Mistä sinä pyydät hoitoapua?

Ensinnä olisin ehkä kysyny lasten kummia vaikka päiväksi apuun. Sit toisena mun omaa äitiä, vaikka se onkin tumpelo lasten kaa..

ihmettelen tosiaan, mistä monet löytävät apua. ap

tien toisella puolella asuu aivan ihana eläkeläispariskunta jotka enemmän kuin mielellään hoitavat muksujamme! vaikka omia lapsenlapsiakin on 2. vastineeksi leivomme heille joskus pullaa ja yrittämme olla muutenkin avuksi.

Tai sitten tutustut muihin äiteihin joiden kanssa vuorotellen lapsi hoitoon, että pääsee asioille. Yritä nukkua riittävästi, se on kaikkein tärkeintä!

joten mikään hoitorinkikään ei onnistu. Kai tässä on vain käynyt harvinaisen huono tuuri, kun sukuakin on, äitinikin aina valittelee, kun ei ole mitään tekemistä, mutta lastenhoidolla ei voi minua kuitenkaan ilahduttaa. ap

Suurin osa ystävistä on lapsettomia > en osaa pyytää _pienen_ lapsen kaitsijaksi. Niillä ystävillä, joilla on lapsia, on ihan tarpeeksi hommaa omissa lapsissaankin. Ja myös ystävien lapset ovat pieniä > " kaverille kylään" - homma ei oikein vielä toimi.

sukulaiset ja kummit eivät suostu auttamaan, ystävillä on omat perheet ja arkensa pyöritettävänä ja palkallista lapsenvahtia emme ole onnistuneet löytämään. Koko arki on palapeliä, koska toisen on aina oltavat kotona ja menoja on suuressa perheessä koko ajan.

Vanhempani asuvat n. 400km päässä ja ovat silti olleet lapsenvahtina useamman kerran joko siellä tai täällä. Anoppia pyydän nihkeimmin vaikka on koko ajan tarjoutumassa, kun silloin täytyy siivota ja hän odottaa aina kiitollisuutta ihan hirveästi ja on niin hössötystä sitten että helpommalla pääsen kun otan lapsen mukaan tai jätän menemättä.

ja se on riittänyt ihan hyvin. Ei tarvitse asua eri osoitteissa, että saisi lapsen miehelle hoitoon, voi se mies hoitaa sitä lasta, vaikka asuisittekin saman katon alla. Kun olen oikein väsynyt, ja kun miehellä on vapaata, mies hoitaa ja minä nukun. Tai sitten lähden päiväksi omiin harrastuksiin ja illaksi tyttöjen kanssa ravintolaan. Lapsen isä on ilman muuta paras mahdollinen hoitaja, tietenkin. En ole tarvinut mummeja tai kummeja.

Jokatapauksessa mies hoitaa lasta pyydettäessä, jos minulla on jotakin tarvetta esim. asioille tms. mitä muuta se on kuin hoitoapua? Arjessa jaksaa paremmin, kun antaa sitä vastuuta miehellekin. Mies osaa hoitaa siinä kuin nainenkin.



14

Niin niin, sitähän juuri tarkoitin. Vastuu on yhteinen, siis miksi miehen hoitaessa lapsia se on nimeltään HOITOAPUA, mutta kun vaimon hoitaessa erityistä nimitystä ei ole. Miksi automaattisesti ajatellaan, että vaimon tehtävä on hoitaa lapset ja mies sitten AUTTAA siinä tehtävässä. Olemme siis asiasta yhtä mieltä, sanoimme sen vaan eri tavalla :-)

13

Vierailija:

Jokatapauksessa mies hoitaa lasta pyydettäessä, jos minulla on jotakin tarvetta esim. asioille tms. mitä muuta se on kuin hoitoapua? Arjessa jaksaa paremmin, kun antaa sitä vastuuta miehellekin. Mies osaa hoitaa siinä kuin nainenkin.

Oman väsymyksen myöntäminen ja hoitoavun pyytäminen on ylivoimaisen vaikeaa minulla. Hoitajia kyllä olisi isovanhemmista ja muista sukulaisista, mutta en osaa pyytää.

sinulla on ilmeisesti yksi lapsi, varmaan vielä aika pienikin, olenko oikeassa? ei silloin elämä niin kovin kiireistä ja hankalaa olekaan, ei sitä hoitoapuakaan varmaan paljon kaipaa. Mutta ehkäpä, jos hankitte useamman lapsen ja aikaa kuluu toistakymmentä vuotta ilman tukiverkostoa, alat kaivata hoitoapua enemmän sinäkin. Aikamoista jaksamista kysyy raahata lapset mukaan jokaikiseen paikkaan, useimmat pakolliset menot kun sattuvat juuri miehen työssäoloaikaan ja niitähän monilapsisessa perheessä riittää. Puhumattakaan nyt mistään virkistysjutuista, kaipa äiti-ihminen sellaistakin joskus kaipaa. Niin-en pyydä minäkään keneltäkään, kun ei ole ketään sellaista, jolta voisi pyytää.

Aika hassua muuten, kun aina kysytään, että eikö teillä ole ystäviä? kenen ystävät, joiden työpäivä matkoineen kestää 9-10 tuntia ja vielä on pieniä lapsia kotona, jaksaa ja ehtii auttaa teitä lastenhoidossa? Itselläni on lapseton sisko, joka ei koskaan jaksa auttaa, miten sitten joku perheellinen jaksaisi.

teillä yksinäisiä tätejä...minulla on aivan ihana eläkkeellä oleva täti joka alkanut pipahtaa päivittäin auttamassa. saa itselleen näin elämäänsä tekemistä ja rytmiä..hassua etten ollut aiemmin edes osannut pyytää häntä..ja mukavinta hänen avussaan on se, etten tunne jääväni kiitollisuudenvelkaan, kun tätikin saa lasten kanssa touhuamisesta sisältöä elämäänsä. hän siis leikkii lasteni kanssa( ja juttelee omia juttujaan kanssani;)) ja minä voin tehdä kotityöt rauhassa...on myös pieniä hetkiä ollut lasteni kanssa, jos olen asioilla piipahtanut..katselkaapa jos naapurustossa asuisi joku yksinäinen nainen..kutsu hänet vaikka kahville ja ystävyys( eikä vain pelkkä auttamis-suhde) voi alkaa siitä..kun on itse jotain valmis antamaan, voi jotain saadakin..

hoitoapua olen saanut yhdeltä lapsiemme kummitädiltä. hän on myös itse perheellinen, mut mielellään auttaa, kun tietää että autan myös häntäkin tarpeen tullen.



yleensä itse olen heti valmis tarjoamaan apua, vaikka itselläkin suuri perhe. meille vaan ei olla koskaan tarjottu apua.( paitsi tämä yksi kummitäti)

että tarvitsisit hoitoapua. Todella monet opiskelijat haluavat tehdä jotain pientä työtä ansaitakseen vähän taskurahaa. Voit pyytää halukkaita haastatteluun ja löytää näin hyvinkin luotettavan hoitoapulaisen!!

Jos ei kumpiakaan olisi, pyytäisin kavereilta.

kavereilta en kehtaa minäkään, nävät omia lapsiaankin niin harvoin. En siis pyydä keneltäkään. Minulta kyllä pyydetään apua jatkuvasti, kun kuvitellaan, että minä se jaksan muidenkin lapset vielä hoitaa.

Ei keneltäkään voi tänä päivänä apua pyytää. Isovanhemmat eivät halua eväänsä reväyttää eikä muita kiinnosta senkään vertaa.