Lue keskustelun säännöt.
Traumaattisen Stressin aiheuttama lihavuus
12.04.2026 |
Traumaattinen Stressi aiheuttaa lihomista. Mitäs sitten kun lihomiselle ei löydy syytä, ei diabetesta, ei korkeaa verenpainetta, ei kilpirauhasen vajaatoimintaa ja ruokapäiväkirjan mukaan ei myöskään ylensyöntiä ja ruoka terveellistä. Silti lihot, syynä voi olla Stressi ja etenkin traumaattinen Stressi. Tästä puhutaan ihan liian vähän miten Trauma peräinen Stressi voi lihottaa kun keho on jatkuvassa hälytystilassa. Hoitokeinoja? Kun sekään ei auta että syö terveellisesti ja liikkuu. Miinuskaloreilla olokaan ei auta siihen, että kehon hormonitasapaino on pysyvästi sekaisin.
Kommentit (103)
Vierailija kirjoitti:
Ei tunnin kävely päivässä ole mitään liikuntaa vaan ulkoilua. Ei nouse syke eikä lähde keho polttamaan rasvaa. Juoksua, kuntopyöräilyä, hiihtoa, hiki-treeniä... Siinä vastaus ongelmaasi(ylipaino), sinulta puuttuu hikiliikunta arjesta.
Nuo nostavat kortisolitasoja, joten ne eivät ole ratkaisu aloittajalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Komppaan edellisiä. Itsekin kuvittelin, että jokin hormoniasia oli salakavalan painonnousun ja pöhötyksen takana. Söin mielestäni terveellisesti ja harrastin säännöllisesti liikuntaa (muutakin kuin kävelyä) vähintään kolme kertaa viikossa.
Vaan kas, sitten kun oikeasti aloin tarkastella raatorehellisesti elämäntapojani ja tehdä korjausliikkeitä, paino lähtikin putoamaan. Mitä tein?
Jätin KAIKKI herkut (karkin, suklaan, jäätelön,keksit, pullat, kakut - aivan kaiken ilman mitään tekosyitä ja selityksiä) pois ruokavaliostani viideksi kuukaudeksi. Jätin pois myös kaikki juustot, rasvatonta raejuustoa lukuunottamatta. Vaalea leipä jäi myös pois. Roskaruokaa en syönyt. Alkoholia en käyttänyt tippaakaan kolmeen ensimmäiseen kuukauteen, sen jälkeen max. kaksi kertaa kuukaudessa max. kolme annosta kerrallaan. Limut ja tuoremehut jäivät myös pois kokonaan.
Söin reilusti ja säännöllisesti rehellistä ja monipuolista ruokaa: puuroa, ruisleipää, näkkäriä tai hapankorppua, runsaasti hedelmiä, salaatteja, raasteita, maustamatonta jugurttia, marjoja, perunaa, pastaa, lihaa, kalaa, kanaa ja kasvisruokaa. Ei karppamista tai muuta erikoista. Katsoin, että sain tarpeeksi kuituja ja proteiinia. Treenasin säännöllisesti 4 krt viikossa kuntosalia ja juoksua (2+2). Kävelylenkkejä en laskenut liikunnaksi, vaan ihan perusulkoiluksi. Ei selityksiä, miksi ei voi tai jaksa lähteä treenaamaan. Ja ihmeellistä: paino putosi 5 kk:n aikana 7,5 kiloa.
Omia elämäntapojaan katsoo helposti liian positiivisten lasien läpi. Ei tajua sitä kaikkea höttöä, mitä menee koneistoon. Myöskään kävelylenkki liikuntana ei ole kovin tehokasta touhua painonhallinnan kannalta. Kun itse tuon tiukan kuurini jälkeen lopetin totaalikieltäytymisen (Söin esim. juhlissa kakkua ja silloin tällöin juustoja), tajusin kuinka paljon olin aiemmin höttöravintoa mussuttanut sitä itse tajuamatta. Paino ei ole lähtenyt nousemaan, vaikka kuuristani on nyt vuosi aikaa. Aktiivinen liikunta on painonhallinnassa avainasiassa, mutta varsinainen painonpudotus tapahtuu ravinnon kautta.
Mulla taas tuolla reseptillä paino laski 5 kk aikana 2 kg ja vaikka jatkoin ruokavaliota ja elämäntapoja, paino tuli seuraavien kuukausien aikana takaisin itsestään. Myöhemmin selvisi, että mulla oli insuliiniresistenssi.
Ei tuo ei vain toimi kaikilla kehoilla, vaikka sinulla toimikin.
Pullukat on taas keksineet uuden syyn lihavuuteensa. Eikö kilpirauhasongelmat enää mene läpi, nyt on sitten stressiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut juovat tuossa tilanteessa. Jotkut syövät.
Mielihyvän etsimistä. Siihen sitten keksitään tekosyitä, kuten addikteilla tapana.
Jos olet yli viisikymppinen, et ihan oikeasti saa syödä juuri mitään, jos haluat pysyä hoikkana.
Ole nyt kuukausi niin, että 1500 kaloria päivässä, ja tunnin kävelylenkki.
Jos ei auta, niin kilpirauhasen tai sydämen vajaatoiminta kerää nesteitä.
Mitä mielihyvän etsimistä jos kaloreita ei tule virallisten kalorilaskureiden mukaan liikaa? Kuukausien sokerilakkoja myös eli osaan ja pystyn vastustamaan mielitekoja. Olen 45 ja mulla taitaa olla jo vaihdevuodet, niin onko tää sittenkin vaihdevuosista johtuvaa eikä traumasta, mitään ei enää saa syödä niinkö? Kauheaa. Kilpirauhas arvot voisi ehkä otattaa, ja miten muuten sydämen vajaatoiminta voisi näkyä? Miten se tutkitaan?
Rauta-arvot ainakin kannattaa tarkistaa. Nimittäin jos on sekä raudanpuute että kiliprauhasen vajaatoiminta, keho ei pysty käyttämään varastorasvaa energianlähteenä, sillä siihen tarvittava kemiallinen prosessi ei onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki prosessoitu huono ruoka ja juoma pois. Se tulehduttaa ja tukkii suoliston ja aiheuttaa lihomista. Joku detox-kuuri voi olla tarpeen. Nestepaastolla pari kolme päivää, siitä tulee aika zen-olo. Sen jälkeen kokeile olla pari viikkoa mahdollisimman luomusti vegaani (eli ei mitään vegaanilevitteitä, mifua, juustojen teollista korviketta tms., oliiviöljyä ja balsamicoa leivän kanssa).
Mifu on maitoproteiinia, joten se ei ole vegaanista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Stressi nostaa kortisolitasoja ja kortisoli itsessään lihottaa, vaikka söisi niukasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei stressi lihota vaan kalorit.
Kortisoli saa elimistön käyttämään lihaksia energiaksi, jos kaloreita ei tule ruoasta tarpeeksi. Noista lihaksista saaduista kaloreista se sitten varastoi osan viskeraalirasvaksi.
Toisin sanoen jos stressaantuneena laihduttaa, menettää lihasmassaa ja kerryttää rasvaa vyötärölle.
Just noin mulle on käynyt, vaikka olen ollut miinuskaloreilla niin nimeomaan vyötärölle on ilmestynyt läskiä. Mikään jumppa eikä liikunta auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ootko kokeillut vhh ja pätkäpaasto?
Onko ferritiini ja kilpirauhasen t3v mitattu? Jos on, niin mitkä arvot?
Mä lihoin myös ns normaaleilla kaloreilla. Ferritiinin korjaus (yli 100) ja pätkäpaasto pitää painon kurissa.
En ole tästä ferritiinistä kuullutkaan- ap, viimeksi hb oli kyllä normaali muistaakseni.
Vierailija kirjoitti:
Pullukat on taas keksineet uuden syyn lihavuuteensa. Eikö kilpirauhasongelmat enää mene läpi, nyt on sitten stressiä?
Oletko ollut aina kiusaaja? Juuri sinun kaltaisten ihmisten takia muilla on traumoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kyse on kerran siitä, että traumaattiset kokemukset vaikuttavat edelleen kehossa, niin eikä silloin kannattaisi alkaa purkaa niitä sieltä kehosta pois? Tämä on yksin varmati todella vaikeaa ellei mahdotonta, mutta erilaisia terapioita ja hoitomuotoja on kyllä olemassa erilaisia, mikäli raha ei ole ongelma.
Ja olennaista kai lienee, että terapiassa/hoidossa keskitytään ensisijaisesti kehoon eikä esim. pelkästään puhumiseen tai asioiden mentaaliseen käsittelyyn. Eli todennäköisesti paras apu löytyy jostain vähän ns. vaihtoehtoisemmasta.
Vierailija kirjoitti:
Sellainen stressin lihottama ihminen olisi varmaan pistänyt silmään ke skitysleirillä?
Sinä se nero olet mielestäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Komppaan edellisiä. Itsekin kuvittelin, että jokin hormoniasia oli salakavalan painonnousun ja pöhötyksen takana. Söin mielestäni terveellisesti ja harrastin säännöllisesti liikuntaa (muutakin kuin kävelyä) vähintään kolme kertaa viikossa.
Vaan kas, sitten kun oikeasti aloin tarkastella raatorehellisesti elämäntapojani ja tehdä korjausliikkeitä, paino lähtikin putoamaan. Mitä tein?
Jätin KAIKKI herkut (karkin, suklaan, jäätelön,keksit, pullat, kakut - aivan kaiken ilman mitään tekosyitä ja selityksiä) pois ruokavaliostani viideksi kuukaudeksi. Jätin pois myös kaikki juustot, rasvatonta raejuustoa lukuunottamatta. Vaalea leipä jäi myös pois. Roskaruokaa en syönyt. Alkoholia en käyttänyt tippaakaan kolmeen ensimmäiseen kuukauteen, sen jälkeen max. kaksi kertaa kuukaudessa max. kolme annosta kerrallaan. Limut ja tuoremehut jäivät myös pois kokonaan.
Söin reilusti ja säännöllisesti rehellistä ja monipuolista ruokaa: puuroa, ruisleipää, näkkäriä tai hapankorppua, runsaasti hedelmiä, salaatteja, raasteita, maustamatonta jugurttia, marjoja, perunaa, pastaa, lihaa, kalaa, kanaa ja kasvisruokaa. Ei karppamista tai muuta erikoista. Katsoin, että sain tarpeeksi kuituja ja proteiinia. Treenasin säännöllisesti 4 krt viikossa kuntosalia ja juoksua (2+2). Kävelylenkkejä en laskenut liikunnaksi, vaan ihan perusulkoiluksi. Ei selityksiä, miksi ei voi tai jaksa lähteä treenaamaan. Ja ihmeellistä: paino putosi 5 kk:n aikana 7,5 kiloa.
Omia elämäntapojaan katsoo helposti liian positiivisten lasien läpi. Ei tajua sitä kaikkea höttöä, mitä menee koneistoon. Myöskään kävelylenkki liikuntana ei ole kovin tehokasta touhua painonhallinnan kannalta. Kun itse tuon tiukan kuurini jälkeen lopetin totaalikieltäytymisen (Söin esim. juhlissa kakkua ja silloin tällöin juustoja), tajusin kuinka paljon olin aiemmin höttöravintoa mussuttanut sitä itse tajuamatta. Paino ei ole lähtenyt nousemaan, vaikka kuuristani on nyt vuosi aikaa. Aktiivinen liikunta on painonhallinnassa avainasiassa, mutta varsinainen painonpudotus tapahtuu ravinnon kautta.
Mulla taas tuolla reseptillä paino laski 5 kk aikana 2 kg ja vaikka jatkoin ruokavaliota ja elämäntapoja, paino tuli seuraavien kuukausien aikana takaisin itsestään. Myöhemmin selvisi, että mulla oli insuliiniresistenssi.
Ei tuo ei vain toimi kaikilla kehoilla, vaikka sinulla toimikin.
Miten tää insuliini resistenssi selvitetään? Mulle on tehty sokerirasitus testi ja se oli kunnossa. Paastoverensokerit on kunnossa ym.
Vierailija kirjoitti:
Jos kyse on kerran siitä, että traumaattiset kokemukset vaikuttavat edelleen kehossa, niin eikä silloin kannattaisi alkaa purkaa niitä sieltä kehosta pois? Tämä on yksin varmati todella vaikeaa ellei mahdotonta, mutta erilaisia terapioita ja hoitomuotoja on kyllä olemassa erilaisia, mikäli raha ei ole ongelma.
Ja olennaista kai lienee, että terapiassa/hoidossa keskitytään ensisijaisesti kehoon eikä esim. pelkästään puhumiseen tai asioiden mentaaliseen käsittelyyn. Eli todennäköisesti paras apu löytyy jostain vähän ns. vaihtoehtoisemmasta.
Psykofyysinen terapia on tuota varten, mutta en oikein usko, että se auttaa kuitenkaan traumaperäisen stressin sotkemaan kehon hormonitoimintaan. Vaikka se muuten voisi auttaa. Samoin esim. traumaterapiat ja muut auttavat käsittelemään trauman oireita ja tunteita,mutta nekään eivät ratkaise nyt tätä traumaperäisen stressinjälkeistä painonnousu ongelmaa. Eli sitä sen jälkeistä tilaa kun mieli nimenomaa rauhoittuu alkaa lihominen. Toki se terapeutin lompakkoa lihottaa, mutta ei se minua nyt tässä taida auttaa vaan tarvitaan jotakin muuta, joka perehtyy enemmän kehon fysiologiaan ja ravitsemukseen jne. Ei sitä, että jokainen yrittää päästä terapioimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitäisi laihtua ? Kalorilaskuri ja ruokapäiväkirja eivät selvästikään toimi, joten niiden käyttö pitää lopettaa. Mitä kirjoittaja edes voittaisi sillä, että lihoo ja silti väittää, että kalorilaskuri ja ruokapäiväkirja kertovat, että ei voi lihoa ? Yksinkertaista, jompi kumpi tuossa tilanteessa on väärässä, päiväkirja ja laskuri, tai sitten kirjoittaja itse. Et elä ja ravitse kalorilaskurille, vaan itsellesi, omaa kehoasi varten. Aihe on suorastaan trolleja kutsuva, ehkä tarkoituskin on saada esille muutama julma "syö vähemmän" - kommentti, joita vastaan painovaikeuksistaan huonoa mieltä keräävät voivat uhriutua ja hyökätä täysin voimin vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos pidän keskustelussa omia puoliani niin ei se ole hyökkäämistä. En minä sen takia enää mihinkään terapiaan mene jos joku ei kestä sitä että en voi miellyttää vaan kerron miten asiat ovat. Ymmärrän, että Suomalaisille on todella vierasta kun ihminen pitää omia puoliaan eikä pyri miellyttämään koko ajan, mutta se nimenomaan on traumasta paranemisen merkki kun ei ole enää tarvetta siihen, että tarvitsee olla samaa mieltä. Tuo hoitoon kehotus on tuttu vallankäytön muoto, jossa pyritään hiljentämään traumoja saaneen oma mielipide. Yriteään manipuloida, että ei saisi puolustaa omaa näkökulmaansa. Mikään terapia ei nyt auta tähän paino asiaan, sinullakaan ei taida olla mitään tietoa tästä traumaattisen stressin aiheuttamasta kehoon jäävästä haitasta. Onko tämä ensimmäinen kerta kun joku pitää omia puoliaan, olet tottunut saamaan viimeisen sanan?
Tuo kuulostaa aivan symmetriseltä tilanteelta, kun kollega oli alkoholismissaan vahvasti kuoloon johtavalla tiellä (menehtyi juomiseensa kolme kuukautta interventioyrityksen jälkeen), niin mikä tahansa ratkaisuyritys johti konfliktiin, alkoholistin suusta kuultuna:
1. pystyn lopettamaan jos haluan
2. juomiseni johtuu taloudellisesta kurjuudesta
3. hyvä sinun on olla siinä parempi ihminen, kun et juo
4. ei enää ikinä vieroitukseen, ovat siellä ilkeitä, rajoittavat elämää ja antavat ihmisen kärsiä (vieroitusoireista, siis)
5. ei mennä vielä sinne laitokseen, maanantaina sitten
6. alkoholi auttaa kestämään ongelmia, puoliso lähti, auto rikkoontui, rahat lopussa , lapset hylänneet
Näyttää siltä, että addikti on manipuloinnin mestari, itseään ja muita kohtaan. Hän itkee olkapäätä vasten, kun lohduttaja on empaattinen, niin menee vielä, mutta jos ei lähdekään kyytimään lähialkoon, onkin yhtäkkiä kiusaajahirviö. Jokainen numeroiduista kohdista on kuultu, keskustelu käydään seuraavasti:
1. Et nähtävästi pysty, koska mikä ongelma sinulla sitten edes on ?
2. Ei ole olemassa sellaista taloustilannetta, jota ei pulloon tarttumalla saisi vieläkin huonommaksi
3. Siis mitä ? Se, että "ei juo", ei ole mikään suoritus, joka vaatisi jotakin yli-inhimillisiä ponnisteluja ? Ei muuta kuin makaamaan sängylle X:n muotoon ja tuijottaa kattoon. Siinä se. "Ei juo" on niin yksinkertaista. Olen sitä vastoin nähnyt väsymättömiä ja vaivalloisia suorituksia, kun pää täristen on lähdetty järjestämään itselle sitä pulloa !
4. Tämä oikeastaan on vieroituksen perimmäinen tarkoitus: estää juominen. Alkoholisti antaa riippuvuutensa viedä sielunsa, ja rikkinäiset aivot pitävät riippuvuuden hoitoa henkilöön kohdistuvana hyökkäyksenä.
5. Tuo viivyttely on aivan tuttua. Eräs lähes kymmenen vuotta sitten vääjäämättä lähestyvästä alkoholituhosta täysraittiuteen selvinnyt yrittäjä totesikin tähän, että "vielä ei ole riittävän pohjalla, jos ei tajua itse katkaista tässä ja nyt, eikä vasta myöhemmin" Surullinen asia on siinä, että moni menehtyy, ennen kuin löytää sen pohjan.
6. Alkoholiriippuvuus muuttaa ihmisen järjenjuoksun, koska sivustakatsoja näkee, että syy- ja seuraussuhteet menevät päin vastoin kuin addikti asian selittää.
Eli en tässä lähde kiistelemään toisesta addiktiosta, syömisaddiktiosta, koska se on liian tulenarka aihe. Jos ruokapäiväkirja ja kalorilaskuri ovat täydelliset, ja paino nousee hengittelemällä, sitten se vaan nousee. Suu on se reitti, mitä pitkin ihminen saa energiansa. Sitä ei voi kukaan muu hallita kuin ihminen itse. Jos terveys on hyvä, miksi painosta edes pitää tehdä ongelma, jos siitä itse ei tee ongelmaa ? Ja jos paino on itselle ongelma, vain itse itselleen voi sen eteen jotakin tehdä. Kukaan ei mene normaalipainoisena nukkumaan ja herää seuraavaan aamuun 50 kg ylipainoisena ! Päin vastoin kun luullaan, esimerkiksi Mounjaro, johon voi saada reseptin, jos painoindeksi on yli 27, ja samalla on esimerkiksi nivelvaivaa tai insuliiniresistenssiongelmaa, vaikuttaa lähinnä siihen, kuinka paljon suusta menee materiaalia sisään. Se ei muuta ihmistä kiivaasti liikaruokaa hävittäväksi polttouuniksi, vaan rajoittaa suun kautta tapahtuvaa sisäänottoa. Vuoden lääkkeet maksavat yli 4000€, joten siinä joutuu miettimään vakavasti, onko kykenevä sitoutumaan loppuelämän kestävään lääkitykseen. Mutta kun tarkkailee lääkkeen vaikutuksen alaisena käyttämänsä ravinnon määrää ja koostumista, voi ajatella kannustimena, että kun lopettaa kuurin, tietää kuitenkin, millä ravitsemuksella pysyy hengissä, ja säästää aimo määrän rahaakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla ap jo se trauma hoidossa?
Trauma on hoidossa, lue koko ketju jossa kuvailen olotilaani. Trauma ei vaivaa enää henkisesti. Tässä ketjussa puhutaan sitä mitä trauma tekee sun keholle vaikka pääsisit traumasta henkisesti ylitse.
Niin siis, onko se oikeasti hoidettu asia ammattilaisten toimesta? Kuulitat nimittäin aika kireältä ja hyökkääväktä. Ne on tyypillisiä reaktioita. kun trauma on hoitamaton.
No kyllä minuakin alkaisi kiristää jos ei kuunneltaisi/otettaisi ollenkaan vastaan mitä sanon vaan tuputetaan "tietoa" ja neuvoja jotka eivät päde eivätkä auta. Ihan näin ilman traumaakin. Nämä neuvojathan ne niitä hyökkääviä ovat, aika monessa kommentissa on esitetty se "neuvo" epäystävälliseen sävyyn.
Vierailija kirjoitti:
Terapia auttaa, jos on kortisoli jatkuvasti koholla eli keho jatkuvasti pahasti ylikierroksilla
Oletko varma, että et syö tunteisiin? Stressiä monesti säädellään ylensyönnillä
Mulla tosi vaikea stressihäiriö taustalla ja aina kuitenkin olen ollut hoikka, eli en tiedä kuinka paljon se kortisoli kuitenkaan vaikuttaa. Harrastan liikuntaa ja syön normaalisti
On myös sellainen ihmeellistäkin ihmeellisempi asia että me olemme erilaisia, kaikkien keho ei reagoi samalla tavalla. On se jännä juttu kun moni ihminen pitää itseään kaiken ja normaaliuden mittana ja jos ja kun joku siitä poikkeaa on hän väärässä. Eli se mitä tapahtuu minulle esim stressin/trauman takia ei tarkoita että jos jollekulle toiselle käykin toisin hän valehtelee, selittelee, huijaa itseään ja keksii asioita.
Vierailija kirjoitti:
Ei stressi lihota vaan kalorit.
Ei kalorit lihota. Kalori on lämpöyksikkö.
Ehkä voisi pyytää ravintoterapeutilta ruokasuunnitelmaa? Ehkä syötkin liian vähän.
Kortisoli saa elimistön käyttämään lihaksia energiaksi, jos kaloreita ei tule ruoasta tarpeeksi. Noista lihaksista saaduista kaloreista se sitten varastoi osan viskeraalirasvaksi.
Toisin sanoen jos stressaantuneena laihduttaa, menettää lihasmassaa ja kerryttää rasvaa vyötärölle.