En vain onnistu missään, enkä ymmärrä miksi!
Olen pitkään miettinyt mikä minua vaivaa, tai mikä minussa on ylipäätänsä vikana. Ongelmani on.
- Minua yleensä vihataan jokaisessa työpaikassa missä olen. Joudunkin usein vaihtamaan paikkaa, koska en vain sopeudu joukkoon. Tätä on ihan akateemisella puolella, sekä duunaritöissä (kassa, siivoaja, you name it olen kokeillut kaikkea)
- En löydä tai saa mistään ystäviä. Tai se on todella hankalaa, varsinkin aikuisiällä
- Jos minulla on ystävä, ei se yleensä arvosta minua laisinkaan ja se "ystävyys" katoaa hyvinkin pian. Esim entinen ystäväni puhui minusta tutulleen aina "Harva tuosta tykkään, yleensä vain miehet" ..
- Ihmisten yleinen asenne minua kohtaan on yleensä negatiivinen. Minusta ei yleensä ajatella että olen se "hyvä tyyppi" tai muuta vastaavaa.
En vain ymmärrä miksi. Yritän olla kiltti ja kiva kaikille. En ole pahansuopa, en puhu pahaa selantakana. En juo alkoholia tai tupakoi, en käy ikinä baareissa. Yleensä vain lenkkeilen koirani kanssa tai kotona luen kirjoja. En hae hankaluuksia tai puhu pelkästään itsestäni. Yleensä olen hyvinkin neutraali ja teen esim töissä hommani ja lähden kotiin. Olen normaalinnäköinen, pienikokoinen, en meikkaa paljoa, ja yleensä muutenkin suosin suht peittävää vaatetusta (ei rintoja esille, en kulje leggingseissä tms, mikä ärsyttää muita).
MITÄ voisin tehdä, että minusta voitaisiin joskus puhua "se on hyvä tyyppi" - tyylillä ja saisin edes joskus yhden ystävän? En keksi enää mitään miten voisin muuttua tai tulla paremmaksi ihmiseksi.
Kommentit (28)
Vaikutat miettivän paljon millainen itse olet, mutta sosiaalisuus on enemmänkin muiden ymmärtämistä. Peruskohteliaisuudella pääsee vain alkuun.
Jos sinulta puuttuu ymmärrys muiden tarpeista, kyky lukea sosiaalisia vihjeitä jne. ja olet vain samalla lailla "kiltti ja mukava" kaikille, sekin jo voi ärsyttää joitakin. Jollekin se voi olla ylituttavallisuutta, jollekin muulle hampaattomuutta. Joku kaipaa kaveriksi vain samanlaisia ihmisiä ja et ole tarpeeksi samanlainen. Näihin ei kannata tuhlata aikaa.
Minäkin olen että mulla ei onnistu mikään, kaikki menee perseelle, yritin yritystoimintaa mutta se meni heti vitulleen. Kaikki menee aina päin persettä. Syy on siinä että mulla on surkean pienet Munat. Isomunaiset miehet menesty. Minun vanhemmat antoivat mulle jotakin ainetta että Munat jäisi pieneksi että en menesty elämässä. Isä sanoi aina että en osaa muuta kuin paskantaa. Kaikki vihaavat minua koska en saa mitään aikaan
Jos sä kuulut neurokirjoon? Ihmiset tunnistavat kyllä että joku yksilö on vähän erilainen vaikka eivät osaisikaan eritellä miksi. Erilaisuutta sitten kartetaan.
Äh, ei sussa oo vikaa, todnäk 7v sitten olit paljon mielenkiintosempi tyyppi, sillon vaan väärät ihmiset ympärilläsi. Nyt oot tylsä tasapäämielistelijä, en mä ainakaan nyky-suhun jaksais tutustua. Ja eriävät mielipiteet ei ole riitelyä, tervepäiset ystävät kutsuvat sitä keskusteluksi.
Vaikutat olevan yliajattelija. Suuri osa ongelmastasi on omassa päässäsi. On varmasti paljon ihmisiä jotka pitävät sinua hyvänä tyyppinä, mutta kukaan ei ole osannut sitä sinulle kertoa. Sellainen tietynlainen fuck it and fuck everybody -asenne on kiinnostavampaa kuin jatkuva yritys miellyttää kaikkia. En tarkoita että pitäisi olla mikään totaalinen kusipää muille, ei, se on luotaantyöntävää. Mutta sellainen pieni rouheus, sellainen "jos et tykkää musta ni mene muualle sitten" asenne on paljon parempi kuin yrittää olla kaikkien kaveri. Kusipäitä on kaikkialla ja kaiken tasoisia, ja monesti empaattiselle ihmiselle niiden tunnistaminen on vaikeaa. Älä yritä miellyttää ja houkutella ihmisiä tykkäämään sinusta, ole ennemmin hällä väliä asenteella ja anna muiden tulla luoksesi.
Osoita kiinnostusta muiden ihmisten tekemisiin. Kehu heitä. Kysy neuvoa. Älä kerro mielipiteitäsi kysymättä.
Saan omasta mielestäni helposti ystäviä ja kavereita, mutta jos täällä kertoo, miten, nin saat takuulla kuulla olevasi hierarkinen kana, joka on sellainen, tällainen ja tollainen narttu.
Hienoa, kun olet pyrkinyt kehittymään! Voisiko olla niin, että kehitystä ei olisikaan lopulta tapahtunut vielä riittävän paljon? Mustavalkoinen ajattelu ja vahvat mielipiteet ovat haastavia asioita kommunikaatiossa etenkin vähänkään herkemmän henkilön kanssa. Eikä niistä välttämättä pääsekään ihan hetkessä eroon. Voi olla ettet itse huomaa tätä. Oletko kysynyt ihmisiltä asiasta?