Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhde ja erilaiset elämäntavat, erityisesti liikunnallisuus
Olen jonkin aikaa tapaillut miestä joka on monella tavalla oikeasti tosi ihana. Luotettava, arvostava, rehellinen, huomaavainen, ystävällinen, rakastava. Listaa voisi vaan jatkaa. Yhdessäolo on helppoa ja muutenkin tuntuu, että luonteen puolesta samanlaista miestä ei välttämättä heti tule uudestaan vastaan.
Isoin ongelma tällä hetkellä itselleni on omat ja miehen elintavat, erityisesti liikunnallisuus ja omasta terveydestä huolehtiminen. Olen itse liikunnallinen ja treenaan useamman kerran viikossa. Mies on ollut aiemmin reilusti ylipainoinen, mutta sittemmin laihduttanut huomattavasti. Ylipainoa on kuitenkin edelleen reippaasti ja kaikki yhteinen tekeminen johon liittyy liikunta, vaikka ihan pelkkä kävely, pitää suorittaa miehen jaksamisen mukaan. Vapaa-ajallaan mies ei harrasta liikuntaa. Kuulemma kiinnostusta on ja haluaa kanssani liikkua, mutta toistaiseksi en ole nähnyt käytännössä juurikaan edistystä tai tekoja asian hyväksi.
Haluaisin kuulla rehellisiä kokemuksia teiltä joilla on tämän tyyppinen parisuhde ja miten teillä on mennyt. Pelkään että tämä on loppujen lopuksi itselle ratkaiseva tekijä, mutta yritän kovasti keskittyä kaikkeen hyvään mitä meillä on. Mietityttää vaan, että riittääkö se. En ole ottanut aihetta puheeksi miehen kanssa, mutta aion sen ennen pitkää tehdä ja keskustella asiasta.
Kommentit (663)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset näkevät lihaksikkaan sixpack -miehen TÄYSIN SAMALLA TAVALLA kuin miehet näkevät suurehkot tissit, kapean vyötärön ja näyttävän perseen, naisella. Täysin samalla tavalla. Naiset kuolaavat salaa lihaksia. Ainoat jotka eivät sitä myönnä, ovat ne jotka tietävät että oma kroppa ei riitä tuollaisen haaveiluun. Samalla lailla miehissäkin on niitä jotka valehtelee että pienet tissit "on parempi". Koska tietävät että oma markkina-arvo on vähäisempi, jolloin on parempi yrittää kerätä pienitissisiltä naisilta pisteitä. Hekin toivoisi että naisella olisi vähän isommat kuin itikanpistot.
Itsellä miehenä Tinderissä saamieni matchien määrä on kasvanut valtavasti, sen jälkeen kun hankin vähän lihasta. Erotun muista paskamahoista, ja naiset swaippaavat minua. Katkeraa vikinää täällä :D Vai että "kiusattujen traumoja" jos haluaa lihakset. Happamia sanoa kettu pihlajanmarjoista :D
Tää kuulostaa kovasti False Consensus Effectiltä. Siinä ihminen yliarvioi, kuinka moni muu ajattelee samalla tavalla kuin hän itse. Se, että sä pidät tietynlaisista rinnoista, ei tarkoita sitä että muutkin pitäisivät, eikä varsinkaan sitä, että eri mieltä olevat valehtelisi. Mieltymykset on täysin subjektiivisia, eikä niissä ole yhtä ‘oikeaa’ vastausta.
Ajatus siitä, että kaikki eriävät näkemykset oisi valheita, kertoo enemmän siitä virheellisestä oletuksesta että sun oma kokemus oisi mukamas universaali, kuin muiden ihmisten rehellisyydestä.
Suurin osa miehistä pitää kohtalaisen suurista rinnoista eniten (ei roikkuvat tai naurettavan suuret silikonit, kohtalaisen suuret tai keskisuuret). Rinnat ovat sukupuolipiirre, eli erilaista molemmissa sukupuolissa. Esim. varpaat, korvat, sormet, napa tai polvet eivät ole kamalan erilaisia sukupuolten välillä. Jalkoväli ja rinnat on, joten ne kiehtoo. Ja naisilla perse/reidet kerää enemmän rasvaa, lantio leveämpi synnyttämistä varten. Tällaiset asiat kiehtovat enemmän kuin jotkut sormen kynnet tai korva, jotka on ihan samanlaisia molemmilla sukupuolilla.
Kyllähän miehet valehtelevat itselleen, muille, vaimolleen ja vaikka kelle. Ihmiset valehtelevat itselleen aivan valtavia määriä joka päivä, monista eri asioista. Koko minäkuva voi perustua moniin erilaisiin valheisiin. Jotkut jopa uskovat olevansa heteroita, vaikka ovat homoja. Se että joku uskoo pitävänsä "pienistä rinnoista enemmän" on mahdollista, mutta onko se ihan täysi totuus, eipä välttämättä.
Ainakin monet tällä palstalla olevat miehet tuntuvat arvostavan naisissa anorektista olemusta, sen verran vähän nainen saisi painaa. Isot luomut rinnat ja rasvaton vartalo harvemmin ovat samalla henkilöllä. Katsokaa vaikka naisurheijoita, ei siellä edes C kupin rintoja paljon löydy.
Lapsekkuutta ja heikkoutta pääasiassa. Jos yrittää r aiskata jotakuta niin sitä parempi mitä puolustuskyvyttömämpi yksilö on kyseessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyää digiajan elämästä on tullut niin mukavuudenhaluista, että suurimmalle osalle on ihan mahdotonta ymmärtää liikunnan filosofiaa. "Yhyy tämä ei tunnu kivalta, eli siis tämä ei ole kivaa yhyy". Tällaisia ihmisiä on varmaan 90% nykyään. Suurin osa on vieraantunut eläimellisestä itsestään. Eivät he tajua, että liikunta on tuskallista myös niiden mielestä, jotka tekevät sitä aktiivisesti.
Ihminen on ainoa eläin, joka ei itse tajua liikkua, eikä edes THL-suosituksista huolimatta liiku.
Koirat yms. tajuavat itsekin, että se tekee hyvää kun juoksee ja hyppii ympäri pihaa. Kuten useimmat muutkin nisäkkäät. Ihminen on ainoa jota pitäisi patistella, ja silti ei tapahdu mitään.
Kyse on fyysisen tuskan filosofiasta, osa tajuaa osa ei. Liikunnan kuuluu olla fyysisesti tuskallista, jolloin se aiheuttaa henkistä uudistumista ja vahventumista. Yhä pienempi osa tajuaa sen tänä päivänä, ehkä 10%. En kyllä pariutuisi sellaisen kanssa, joka on filosofisesti eri koulukunnasta.
Karua mutta totta: digiajan mukavuuskupla on tehnyt liikunnasta monille lähes käsittämättömän käsitteen. "Jos ei tunnu kivalta heti, niin se on pahaa" -mentaliteetti on todella yleinen. 90 % kuulostaa aika realistiselta arviolta nykytilanteesta.
Liikunta ei ole viihteen muoto. Sen ei ole tarkoitus olla "kivaa". Siitä ei ole tarkoitus "nauttia". Se on fyysistä ja henkistä kasvua, joka lähes aina vaatii epämukavuutta, kipua ja vastusta. Ne, jotka treenaavat vakavasti, tietävät tämän. Polte lihaksissa, hengästyminen, maitohappo, seuraavan päivän särky. Se ei ole "hauskaa" samalla tavalla kuin Netflix tai suklaa. Se on hyvää juuri siksi, että se on vaikeaa.
Eläinvertaus on osuva. Koira ei analysoi, onko juokseminen "kivaa" – se vaan tekee sitä, koska keho ja mieli kutsuvat siihen. Ihminen on vieraantunut tästä, ja ihmettelee siksi miksi on MT-ongelmia ja keho tuntuu ja näyttää hirveältä.
"Fyysisen tuskan filosofia" on hyvä käsite. Se hetki, kun pakotat itsesi vielä yhteen toistoon, vielä yhteen kilometriin, vielä yhteen sarjaan vaikka mieli huutaa stop – siinä tapahtuu jotain olennaista. Se on pieni kuolema ja uudelleensyntymä. Se rakentaa resilienssiä, itsetuntemusta ja henkistä kovuutta, jota mikään podcast tai mindfulness-appi ei voi korvata. Mukavuudenhaluinen ihminen välttelee tätä hetkeä, ja siksi hän jää heikoksi sekä kropaltaan että päältään.
Parisuhteessa se arvomaailmaero on valtava. Jos toinen osapuoli elää "helppous ensin" -filosofialla ja toinen näkee kärsimyksen (oikeanlaisessa kontekstissa) kasvun välineenä, niin yhteinen elämä tulee olemaan jatkuvaa kitkaa. Toinen haluaa sohvalle ja toinen haluaa itsensä paremmaksi. Se ei yleensä lopu hyvin.
Nykyään se 10 % (tai mitä se osuus nyt olikaan) joka vielä tajuaa tämän, on tavallaan "vanhojen aikojen" jäänne – ne, jotka eivät ole täysin vieraantuneet omasta eläimellisestä puolestaan. He ymmärtävät, että ihminen ei ole pelkkä aivot säkissä, vaan keho-mieli-kokonaisuus, jossa keho pitää ansaita joka päivä.
Hyvää settiä. Tiedätkö mikä kasvattaa ja sattuu enemmän? Lobotomia. Tee se itsellesi niin kasvat henkiseen huippuusi.
Tulla kärsimys-argumentilla viiltelykin on henkistä kasvua ja pahoinpidellyksi tuleminen. On kyllä miesten lodiiggaa. Älkää sotketko naisia tällaiseen.
Kaikenlaisesta musiikista pidän, mutta läskien ulina on suosikkini. Sitä tällä palstalla näköjään riittää.
Vierailija kirjoitti:
Kaikenlaisesta musiikista pidän, mutta läskien ulina on suosikkini. Sitä tällä palstalla näköjään riittää.
Itsensä rääkkääjäthän tässä ketjussa ulisevat, kun kaikki eivät pidäkään heitä sinä alfa brona mitä kuvittelevat olevansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulla kärsimys-argumentilla viiltelykin on henkistä kasvua ja pahoinpidellyksi tuleminen. On kyllä miesten lodiiggaa. Älkää sotketko naisia tällaiseen.
Viiltely ei vahvista sinua mitenkään tuleviin koitoksiin. Urheilu vahvistaa. Vain lihava nainen voi sanoa jotakin näin tyhmää.
Vierailija kirjoitti:
Nykyää digiajan elämästä on tullut niin mukavuudenhaluista, että suurimmalle osalle on ihan mahdotonta ymmärtää liikunnan filosofiaa. "Yhyy tämä ei tunnu kivalta, eli siis tämä ei ole kivaa yhyy". Tällaisia ihmisiä on varmaan 90% nykyään. Suurin osa on vieraantunut eläimellisestä itsestään. Eivät he tajua, että liikunta on tuskallista myös niiden mielestä, jotka tekevät sitä aktiivisesti.
Ihminen on ainoa eläin, joka ei itse tajua liikkua, eikä edes THL-suosituksista huolimatta liiku.
Koirat yms. tajuavat itsekin, että se tekee hyvää kun juoksee ja hyppii ympäri pihaa. Kuten useimmat muutkin nisäkkäät. Ihminen on ainoa jota pitäisi patistella, ja silti ei tapahdu mitään.
Kyse on fyysisen tuskan filosofiasta, osa tajuaa osa ei. Liikunnan kuuluu olla fyysisesti tuskallista, jolloin se aiheuttaa henkistä uudistumista ja vahventumista. Yhä pienempi osa tajuaa sen tänä päivänä, ehkä 10%. En kyllä pariutuisi sellaisen kanssa, joka on filosofisesti eri koulukunnasta.
Minäkään en ymmärrä, että miksi niin moni vastustaa yhden illan juttuja. Minusta ne on hemmetin hienoja. Aina nussia eri naista. Siitä jos jostain saa kiksejä. Toki jos ymmärtäisin, että ihmiset on erilaisia ja jokainen saa mielihyvää eri asioista, niin voisin ymmärtää. Mutta kun olen tällainen palstavajakki, niin en ymmärrä. Kaikki tuntee minun maailmassani samoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaiset ovat kuvottavia. Hyi helvetti sitä läskin ja ihran määrää, joka alkaa taas kohta hyllymään kävelykaduilla, kun kevät etenee kesäksi. Nuorilla naisilla ihrat pursuaa legginsien yli, napapaitojen ali. Siiderit käsissä ja puhelin kädessä. Nuorilla miehilläkin on tissit kuten naisilla. Heikot kalpeat videopelitkädet ja tikkujalat. Matala testo. Hajuvesi löyhkää.
Armeijan cooperin testit ovat säälittävällä tasolla. Maanpuolustustahto on "hyvä" mutta mitäs sitten kun ei pääse droonia karkuun, kun 100metrin juoksu suojaan varusteet pääällä on mahdoton tehtävä. Koko kansakunta mätänee niille sijoilleen. Samaan aikaan MT-ongelmat on räjähtäneet... miksiköhän. Terve sielu terveessä ruumissa, sanooko mitään pennut?
Skuuteilla ajellaan joka paikkaan. Ja sähköpyörillä. Se huonontaa entisestään tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyää digiajan elämästä on tullut niin mukavuudenhaluista, että suurimmalle osalle on ihan mahdotonta ymmärtää liikunnan filosofiaa. "Yhyy tämä ei tunnu kivalta, eli siis tämä ei ole kivaa yhyy". Tällaisia ihmisiä on varmaan 90% nykyään. Suurin osa on vieraantunut eläimellisestä itsestään. Eivät he tajua, että liikunta on tuskallista myös niiden mielestä, jotka tekevät sitä aktiivisesti.
Ihminen on ainoa eläin, joka ei itse tajua liikkua, eikä edes THL-suosituksista huolimatta liiku.
Koirat yms. tajuavat itsekin, että se tekee hyvää kun juoksee ja hyppii ympäri pihaa. Kuten useimmat muutkin nisäkkäät. Ihminen on ainoa jota pitäisi patistella, ja silti ei tapahdu mitään.
Kyse on fyysisen tuskan filosofiasta, osa tajuaa osa ei. Liikunnan kuuluu olla fyysisesti tuskallista, jolloin se aiheuttaa henkistä uudistumista ja vahventumista. Yhä pienempi osa tajuaa sen tänä päivänä, ehkä 10%. En kyllä pariutuisi sellaisen kanssa, joka on filosofisesti eri koulukunnasta.
Ja kissaeläimet taas kumoavat tämänkin totuutesi, ne ottavat hyvin rennosti sen aikaa, kun ei tarvitse juosta ruuan perässä. Isot kissaeläimet saattavat vetää lonkkaa päiväkaupalla sen jälkeen, kun ovat saaneet ison saaliin. Turha hötkyillä vatsa täynnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyää digiajan elämästä on tullut niin mukavuudenhaluista, että suurimmalle osalle on ihan mahdotonta ymmärtää liikunnan filosofiaa. "Yhyy tämä ei tunnu kivalta, eli siis tämä ei ole kivaa yhyy". Tällaisia ihmisiä on varmaan 90% nykyään. Suurin osa on vieraantunut eläimellisestä itsestään. Eivät he tajua, että liikunta on tuskallista myös niiden mielestä, jotka tekevät sitä aktiivisesti.
Ihminen on ainoa eläin, joka ei itse tajua liikkua, eikä edes THL-suosituksista huolimatta liiku.
Koirat yms. tajuavat itsekin, että se tekee hyvää kun juoksee ja hyppii ympäri pihaa. Kuten useimmat muutkin nisäkkäät. Ihminen on ainoa jota pitäisi patistella, ja silti ei tapahdu mitään.
Kyse on fyysisen tuskan filosofiasta, osa tajuaa osa ei. Liikunnan kuuluu olla fyysisesti tuskallista, jolloin se aiheuttaa henkistä uudistumista ja vahventumista. Yhä pienempi osa tajuaa sen tänä päivänä, ehkä 10%. En kyllä pariutuisi sellaisen kanssa, joka on filosofisesti eri koulukunnasta.
Ja kissaeläimet taas kumoavat tämänkin totuutesi, ne ottavat hyvin rennosti sen aikaa, kun ei tarvitse juosta ruuan perässä. Isot kissaeläimet saattavat vetää lonkkaa päiväkaupalla sen jälkeen, kun ovat saaneet ison saaliin. Turha hötkyillä vatsa täynnä.
No ei ihmisenkään pitäisi koko ajan liikkua, idiootti. 60 minuuttia päivässä riittää. Leijona juoksi sen ruoan perässä, joten se ansaitsi lepohetkensä. Sinä et tehnyt mitään, mätänit läskeinesi siinä tuolissa. Olet varmasti niin ruma ja lihava ryhävalas, että lapsesikin häpeävät sinua. Jos olet edes päässyt parisuhteeseen
Ex-miehelleni oli eräs tapa, johon kiinnitin huomiota jo alussa. No, nuorena en ajatellut sen enempää. Mutta ajan myötä siihen alkoi kiinnittää huomiota ja lopulta se oli todella ärsyttävää. Aloin jopa "ennustaa" kun tilanne tuli, että jaahas ja nyt. Sinällään jonkun mielestä ehkä pieni asia, mutta silti.
Aivan, jos joku asia on niin ärsyttävä, että siitä ei voi päästä yli. Mutta jos tekee päätöksen, että ei anna tämän asian häiritä, sitä ei tarvitse nostaa esiin joka kerta ja ärsyyntyä yhä uudelleen ja uudelleen.
Minä tein montakin myönnytystä suhteen alussa, pieniä asioita, eri näkemyksiä jne. Tein, koska ensinnäkin rakkauden tunne oli niin syvä ja mies myös monella, suurella ja ratkaisevalla tavalla ihana. Nyt suhteen ollessa jo pitkä monet näistä asioista ovat hioutuneet, molemmin puolin. Olemme oppineet, mikä toista ärsyttää ja vältämme niitä.
Väitän siis, että kyse on muusta kuin jostain yhdestä jutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyää digiajan elämästä on tullut niin mukavuudenhaluista, että suurimmalle osalle on ihan mahdotonta ymmärtää liikunnan filosofiaa. "Yhyy tämä ei tunnu kivalta, eli siis tämä ei ole kivaa yhyy". Tällaisia ihmisiä on varmaan 90% nykyään. Suurin osa on vieraantunut eläimellisestä itsestään. Eivät he tajua, että liikunta on tuskallista myös niiden mielestä, jotka tekevät sitä aktiivisesti.
Ihminen on ainoa eläin, joka ei itse tajua liikkua, eikä edes THL-suosituksista huolimatta liiku.
Koirat yms. tajuavat itsekin, että se tekee hyvää kun juoksee ja hyppii ympäri pihaa. Kuten useimmat muutkin nisäkkäät. Ihminen on ainoa jota pitäisi patistella, ja silti ei tapahdu mitään.
Kyse on fyysisen tuskan filosofiasta, osa tajuaa osa ei. Liikunnan kuuluu olla fyysisesti tuskallista, jolloin se aiheuttaa henkistä uudistumista ja vahventumista. Yhä pienempi osa tajuaa sen tänä päivänä, ehkä 10%. En kyllä pariutuisi sellaisen kanssa, joka on filosofisesti eri koulukunnasta.
Ja kissaeläimet taas kumoavat tämänkin totuutesi, ne ottavat hyvin rennosti sen aikaa, kun ei tarvitse juosta ruuan perässä. Isot kissaeläimet saattavat vetää lonkkaa päiväkaupalla sen jälkeen, kun ovat saaneet ison saaliin. Turha hötkyillä vatsa täynnä.
No ei ihmisenkään pitäisi koko ajan liikkua, idiootti. 60 minuuttia päivässä riittää. Leijona juoksi sen ruoan perässä, joten se ansaitsi lepohetkensä. Sinä et tehnyt mitään, mätänit läskeinesi siinä tuolissa. Olet varmasti niin ruma ja lihava ryhävalas, että lapsesikin häpeävät sinua. Jos olet edes päässyt parisuhteeseen
Miksi teillä monilla liikunta- ja laihuusintoilijoilla on niin hirvittävän negatiivinen ulosanti? Täytyy olla valtava ahdistus ja huono olo itsensä kanssa, että jaksaa suoltaa tuollaista roskaa palstalle.
Eläinvertaus on osuva. Koira ei analysoi, onko juokseminen "kivaa" – se vaan tekee sitä, koska keho ja mieli kutsuvat siihen. Ihminen on vieraantunut tästä, ja ihmettelee siksi miksi on MT-ongelmia ja keho tuntuu ja näyttää hirveältä.
Tosiaankin on osuva vertaus. Koira ei todellakaan analysoi, että nyt mennään kivun kautta ja parannetaan juoksutulosta, mennään vielä kilometri, vaikka paikat parkuu. Koira tosiaankaan ei jatka askeltakaan, kun huvittaminen lakkaa.
Ei ihmistäkään ole tarkoitettu kasvattamaan lihasta. Sehän on ihan sairas ajatuskin. Ihmisen on tarpeen liikkua siten, että se luojan luoma kroppa pysyy kunnossa, ei yhtään enempää. Ei koirakaan niin tee, että lähtee kasvattamaan takajalkoja filosofisen kivun avulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen seurustellut miehen kanssa, jolla oli liikuntarajoitteita ilmeten juurikin sillä tavoin, että mies ei pystynyt kävelemään kuin 2-3 km matkan rauhallista vauhtia helpossa maastossa. Itse olin tuolloin aktiiviliikkuja ja treenasin useamman kerran viikossa. Miehen liikuntarajoitteisuus ei ollut ongelma, mitä nyt tietenkin monesti harmitti, ettemme koskaan voineet mennä yhdessä edes lyhyelle päiväpatikalle kansallispuistoon jne. Ero meille tuli muista syistä kuin miehen liikuntahaasteista.
Sinä kuitenkin itse tiedät kuinka iso asia sinulle on tuo miehen liikkumattomuus ja se, että ette voi yhdessä liikkua.
Eli jos sä seurustelisit miehen kanssa, joka treenaa juokemiinsa maratoneihin ja sä et jaksais juosta kuin kymmenen kilometriä häntä paljon hitaammin, niin hän olisi sun mielestä oikeutettu jättämään sut ja sä hyväksyisit sen kitisemättä ja mollaamatta häntä sun omille ystävillesi?? Epäilen!
Jos seurustelun alussa (kuten apn tilanne) kävisi näin, jossa asia todennäköisesti tuleekin ilmi, niin totta kait mies saa ottaa musta eron. Ollaan liian erillaisia. Elätkö jossain tynnyrissä, jossa alkanut tapailu ei koskaan pääty eroon, vaan johtaa aina 50 vuoden avioliittoon?
Luuletko sä että eroon/seurustelun lopettamiseen tarvitaan jonkun lupa? Koska saa erota ja koska ei? Millä perusteella?
En vastannut aloitusviestiin.
Ja jos tosiaan, että liikkuu hitaammin kuin toinen, johtaa eroon, niin älä ainakaan kitise!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyää digiajan elämästä on tullut niin mukavuudenhaluista, että suurimmalle osalle on ihan mahdotonta ymmärtää liikunnan filosofiaa. "Yhyy tämä ei tunnu kivalta, eli siis tämä ei ole kivaa yhyy". Tällaisia ihmisiä on varmaan 90% nykyään. Suurin osa on vieraantunut eläimellisestä itsestään. Eivät he tajua, että liikunta on tuskallista myös niiden mielestä, jotka tekevät sitä aktiivisesti.
Ihminen on ainoa eläin, joka ei itse tajua liikkua, eikä edes THL-suosituksista huolimatta liiku.
Koirat yms. tajuavat itsekin, että se tekee hyvää kun juoksee ja hyppii ympäri pihaa. Kuten useimmat muutkin nisäkkäät. Ihminen on ainoa jota pitäisi patistella, ja silti ei tapahdu mitään.
Kyse on fyysisen tuskan filosofiasta, osa tajuaa osa ei. Liikunnan kuuluu olla fyysisesti tuskallista, jolloin se aiheuttaa henkistä uudistumista ja vahventumista. Yhä pienempi osa tajuaa sen tänä päivänä, ehkä 10%. En kyllä pariutuisi sellaisen kanssa, joka on filosofisesti eri koulukunnasta.
Ja kissaeläimet taas kumoavat tämänkin totuutesi, ne ottavat hyvin rennosti sen aikaa, kun ei tarvitse juosta ruuan perässä. Isot kissaeläimet saattavat vetää lonkkaa päiväkaupalla sen jälkeen, kun ovat saaneet ison saaliin. Turha hötkyillä vatsa täynnä.
No ei ihmisenkään pitäisi koko ajan liikkua, idiootti. 60 minuuttia päivässä riittää. Leijona juoksi sen ruoan perässä, joten se ansaitsi lepohetkensä. Sinä et tehnyt mitään, mätänit läskeinesi siinä tuolissa. Olet varmasti niin ruma ja lihava ryhävalas, että lapsesikin häpeävät sinua. Jos olet edes päässyt parisuhteeseen
Mutku koirat...
Erilaisuus voi joskus olla hyvä asia. Mutta se ei ole, että yrittää toista ajaa omiin muottiinsa. Toisen erityispiirteet hyväksyttävä tai lähdettävä eri suuntiin.
Mulla on kaksi kissaa.
Toinen rauhallinen, lepää ruokailujen välissä, hieman punkero.
Toinen kissani on taas sutjakka, kun elohopea, juoksee minne vaan on menossa ja iltasin alottaa rallin.
Eroja siis kissoissakin.
Pariskuntien olisi hyvä antaa toisillensa omaa vapaa-aikaa jos on tarvetta. Jos itse käyt perheellisenä salilla 2-3 kertaa viikossa, niin annat toki puolisosikin harrastaa jotain omaa muualla.
Paha sanoa mutta miehet/isät pitävät useasti huolen että saavat omaa aikaa. Naiset/äidit huonompia vaatimaa omaa aikaa.
Tärkeää molemmille kuitenkin että pää pysyisi kasassa.
Harrastukset eivät tartte olla samoja, perheellisen voi olla vaikeaa harrastaa yhtäaikaa.
Alue: Aihe vapaa
Karua mutta totta: digiajan mukavuuskupla on tehnyt liikunnasta monille lähes käsittämättömän käsitteen. "Jos ei tunnu kivalta heti, niin se on pahaa" -mentaliteetti on todella yleinen. 90 % kuulostaa aika realistiselta arviolta nykytilanteesta.
Liikunta ei ole viihteen muoto. Sen ei ole tarkoitus olla "kivaa". Siitä ei ole tarkoitus "nauttia". Se on fyysistä ja henkistä kasvua, joka lähes aina vaatii epämukavuutta, kipua ja vastusta. Ne, jotka treenaavat vakavasti, tietävät tämän. Polte lihaksissa, hengästyminen, maitohappo, seuraavan päivän särky. Se ei ole "hauskaa" samalla tavalla kuin Netflix tai suklaa. Se on hyvää juuri siksi, että se on vaikeaa.
Eläinvertaus on osuva. Koira ei analysoi, onko juokseminen "kivaa" – se vaan tekee sitä, koska keho ja mieli kutsuvat siihen. Ihminen on vieraantunut tästä, ja ihmettelee siksi miksi on MT-ongelmia ja keho tuntuu ja näyttää hirveältä.
"Fyysisen tuskan filosofia" on hyvä käsite. Se hetki, kun pakotat itsesi vielä yhteen toistoon, vielä yhteen kilometriin, vielä yhteen sarjaan vaikka mieli huutaa stop – siinä tapahtuu jotain olennaista. Se on pieni kuolema ja uudelleensyntymä. Se rakentaa resilienssiä, itsetuntemusta ja henkistä kovuutta, jota mikään podcast tai mindfulness-appi ei voi korvata. Mukavuudenhaluinen ihminen välttelee tätä hetkeä, ja siksi hän jää heikoksi sekä kropaltaan että päältään.
Parisuhteessa se arvomaailmaero on valtava. Jos toinen osapuoli elää "helppous ensin" -filosofialla ja toinen näkee kärsimyksen (oikeanlaisessa kontekstissa) kasvun välineenä, niin yhteinen elämä tulee olemaan jatkuvaa kitkaa. Toinen haluaa sohvalle ja toinen haluaa itsensä paremmaksi. Se ei yleensä lopu hyvin.
Nykyään se 10 % (tai mitä se osuus nyt olikaan) joka vielä tajuaa tämän, on tavallaan "vanhojen aikojen" jäänne – ne, jotka eivät ole täysin vieraantuneet omasta eläimellisestä puolestaan. He ymmärtävät, että ihminen ei ole pelkkä aivot säkissä, vaan keho-mieli-kokonaisuus, jossa keho pitää ansaita joka päivä.