Millaiset asiat ovat erityisen keskiluokkaisia?

Vierailija kirjoitti:

Mihinköhän luokkaan minä kuulun: 

Vuositulot 68000, akateeminen ammatti, 3 lasta, joilla kalliit harrastukset, sekä oma että puolison suku korkeakoulutettuja...

 

Silti asumme huonomaineisessa lähiössä, kerrostalossa, autokin on vanha vw. Tunnen opiskeluajoilta ja lasten harrastusten myötä just näitä marimekko/arabia perheitä, mutta en vain koe heihin mitään yhteyttä. Minua ei yksinkertaisesti kiinnosta sisustaminen, suomalainen design tms. Yleensä ostan sen mikä on helpoimmin  saatavilla. En myöskään harrasta mitään itseä kehittävää, joka tuntuu olevan keskiluokan tunnusmerkkejä. On välillä outoa olla ympäröivien tekijöiden puolesta keskiluokkainen, mutta henkisesti ei sitten kuitenkaan.

Edustan vähän samaa keskiluokan haaraa. Asun ei-niin-muodikkaassa lähiössä, ajan vanhalla autolla, en välitä pätkääkään statusesineistä. Rahaa on käytetty sellaiseen mikä todella kiinnostaa, eli lähinnä reissaamiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös lähes kaikkien valtapuolueiden ja merkittävien puolueiden äänestäjäkunta ole pitkälti keskiluokkaa, mutta silti nimenomaan vasemmisto profiloituu omasta mielestään erityisen "keskiluokkaisena".
Miksihän näin? 

Ei profiloidu. Vasemmistolaisuuden juuret nimenomaan löytyy työläisistä! Työn orjat sorron yöstä nouskaa laulettiin ennen muinoin. Mitä ylemmäs yhteiskuntaluokissa mennään niin sitä oikestolaisemmaksi aatemaailma muuttuu.

Talousoikeistolaisuus liittyy korkeaan varallisuuteen, sosiaalinen oikeistolaisuus alhaiseen varallisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihinköhän luokkaan minä kuulun: 

Vuositulot 68000, akateeminen ammatti, 3 lasta, joilla kalliit harrastukset, sekä oma että puolison suku korkeakoulutettuja...

 

Silti asumme huonomaineisessa lähiössä, kerrostalossa, autokin on vanha vw. Tunnen opiskeluajoilta ja lasten harrastusten myötä just näitä marimekko/arabia perheitä, mutta en vain koe heihin mitään yhteyttä. Minua ei yksinkertaisesti kiinnosta sisustaminen, suomalainen design tms. Yleensä ostan sen mikä on helpoimmin  saatavilla. En myöskään harrasta mitään itseä kehittävää, joka tuntuu olevan keskiluokan tunnusmerkkejä. On välillä outoa olla ympäröivien tekijöiden puolesta keskiluokkainen, mutta henkisesti ei sitten kuitenkaan.

Olet jalat tukevasti keskiluokassa. Mitä muuta edes voisit olla?

Onhan tuo nyt sillä lailla poikkeava ketjussa luetelluista "keskiluokkaan kuuluvista" asioista ettei häneltä löydy kuin korkeat tulot, lasten kalliit harrastukset ja oma&puolison koulutus. 

Volkswagen ID4

On vain kolme merkityksellistä luokkaa:

1) Ihmiset, jotka joutuvat laskemaan rahoja arjessa

2) Ihmiset, jotka eivät joudu laskemaan rahoja arjessa, mutta joutuvat työskentelemään

3) Ihmiset, joilla on niin paljon varallisuutta, että voivat tehdä mitä haluvat

Joku seinien väri ei kiinnosta tippaakaan, koska kuka vaan voi valita minkä värin tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vene, omakotitalo, mökki, farmari / maasturimallin premium auto esim Audi tai Bmw.

Eikö nuo ole varakkaiden juttuja? Ei keskiluokan. Olen itse vakaope ja mies DI eikä ole tuollaisiin juttuihin varaa.

Täh? Nuo nimenomaan ovat tavallisia keskiluokkaisia juttuja. 

Varakkailla on sitten viinitila keskieuroopassa ja autokin jotain ihan muuta kuin Audi tai BMW. 

No, kyllä ne viinitilat edellyttävät jo rikkautta ja miljonääriluokkaa. Keskiluokkainen perhe asuu Helsingissä ihan tavallisessa kerrostalossa, perheasunnossa ja jos auto on, se ei välttämättä ole mikään Audi. Kaupunkikeskiluokalle on tyypillistä, että autoa ei välttämättä edes ole. Meillä on, mutta vanha Scoda, koska ei tarvita autoa mitenkään pakollisesti. 

Sä nyt taidat sekoittaa keskiluokan duunareihin. Sinä kuvailet tavallisia duunareita. Keskiluokalla on hyvin varaa niihin audeihin ja mökkeihin. 

Keskiluokkainen ja keskituloinen eivät myöskään ole sama asia. 

Tavallinen keskiluokkainen perhe, jossa äiti on vaikka opettaja, tienaa 60 000 vuodessa ja isä insinööri 80 000 vuodessa. Ei niillä tuloilla osteta viinitilaa Loiren laaksosta. Niillä asutaan 80m2:n neliön perheasunnossa Herttoniemessä. 

Yhäkään tuo yhtälö ei ole looginen. 140 000 euron vuositulot, ja asutaan slummissa ilman mukavuuksia. Kyllähän tuossa on jokin iso ongelma taustalla. 

Siinä taas duunariluokan vaalikarjaa, kuvitellaan, ne 140.000,- tulee puhtaana tumppuun kun todellisuudessa tulee ehkä 80.000,-, eikä nekään Kelalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihinköhän luokkaan minä kuulun: 

Vuositulot 68000, akateeminen ammatti, 3 lasta, joilla kalliit harrastukset, sekä oma että puolison suku korkeakoulutettuja...

 

Silti asumme huonomaineisessa lähiössä, kerrostalossa, autokin on vanha vw. Tunnen opiskeluajoilta ja lasten harrastusten myötä just näitä marimekko/arabia perheitä, mutta en vain koe heihin mitään yhteyttä. Minua ei yksinkertaisesti kiinnosta sisustaminen, suomalainen design tms. Yleensä ostan sen mikä on helpoimmin  saatavilla. En myöskään harrasta mitään itseä kehittävää, joka tuntuu olevan keskiluokan tunnusmerkkejä. On välillä outoa olla ympäröivien tekijöiden puolesta keskiluokkainen, mutta henkisesti ei sitten kuitenkaan.

Edustan vähän samaa keskiluokan haaraa. Asun ei-niin-muodikkaassa lähiössä, ajan vanhalla autolla, en välitä pätkääkään statusesineistä. Rahaa on käytetty sellaiseen mikä todella kiinnostaa, eli lähinnä reissaamiseen. 

Ok, ajattelinkin että mihinköhän sitä rahaa sitten kuluu, jos asunto on edullisella alueella eikä autokaan paljon rahaa vie. Reissaaminen voi lisätä kulttuurista ja henkistä pääomaa. Aineetonta. Älymystön tuntomerkkejä. Olette ehdottomasti kyllä keskiluokkaa tai jopa ylempää keskiluokkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kulutuskeskeinen elämä

Ehkä näin. Keskiluokka ostaa palveluita. Syö ravintolassa, laitattaa kesärenkaat korjaamolla, teettää keittiöremonttinsa ammattilaisilla.

Täytyy myöntää että tuo palvelujen ostaminen on keskiluokan ominaisuus. Vähän hävettää kun ei itse osaa tehdä mitään, pitää aina kutsua joku työväenluokan tosimies tekemään.

Keskiluokkaista on sekin, ettei puntaroi omaa miehekkyyttä jatkuvasti.

No ei nyt jatkuvasti, mutta taitavan persvakoduunarin halveksivaa katsetta on vaikea kestää.

Yksikään tuntemani ylemmän keskiluokan mies ei edes näe sitä duunarin katsetta. Ei heitä kiinnosta, kuin se heille valmistuva remontti oli sitten autonkorjaus tai keittiöremontti kyseessä. Se haalariukko on usein täysin näkymätön. 

Olen kasvanut tehdaspaikkakunnalla ylemmän keskiluokan lapsena. Duunarien viha ja halveksunta jättivät ikuiset jäljet. 

Perheesi on ollut keskiluokkainen, jos se on vihannut työväenluokkaa. 

Ylempi keskiluokka väheksyy tavallista keskiluokkaa, ei työväkeä.

Kyse on erottautumisesta, jossa halutaan olla parempia kuin itseä juuri alempi luokka. Sellaisesta mikä on itsestäänselvästi kauempana alempana ei koeta tarvetta erottautua, koska ei ole vaaraa, että kukaan sekoittaisi siihen vahingossa.

Vauva.fi-sivustolle kirjoittaminen ja tällaisten kysymyksien laatiminen. 

T. Kign of Munabithia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni kirjoittaa kulutustottumuksista "erottautumisen välineenä". Onko siis ajatuksena, että johonkin tiettyyn yhteiskuntaluokkaan kuuluva hankkii tietynmerkkisen valaisimen ilmaistakseen tietoisesti kuulumistaan tuohon ryhmään, vai että eri yhteiskuntaluokilla on sisäsyntyiset makutottumukset, joita juuri tuo valaisin hivelee?

Se menee niin, että seuraava yhteiskuntaluokka haluaa erottautua aina siitä alemmastaan: syrjäytyneet > työväenluokka > alempi keskiluokka > keskiluokka > ylempi keskiluokka > eliitti. Se, millä erottautuminen tapahtuu, vaihtelee sen mukaan, mistä erottaudutaan ja mitä alempi luokka arvostaa. 

Esimerkiksi syrjäytyneet ja työväenluokka asuvat usein vuokralla ja arvostavat omistusasumista, ja kaikille kolmelle keskiluokan ryhmälle on tyypillistä omistusasuminen. Työväenluokka myös ymmärtää usein selkeitä ja konkreettisia symboleita, kuten merkkejä (Audi, Mercedes Benz) ja tiettyjä statusesineitä, (tunnistettava Marimekon Unikko, Lokki- ja Mehiläispesä-valaisin), ja etenkin alempi keskiluokka erottautuu niiden avulla työväenluokasta. Siinä mielessä voi olla, että jokin tietty valaisin on tietoinen valinta, jolla voi ilmaista kuulumista tiettyyn ryhmään. Keskimmäinen keskiluokka erottautuu alemmasta keskiluokasta puolestaan niin, että se pikemminkin välttelee räikeästi näkyviä ja liian helposti tunnistettavia brändejä ja valitsee mieluummin kestävää, kodikasta, laadukasta ja turvallista, kuten vaikka Volvon tai Toyotan, ja Marimekon harvinaisempia kuoseja, Pentikin, Finlaysonin tai Aarikan esineitä, ja korostaa näin keskiluokkaista porvarillista hillittyä charmia. Ylin keskiluokka voi valita noitakin, koska arvostaa kotimaisuutta, mutta pitää niitä usein liian massatuotettuina ja pyrkii löytämään uniikkia taidetta ja aineettomia tapoja erottautua, kuten kansainvälisiä kytköksiä, lähiruokaa, luomua, kotiin tilattuja palveluita, statusharrastuksia ja hyviä asuinalueita. Eliitillä taas nimenomaan aineettomat tavat korostuvat, kuten asema, verkostot ja valta, ja myös kulutusvalinnat korostavat näitä arvoja. Näin karrikoiden. Yksilötasolla on aina myös poikkeuksia, ja perheessä voi olla edustettuna eri luokkia sekaisin, mutta niissäkin jokin on yleensä aina se hallitseva. 

Lisäksi esimerkiksi eliitti voi haluta erottautua keskiluokasta tyylillä, mikä vaikuttaa työväenluokkaiselta. Hyvä esimerkki Niklas Herlin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kulutuskeskeinen elämä

Ehkä näin. Keskiluokka ostaa palveluita. Syö ravintolassa, laitattaa kesärenkaat korjaamolla, teettää keittiöremonttinsa ammattilaisilla.

Täytyy myöntää että tuo palvelujen ostaminen on keskiluokan ominaisuus. Vähän hävettää kun ei itse osaa tehdä mitään, pitää aina kutsua joku työväenluokan tosimies tekemään.

Keskiluokkaista on sekin, ettei puntaroi omaa miehekkyyttä jatkuvasti.

No ei nyt jatkuvasti, mutta taitavan persvakoduunarin halveksivaa katsetta on vaikea kestää.

Yksikään tuntemani ylemmän keskiluokan mies ei edes näe sitä duunarin katsetta. Ei heitä kiinnosta, kuin se heille valmistuva remontti oli sitten autonkorjaus tai keittiöremontti kyseessä. Se haalariukko on usein täysin näkymätön. 

Olen kasvanut tehdaspaikkakunnalla ylemmän keskiluokan lapsena. Duunarien viha ja halveksunta jättivät ikuiset jäljet. 

Perheesi on ollut keskiluokkainen, jos se on vihannut työväenluokkaa. 

Ylempi keskiluokka väheksyy tavallista keskiluokkaa, ei työväkeä.

Kyse on erottautumisesta, jossa halutaan olla parempia kuin itseä juuri alempi luokka. Sellaisesta mikä on itsestäänselvästi kauempana alempana ei koeta tarvetta erottautua, koska ei ole vaaraa, että kukaan sekoittaisi siihen vahingossa.

Ei perheeni vihannut työväenluokkaa. Monet kaverini olivat työläistaustaisia, ja vanhempani kohtelivat heitä ystävällisesti. He eivät pyrkineet erottautumaan, mutta pikkukaupungissa tiedettiin ihmisten taustat ilman erottautumistakin. Tuollaisella paikkakunnalla oppi tulemaan ihmisten kanssa toimeen vaikka osa koulukavereista oli kreivitaustaisia, osa punaorpotaustaisia. Jossain Espoon tai Helsingin homogeenisessa porvarilähiössä voi varmaan sitten kasvaa pitämään työläisiä epäihmisinä joiden kanssa ei voi olla missään tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vene, omakotitalo, mökki, farmari / maasturimallin premium auto esim Audi tai Bmw.

Jos joku haluaa laittaa autoksi saksalaisen paskaläjän niin silloin laittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kulutuskeskeinen elämä

Ehkä näin. Keskiluokka ostaa palveluita. Syö ravintolassa, laitattaa kesärenkaat korjaamolla, teettää keittiöremonttinsa ammattilaisilla.

Täytyy myöntää että tuo palvelujen ostaminen on keskiluokan ominaisuus. Vähän hävettää kun ei itse osaa tehdä mitään, pitää aina kutsua joku työväenluokan tosimies tekemään.

Keskiluokkaista on sekin, ettei puntaroi omaa miehekkyyttä jatkuvasti.

No ei nyt jatkuvasti, mutta taitavan persvakoduunarin halveksivaa katsetta on vaikea kestää.

Yksikään tuntemani ylemmän keskiluokan mies ei edes näe sitä duunarin katsetta. Ei heitä kiinnosta, kuin se heille valmistuva remontti oli sitten autonkorjaus tai keittiöremontti kyseessä. Se haalariukko on usein täysin näkymätön. 

Olen kasvanut tehdaspaikkakunnalla ylemmän keskiluokan lapsena. Duunarien viha ja halveksunta jättivät ikuiset jäljet. 

Perheesi on ollut keskiluokkainen, jos se on vihannut työväenluokkaa. 

Ylempi keskiluokka väheksyy tavallista keskiluokkaa, ei työväkeä.

Kyse on erottautumisesta, jossa halutaan olla parempia kuin itseä juuri alempi luokka. Sellaisesta mikä on itsestäänselvästi kauempana alempana ei koeta tarvetta erottautua, koska ei ole vaaraa, että kukaan sekoittaisi siihen vahingossa.

Ei perheeni vihannut työväenluokkaa. Monet kaverini olivat työläistaustaisia, ja vanhempani kohtelivat heitä ystävällisesti. He eivät pyrkineet erottautumaan, mutta pikkukaupungissa tiedettiin ihmisten taustat ilman erottautumistakin. Tuollaisella paikkakunnalla oppi tulemaan ihmisten kanssa toimeen vaikka osa koulukavereista oli kreivitaustaisia, osa punaorpotaustaisia. Jossain Espoon tai Helsingin homogeenisessa porvarilähiössä voi varmaan sitten kasvaa pitämään työläisiä epäihmisinä joiden kanssa ei voi olla missään tekemisissä.

Miksi tuo viimeinen virke?

Pilasi postauksesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kulutuskeskeinen elämä

Ehkä näin. Keskiluokka ostaa palveluita. Syö ravintolassa, laitattaa kesärenkaat korjaamolla, teettää keittiöremonttinsa ammattilaisilla.

Täytyy myöntää että tuo palvelujen ostaminen on keskiluokan ominaisuus. Vähän hävettää kun ei itse osaa tehdä mitään, pitää aina kutsua joku työväenluokan tosimies tekemään.

Keskiluokkaista on sekin, ettei puntaroi omaa miehekkyyttä jatkuvasti.

No ei nyt jatkuvasti, mutta taitavan persvakoduunarin halveksivaa katsetta on vaikea kestää.

Yksikään tuntemani ylemmän keskiluokan mies ei edes näe sitä duunarin katsetta. Ei heitä kiinnosta, kuin se heille valmistuva remontti oli sitten autonkorjaus tai keittiöremontti kyseessä. Se haalariukko on usein täysin näkymätön. 

Olen kasvanut tehdaspaikkakunnalla ylemmän keskiluokan lapsena. Duunarien viha ja halveksunta jättivät ikuiset jäljet. 

Perheesi on ollut keskiluokkainen, jos se on vihannut työväenluokkaa. 

Ylempi keskiluokka väheksyy tavallista keskiluokkaa, ei työväkeä.

Kyse on erottautumisesta, jossa halutaan olla parempia kuin itseä juuri alempi luokka. Sellaisesta mikä on itsestäänselvästi kauempana alempana ei koeta tarvetta erottautua, koska ei ole vaaraa, että kukaan sekoittaisi siihen vahingossa.

Olen eri. Tulkitsin tuon niin, että duunarit olisivat vihanneet tuota ylemmän keskiluokan lasta. Itse ainakin olen kokenut sen, että joillekin lapsille on vielä 70-luvulla sanottu, että "herrojenpenikoiden" kanssa ei leikitä. Meillä kotona ei avoimesti väheksytty ketään, mutta olihan siinä iso ero. Meillä oli tilava asunto, kotiapulainen, äiti kotona, isä päivätöissä. Suurimmalla osalla oli kaksio ja vanhemmat vuorotöissä tehtaassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kulutuskeskeinen elämä

Ehkä näin. Keskiluokka ostaa palveluita. Syö ravintolassa, laitattaa kesärenkaat korjaamolla, teettää keittiöremonttinsa ammattilaisilla.

Täytyy myöntää että tuo palvelujen ostaminen on keskiluokan ominaisuus. Vähän hävettää kun ei itse osaa tehdä mitään, pitää aina kutsua joku työväenluokan tosimies tekemään.

Keskiluokkaista on sekin, ettei puntaroi omaa miehekkyyttä jatkuvasti.

No ei nyt jatkuvasti, mutta taitavan persvakoduunarin halveksivaa katsetta on vaikea kestää.

Yksikään tuntemani ylemmän keskiluokan mies ei edes näe sitä duunarin katsetta. Ei heitä kiinnosta, kuin se heille valmistuva remontti oli sitten autonkorjaus tai keittiöremontti kyseessä. Se haalariukko on usein täysin näkymätön. 

Olen kasvanut tehdaspaikkakunnalla ylemmän keskiluokan lapsena. Duunarien viha ja halveksunta jättivät ikuiset jäljet. 

Perheesi on ollut keskiluokkainen, jos se on vihannut työväenluokkaa. 

Ylempi keskiluokka väheksyy tavallista keskiluokkaa, ei työväkeä.

Kyse on erottautumisesta, jossa halutaan olla parempia kuin itseä juuri alempi luokka. Sellaisesta mikä on itsestäänselvästi kauempana alempana ei koeta tarvetta erottautua, koska ei ole vaaraa, että kukaan sekoittaisi siihen vahingossa.

Ei perheeni vihannut työväenluokkaa. Monet kaverini olivat työläistaustaisia, ja vanhempani kohtelivat heitä ystävällisesti. He eivät pyrkineet erottautumaan, mutta pikkukaupungissa tiedettiin ihmisten taustat ilman erottautumistakin. Tuollaisella paikkakunnalla oppi tulemaan ihmisten kanssa toimeen vaikka osa koulukavereista oli kreivitaustaisia, osa punaorpotaustaisia. Jossain Espoon tai Helsingin homogeenisessa porvarilähiössä voi varmaan sitten kasvaa pitämään työläisiä epäihmisinä joiden kanssa ei voi olla missään tekemisissä.

Miksi tuo viimeinen virke?

 

Pilasi postauksesi.

Viittasin erääseen aiempaan kommentoijaan. Ja onhan siinä perää että eri yhteiskuntaluokkia edustaviin oppii suhtautumaan ihmisinä jos elää heidän kanssaan. Jos ei, voi olla että heitä pidetään vieraina ja vihollisina.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi en kuulu mihinkään luokkaan. N 50v

Av:n luokkajaottelut ovat sellaista fantasiaa, että harvempi oikea tällaisiin kategorioihin mahtuu 😆

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kulutuskeskeinen elämä

Ehkä näin. Keskiluokka ostaa palveluita. Syö ravintolassa, laitattaa kesärenkaat korjaamolla, teettää keittiöremonttinsa ammattilaisilla.

Täytyy myöntää että tuo palvelujen ostaminen on keskiluokan ominaisuus. Vähän hävettää kun ei itse osaa tehdä mitään, pitää aina kutsua joku työväenluokan tosimies tekemään.

Keskiluokkaista on sekin, ettei puntaroi omaa miehekkyyttä jatkuvasti.

No ei nyt jatkuvasti, mutta taitavan persvakoduunarin halveksivaa katsetta on vaikea kestää.

Yksikään tuntemani ylemmän keskiluokan mies ei edes näe sitä duunarin katsetta. Ei heitä kiinnosta, kuin se heille valmistuva remontti oli sitten autonkorjaus tai keittiöremontti kyseessä. Se haalariukko on usein täysin näkymätön. 

Olen kasvanut tehdaspaikkakunnalla ylemmän keskiluokan lapsena. Duunarien viha ja halveksunta jättivät ikuiset jäljet. 

Perheesi on ollut keskiluokkainen, jos se on vihannut työväenluokkaa. 

Ylempi keskiluokka väheksyy tavallista keskiluokkaa, ei työväkeä.

Kyse on erottautumisesta, jossa halutaan olla parempia kuin itseä juuri alempi luokka. Sellaisesta mikä on itsestäänselvästi kauempana alempana ei koeta tarvetta erottautua, koska ei ole vaaraa, että kukaan sekoittaisi siihen vahingossa.

Olen eri. Tulkitsin tuon niin, että duunarit olisivat vihanneet tuota ylemmän keskiluokan lasta. Itse ainakin olen kokenut sen, että joillekin lapsille on vielä 70-luvulla sanottu, että "herrojenpenikoiden" kanssa ei leikitä. Meillä kotona ei avoimesti väheksytty ketään, mutta olihan siinä iso ero. Meillä oli tilava asunto, kotiapulainen, äiti kotona, isä päivätöissä. Suurimmalla osalla oli kaksio ja vanhemmat vuorotöissä tehtaassa. 

Minun kotipaikkakunnallani tosiaan oli suuri joukko lapsia joille oli kerrottu että herrojen kakaroiden tai porvarin pentujen kanssa ei sitten olla tekemisissä. Näiden isät eivät edes suostuneet katsomaan kohti, tervehtimisestä puhumattakaan. Monet työläislapset olivat kyllä kavereitani. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kulutuskeskeinen elämä

Ehkä näin. Keskiluokka ostaa palveluita. Syö ravintolassa, laitattaa kesärenkaat korjaamolla, teettää keittiöremonttinsa ammattilaisilla.

Täytyy myöntää että tuo palvelujen ostaminen on keskiluokan ominaisuus. Vähän hävettää kun ei itse osaa tehdä mitään, pitää aina kutsua joku työväenluokan tosimies tekemään.

Keskiluokkaista on sekin, ettei puntaroi omaa miehekkyyttä jatkuvasti.

No ei nyt jatkuvasti, mutta taitavan persvakoduunarin halveksivaa katsetta on vaikea kestää.

Yksikään tuntemani ylemmän keskiluokan mies ei edes näe sitä duunarin katsetta. Ei heitä kiinnosta, kuin se heille valmistuva remontti oli sitten autonkorjaus tai keittiöremontti kyseessä. Se haalariukko on usein täysin näkymätön. 

Olen kasvanut tehdaspaikkakunnalla ylemmän keskiluokan lapsena. Duunarien viha ja halveksunta jättivät ikuiset jäljet. 

Perheesi on ollut keskiluokkainen, jos se on vihannut työväenluokkaa. 

Ylempi keskiluokka väheksyy tavallista keskiluokkaa, ei työväkeä.

Kyse on erottautumisesta, jossa halutaan olla parempia kuin itseä juuri alempi luokka. Sellaisesta mikä on itsestäänselvästi kauempana alempana ei koeta tarvetta erottautua, koska ei ole vaaraa, että kukaan sekoittaisi siihen vahingossa.

Ei perheeni vihannut työväenluokkaa. Monet kaverini olivat työläistaustaisia, ja vanhempani kohtelivat heitä ystävällisesti. He eivät pyrkineet erottautumaan, mutta pikkukaupungissa tiedettiin ihmisten taustat ilman erottautumistakin. Tuollaisella paikkakunnalla oppi tulemaan ihmisten kanssa toimeen vaikka osa koulukavereista oli kreivitaustaisia, osa punaorpotaustaisia. Jossain Espoon tai Helsingin homogeenisessa porvarilähiössä voi varmaan sitten kasvaa pitämään työläisiä epäihmisinä joiden kanssa ei voi olla missään tekemisissä.

Meilläkin työväenluokkaisia kohdeltiin ystävällisesti. Mutta kyllä sen jo ennen kouluikääkin silti jotenkin ymmärsi, että ei me ihan samalla viivalla oltu. Peruskouluaikana oli sitten paljonkin eri taustoista tulevia kavereita. Mutta sitten kun porukka jakaantui amikseen ja lukioon, niin ne työläistaustaiset jäivät, ja lukion jälkeen muodostui uudet, kestävämmät ystävyyssuhteet yliopistossa. En ole silti koskaan ajatellut tietoisesti, etteikö työläisten kanssa voisi olla tekemisissä, enkä todellakaan pidä ketään epäihmisenä sen takia, että on erilainen tausta tai ammatinvalinta. Mutta ei vain ole ollut enää sellaista yhteistä kiinnostuksen kohdetta, että oltaisi tekemisissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni kirjoittaa kulutustottumuksista "erottautumisen välineenä". Onko siis ajatuksena, että johonkin tiettyyn yhteiskuntaluokkaan kuuluva hankkii tietynmerkkisen valaisimen ilmaistakseen tietoisesti kuulumistaan tuohon ryhmään, vai että eri yhteiskuntaluokilla on sisäsyntyiset makutottumukset, joita juuri tuo valaisin hivelee?

Se menee niin, että seuraava yhteiskuntaluokka haluaa erottautua aina siitä alemmastaan: syrjäytyneet > työväenluokka > alempi keskiluokka > keskiluokka > ylempi keskiluokka > eliitti. Se, millä erottautuminen tapahtuu, vaihtelee sen mukaan, mistä erottaudutaan ja mitä alempi luokka arvostaa. 

Esimerkiksi syrjäytyneet ja työväenluokka asuvat usein vuokralla ja arvostavat omistusasumista, ja kaikille kolmelle keskiluokan ryhmälle on tyypillistä omistusasuminen. Työväenluokka myös ymmärtää usein selkeitä ja konkreettisia symboleita, kuten merkkejä (Audi, Mercedes Benz) ja tiettyjä statusesineitä, (tunnistettava Marimekon Unikko, Lokki- ja Mehiläispesä-valaisin), ja etenkin alempi keskiluokka erottautuu niiden avulla työväenluokasta. Siinä mielessä voi olla, että jokin tietty valaisin on tietoinen valinta, jolla voi ilmaista kuulumista tiettyyn ryhmään. Keskimmäinen keskiluokka erottautuu alemmasta keskiluokasta puolestaan niin, että se pikemminkin välttelee räikeästi näkyviä ja liian helposti tunnistettavia brändejä ja valitsee mieluummin kestävää, kodikasta, laadukasta ja turvallista, kuten vaikka Volvon tai Toyotan, ja Marimekon harvinaisempia kuoseja, Pentikin, Finlaysonin tai Aarikan esineitä, ja korostaa näin keskiluokkaista porvarillista hillittyä charmia. Ylin keskiluokka voi valita noitakin, koska arvostaa kotimaisuutta, mutta pitää niitä usein liian massatuotettuina ja pyrkii löytämään uniikkia taidetta ja aineettomia tapoja erottautua, kuten kansainvälisiä kytköksiä, lähiruokaa, luomua, kotiin tilattuja palveluita, statusharrastuksia ja hyviä asuinalueita. Eliitillä taas nimenomaan aineettomat tavat korostuvat, kuten asema, verkostot ja valta, ja myös kulutusvalinnat korostavat näitä arvoja. Näin karrikoiden. Yksilötasolla on aina myös poikkeuksia, ja perheessä voi olla edustettuna eri luokkia sekaisin, mutta niissäkin jokin on yleensä aina se hallitseva. 

Lisäksi esimerkiksi eliitti voi haluta erottautua keskiluokasta tyylillä, mikä vaikuttaa työväenluokkaiselta. Hyvä esimerkki Niklas Herlin.

Kyllä. Eliitillä on rohkeutta poiketa tiukoista normeista. Saman tyyppistä epäsovinnaisuuteen vivahtavaa rajojen rikkomista näkee kyllä välillä myös osalla ylempää keskiluokkaakin. Riippuu varmaan kotitaustastakin, kuinka varmaksi kokee asemansa. 

Vierailija kirjoitti:

Kotona ei ole avokeittiötä (keittiö olohuoneen nurkassa) vaan erilliskeittiö. Sekä usein myös ruokailuhuone siinä erilliskeittiön vieressä.

 

Tuli vaan mieleen tämä asia nyt, kun kauhistelin uusien asuntojen mainoskuvia ja pohjapiirroksia. Rn voisi asua tuollaisessa. Erilliskeittiö on pakko olla minulle. 

Ruokailuhuone! Todellinen keskiluokan unelma. Ellei jopa ylemmän keskiluokan statussymboli? Ruokailuhuoneessa kokoontuu porvarillinen ydinperhe yhteisen ruokapöydän ääreen nauttimaan terveellistä ja maistuvaa ateriaa. Ruokailutapoja opetetaan lapsille ja huolehditaan kulttuurin siirtymisestä eteenpäin. Viikonloppuisin päivällisillä kestitään myös vieraita. Juhlapyhinä ruokailuhuoneeseen katetaan iso pöytä juhla-ateriaa varten. Erillinen ruokailuhuone mahdollistaa ainakin ajatuksen tasolla myös yläluokkaisen tavan, että ruoka valmistetaan keittiössä ja tarjoillaan ruokailuhuoneeseen, vaikka harvalla perheellä todellisuudessa on omaa Huldaa tarjoilemassa.