Millaiset asiat ovat erityisen keskiluokkaisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni kirjoittaa kulutustottumuksista "erottautumisen välineenä". Onko siis ajatuksena, että johonkin tiettyyn yhteiskuntaluokkaan kuuluva hankkii tietynmerkkisen valaisimen ilmaistakseen tietoisesti kuulumistaan tuohon ryhmään, vai että eri yhteiskuntaluokilla on sisäsyntyiset makutottumukset, joita juuri tuo valaisin hivelee?

Se menee niin, että seuraava yhteiskuntaluokka haluaa erottautua aina siitä alemmastaan: syrjäytyneet > työväenluokka > alempi keskiluokka > keskiluokka > ylempi keskiluokka > eliitti. Se, millä erottautuminen tapahtuu, vaihtelee sen mukaan, mistä erottaudutaan ja mitä alempi luokka arvostaa. 

Esimerkiksi syrjäytyneet ja työväenluokka asuvat usein vuokralla ja arvostavat omistusasumista, ja kaikille kolmelle keskiluokan ryhmälle on tyypillistä omistusasuminen. Työväenluokka myös ymmärtää usein selkeitä ja konkreettisia symboleita, kuten merkkejä (Audi, Mercedes Benz) ja tiettyjä statusesineitä, (tunnistettava Marimekon Unikko, Lokki- ja Mehiläispesä-valaisin), ja etenkin alempi keskiluokka erottautuu niiden avulla työväenluokasta. Siinä mielessä voi olla, että jokin tietty valaisin on tietoinen valinta, jolla voi ilmaista kuulumista tiettyyn ryhmään. Keskimmäinen keskiluokka erottautuu alemmasta keskiluokasta puolestaan niin, että se pikemminkin välttelee räikeästi näkyviä ja liian helposti tunnistettavia brändejä ja valitsee mieluummin kestävää, kodikasta, laadukasta ja turvallista, kuten vaikka Volvon tai Toyotan, ja Marimekon harvinaisempia kuoseja, Pentikin, Finlaysonin tai Aarikan esineitä, ja korostaa näin keskiluokkaista porvarillista hillittyä charmia. Ylin keskiluokka voi valita noitakin, koska arvostaa kotimaisuutta, mutta pitää niitä usein liian massatuotettuina ja pyrkii löytämään uniikkia taidetta ja aineettomia tapoja erottautua, kuten kansainvälisiä kytköksiä, lähiruokaa, luomua, kotiin tilattuja palveluita, statusharrastuksia ja hyviä asuinalueita. Eliitillä taas nimenomaan aineettomat tavat korostuvat, kuten asema, verkostot ja valta, ja myös kulutusvalinnat korostavat näitä arvoja. Näin karrikoiden. Yksilötasolla on aina myös poikkeuksia, ja perheessä voi olla edustettuna eri luokkia sekaisin, mutta niissäkin jokin on yleensä aina se hallitseva. 

Lisäksi esimerkiksi eliitti voi haluta erottautua keskiluokasta tyylillä, mikä vaikuttaa työväenluokkaiselta. Hyvä esimerkki Niklas Herlin.

Kyllä. Eliitillä on rohkeutta poiketa tiukoista normeista. Saman tyyppistä epäsovinnaisuuteen vivahtavaa rajojen rikkomista näkee kyllä välillä myös osalla ylempää keskiluokkaakin. Riippuu varmaan kotitaustastakin, kuinka varmaksi kokee asemansa. 

Suomessa ei kuulepas ole sellaisia selkeitä rajoja, joiden rikkominen olisi erityisen rohkeaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotona ei ole avokeittiötä (keittiö olohuoneen nurkassa) vaan erilliskeittiö. Sekä usein myös ruokailuhuone siinä erilliskeittiön vieressä.

 

Tuli vaan mieleen tämä asia nyt, kun kauhistelin uusien asuntojen mainoskuvia ja pohjapiirroksia. Rn voisi asua tuollaisessa. Erilliskeittiö on pakko olla minulle. 

Ruokailuhuone! Todellinen keskiluokan unelma. Ellei jopa ylemmän keskiluokan statussymboli? Ruokailuhuoneessa kokoontuu porvarillinen ydinperhe yhteisen ruokapöydän ääreen nauttimaan terveellistä ja maistuvaa ateriaa. Ruokailutapoja opetetaan lapsille ja huolehditaan kulttuurin siirtymisestä eteenpäin. Viikonloppuisin päivällisillä kestitään myös vieraita. Juhlapyhinä ruokailuhuoneeseen katetaan iso pöytä juhla-ateriaa varten. Erillinen ruokailuhuone mahdollistaa ainakin ajatuksen tasolla myös yläluokkaisen tavan, että ruoka valmistetaan keittiössä ja tarjoillaan ruokailuhuoneeseen, vaikka harvalla perheellä todellisuudessa on omaa Huldaa tarjoilemassa. 

Keskiluokka edelleen syö yhdessä. Työväenluokassa enenevässä määrin käydään kaapista hakemassa kuka mihinkin aikaan ja syödään omissa huoneissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni kirjoittaa kulutustottumuksista "erottautumisen välineenä". Onko siis ajatuksena, että johonkin tiettyyn yhteiskuntaluokkaan kuuluva hankkii tietynmerkkisen valaisimen ilmaistakseen tietoisesti kuulumistaan tuohon ryhmään, vai että eri yhteiskuntaluokilla on sisäsyntyiset makutottumukset, joita juuri tuo valaisin hivelee?

Se menee niin, että seuraava yhteiskuntaluokka haluaa erottautua aina siitä alemmastaan: syrjäytyneet > työväenluokka > alempi keskiluokka > keskiluokka > ylempi keskiluokka > eliitti. Se, millä erottautuminen tapahtuu, vaihtelee sen mukaan, mistä erottaudutaan ja mitä alempi luokka arvostaa. 

Esimerkiksi syrjäytyneet ja työväenluokka asuvat usein vuokralla ja arvostavat omistusasumista, ja kaikille kolmelle keskiluokan ryhmälle on tyypillistä omistusasuminen. Työväenluokka myös ymmärtää usein selkeitä ja konkreettisia symboleita, kuten merkkejä (Audi, Mercedes Benz) ja tiettyjä statusesineitä, (tunnistettava Marimekon Unikko, Lokki- ja Mehiläispesä-valaisin), ja etenkin alempi keskiluokka erottautuu niiden avulla työväenluokasta. Siinä mielessä voi olla, että jokin tietty valaisin on tietoinen valinta, jolla voi ilmaista kuulumista tiettyyn ryhmään. Keskimmäinen keskiluokka erottautuu alemmasta keskiluokasta puolestaan niin, että se pikemminkin välttelee räikeästi näkyviä ja liian helposti tunnistettavia brändejä ja valitsee mieluummin kestävää, kodikasta, laadukasta ja turvallista, kuten vaikka Volvon tai Toyotan, ja Marimekon harvinaisempia kuoseja, Pentikin, Finlaysonin tai Aarikan esineitä, ja korostaa näin keskiluokkaista porvarillista hillittyä charmia. Ylin keskiluokka voi valita noitakin, koska arvostaa kotimaisuutta, mutta pitää niitä usein liian massatuotettuina ja pyrkii löytämään uniikkia taidetta ja aineettomia tapoja erottautua, kuten kansainvälisiä kytköksiä, lähiruokaa, luomua, kotiin tilattuja palveluita, statusharrastuksia ja hyviä asuinalueita. Eliitillä taas nimenomaan aineettomat tavat korostuvat, kuten asema, verkostot ja valta, ja myös kulutusvalinnat korostavat näitä arvoja. Näin karrikoiden. Yksilötasolla on aina myös poikkeuksia, ja perheessä voi olla edustettuna eri luokkia sekaisin, mutta niissäkin jokin on yleensä aina se hallitseva. 

Lisäksi esimerkiksi eliitti voi haluta erottautua keskiluokasta tyylillä, mikä vaikuttaa työväenluokkaiselta. Hyvä esimerkki Niklas Herlin.

Kyllä. Eliitillä on rohkeutta poiketa tiukoista normeista. Saman tyyppistä epäsovinnaisuuteen vivahtavaa rajojen rikkomista näkee kyllä välillä myös osalla ylempää keskiluokkaakin. Riippuu varmaan kotitaustastakin, kuinka varmaksi kokee asemansa. 

Suomessa ei kuulepas ole sellaisia selkeitä rajoja, joiden rikkominen olisi erityisen rohkeaa. 

Tuo edesmennyt Niklas Herlin tykkäsi istua räkälöissä. Halvoissa kuppiloissa. Hänellä oli Rivieralla huvilaa ja omaisuus yksi Suomen suurimpia, mutta tykkäsi istua syrjäytyneiden kanssa kaljalla. 

Persepanot .

Aamiaiskaappi ja sähköpyörä.

Nämä luokat on nykyisin aika epäselviä, eikä kaikki kuulu selkeästi oikein mihinkään luokkaan. Ihan siksi, että ei ole mitään niin tiettyä asiaa mitä joku luokka olisi tai tekisi, ihmisillä on erilaisia taustojanja tapoja elää, mutta ei niiden perusteella voi määritellä mitään tiettyä luokkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotona ei ole avokeittiötä (keittiö olohuoneen nurkassa) vaan erilliskeittiö. Sekä usein myös ruokailuhuone siinä erilliskeittiön vieressä.

 

Tuli vaan mieleen tämä asia nyt, kun kauhistelin uusien asuntojen mainoskuvia ja pohjapiirroksia. Rn voisi asua tuollaisessa. Erilliskeittiö on pakko olla minulle. 

Ruokailuhuone! Todellinen keskiluokan unelma. Ellei jopa ylemmän keskiluokan statussymboli? Ruokailuhuoneessa kokoontuu porvarillinen ydinperhe yhteisen ruokapöydän ääreen nauttimaan terveellistä ja maistuvaa ateriaa. Ruokailutapoja opetetaan lapsille ja huolehditaan kulttuurin siirtymisestä eteenpäin. Viikonloppuisin päivällisillä kestitään myös vieraita. Juhlapyhinä ruokailuhuoneeseen katetaan iso pöytä juhla-ateriaa varten. Erillinen ruokailuhuone mahdollistaa ainakin ajatuksen tasolla myös yläluokkaisen tavan, että ruoka valmistetaan keittiössä ja tarjoillaan ruokailuhuoneeseen, vaikka harvalla perheellä todellisuudessa on omaa Huldaa tarjoilemassa. 

Ei ole Huldaa, mutta ruokasali ja erillinen keittiö kuitenkin. En ikinä voisi asua asunnossa, jossa ei ole erillistä keittiötä. Keittiössä syödään aamiainen ja arkisin, mutta viikonloppuisin aina ruokasalissa. 

Vierailija kirjoitti:

Tutkimusten mukaan lapsia syntyy eniten korkeastikoulutetuille.

En äkkiseltään löytänyt 3+ lapsista muuta kuin sen, että sekä lapsettomuus, että 3+ lasta on yleisempää matalasti koulutetuilla. Itse tunnen ja tiedän paljon näitä 3+ lapsisia perheitä, mutta en tiedä kuinka paljon sitä porukkaa on edes tutkittu, kun kyse on kovatuloisista (eli vuositulot sadoissa tuhansissa tai miljoonissa)

Varakkailla on usein kolme lasta tai enemmän. Elon Muskilla on 14 lasta ja hän on avoimesti sitä mieltä, että lahjakkaiden ihmisten tulisi hankkia mahdollisimman paljon lapsia

Vierailija kirjoitti:

Persepanot .

Vain keskiluokkaiset  h mot harrastaa sellaisia 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Espoolaisuus

Mikä tämä Espoo-meemi tässäkin ketjussa on? Asuvatko kaikki Suomen keskiluokkaiset siellä?

Kyllä, ja Espoolaisuuteen liittyy jotain wannabe näyttämisen tarvetta. Kilpaillaan ulkoisilla asioilla, autoilla, merkkivaatteilla, ja muilla ulkoisilla “menestymisen” mittareilla. Oikeasti varakkaat ostavat laatua ilman logoja ja voivat ajaa vanhemmalla, käteisellä ostetulla hyvällä, mutta massaan sulautuvalla autolla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kulutuskeskeinen elämä

Ehkä näin. Keskiluokka ostaa palveluita. Syö ravintolassa, laitattaa kesärenkaat korjaamolla, teettää keittiöremonttinsa ammattilaisilla.

Täytyy myöntää että tuo palvelujen ostaminen on keskiluokan ominaisuus. Vähän hävettää kun ei itse osaa tehdä mitään, pitää aina kutsua joku työväenluokan tosimies tekemään.

Keskiluokkaista on sekin, ettei puntaroi omaa miehekkyyttä jatkuvasti.

No ei nyt jatkuvasti, mutta taitavan persvakoduunarin halveksivaa katsetta on vaikea kestää.

Yksikään tuntemani ylemmän keskiluokan mies ei edes näe sitä duunarin katsetta. Ei heitä kiinnosta, kuin se heille valmistuva remontti oli sitten autonkorjaus tai keittiöremontti kyseessä. Se haalariukko on usein täysin näkymätön. 

Olen kasvanut tehdaspaikkakunnalla ylemmän keskiluokan lapsena. Duunarien viha ja halveksunta jättivät ikuiset jäljet. 

Perheesi on ollut keskiluokkainen, jos se on vihannut työväenluokkaa. 

Ylempi keskiluokka väheksyy tavallista keskiluokkaa, ei työväkeä.

Kyse on erottautumisesta, jossa halutaan olla parempia kuin itseä juuri alempi luokka. Sellaisesta mikä on itsestäänselvästi kauempana alempana ei koeta tarvetta erottautua, koska ei ole vaaraa, että kukaan sekoittaisi siihen vahingossa.

Ei perheeni vihannut työväenluokkaa. Monet kaverini olivat työläistaustaisia, ja vanhempani kohtelivat heitä ystävällisesti. He eivät pyrkineet erottautumaan, mutta pikkukaupungissa tiedettiin ihmisten taustat ilman erottautumistakin. Tuollaisella paikkakunnalla oppi tulemaan ihmisten kanssa toimeen vaikka osa koulukavereista oli kreivitaustaisia, osa punaorpotaustaisia. Jossain Espoon tai Helsingin homogeenisessa porvarilähiössä voi varmaan sitten kasvaa pitämään työläisiä epäihmisinä joiden kanssa ei voi olla missään tekemisissä.

Sinähän juuri kirjoitit, että perheesi viha työväenluokkaa kohtaan oli käsinkosketeltavaa...

Juppikulttuuri.

Velaksi eläminen nosti alemman-, keskiluokan-, ja ylemmän porvariluokan mellestämään turuille, toreille ja mediaan ym. tudettajiin kuin 1980 luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kulutuskeskeinen elämä

Ehkä näin. Keskiluokka ostaa palveluita. Syö ravintolassa, laitattaa kesärenkaat korjaamolla, teettää keittiöremonttinsa ammattilaisilla.

Täytyy myöntää että tuo palvelujen ostaminen on keskiluokan ominaisuus. Vähän hävettää kun ei itse osaa tehdä mitään, pitää aina kutsua joku työväenluokan tosimies tekemään.

Keskiluokkaista on sekin, ettei puntaroi omaa miehekkyyttä jatkuvasti.

No ei nyt jatkuvasti, mutta taitavan persvakoduunarin halveksivaa katsetta on vaikea kestää.

Yksikään tuntemani ylemmän keskiluokan mies ei edes näe sitä duunarin katsetta. Ei heitä kiinnosta, kuin se heille valmistuva remontti oli sitten autonkorjaus tai keittiöremontti kyseessä. Se haalariukko on usein täysin näkymätön. 

Olen kasvanut tehdaspaikkakunnalla ylemmän keskiluokan lapsena. Duunarien viha ja halveksunta jättivät ikuiset jäljet. 

Perheesi on ollut keskiluokkainen, jos se on vihannut työväenluokkaa. 

Ylempi keskiluokka väheksyy tavallista keskiluokkaa, ei työväkeä.

Kyse on erottautumisesta, jossa halutaan olla parempia kuin itseä juuri alempi luokka. Sellaisesta mikä on itsestäänselvästi kauempana alempana ei koeta tarvetta erottautua, koska ei ole vaaraa, että kukaan sekoittaisi siihen vahingossa.

Ei perheeni vihannut työväenluokkaa. Monet kaverini olivat työläistaustaisia, ja vanhempani kohtelivat heitä ystävällisesti. He eivät pyrkineet erottautumaan, mutta pikkukaupungissa tiedettiin ihmisten taustat ilman erottautumistakin. Tuollaisella paikkakunnalla oppi tulemaan ihmisten kanssa toimeen vaikka osa koulukavereista oli kreivitaustaisia, osa punaorpotaustaisia. Jossain Espoon tai Helsingin homogeenisessa porvarilähiössä voi varmaan sitten kasvaa pitämään työläisiä epäihmisinä joiden kanssa ei voi olla missään tekemisissä.

Sinähän juuri kirjoitit, että perheesi viha työväenluokkaa kohtaan oli käsinkosketeltavaa...

Olen eri, mutta missä kohdassa näet tuollaisen väitteen? Ilmaisu "duunarien viha ja halveksunta" tarkoittaa sitä, että henkilö koki duunarien vihaavan heitä. Siis duunarien taholta tulevaa halveksuntaa, ei siis duunareihin kohdistuvaa halveksuntaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kulutuskeskeinen elämä

Ehkä näin. Keskiluokka ostaa palveluita. Syö ravintolassa, laitattaa kesärenkaat korjaamolla, teettää keittiöremonttinsa ammattilaisilla.

Täytyy myöntää että tuo palvelujen ostaminen on keskiluokan ominaisuus. Vähän hävettää kun ei itse osaa tehdä mitään, pitää aina kutsua joku työväenluokan tosimies tekemään.

Keskiluokkaista on sekin, ettei puntaroi omaa miehekkyyttä jatkuvasti.

No ei nyt jatkuvasti, mutta taitavan persvakoduunarin halveksivaa katsetta on vaikea kestää.

Yksikään tuntemani ylemmän keskiluokan mies ei edes näe sitä duunarin katsetta. Ei heitä kiinnosta, kuin se heille valmistuva remontti oli sitten autonkorjaus tai keittiöremontti kyseessä. Se haalariukko on usein täysin näkymätön. 

Olen kasvanut tehdaspaikkakunnalla ylemmän keskiluokan lapsena. Duunarien viha ja halveksunta jättivät ikuiset jäljet. 

Perheesi on ollut keskiluokkainen, jos se on vihannut työväenluokkaa. 

Ylempi keskiluokka väheksyy tavallista keskiluokkaa, ei työväkeä.

Kyse on erottautumisesta, jossa halutaan olla parempia kuin itseä juuri alempi luokka. Sellaisesta mikä on itsestäänselvästi kauempana alempana ei koeta tarvetta erottautua, koska ei ole vaaraa, että kukaan sekoittaisi siihen vahingossa.

Ei perheeni vihannut työväenluokkaa. Monet kaverini olivat työläistaustaisia, ja vanhempani kohtelivat heitä ystävällisesti. He eivät pyrkineet erottautumaan, mutta pikkukaupungissa tiedettiin ihmisten taustat ilman erottautumistakin. Tuollaisella paikkakunnalla oppi tulemaan ihmisten kanssa toimeen vaikka osa koulukavereista oli kreivitaustaisia, osa punaorpotaustaisia. Jossain Espoon tai Helsingin homogeenisessa porvarilähiössä voi varmaan sitten kasvaa pitämään työläisiä epäihmisinä joiden kanssa ei voi olla missään tekemisissä.

Sinähän juuri kirjoitit, että perheesi viha työväenluokkaa kohtaan oli käsinkosketeltavaa...

En sanonut mitään sellaista. Sanoin että joidenkin työläisten viha herrojen kakaroita kohtaan oli käsinkosketeltavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vene, omakotitalo, mökki, farmari / maasturimallin premium auto esim Audi tai Bmw.

Kaikki velaks ja äänestetään kokoomusta vaikka ollaan sairaanhoitajia tai muita duunareita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kulutuskeskeinen elämä

Ehkä näin. Keskiluokka ostaa palveluita. Syö ravintolassa, laitattaa kesärenkaat korjaamolla, teettää keittiöremonttinsa ammattilaisilla.

Täytyy myöntää että tuo palvelujen ostaminen on keskiluokan ominaisuus. Vähän hävettää kun ei itse osaa tehdä mitään, pitää aina kutsua joku työväenluokan tosimies tekemään.

Keskiluokkaista on sekin, ettei puntaroi omaa miehekkyyttä jatkuvasti.

No ei nyt jatkuvasti, mutta taitavan persvakoduunarin halveksivaa katsetta on vaikea kestää.

Yksikään tuntemani ylemmän keskiluokan mies ei edes näe sitä duunarin katsetta. Ei heitä kiinnosta, kuin se heille valmistuva remontti oli sitten autonkorjaus tai keittiöremontti kyseessä. Se haalariukko on usein täysin näkymätön. 

Olen kasvanut tehdaspaikkakunnalla ylemmän keskiluokan lapsena. Duunarien viha ja halveksunta jättivät ikuiset jäljet. 

Perheesi on ollut keskiluokkainen, jos se on vihannut työväenluokkaa. 

Ylempi keskiluokka väheksyy tavallista keskiluokkaa, ei työväkeä.

Kyse on erottautumisesta, jossa halutaan olla parempia kuin itseä juuri alempi luokka. Sellaisesta mikä on itsestäänselvästi kauempana alempana ei koeta tarvetta erottautua, koska ei ole vaaraa, että kukaan sekoittaisi siihen vahingossa.

Ei perheeni vihannut työväenluokkaa. Monet kaverini olivat työläistaustaisia, ja vanhempani kohtelivat heitä ystävällisesti. He eivät pyrkineet erottautumaan, mutta pikkukaupungissa tiedettiin ihmisten taustat ilman erottautumistakin. Tuollaisella paikkakunnalla oppi tulemaan ihmisten kanssa toimeen vaikka osa koulukavereista oli kreivitaustaisia, osa punaorpotaustaisia. Jossain Espoon tai Helsingin homogeenisessa porvarilähiössä voi varmaan sitten kasvaa pitämään työläisiä epäihmisinä joiden kanssa ei voi olla missään tekemisissä.

Sinähän juuri kirjoitit, että perheesi viha työväenluokkaa kohtaan oli käsinkosketeltavaa...

Ihan uskomatonta miten heikko lukutaito osalla palstalaisista on. Ihan kuin se jankutus ketjun aiheesta.

Osamaksu 

Vierailija kirjoitti:

Muiden keskiluokkaisten apinointi joka asiassa sisustuksesta ja makuupussitakista airfryeriin, talopellossa olevaan taloon ja lataushybridiin. Persoonallisuuden puute, joukkoon sulautuminen.

Lisäisin vielä kakaroiden harrastukset urheiluseurassa, mielellään vuotta tai kahta vanhempien joukkueessa. "Tyttöjen" punaviiniristeilyt ja "poikien" mökkiviikonloput. Naisilla kosmetologikäynnit ja sokerointi joka v*tun paikasta. All inclusivet tai "tasokkaat" air bnb:eet. Koko ajan kiire jonnekin, kalenteri täynnä. Keskiluokka, yöksis!

onko näissä toimistotyössä olevat keskiluokkaa? 

Kirkkonummelainen menee naimisiin espoolaisen kanssa. Katsovat lätkää pikkujäähalleissaan.