Parisuhde ja erilaiset elämäntavat, erityisesti liikunnallisuus

"Terve sielu terveessä ruumiissa" Mens sana in corpore sano. 

"it is a disgrace to grow old without witnessing the body's full potential for strength and beauty." - Sokrates

“No man has the right to be an amateur in the matter of physical training. It is a shame for a man to grow old without seeing the beauty and strength of which his body is capable.” - Sokrates

“We are what we repeatedly do. Excellence then is not an act but a habit.” –Aristotele

“I hated every minute of training, but I said, ‘Don’t quit. Suffer now and live the rest of your life as a champion.” – Muhammad Ali

Itse en näillä vuosilla menisi yhteen kovin erilaisen ihmisen kanssa. Muuttamaan ja opettamaan en toista rupea enkä jaksa kovin paljoa rautalangasta vääntämään. Kokemuksesta tiedän, ettei tule mittään. Arjen pitää olla kokolailla sujuvaa ja toinen olla mieleinen niin fyysisesti kuin henkisesti. Jos ei niin mieluummin yksin. 

Itse olen illanvirkku ja aamuntorkku. Jos toinen haluaa herätä aamulla aikaisin, niin olkoon, mutta minua on turha herätellä. Ellei ole jotain pakollista. Toisaalta suunnilleen samanrytmisen kanssa kyllä on mukavampaa. 

Vierivä läski ei sammaloidu.

Kuka käski olla läski

Vierailija kirjoitti:

Itse en näillä vuosilla menisi yhteen kovin erilaisen ihmisen kanssa. Muuttamaan ja opettamaan en toista rupea enkä jaksa kovin paljoa rautalangasta vääntämään. Kokemuksesta tiedän, ettei tule mittään. Arjen pitää olla kokolailla sujuvaa ja toinen olla mieleinen niin fyysisesti kuin henkisesti. Jos ei niin mieluummin yksin. 

Itse olen illanvirkku ja aamuntorkku. Jos toinen haluaa herätä aamulla aikaisin, niin olkoon, mutta minua on turha herätellä. Ellei ole jotain pakollista. Toisaalta suunnilleen samanrytmisen kanssa kyllä on mukavampaa. 

Saman huomannut.

Nuorena kuvittelin, että on ihan hyvä, että ollaan erilaisia ja voi oppia toiselta erilaista elämää, mutta katin koivet.

Mitään yhteistä tekimistä ei ole ja mikä pahinta, ei myöskään yhteisiä arvoja.

Kumpikin elää omaa elämäänsä ja kateellisena katon pariskuntia, jotka yhdessä puuhailee kaikenlaista ja tekevät yhdessä asioita. 

"Ihmiset jakautuu vain kahteen ryhmään, toiset on lyhyjänteisiä ja luovuttavat koska se itse liikunta tuntuu paskalta. Ja  toiset pitkäjänteisiä, ja muistavat että kokonaishyvinvointi paranee, vaikka se liikunta tuntuu paskalta."

🤔 

Kumma näkemys.

Mihin ryhmään me miehen kanssa kuulutaan sitten tai siis KUMPAAN kun niitä on vain nuo kaksi?

-lapsesta asti liikunnallisuuteen kasvanut, rakastaa haastaa itseään fyysisesti, rakastaa pitkiä kävelyjä ja retkeilyä, harrastaa juoksua, krooninen sairaus väsyttää välillä ja oli muutaman vuoden huonompi kausi vuodeosastojaksoineen ja rankkoine lääkityksineen, jonka jälkeen alkoi iässä 30+ tehokkaampi kuntoilu ja piti pudottaa ~20 kg sairastelun jäljiltä. Nyt nauttii taas liikunnasta. 

-lapsesta asti liikunnallisuuteen kasvanut, harrasti ikävuodet 18-29 kehonrakennusta, treenailee edelleen pari, kolme kertaa viikkoon, tykkää liikkua, tekee fyysistä työtä, lähtee innoissaan mihin tahansa fyysiseen aktiviteettiin mukaan kunhan tilanteeseen ei liity ylenpalttista sosialisointia. 

Mielestäni nimittäin emme kuulu kumpaankaan kategoriaan eikä kummankaan liikuntahulluudet ole aina ollut pelkästään terveysteko 😅

Toisen polvet ja sairaus ei ole juoksusta aina kiittäneet ja massiivinen bulkkaus lihasmassan kasvattamiseksi ei ole yksiselitteisen terveellistä. Molemmille myös maistuu ruoka eikä se ole terveyssapuska mikä erityisesti maittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on joillain outo käsitys siitä, että liikkuminen olisi kaikille joku laihdutusmuoto ja pakkopullaa. 

No johtuisko siitä, että täällä niin monet on kertoneet, että ei se liikkuminen heillekään mikään nautinto ole, vaan ainoastaan pakottavat itsensä liikkeelle, koska haluavat nauttia hoikasta olemuksestaan ja seksi ei tunnu miltään, ellei molemmat ole hoikkia, lihaksikkaita ja naisella kyykkyperse? Lisäksi ovat sitä mieltä, että ilman tätä pakkoa ja kurinalaisuutta ihmiset ovat löllyjä sohvaperuinoita, jotka eivät ikinä menesty elämässään.

Mutta joo, ikävä kyllä, tämmöisen kuvan monesti liikkumisesta saa arjessakin. Esim. yksi työkaveri pyöräilee töihin ja paiskoo tavaroita tunnin tullessaan ja ennen lähtöään, koska häntä niin harmittaa se pyöräily. Kysymyksiin, miksi sitten tekee niin hän tiuskaisee, että ei halua olla mikään leveäperseinen valas. 

Kyllä minäkin nautin luonnossa olosta ja ulkona puuhailusta, kävelystä jne. mutta kyllä näiden edellisten mielestä olen menestymätön sohvaperuna. So be it, mielelläni kiitos!

Nykytietämyksen perusteella liikunta ei juurikaan edes laihduta. Eli työkaverisi kärsii ihan turhaan.

Taas vauva-palstan idiottimaisia "faktoja" täällä.... liikunta lisää kalorikulutusta. Jos se ei "juurikaan edes laihduta", se johtui siitä että söit enemmän sinä päivänä kuin normaalisti. Hirveen paljon paskakuntoisten läskien ulinaa täällä muutenkin. Muistutaa vähän köyhien ulinaa, samaa katkeraa uikutusta

Ei tuo ole minun keksimäni ajatus. Jos lukisit joskus jotain muuta kuin vauvapalstaa, olisit itsekin törmännyt tuohon faktaan.

Vierailija kirjoitti:

Naiset näkevät lihaksikkaan sixpack -miehen TÄYSIN SAMALLA TAVALLA kuin miehet näkevät suurehkot tissit, kapean vyötärön ja näyttävän perseen, naisella. Täysin samalla tavalla. Naiset kuolaavat salaa lihaksia. Ainoat jotka eivät sitä myönnä, ovat ne jotka tietävät että oma kroppa ei riitä tuollaisen haaveiluun. Samalla lailla miehissäkin on niitä jotka valehtelee että pienet tissit "on parempi". Koska tietävät että oma markkina-arvo on vähäisempi, jolloin on parempi yrittää kerätä pienitissisiltä naisilta pisteitä. Hekin toivoisi että naisella olisi vähän isommat kuin itikanpistot.

Itsellä miehenä Tinderissä saamieni matchien määrä on kasvanut valtavasti, sen jälkeen kun hankin vähän lihasta. Erotun muista paskamahoista, ja naiset swaippaavat minua. Katkeraa vikinää täällä :D Vai että "kiusattujen traumoja" jos haluaa lihakset. Happamia sanoa kettu pihlajanmarjoista :D

Semmoset copetukset. Naiset kuolaa salaa lihaksia. LOL. Luulet myös tietäväsi, mitä kaikki muut miehet ajattelevat 😂Koska itse pidät isoista tisseistä, oletat että kaikki muutkin miehet pitävät. Sori, mutta kaikki ei ole kuin sinä. Kaikilla ei ole samoja tissimieltymyksiä kuin sinulla. Kaikki eivät tykkää täsmälleen samoista ruuista kuin sinä. Kaikki eivät pidä samoista bändeistä kuin sinä. Kaikki eivät halua samaa autoa kuin sinä. Yrittäisit kasvaa aikuiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierivä läski ei sammaloidu.

Tyhjästä puhuva suu täyttää maailman melulla.

Vierailija kirjoitti:

Naiset näkevät lihaksikkaan sixpack -miehen TÄYSIN SAMALLA TAVALLA kuin miehet näkevät suurehkot tissit, kapean vyötärön ja näyttävän perseen, naisella. Täysin samalla tavalla. Naiset kuolaavat salaa lihaksia. Ainoat jotka eivät sitä myönnä, ovat ne jotka tietävät että oma kroppa ei riitä tuollaisen haaveiluun. Samalla lailla miehissäkin on niitä jotka valehtelee että pienet tissit "on parempi". Koska tietävät että oma markkina-arvo on vähäisempi, jolloin on parempi yrittää kerätä pienitissisiltä naisilta pisteitä. Hekin toivoisi että naisella olisi vähän isommat kuin itikanpistot.

Itsellä miehenä Tinderissä saamieni matchien määrä on kasvanut valtavasti, sen jälkeen kun hankin vähän lihasta. Erotun muista paskamahoista, ja naiset swaippaavat minua. Katkeraa vikinää täällä :D Vai että "kiusattujen traumoja" jos haluaa lihakset. Happamia sanoa kettu pihlajanmarjoista :D

Tää kuulostaa kovasti False Consensus Effectiltä. Siinä ihminen yliarvioi, kuinka moni muu ajattelee samalla tavalla kuin hän itse. Se, että sä pidät tietynlaisista rinnoista, ei tarkoita sitä että muutkin pitäisivät, eikä varsinkaan sitä, että eri mieltä olevat valehtelisi. Mieltymykset on täysin subjektiivisia, eikä niissä ole yhtä ‘oikeaa’ vastausta.

Ajatus siitä, että kaikki eriävät näkemykset oisi valheita, kertoo enemmän siitä virheellisestä oletuksesta että sun oma kokemus oisi mukamas universaali, kuin muiden ihmisten rehellisyydestä.

Joo vähän huutista kyllä ajatukselle, että kaikki naiset himoitsee kalsarimallia :D 

Itse tykkään lihaksista miehellä ja tarkoitan nyt että lihasta on ihan älyttömän paljon.. Näkyvistä vatsalihaksista en innostu vaan powerlifter-tyylinen fysiikka nam, saa ja pitää siis olla vähän tai paljonkin vatsaa. 

Ja mitä ole U-SEI-DEN kovaa treenanneiden miesten kanssa aiheesta jutellut niin ei sillä lihasmassalla saa edes lavakunnossa kuin harvojen ja valittujen naisten huomiota. Toiset asiaan vihkiytyneet miehet tulee kehumaan että uijjuma mikä tulos, jos siis kukaan huomioi mitenkään :D 

Nekin naiset, jotka ovat ulkonäkökeskeisiä, arvostavat nähdäkseni yleensä normaalipainoa, joskus hoikkuutta, kivaa naamaa, hyvässä kunnossa olevia käsivarsia. Monelle kelpaa ihan perunan mallinenkin mies.

Puhumattakaan nyt jostain miesten tissimausta... Ihan on laidasta laitaan ja törpöimmät haukkuu "liian" isoja tai pieniä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset näkevät lihaksikkaan sixpack -miehen TÄYSIN SAMALLA TAVALLA kuin miehet näkevät suurehkot tissit, kapean vyötärön ja näyttävän perseen, naisella. Täysin samalla tavalla. Naiset kuolaavat salaa lihaksia. Ainoat jotka eivät sitä myönnä, ovat ne jotka tietävät että oma kroppa ei riitä tuollaisen haaveiluun. Samalla lailla miehissäkin on niitä jotka valehtelee että pienet tissit "on parempi". Koska tietävät että oma markkina-arvo on vähäisempi, jolloin on parempi yrittää kerätä pienitissisiltä naisilta pisteitä. Hekin toivoisi että naisella olisi vähän isommat kuin itikanpistot.

Itsellä miehenä Tinderissä saamieni matchien määrä on kasvanut valtavasti, sen jälkeen kun hankin vähän lihasta. Erotun muista paskamahoista, ja naiset swaippaavat minua. Katkeraa vikinää täällä :D Vai että "kiusattujen traumoja" jos haluaa lihakset. Happamia sanoa kettu pihlajanmarjoista :D

Tää kuulostaa kovasti False Consensus Effectiltä. Siinä ihminen yliarvioi, kuinka moni muu ajattelee samalla tavalla kuin hän itse. Se, että sä pidät tietynlaisista rinnoista, ei tarkoita sitä että muutkin pitäisivät, eikä varsinkaan sitä, että eri mieltä olevat valehtelisi. Mieltymykset on täysin subjektiivisia, eikä niissä ole yhtä ‘oikeaa’ vastausta.

Ajatus siitä, että kaikki eriävät näkemykset oisi valheita, kertoo enemmän siitä virheellisestä oletuksesta että sun oma kokemus oisi mukamas universaali, kuin muiden ihmisten rehellisyydestä.

Suurin osa miehistä pitää kohtalaisen suurista rinnoista eniten (ei roikkuvat tai naurettavan suuret silikonit, kohtalaisen suuret tai keskisuuret). Rinnat ovat sukupuolipiirre, eli erilaista molemmissa sukupuolissa. Esim. varpaat, korvat, sormet, napa tai polvet eivät ole kamalan erilaisia sukupuolten välillä. Jalkoväli ja rinnat on, joten ne kiehtoo. Ja naisilla perse/reidet kerää enemmän rasvaa, lantio leveämpi synnyttämistä varten. Tällaiset asiat kiehtovat enemmän kuin jotkut sormen kynnet tai korva, jotka on ihan samanlaisia molemmilla sukupuolilla.

Kyllähän miehet valehtelevat itselleen, muille, vaimolleen ja vaikka kelle. Ihmiset valehtelevat itselleen aivan valtavia määriä joka päivä, monista eri asioista. Koko minäkuva voi perustua moniin erilaisiin valheisiin. Jotkut jopa uskovat olevansa heteroita, vaikka ovat homoja. Se että joku uskoo pitävänsä "pienistä rinnoista enemmän" on mahdollista, mutta onko se ihan täysi totuus, eipä välttämättä.

Julkkisnaiset kuolaavat lihaksikkaita miehiä ainakin ihan avoimesti. Palstan mammat kokevat alemmuutta 

AP, sanoit että mies on laihduttanut jo, mutta matkaa on vielä. Ehkäpä se liikunta alkaa kiinnostaa enemmän kun on päässyt tavoitepainoonsa. Ylipainoisena ei ole kauhean kiva ainakaan lenkkeillä. Älä vielä luovuta hänen suhteen? Mutta ilmaise toiveesi selkeästi, että hän ymmärtää sen olevan tärkeää sinulle.

Ei se mikään kiveen kirjoitettu asia ole, että kiinnostaako liikunta. Ei minuakaan nuorena kiinnostanut yhtään, vihasin koulun liikuntatunteja. Minut huudettiin aina vikana joukkueeseen. Armeijaan joutuessani 21-vuotiaana aloin lenkkeillä ja punnertaa, koska ei siellä muutakaan tekemistä ollut. Siellä heräsi joku kunnianhimo liikuntaan, koska huomasin että armeijassa arvostetaan yli kaiken hyvää kuntoa. Teki ajastaan siellä helpomman, olemalla hyvässä kunnossa, kantahenkilökunta kohteli paremmin ja niin muutkin varusmiehet. Intin jälkeen olin ihan kuntoiluhullu (Cooper 3150 m, 16 leukaa, 70 etunojaa minuutissa yms.), ja katsoin inhoten vanhaa velttoiluelämääni. Mutta eihän sitä varmaankaan olisi ikinä tapahtunut, ilman inttiä. Minut nakitettiin vieläpä vuoden palvelukseen (ryhmänjohtaja) lukiotaustani takia, jolloin vuodesta olisi tullut sietämätön ilman hyvää kuntoa. Olisi ollut naurettavaa, jos olisi ollut alikessuna huonokuntoisempi kuin alaisensa. Joten oli vähän pakko.

Nyt 20 vuotta myöhemmin, juoksen, pyöräilen, uin, avantouin ja bodaan edelleen koko ajan. Ja olen aktiivinen reserviläinen. Olen juossut vuoden sisään kolme puolimaratonia. En mä vieläkään ole kovin hyvä lajeissa, jossa vaaditaan hyvää koordinaatiota. Teen sellaisia lajeja joissa ei vaadita.

Voisinko seurustella naisen kanssa joka ei liiku? En luultavasti. Teini-ikäinen minä olisi voinut ja seurustelinkin. Mutta joskus ihmiset muuttuvat. Sysäys muutokseen voi lähteä aika pienestä.

Itse en kyllä halua ketään liikunta harrastuksiini, en kävelyllä, en lenkille, en salille. Anna miehen olla rauhassa ennenkuin se alkaa etsimään vikoja sinusta, sekin lista on yhtä pitkä.

Tämä on kyllä ihan hyvin kehitelty tarina, joskin siten vesittyi taas. Kukaanhan ei varmaan ole sitä mieltä, että pitäisi tietoisesti mennä yhteen ihmisen kanssa, joka on itselle epäsopiva. Mutta ap ylisti miehen maasta taivaaseen, jolloin alkaa väkisin miettimään, että onko siis niin, että vaikka ihminen on muutoin superihana, hänessä ei voi katsella jotain yhtä piirrettä, joka ei täysin natsaa.

Mutta tosiaan, tarina vesittyi kun ap alkoikin kertoa miehen olevan sairaalloisen ylipainoinen, joka on tietysti eri asia kuin hieman ylipainoinen ja haluton liikkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailin miestä, joka uniongelmien takia (heräsi 03) tapasi käydä salitreeneissä aamuyöllä: yhteensä kaksi tuntia kuntopyörää, juoksua, soutua yms. Tämä vähintään joka toinen yö, välillä joka yö.

Kun olimme yötä yhdessä, mies ei tietenkään poistunut yöllä salille.

Mutta mietin, että jos suhteemme olisi vakiintunut (yhteenmuutto), olisiko mies palannut omiin, tuttuihin tapoihinsa?

Onko kellään kokemusta jostain vastaavasta pakkomielteisestä ja erikoisesta tavasta?

Meillä on kaksi lasta ja molemmilla vaativat työt. Harrastuksille vähän omaa aikaa. Mieheni käy yöaikaan juoksemassa ja kuntosalilla. Stressikin helpottaa, kun juoksee. 

Itse olen heikko liikkuja. Kunto sen mukainen. Kunhan nuorimmainen kasvaa on aika elämäntavan muutokselle. 

Yöjuoksu voi olla sananmukaista, eikö huoleta ?

Aloin liikunnallisena seurustella ylipainoisen kanssa. Suhde syveni, perustettiin perhe. Mies lihoi kymmeniä kiloja vuosien aikana, suurimmillaan oli jotain 190kg. En painostanut liikuntaan tai tiettyyn ruokavalioon, kannustin toki. Lopulta terveyssyistä sai itse liikuntakipinän ja ruokavaliota kohensi laihtuen 70kg. Yhä elämäntapamuutostaan jatkaa, tärkeintä on että hänellä on sisäistä motivaatiota muutokseen ja on sinut itsensä kanssa. Ulkopuolisten ulkonäkökommentoinnit sattuvat myös miehiin. Loistava luonne ja rakastava mies, en vaihtaisi oli minkä kokoinen tahansa

Jos jo seurusteluvaiheessa joku asia hiertää niin aina enemmän se alkaa hiertää myöhemmin. Sen olen oppinut, että jos on joku selkeä tai joskus pienempikin asia mikä vaivaa niin en ala yrittää ohittaa sitä. En jatka suhdetta. Täydellistä ei olekaan, mutta sopivampi tai itselle sopivampi "vika" kuitenkin. 

Ex-miehelleni oli eräs tapa, johon kiinnitin huomiota jo alussa. No, nuorena en ajatellut sen enempää. Mutta ajan myötä siihen alkoi kiinnittää huomiota ja lopulta se oli todella ärsyttävää. Aloin jopa "ennustaa" kun tilanne tuli, että jaahas ja nyt. Sinällään jonkun mielestä ehkä pieni asia, mutta silti. 

Jos liikunnasta ei saa mitään mielihyvää niin silloin sitä tekee väärin, esimerkiksi liian kovaa liian pian. Kyllä ihminen on evolatiivisesti lajina sellainen että liikkumisen pitäisi palkita. 

Tietysti verrattuna nykyajan dopamiinin lähteisiin liikunnasta ei saa yhtä helposti yhtä voimakasta tunnetta, se lienee totta. Eli jos on kyllästänyt elämänsä somella, netflixillä ja herkuttelulla, niin voi olla että elimistö ei tunne liikunnan tuomaa mielihyvää, kun annos ei ole tarpeeksi suuri. Sekin on kuitenkin korjattavissa, kun vähentää ruutuaikaa ja herkuttelua ja alkaa liikkua säännöllisesti.