Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhde ja erilaiset elämäntavat, erityisesti liikunnallisuus
Olen jonkin aikaa tapaillut miestä joka on monella tavalla oikeasti tosi ihana. Luotettava, arvostava, rehellinen, huomaavainen, ystävällinen, rakastava. Listaa voisi vaan jatkaa. Yhdessäolo on helppoa ja muutenkin tuntuu, että luonteen puolesta samanlaista miestä ei välttämättä heti tule uudestaan vastaan.
Isoin ongelma tällä hetkellä itselleni on omat ja miehen elintavat, erityisesti liikunnallisuus ja omasta terveydestä huolehtiminen. Olen itse liikunnallinen ja treenaan useamman kerran viikossa. Mies on ollut aiemmin reilusti ylipainoinen, mutta sittemmin laihduttanut huomattavasti. Ylipainoa on kuitenkin edelleen reippaasti ja kaikki yhteinen tekeminen johon liittyy liikunta, vaikka ihan pelkkä kävely, pitää suorittaa miehen jaksamisen mukaan. Vapaa-ajallaan mies ei harrasta liikuntaa. Kuulemma kiinnostusta on ja haluaa kanssani liikkua, mutta toistaiseksi en ole nähnyt käytännössä juurikaan edistystä tai tekoja asian hyväksi.
Haluaisin kuulla rehellisiä kokemuksia teiltä joilla on tämän tyyppinen parisuhde ja miten teillä on mennyt. Pelkään että tämä on loppujen lopuksi itselle ratkaiseva tekijä, mutta yritän kovasti keskittyä kaikkeen hyvään mitä meillä on. Mietityttää vaan, että riittääkö se. En ole ottanut aihetta puheeksi miehen kanssa, mutta aion sen ennen pitkää tehdä ja keskustella asiasta.
Kommentit (663)
Vierailija kirjoitti:
Ex-miehelleni oli eräs tapa, johon kiinnitin huomiota jo alussa. No, nuorena en ajatellut sen enempää. Mutta ajan myötä siihen alkoi kiinnittää huomiota ja lopulta se oli todella ärsyttävää. Aloin jopa "ennustaa" kun tilanne tuli, että jaahas ja nyt. Sinällään jonkun mielestä ehkä pieni asia, mutta silti.
Aivan, jos joku asia on niin ärsyttävä, että siitä ei voi päästä yli. Mutta jos tekee päätöksen, että ei anna tämän asian häiritä, sitä ei tarvitse nostaa esiin joka kerta ja ärsyyntyä yhä uudelleen ja uudelleen.
Minä tein montakin myönnytystä suhteen alussa, pieniä asioita, eri näkemyksiä jne. Tein, koska ensinnäkin rakkauden tunne oli niin syvä ja mies myös monella, suurella ja ratkaisevalla tavalla ihana. Nyt suhteen ollessa jo pitkä monet näistä asioista ovat hioutuneet, molemmin puolin. Olemme oppineet, mikä toista ärsyttää ja vältämme niitä.
Väitän siis, että kyse on muusta kuin jostain yhdestä jutusta.
Miten voi tehdä päätöksen, etten anna tämän asian häiritä? Tai päätöksen voi yrittää tehdä, muttei ainakaan minulta onnistu sen pitäminen. Miten voi välttyä huomaamasta/kuulemasta miehen ärsyttävää tapaa jota hän toistaa pitkin päivää? Jopa muualla kuin kotona. Esimerkiksi myös puheääni saattaa ärsyttää, miten toinen sen pystyisi muuttamaan pysyvästi? Luulee, siis uskottelee, ettei se haittaa, mutta jatkossa alkaa haitata enenemässä määrin.
Niin suurta rakkautta ei minulla sitten nykyään ole, koska nykyään en ala suhteeseen, kun huomaan. Rakkautta ei vain silloin edes kehity. En silloin voi tietää miehen muista hyvistä asioista. Parempi niin. Etten taas haksahda, itseni tuntien parempi molemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyää digiajan elämästä on tullut niin mukavuudenhaluista, että suurimmalle osalle on ihan mahdotonta ymmärtää liikunnan filosofiaa. "Yhyy tämä ei tunnu kivalta, eli siis tämä ei ole kivaa yhyy". Tällaisia ihmisiä on varmaan 90% nykyään. Suurin osa on vieraantunut eläimellisestä itsestään. Eivät he tajua, että liikunta on tuskallista myös niiden mielestä, jotka tekevät sitä aktiivisesti.
Ihminen on ainoa eläin, joka ei itse tajua liikkua, eikä edes THL-suosituksista huolimatta liiku.
Koirat yms. tajuavat itsekin, että se tekee hyvää kun juoksee ja hyppii ympäri pihaa. Kuten useimmat muutkin nisäkkäät. Ihminen on ainoa jota pitäisi patistella, ja silti ei tapahdu mitään.
Kyse on fyysisen tuskan filosofiasta, osa tajuaa osa ei. Liikunnan kuuluu olla fyysisesti tuskallista, jolloin se aiheuttaa henkistä uudistumista ja vahventumista. Yhä pienempi osa tajuaa sen tänä päivänä, ehkä 10%. En kyllä pariutuisi sellaisen kanssa, joka on filosofisesti eri koulukunnasta.
Karua mutta totta: digiajan mukavuuskupla on tehnyt liikunnasta monille lähes käsittämättömän käsitteen. "Jos ei tunnu kivalta heti, niin se on pahaa" -mentaliteetti on todella yleinen. 90 % kuulostaa aika realistiselta arviolta nykytilanteesta.
Liikunta ei ole viihteen muoto. Sen ei ole tarkoitus olla "kivaa". Siitä ei ole tarkoitus "nauttia". Se on fyysistä ja henkistä kasvua, joka lähes aina vaatii epämukavuutta, kipua ja vastusta. Ne, jotka treenaavat vakavasti, tietävät tämän. Polte lihaksissa, hengästyminen, maitohappo, seuraavan päivän särky. Se ei ole "hauskaa" samalla tavalla kuin Netflix tai suklaa. Se on hyvää juuri siksi, että se on vaikeaa.
Eläinvertaus on osuva. Koira ei analysoi, onko juokseminen "kivaa" – se vaan tekee sitä, koska keho ja mieli kutsuvat siihen. Ihminen on vieraantunut tästä, ja ihmettelee siksi miksi on MT-ongelmia ja keho tuntuu ja näyttää hirveältä.
"Fyysisen tuskan filosofia" on hyvä käsite. Se hetki, kun pakotat itsesi vielä yhteen toistoon, vielä yhteen kilometriin, vielä yhteen sarjaan vaikka mieli huutaa stop – siinä tapahtuu jotain olennaista. Se on pieni kuolema ja uudelleensyntymä. Se rakentaa resilienssiä, itsetuntemusta ja henkistä kovuutta, jota mikään podcast tai mindfulness-appi ei voi korvata. Mukavuudenhaluinen ihminen välttelee tätä hetkeä, ja siksi hän jää heikoksi sekä kropaltaan että päältään.
Parisuhteessa se arvomaailmaero on valtava. Jos toinen osapuoli elää "helppous ensin" -filosofialla ja toinen näkee kärsimyksen (oikeanlaisessa kontekstissa) kasvun välineenä, niin yhteinen elämä tulee olemaan jatkuvaa kitkaa. Toinen haluaa sohvalle ja toinen haluaa itsensä paremmaksi. Se ei yleensä lopu hyvin.
Nykyään se 10 % (tai mitä se osuus nyt olikaan) joka vielä tajuaa tämän, on tavallaan "vanhojen aikojen" jäänne – ne, jotka eivät ole täysin vieraantuneet omasta eläimellisestä puolestaan. He ymmärtävät, että ihminen ei ole pelkkä aivot säkissä, vaan keho-mieli-kokonaisuus, jossa keho pitää ansaita joka päivä.
Vai helppous ensin, ja pelkästään mukavuusalueella pyörien😂😂
Tervetuloa jalkavammaisen elämään, kun jo pelkkä alakertaan pääsy joinain aamuina on pitkä prosessi. Epätasaisella pinnalla kävely ei onnistu oikein mitenkään ja kipu ei rajoitu vain salilla vielä yhden toiston tekemiseen. 😂😂 tule sitten kertomaan miten pitää sietää epämukavuutta ja kuinka se jalostaa ihmistä. Ei.
Vierailija kirjoitti:
Nykyää digiajan elämästä on tullut niin mukavuudenhaluista, että suurimmalle osalle on ihan mahdotonta ymmärtää liikunnan filosofiaa. "Yhyy tämä ei tunnu kivalta, eli siis tämä ei ole kivaa yhyy". Tällaisia ihmisiä on varmaan 90% nykyään. Suurin osa on vieraantunut eläimellisestä itsestään. Eivät he tajua, että liikunta on tuskallista myös niiden mielestä, jotka tekevät sitä aktiivisesti.
Ihminen on ainoa eläin, joka ei itse tajua liikkua, eikä edes THL-suosituksista huolimatta liiku.
Koirat yms. tajuavat itsekin, että se tekee hyvää kun juoksee ja hyppii ympäri pihaa. Kuten useimmat muutkin nisäkkäät. Ihminen on ainoa jota pitäisi patistella, ja silti ei tapahdu mitään.
Kyse on fyysisen tuskan filosofiasta, osa tajuaa osa ei. Liikunnan kuuluu olla fyysisesti tuskallista, jolloin se aiheuttaa henkistä uudistumista ja vahventumista. Yhä pienempi osa tajuaa sen tänä päivänä, ehkä 10%. En kyllä pariutuisi sellaisen kanssa, joka on filosofisesti eri koulukunnasta.
"liikunta on tuskallista myös niiden mielestä, jotka tekevät sitä aktiivisesti."
Älä jaksa jauhaa. Mä liikun, koska tykkään siitä, se ei ole tuskallista. Juuri kävin tunnin lenkillä metsässä. EI todellakaan ole mitään pakkopullaa tuo, paitsi joskus sateisella ilmalla.
Miten voi tehdä päätöksen, etten anna tämän asian häiritä?
Kai se enemmän on päätös siitä, että ei anna jonkun yksittäisen asian häiritä, jos kokonaisuus on hyvä. Mutta tietysti jos toinen ärsyttää jo pelkällä puheäänellään, niin eihän siinä sitten itselle kokonaisuuskaan mikään hyvä voi olla.
Itse toisaalta katson, että minunkin on ollut tarpeen ihmisenä kasvaa siten, että ymmärrän, että toisessa on asioita, jotka ärsyttää ja minä voin tehdä päätöksen itseni, en hänen puolestaan. Eli siis toinen on semmoinen kuin on ja minun asiani on päättää, ärsyynnynkö joka kerta. Kyllä sitä voi asioita ohittaa, jos haluaa.
Mutta jos ei halua, niin eihän suhde silloin kannata.
Ja jos ei tunne niin suurta vetoa toista kohtaan, että edes kiinnostaisi ottaa selvää siitä, onko toisessa muuta kuin ärsyttäviä asioita, niin hommahan on selvä.
Vierailija kirjoitti:
Jos kuulut hyväkuntoisiin, salilla käyviin fitteihin ihmisiin, edustat ehkä 10% eliittiä. Suurin osa ei tee mitään kroppansa tai terveytensä eteen. Olet 10% parhaimmistoa, jos teet.
Se on pääomaa, kuten rahakin. Ei kannata hengailla rahvaan kanssa, jos kuulut tähän eliittiin. Eivät he arvosta sinua (kateus) etkä sinä arvosta heitä. Olette eri maailmoista, älä yritä yhdistää plus-merkkistä magneettia miinus-merkkiseen. Ne hylkivät toisiaan.
Pariskunta jossa molemmat ovat fittejä, ovat tietyllä tavalla eliittiä. Vaikka he olisivat keskituloisia tai matalatuloisia. On rahat, ja sitten on tämä asia. Nämä ovat 2 tärkeintä pääoman muotoa. Vaikka olisit köyhä, voit olla fitti. Ja silloin etsi toinen köyhä ja fitti. Teillä on samanlaista pääomaa. Älä tuhlaa aikaasi vetelyksiin. Eivät he ymmärrä sinua, etkä sinä heitä. Eivät rikkaatkaan hengaa köyhien kanssa.
Paskaa. Sä et määrittele, mikä on eliittiä ja mikä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyää digiajan elämästä on tullut niin mukavuudenhaluista, että suurimmalle osalle on ihan mahdotonta ymmärtää liikunnan filosofiaa. "Yhyy tämä ei tunnu kivalta, eli siis tämä ei ole kivaa yhyy". Tällaisia ihmisiä on varmaan 90% nykyään. Suurin osa on vieraantunut eläimellisestä itsestään. Eivät he tajua, että liikunta on tuskallista myös niiden mielestä, jotka tekevät sitä aktiivisesti.
Ihminen on ainoa eläin, joka ei itse tajua liikkua, eikä edes THL-suosituksista huolimatta liiku.
Koirat yms. tajuavat itsekin, että se tekee hyvää kun juoksee ja hyppii ympäri pihaa. Kuten useimmat muutkin nisäkkäät. Ihminen on ainoa jota pitäisi patistella, ja silti ei tapahdu mitään.
Kyse on fyysisen tuskan filosofiasta, osa tajuaa osa ei. Liikunnan kuuluu olla fyysisesti tuskallista, jolloin se aiheuttaa henkistä uudistumista ja vahventumista. Yhä pienempi osa tajuaa sen tänä päivänä, ehkä 10%. En kyllä pariutuisi sellaisen kanssa, joka on filosofisesti eri koulukunnasta.
Karua mutta totta: digiajan mukavuuskupla on tehnyt liikunnasta monille lähes käsittämättömän käsitteen. "Jos ei tunnu kivalta heti, niin se on pahaa" -mentaliteetti on todella yleinen. 90 % kuulostaa aika realistiselta arviolta nykytilanteesta.
Liikunta ei ole viihteen muoto. Sen ei ole tarkoitus olla "kivaa". Siitä ei ole tarkoitus "nauttia". Se on fyysistä ja henkistä kasvua, joka lähes aina vaatii epämukavuutta, kipua ja vastusta. Ne, jotka treenaavat vakavasti, tietävät tämän. Polte lihaksissa, hengästyminen, maitohappo, seuraavan päivän särky. Se ei ole "hauskaa" samalla tavalla kuin Netflix tai suklaa. Se on hyvää juuri siksi, että se on vaikeaa.
Eläinvertaus on osuva. Koira ei analysoi, onko juokseminen "kivaa" – se vaan tekee sitä, koska keho ja mieli kutsuvat siihen. Ihminen on vieraantunut tästä, ja ihmettelee siksi miksi on MT-ongelmia ja keho tuntuu ja näyttää hirveältä.
"Fyysisen tuskan filosofia" on hyvä käsite. Se hetki, kun pakotat itsesi vielä yhteen toistoon, vielä yhteen kilometriin, vielä yhteen sarjaan vaikka mieli huutaa stop – siinä tapahtuu jotain olennaista. Se on pieni kuolema ja uudelleensyntymä. Se rakentaa resilienssiä, itsetuntemusta ja henkistä kovuutta, jota mikään podcast tai mindfulness-appi ei voi korvata. Mukavuudenhaluinen ihminen välttelee tätä hetkeä, ja siksi hän jää heikoksi sekä kropaltaan että päältään.
Parisuhteessa se arvomaailmaero on valtava. Jos toinen osapuoli elää "helppous ensin" -filosofialla ja toinen näkee kärsimyksen (oikeanlaisessa kontekstissa) kasvun välineenä, niin yhteinen elämä tulee olemaan jatkuvaa kitkaa. Toinen haluaa sohvalle ja toinen haluaa itsensä paremmaksi. Se ei yleensä lopu hyvin.
Nykyään se 10 % (tai mitä se osuus nyt olikaan) joka vielä tajuaa tämän, on tavallaan "vanhojen aikojen" jäänne – ne, jotka eivät ole täysin vieraantuneet omasta eläimellisestä puolestaan. He ymmärtävät, että ihminen ei ole pelkkä aivot säkissä, vaan keho-mieli-kokonaisuus, jossa keho pitää ansaita joka päivä.
Liikunta voi olla hauskaa. Liikunta voi olla miellyttävää. Liikunnan ei tarvi aiheuttaa epämukavuutta tai kipua.
Vierailija kirjoitti:
Kaikenlaisesta musiikista pidän, mutta läskien ulina on suosikkini. Sitä tällä palstalla näköjään riittää.
Ketjun aiheena oleva ylipainoinen mies ei ole täällä kommentoimassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Esimerkiksi myös puheääni saattaa ärsyttää, miten toinen sen pystyisi muuttamaan pysyvästi? "
Onpas paljastava lause. Ei toinen voikaan, mutta sinä voit muuttaa omaa suhtautumistasi. Et vain taida nähdä itsessäsi mitään muutettavaa, toisissa vain. Silloin kannattaakin pysyä omassa täydellisessä seurassa, sillä tuskin sitä samaa täydellisyyttä voi toisissa löytääkään.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset ovat kuvottavia. Hyi helvetti sitä läskin ja ihran määrää, joka alkaa taas kohta hyllymään kävelykaduilla, kun kevät etenee kesäksi. Nuorilla naisilla ihrat pursuaa legginsien yli, napapaitojen ali. Siiderit käsissä ja puhelin kädessä. Nuorilla miehilläkin on tissit kuten naisilla. Heikot kalpeat videopelitkädet ja tikkujalat. Matala testo. Hajuvesi löyhkää.
Armeijan cooperin testit ovat säälittävällä tasolla. Maanpuolustustahto on "hyvä" mutta mitäs sitten kun ei pääse droonia karkuun, kun 100metrin juoksu suojaan varusteet pääällä on mahdoton tehtävä. Koko kansakunta mätänee niille sijoilleen. Samaan aikaan MT-ongelmat on räjähtäneet... miksiköhän. Terve sielu terveessä ruumissa, sanooko mitään pennut?
Sivusta, mutta miten voi olla samaan aikaan siiderit käsissä ja puhelin kädessä? Ihmisillä on yleensä vain 2 kättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lihavat ihmiset inhottavat minua.
Se on huomattu.
Asenteesi on puolestaan minun mielestä inhottava. Ihmisiä ne lihavatkin ovat, vain eri näköisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyää digiajan elämästä on tullut niin mukavuudenhaluista, että suurimmalle osalle on ihan mahdotonta ymmärtää liikunnan filosofiaa. "Yhyy tämä ei tunnu kivalta, eli siis tämä ei ole kivaa yhyy". Tällaisia ihmisiä on varmaan 90% nykyään. Suurin osa on vieraantunut eläimellisestä itsestään. Eivät he tajua, että liikunta on tuskallista myös niiden mielestä, jotka tekevät sitä aktiivisesti.
Ihminen on ainoa eläin, joka ei itse tajua liikkua, eikä edes THL-suosituksista huolimatta liiku.
Koirat yms. tajuavat itsekin, että se tekee hyvää kun juoksee ja hyppii ympäri pihaa. Kuten useimmat muutkin nisäkkäät. Ihminen on ainoa jota pitäisi patistella, ja silti ei tapahdu mitään.
Kyse on fyysisen tuskan filosofiasta, osa tajuaa osa ei. Liikunnan kuuluu olla fyysisesti tuskallista, jolloin se aiheuttaa henkistä uudistumista ja vahventumista. Yhä pienempi osa tajuaa sen tänä päivänä, ehkä 10%. En kyllä pariutuisi sellaisen kanssa, joka on filosofisesti eri koulukunnasta.
Ja kissaeläimet taas kumoavat tämänkin totuutesi, ne ottavat hyvin rennosti sen aikaa, kun ei tarvitse juosta ruuan perässä. Isot kissaeläimet saattavat vetää lonkkaa päiväkaupalla sen jälkeen, kun ovat saaneet ison saaliin. Turha hötkyillä vatsa täynnä.
No ei ihmisenkään pitäisi koko ajan liikkua, idiootti. 60 minuuttia päivässä riittää. Leijona juoksi sen ruoan perässä, joten se ansaitsi lepohetkensä. Sinä et tehnyt mitään, mätänit läskeinesi siinä tuolissa. Olet varmasti niin ruma ja lihava ryhävalas, että lapsesikin häpeävät sinua. Jos olet edes päässyt parisuhteeseen
Mutta sen 60 minsan ei tarvi olla tuskallista, kuten väität.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pariskunta jossa molemmat ovat fittejä, ovat tietyllä tavalla eliittiä. Vaikka he olisivat keskituloisia tai matalatuloisia. On rahat, ja sitten on tämä asia. Nämä ovat 2 tärkeintä pääoman muotoa. Vaikka olisit köyhä, voit olla fitti. Ja silloin etsi toinen köyhä ja fitti. Teillä on samanlaista pääomaa. Älä tuhlaa aikaasi vetelyksiin. Eivät he ymmärrä sinua, etkä sinä heitä. Eivät rikkaatkaan hengaa köyhien kanssa.
Miten huvittavaa. Luuleeko tämä, että oikeasti joku salisami on enemmän eliittiä kuin vaikutusvaltaisen sosiaalisen piirin omaava älykkö, jolla on osaamista useammallakin osa-alueella - oli fitti tai ei tai oli puolisonsa fitti tai ei.
Rikkaat hengaa kenen kanssa haluaa, ei heillä ole tarvetta tarkastella kenenkään taseita.
Ne on fyysistä eliittiä. Kyllä itse ainakin olen mieluummin keskituloinen ja saatanan hyvännäköinen pariskunta, joilla on kropat ja naamat kuin lehden kannesta. Kuin kaksi läskiä, rillipäistä rikasta ihmistä, mies kaljuuntuva, nainen selluliittinen ja riippatissinen, joita itseäänkin pikkusen kuvottaa ajatus seksistä toisen kanssa. Mies hyytyy sängyssä puolen minuutin jälkeen ja nainen nukahtaa. Sen jälkeen molemmat rohisevat uniapneassaan.
Palomiehillä, ovimiehillä ja poliiseilla on esim. paljon vientiä, vaikka tulotaso ei ole huima. Kroppa on myös pääomaa.
Usein tosin varakkailla on kroppa ja ulkonäkö kunnossa, koska he panostavat kaikkeen mitä tekevät. Hyvin moni lääkäri esimerkiksi on hyvin urheilullisia, heillä on molempia pääomia, ja he ovat 2 tavalla eliittiä. Fyysisesti ja taloudellisesti.
Luuletko tosiaan että raha ja koulutus on kunnioituksen ainoa mitta? Jos Suomeen tulisi sota taas, huomaisit että fyysiset ihmiset ovat aika helvetin kunnioitettuja. Sotasankari on yhteiskunnan kaapin päällä, siinä tilanteessa. vaikka olisi koulutukseltaan matala, hän olisi yhteiskunnan kaikken arvovaltaisin ja ihailluin henkilö, joka veisi kaikki naiset. Eikä joku pelkuri läski rillipää "älykkö", joka itkee poteron pohjalla. Eipä vaikka Simo Häyhä tai Lauri Törnikään ollut mitään lukeneita miehiä. Taikka Suomen paras lentäjä-ässä, Ilmari Juutilainen. Kansakoulun oli käynyt.
Korkeatasoinen mies/nainen kehittää sekä koulutustasoaan että kroppaansa. Vain idiootti laiminlyö toisen näistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pariskunta jossa molemmat ovat fittejä, ovat tietyllä tavalla eliittiä. Vaikka he olisivat keskituloisia tai matalatuloisia. On rahat, ja sitten on tämä asia. Nämä ovat 2 tärkeintä pääoman muotoa. Vaikka olisit köyhä, voit olla fitti. Ja silloin etsi toinen köyhä ja fitti. Teillä on samanlaista pääomaa. Älä tuhlaa aikaasi vetelyksiin. Eivät he ymmärrä sinua, etkä sinä heitä. Eivät rikkaatkaan hengaa köyhien kanssa.
Miten huvittavaa. Luuleeko tämä, että oikeasti joku salisami on enemmän eliittiä kuin vaikutusvaltaisen sosiaalisen piirin omaava älykkö, jolla on osaamista useammallakin osa-alueella - oli fitti tai ei tai oli puolisonsa fitti tai ei.
Rikkaat hengaa kenen kanssa haluaa, ei heillä ole tarvetta tarkastella kenenkään taseita.
Hänhän sanoi "tietyllä tavalla" eliittiä. Niin kuin onkin, fyysisesti.
Tällä palstalla nyt pyörii lähinnä luuserit. Ei kannata näiltä läskeiltä ottaa elämänohjeita. Itse opiskelen Aalto-yliopistossa tutalla DI:ksi. Tulevaisuuden palkkataso tulee olemaan kova. Paikka on erittäin kilpailuhenkinen ja miesvaltainen. Kyllä urheilu on täällä se yleisin harrastus, kaikki kilpailuhenkiset ja tavoitteelliset ihmiset urheilevat. Sama on Kauppakorkeassa ja Oikeustieteellisessä, kuulemma. Jos et urheile ollenkaan, olet joku kumma nörtti jota ei kutsuta bileisiin. Saunan lauteilla vertaillaan kuka juoksi maratonin mihinkin aikaan, kuka nostaa penkistä mitäkin. Se on osa miesten välistä verkostotumista täällä. Kova tyyppi pärjää koulussa, bisneksissä ja urheilussa. Epävarmat nyhveröt eivät urheile. Kun kaikki ovat älykkäitä ja kaikilla on jo hyvä lukupää, on tällaisilla asiolla merkitystä, että voi erottua työmarkkinoilla. Muut harrastukset kuin urheilu katsotaan toisarvoiseksi puuhasteluksi. Suurin osa tulevista dippainsseistä on joko RUK tai Laskuvarjojääkärikoulun käyneitä miehiä, ja kyllähän se on urheilullista porukkaa. Yhteiskuntamme tavoitteellisimmat yksilöt ovat urheilullisia.
Eihän sitä tietenkään tajua jos viettää aikansa vauva-palstalla määkimässä.
Liikunnallisuudella ja ulkonäöllä on aika paljon tekemistä keskenään. Jos et liiku ollenkaan, on suuri todennäköisys että olet ruma.
Urheilu eroaa muista harrastuksista siinä, että se tukee uramenestystä. Muut harrastukset vievät aikaa pois uralta, urheilu on ainoa joka maksimoi ihmisen urapotentiaalin. Vaativa henkisen työn tekijälle se on kriittinen tasapainotekijä.
Kyllä on aika iso puute kumppanissa, jos nyrpistä liikunnalle. Sellaiset ihmiset jotka eivät pidä liikunnasta, ovat yleensä todella ahdistavaa seuraa, joilla on joku luonnevamma. Yliherkkiä, herkästi loukkaantuvia, hermostuneita, neuroottisia. Neuroottisuus on yksi ikävimmistä oireista, mikä alkaa heti jos lopettaa liikunnan, ainakin minulla. Siksi en koskaan lopetakaan.
Liikkumattomilta ihmisiltä löytyy yleensä kaikkee paniikkihäiriötä, tilannehikoilua ym. ahdistavaa. Sellainen seura on ahdistavaa, koska se heidän hermostuneisuus tarttuu. He pääsisvät siitä eroon vetämällä vaikka kovan juoksulenkin joka päivä, mutta liian laiskoja/hölmöjä tajuamaan sitä. Joten ei voi muuta kuin vältellä heitä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pariskunta jossa molemmat ovat fittejä, ovat tietyllä tavalla eliittiä. Vaikka he olisivat keskituloisia tai matalatuloisia. On rahat, ja sitten on tämä asia. Nämä ovat 2 tärkeintä pääoman muotoa. Vaikka olisit köyhä, voit olla fitti. Ja silloin etsi toinen köyhä ja fitti. Teillä on samanlaista pääomaa. Älä tuhlaa aikaasi vetelyksiin. Eivät he ymmärrä sinua, etkä sinä heitä. Eivät rikkaatkaan hengaa köyhien kanssa.
Miten huvittavaa. Luuleeko tämä, että oikeasti joku salisami on enemmän eliittiä kuin vaikutusvaltaisen sosiaalisen piirin omaava älykkö, jolla on osaamista useammallakin osa-alueella - oli fitti tai ei tai oli puolisonsa fitti tai ei.
Rikkaat hengaa kenen kanssa haluaa, ei heillä ole tarvetta tarkastella kenenkään taseita.
Hänhän sanoi "tietyllä tavalla" eliittiä. Niin kuin onkin, fyysisesti.
Tällä palstalla nyt pyörii lähinnä luuserit. Ei kannata näiltä läskeiltä ottaa elämänohjeita. Itse opiskelen Aalto-yliopistossa tutalla DI:ksi. Tulevaisuuden palkkataso tulee olemaan kova. Paikka on erittäin kilpailuhenkinen ja miesvaltainen. Kyllä urheilu on täällä se yleisin harrastus, kaikki kilpailuhenkiset ja tavoitteelliset ihmiset urheilevat. Sama on Kauppakorkeassa ja Oikeustieteellisessä, kuulemma. Jos et urheile ollenkaan, olet joku kumma nörtti jota ei kutsuta bileisiin. Saunan lauteilla vertaillaan kuka juoksi maratonin mihinkin aikaan, kuka nostaa penkistä mitäkin. Se on osa miesten välistä verkostotumista täällä. Kova tyyppi pärjää koulussa, bisneksissä ja urheilussa. Epävarmat nyhveröt eivät urheile. Kun kaikki ovat älykkäitä ja kaikilla on jo hyvä lukupää, on tällaisilla asiolla merkitystä, että voi erottua työmarkkinoilla. Muut harrastukset kuin urheilu katsotaan toisarvoiseksi puuhasteluksi. Suurin osa tulevista dippainsseistä on joko RUK tai Laskuvarjojääkärikoulun käyneitä miehiä, ja kyllähän se on urheilullista porukkaa. Yhteiskuntamme tavoitteellisimmat yksilöt ovat urheilullisia.
Eihän sitä tietenkään tajua jos viettää aikansa vauva-palstalla määkimässä.
No ainakin tähän ketjuun sinä olet määkinyt huomattavasti useamman viestin kuin muut, itsellesi vastaillen. Mistä se kertoo?
Onko sinulla harhakuvitelmia, että on olemassa täydellinen mies tai nainen? Ei ole olemassa täydellisyyttä. On vain epätäydellisiä ihmisiä. Se merkitsee voittavatko hyvät puolet ne huonot puolet. Et voi saada siihen täältä vastausta. Sinä tiedät sen itse.
Vierailija kirjoitti:
Urheilu eroaa muista harrastuksista siinä, että se tukee uramenestystä. Muut harrastukset vievät aikaa pois uralta, urheilu on ainoa joka maksimoi ihmisen urapotentiaalin. Vaativa henkisen työn tekijälle se on kriittinen tasapainotekijä.
Kyllä on aika iso puute kumppanissa, jos nyrpistä liikunnalle. Sellaiset ihmiset jotka eivät pidä liikunnasta, ovat yleensä todella ahdistavaa seuraa, joilla on joku luonnevamma. Yliherkkiä, herkästi loukkaantuvia, hermostuneita, neuroottisia. Neuroottisuus on yksi ikävimmistä oireista, mikä alkaa heti jos lopettaa liikunnan, ainakin minulla. Siksi en koskaan lopetakaan.
Liikkumattomilta ihmisiltä löytyy yleensä kaikkee paniikkihäiriötä, tilannehikoilua ym. ahdistavaa. Sellainen seura on ahdistavaa, koska se heidän hermostuneisuus tarttuu. He pääsisvät siitä eroon vetämällä vaikka kovan juoksulenkin joka päivä, mutta liian laiskoja/hölmöjä tajuamaan sitä. Joten ei voi muuta kuin vältellä heitä
"Neuroottisuus on yksi ikävimmistä oireista, mikä alkaa heti jos lopettaa liikunnan, ainakin minulla"
Oho! Eli pinnistelet ja suitset luontaista neuroottisuuttasi fanaattisella liikunnalla.
Tämä on suorastaan pelottavaa, kuin aikapommi. Toki tiedän kaltaisiasi muitakin. Heilläkin viiraa päästä. Joku juoksu tai salirääkki on pakkomielle. En kelpuuttaisi kunppaniksi tuollaista itseään pakoon juoksevaa.
Alue: Aihe vapaa
Tällä perusteella, että toinen on vahvempi ei me voitaisi tehdä mitään yhdessä miehen kanssa. Meillä on reilu pituusero, mies on pitkä ja luonnostaan lihaksikas, minä pieni ja hoikka. Lähes kaikki työt sujuu häneltä fyysisesti helpommin kuin minulta. Silti yhdessä rempataan ja touhutaan, eikä hän ärjy, vaikka monessa hommassa joutuu tekemään minun tahtiin ja itseltä kävisi rivakammin.
Pointtihan on olla yhdessä, ei tehdä hommia mahdollisimman nopeasti. Sama pätee vaikka kävelyynkin, kyllä hän pitkäkinttuisena vetäisi lenkin yksin 40 min kun se mun kanssa ottaa lähes tunnin.
Eli ei aina tarvitse olla kyse edes ylipainosta, vaan ihan siitä, että ollaan todellakin erikokoisia. Olisi ikävää, jos tämä olisi ollut syy aikoinaan mut jättää.