Lue keskustelun säännöt.
Siskon ’mustasukkaisuus’ omasta vauvastaan
10.04.2026 |
Voiko joku, jolla on omia lapsia selittää mistä voi johtua siskoni jonkinlainen mustasukkaisuus omista lapsistaan. Olemme siis aina olleet siskon kanssa läheisiä, mutta lasten tulon myötä siskolleni on noussut pintaan joku outo mustasukkaisuus omista lapsistaan tai en oikein tiedä millä sanalla sitä paremmin kuvailisin. Emme näe kovinkaan usein pitkän välimatkan takia, mutta kyläillessäni kun lapset iloisena juoksevat tervehtimään aistin siskostani, että se ei jotenkin hänestä ole mieluista? Jos lapsi kiipeää syliini niin hän voi jo pian kutsua lasta ”keittiöön” katsomaan jotain.
Ihan kuin hän ei haluaisi, että lapset liikaa kiintyvät minuun, ja jos vaikka leikin vauvan kanssa rauhassa lattialla ja vauvaa jokeltelee ja nauraa niin siskoni rientää pian ottamaan vauvan syliinsä. Tarjoudun apuihin esimerkiksi iltasadun tai hampaidenpesun yhteydessä, mutta sisko ei koskaan ota tätä apua vastaan ja lopulta en enää ole kysynyt ollenkaan. Ystävien lasten kanssa mitään tällaista ongelmaa ei ole vaan jotenkin he ovat enemmän helpottuneita, että ”ota tämä hetkeksi”. Haluaisin siis vain aidosti ymmärtää, että tunteeko muut tällaista mustasukkaisuutta omista lapsistaan vai mistä on kyse?
Olemme molemmat yli kolmekymppisiä, meidän välillä ei ole ollut mitään kilpailuasetelmaa lapsena ja minulla ei ole mitään tarvetta kilpailla hänen äidinrakkautensa kanssa. Haluaisin vaan aidosti auttaa ja tutustua rakkaisiin sisarenlapsiin.
Kommentit (45)
Mun sisko oli samanlainen. Kai sillä oli vaan joku vahva omistushaluisuus joka sitten helpotti kun lapsensa olivat isompia. Nyt siskon lapset ovat teini-iässä eikä siskoni enää ole tuollainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko että mustasukkaisuudesta on kyse, mutta ehkä sun tyyli olla lasten kanssa ei sovi siskosi lapsille. Tai siskollesi. Ei lapset ole samanlaisia.
Siis ymmärtäisin, jos toimisin lasten jotenkin todella poikkeuksellisesti, riehuisin tai olisin ilkeä tai mitä ikinä. Mutta olen tullut todella tietoiseksi siitä, mitä heidän kanssaan juttelen tai miten olen, jotta se ei triggeröisi siskossa tätä tunnetta. Isompien lasten kanssa juttelen päivän juttuja tai leikin, pienimmälle rauhallisesti jutustelen ja nostan lelua takaisin lattialta. Todellakaan en toimi mitenkään tavalla, joka olisi poikkeuksellista, rajua tai ei lapsille sopivaa.
Tulee itselle vaan niin paha mieli siitä, että siskoni ei jotenkin halua kutsua minua osaksi tätä osaa elämästään, enkä oikein ymmärrä mikä siihen on syynä.
Ap
Onko kaikki lapset vielä pieniä? Siskosi äitihormoonit taitavat käydä vielä ylikierroksilla ja voi tosiaan olla ylisuojeleva/hössöttävä ja samalla mustasukkainenkin. Onko samanlainen muiden ihmisten kanssa? Ehkä vielä niin hurahtanut äitiydessään että on aivan kiinni vielä lapsissaan. Voi olla myös omaa epävarmuutta tai onko epävarma osaatko hoitaa samalla tavalla, jos sinulla ei ole vielä lapsia. Menee yleensä ohi kun lapset vähän kasvavat ja siskosikin saa taas muita juttuja elämäänsä kuin lapset. Voi olla sitten kiitollinen että saa apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole isää kohtaan samanlaista käytöstä, ainakaan silloin kun olen itse paikalla. Ja siskon miehen kanssa tätä ongelmaa ei ole. Jos sisko on vaikka kaupassa niin mies tuntuu olevan vain hyvillään, jos olen lasten kanssa, kun saa itse hetken hengähtää.
Ap
Veikkaan että ylianlysoit tilannetta. Ketä se hyödyttää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisit sanoa siskollesi että olet huomannut asian. Lisäksi sanoisit että haluat kunnioittaa hänen rajojaan äitinä ja siksi kuulla siskoltasi, miten sinun olisi hyvä toteuttaa täti-roolia. Vaikka pitäisitkin siskosi asennetta tyhmänä, niin silti tekisin näin. Joku ylempänä sanoi miten jollain oli mennyt tälläinen oli kun lapset teinejä.
Eikö se toisaaltq ole ihan selvä, että ap EI OLE osa siskonsa perhettä ja että on aika omituista ajatella, että siskon jotenkin pitäisi kutsua hänet osaksi perhettään? Aphän on vieras ihminen, sukulainen kyllä, mutta te ette edes tapaa usein, joten miten muka voisit olla osa perhett?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitihormonit, varsinkin jos pienin on vielä vauva. Anna vähän aikaa. Mä ehkä keskittyisin juuri leikkeihin ja muihin tätipuuhiin. Minunkin mielestä olisi ehkä vähän outoa, jos siskoni pesisi lasteni hampaita, vaikka muuten ihan läheisiä ollaan. Meillä mun sisko on vähän sellaisessa hauskuuttajaroolissa, joka sopii kaikille hyvin. Lapsilla on hauskaa ja he saavat ihan erilaisen aikuisen mallin.
Ehkä sisko ei vahingossakaan halua, että koet painetta ja väen väkisin joudut lapsia viihdyttämään. Ehkä hän pelkää, että hammasta kiristellen suostut olemaan lasten kanssa. Palstalta olemme oppineet, että velojen on kauheaa olla pikkulasten kanssa ja helpotuksesta huokaisevat kun pääsevät omaan kotiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisit sanoa siskollesi että olet huomannut asian. Lisäksi sanoisit että haluat kunnioittaa hänen rajojaan äitinä ja siksi kuulla siskoltasi, miten sinun olisi hyvä toteuttaa täti-roolia. Vaikka pitäisitkin siskosi asennetta tyhmänä, niin silti tekisin näin. Joku ylempänä sanoi miten jollain oli mennyt tälläinen oli kun lapset teinejä.
Samaa mieltä, ottaisin kyllä asian puheeksi kahden kesken.
Kysymällähän tuo selviää.
Otatko kovasti sellaista vanhemman roolia? Siinä ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta se saattaa alitajuisesti häiritä lasten äitiä. Siskosikin pitäisi yrittää ymmärtää, että yrität auttaa ja olla mukava, mutta vauvahuuruissa se voi olla vaikeaa. Tuokin vaihe menee ohi.
Jos oikeasti haluat auttaa, pienen lapsen äidiltä voi ihan suoraan kysyä minkälaista apua hän haluaisi. Joku saattaa kaivata lastenhoitoapua ja joku muu aikuista seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun kannattaa tehdä omia lapsia, niin ei tarvitse miettiä tuollaisia.
Siskosi kokee sinut liian tungettelevana. Hampaidenpesu ym. on tuossa vaiheessa liikaa, ellei hän sinua pyydä niin tekemään. Olet luultavasti vähän liian oma-aloitteinen, myös itsekäs, etkä huomioi nyt kokonaisuutta tai siskoasi uutena vanhempana. Tee vain ne asiat mitä sinua pyydetään tekemään lasten suhteen, älä ala ehdotella asioita. Se on kuitenkin hänen päätös, mikä sinun rooli lastensa suhteen on, ja parhaiten pääset lapsia lähelle kun kunnioitat sitä mitä siskosi sanoo ja toivoo. Helpoin reitti sinulle siis on tehdä vain sellaisia asioita, mitä sinua pyydetään tekemään ja yritä olla enemmän kiinnostunut siskostasi kuin lapsista. Teidän hyvä suhde on reitti siskosi lasten luokse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisit sanoa siskollesi että olet huomannut asian. Lisäksi sanoisit että haluat kunnioittaa hänen rajojaan äitinä ja siksi kuulla siskoltasi, miten sinun olisi hyvä toteuttaa täti-roolia. Vaikka pitäisitkin siskosi asennetta tyhmänä, niin silti tekisin näin. Joku ylempänä sanoi miten jollain oli mennyt tälläinen oli kun lapset teinejä.
Samaa mieltä, ottaisin kyllä asian puheeksi kahden kesken.
Kysymällähän tuo selviää.
Ottamalla asian puheeksi saattaa ap etäännyttää itseään siskosta ja lapsesta entisestään. Onhan se outoa, jos jo valmiiksi tuppautuva ja vanhemman roolia ottava lapsen täti alkaa tenttaamaan, että miksi ei saa ottaa enemmän vanhemman roolia ja päättää lapsen hoitoon liittyvistä asioista. Antaisin ajan kulua ja antaisin siskolle uuden perheensä kanssa tilaa jättäytyen taka-alalle. Tämä siksi, koska selkeästi lapsen äitiä siskonsa olemus ei miellytä.
Ehkä perustuu siskon lapsuudenkokemuksiin suhteestanne.
Teillä on ehkä aina ollut erilainen kokemus asemastanne lapsuudenperheessä.
Voitte keskustella siitä. Ehkä paljastuu, että jo lapsena ap napsi siskon lelut ja tämä ei osannut puolustautua. Nyt ei halua päsmäröijää omimaan lapsiaan.
Vierailija kirjoitti:
Eikö se toisaaltq ole ihan selvä, että ap EI OLE osa siskonsa perhettä ja että on aika omituista ajatella, että siskon jotenkin pitäisi kutsua hänet osaksi perhettään? Aphän on vieras ihminen, sukulainen kyllä, mutta te ette edes tapaa usein, joten miten muka voisit olla osa perhett?
No onhan ap kuitenkin lasten täti ja ainakin itselleni omat ja puolison sisarukset ovat läheisiä ja kuuluvat "laajennettuun "perheeseen. Ovat esim lasten synttäreillä, ovat kummeina jne.
Onhan se huojentavaa, jos lapsiperheen lähipiirissä on aikuisia, jotka auttavat pyyteettömästi.
Ottaisin asian suoraan puheeksi.
Nykypäivänähän suhteita voi pitää videopuheluiden avulla kaukanakin asuviin sukulaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisit sanoa siskollesi että olet huomannut asian. Lisäksi sanoisit että haluat kunnioittaa hänen rajojaan äitinä ja siksi kuulla siskoltasi, miten sinun olisi hyvä toteuttaa täti-roolia. Vaikka pitäisitkin siskosi asennetta tyhmänä, niin silti tekisin näin. Joku ylempänä sanoi miten jollain oli mennyt tälläinen oli kun lapset teinejä.
Samaa mieltä, ottaisin kyllä asian puheeksi kahden kesken.
Kysymällähän tuo selviää.
Ottamalla asian puheeksi saattaa ap etäännyttää itseään siskosta ja lapsesta entisestään. Onhan se outoa, jos jo valmiiksi tuppautuva ja vanhemman roolia ottava lapsen täti alkaa tenttaamaan, että miksi ei saa ottaa enemmän vanhemman roolia ja päättää lapsen hoitoon liittyvistä asioista. Antaisin ajan kulua ja antaisin siskolle uuden perheensä kanssa tilaa jättäytyen taka-alalle. Tämä siksi, koska selkeästi lapsen äitiä siskonsa olemus ei miellytä.
En ymmärtänyt ap:n tekstistä, että hän olisi ottamassa vanhemman roolia? Tai, että hän haluaisi päättää lasten hoitoon liittyvistä asioista. Mistä sellaista keksit?
Ei hampaiden peseminen ole mitään vanhemmuuden ottamista vaan auttamista.
Kyllä kai aikuiset sisarukset tuollaisesta asiasta voi puhua?
Eikös asia ollut niin, etteivät edes tapaa usein, joten siskohan on jo valmiiksi taka-alalla.
Kenelläkään kokemusta?