sinun lapsuutesi, vaikka ikävää se on kuulla. Itse olen sitä ikäluokkaa, että kuritus oli silloin valitettavasti ihan arkipäivää ja "maan tapa". Kyllähän sitä silloin ajateltiin, että kova kovaa vasten kasvattaa, mutta onneksi maailma on muuttunut. Itsekin olen vetänyt tiukan rajan siihen, ettei omien lasten kohdalla sellaiseen lähdetä. Kasvatus on nykyään enemmän puhetta ja esimerkillä johtamista, vaikka kuria pitää tietenkin olla.

Minä olen sitä mieltä, että jokainen vastaa omista teoistaan, ja vaikka menneisyyttä ei voi muuttaa, niin tulevaisuuden voi. Onneksi nykyään arvostetaan yksilönvapautta ja koskemattomuutta ihan eri tavalla. Se on sitä todellista vastuunkantoa, että katkaisee ne huonot perinteet.

Sitä tässä välillä vaan miettii, että mihin tämä maailma on menossa, mutta ainakin tässä asiassa on menty parempaan suuntaan. Järki käteen ja eteenpäin, se on minun mottoni.