Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Olen nelikymppinen ja hiton katkera siitä, miten elämä meni.

Vierailija
30.03.2026 |

Nuoruudessa vaikka kuinka moni ikätoveri rälläsi ja sekoili, ja silti näistä kaikki, yksi toisensa perään, solahti jotenkin todella vaivattoman näköisesti jossain siinä 30-35 ikävuoden kohdalla siihen keskiluokkaiseen kuplaan, jossa on hyvät ammatit, vakaat avioliitot ja pari kersaa. Itsellä ei ole onnistunut yhtään mikään, kovasti yritin, mutta tein näköjään väärät valinnat sekä opiskelujen että miesten suhteen ja jäin tahtomattani lapsettomaksi. Nyt on maisterin tutkinto, johon voi pyyhkiä takapuolensa ja pari kariutunutta avoliittoa, joihin ei koskaa ehditty edes mitään lapsia yrittää. Työt on ihan sutta ja sekundaa, kohta varmaan taas työttömänä. Suoraan sanoen vi tuttaa nähdä somessa ja toisinaan jopa muualla mediassa entisiä tuttuja, joiden tiedän olleen ikävuosina 16-25 sellaisia että kaikki lailliset ja laittomat päihteet kokeiltiin ja herättiin milloin mistäkin sängystä oksennus poskella, ja nyt ne ovat jotain kovapalkkaisia erityisasiantuntijoita ja keskiluokkaisten perheiden äitejä ja isiä. Ei mulla muuta. 

Kommentit (308)

Vierailija
301/308 |
01.04.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meni? Sehän on edessäpäin vielä 

Eipä siinä 70-90 välillä paljon uusia asioita tapahdu. Läheisten kuolemia, sairautta ja kituuttamista, jos ei satu olemaan kerrytettyä varallisuutta/hyvä eläke. Elinpiiri ja ympyrät pienenee, kognitio laskee. Isoäitini täyttää nyt 93, 20 vuotta sitten kävin vielä hänen kanssaan ulkomailla. Nyt pääsee hädin tuskin toiselle puolelle kaupunkia, kun on henkisesti ja fyysisesti niin kuormittavaa. Sydän reistaa, jalat sökönä, käsi ja lonkka murtuneet, muistisairautta ja kakat vaipoissa sekä usein lakanoilla. Näin on menty 6 vuotta.

Kultainen vanhuus my ass.

Moni sanoo, että siinä 60 ikävuoden paikkeilla ihmisestä tulee ikään kuin näkymätön, jos ei satu olemaan joku alansa huippu. Formatiiviset vuodet ovat lapsuus, nuoruus ja varhaisaikuisuus. Jos et 30 ikävuoteen mennessä ole saanut mitään aikaiseksi, et tule saamaankaan. Korkeintaan voit antaa vertaistukea henkilöille, jotka ovat samassa veneessä. Sitähän nämä mt- ja päihdekuntoutujat, ex-rikolliset ja muut tekevät. 

No hienoa. Sittenhän tässä voikin 39v. jo tappaa itsensä.

Olen se, jolle vastasit.

Aina voi näinkin tehdä. Toki voi yrittää nähdä elämää hiukan eri tavalla kuin kilpailuna materiasta ja statuksesta. Vaikka totean sen, että keski-ikäisenä on oikeasti vaikeaa perustaa perhe ja hankkia uusi ammatti, jossa työllistyy ja saa säällisen toimeentulon, ei tämä ole mikään arvokommentti tai tarkoitettu loukkaukseksi.

Parikymppisenä voi yrittää hölmöjäkin asioita, mutta keski-ikäisenä mahdollisuuksien horisontti on kapeampi. Joskus kannattaa miettiä, mikä oikeasti toisi onnea/sisältöä elämään.

No jotkut mahdollisuudet on voineet mennä tyyliin jääkiekkosankari ja missi, mutta tavalliset työt ja koulutukset on yhtä mahdollisia nelikymppiselle kuin parikymppisellekin. 

Vierailija
302/308 |
01.04.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Valitettavasti jouduin itsekin keski-iässä heräämään siihen, että kiusaajat sun muut vetivät pidemmän korren. Itse kävin vähemmän baareissa, join paljon vähemmän alkoholia kuin ikäluokkani ihmiset yms. Autoin muita, ja annoin mm. koulukaverilleni prinsessa roolini näytelmässä jonka arvonassa voitin, silti hän puukotti selkään ja kiusasi. Uusi tyttö koulussa kiusasi isolla porukalla vuosikausia. Kaikki nämä ihmiset saivat tosiaan kaiken ja ovat vieläkin kavereita keskenään. Minä sain vain murusia. Kiusaajille ei ollut tullut yhtään mitään seurauksia toiminnastaan vaan heitä vain "ei saa leimata" kun kaikki oltiin vain lapsia. Mutta he saivat leimata minut. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
303/308 |
01.04.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ällö keskiluokkainen kupla. Halveksin niitä ihmisiä.

Sulla se on kupla puhjennut ja elelet soaiaalituilla. Halveksi rauhassa, kukaan ei välitä.

Vierailija
304/308 |
01.04.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Päivän paras itkuvirsi .tähän Asti 🏆

Pytty sullekin tuosta oikeinkirjoitustaidosta.

Vierailija
305/308 |
01.04.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meni? Sehän on edessäpäin vielä 

Eipä siinä 70-90 välillä paljon uusia asioita tapahdu. Läheisten kuolemia, sairautta ja kituuttamista, jos ei satu olemaan kerrytettyä varallisuutta/hyvä eläke. Elinpiiri ja ympyrät pienenee, kognitio laskee. Isoäitini täyttää nyt 93, 20 vuotta sitten kävin vielä hänen kanssaan ulkomailla. Nyt pääsee hädin tuskin toiselle puolelle kaupunkia, kun on henkisesti ja fyysisesti niin kuormittavaa. Sydän reistaa, jalat sökönä, käsi ja lonkka murtuneet, muistisairautta ja kakat vaipoissa sekä usein lakanoilla. Näin on menty 6 vuotta.

Kultainen vanhuus my ass.

Moni sanoo, että siinä 60 ikävuoden paikkeilla ihmisestä tulee ikään kuin näkymätön, jos ei satu olemaan joku alansa huippu. Formatiiviset vuodet ovat lapsuus, nuoruus ja varhaisaikuisuus. Jos et 30 ikävuoteen mennessä ole saanut mitään aikaiseksi, et tule saamaankaan. Korkeintaan voit antaa vertaistukea henkilöille, jotka ovat samassa veneessä. Sitähän nämä mt- ja päihdekuntoutujat, ex-rikolliset ja muut tekevät. 

No hienoa. Sittenhän tässä voikin 39v. jo tappaa itsensä.

Olen se, jolle vastasit.

Aina voi näinkin tehdä. Toki voi yrittää nähdä elämää hiukan eri tavalla kuin kilpailuna materiasta ja statuksesta. Vaikka totean sen, että keski-ikäisenä on oikeasti vaikeaa perustaa perhe ja hankkia uusi ammatti, jossa työllistyy ja saa säällisen toimeentulon, ei tämä ole mikään arvokommentti tai tarkoitettu loukkaukseksi.

Parikymppisenä voi yrittää hölmöjäkin asioita, mutta keski-ikäisenä mahdollisuuksien horisontti on kapeampi. Joskus kannattaa miettiä, mikä oikeasti toisi onnea/sisältöä elämään.

No jotkut mahdollisuudet on voineet mennä tyyliin jääkiekkosankari ja missi, mutta tavalliset työt ja koulutukset on yhtä mahdollisia nelikymppiselle kuin parikymppisellekin. 

Se nelikymppisenä valmistunut vasta-alkaja palkataan ennen parikymppistä? Vähän erilaista viestiä kyllä kuuluu kentältä.

Vierailija
306/308 |
01.04.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Katkera 40 vuotiaana siitä minkälaista elämä oli? Sehän on vielä edessäpäin, ei ole edes keski- ikäinen vielä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
307/308 |
01.04.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meni? Sehän on edessäpäin vielä 

Eipä siinä 70-90 välillä paljon uusia asioita tapahdu. Läheisten kuolemia, sairautta ja kituuttamista, jos ei satu olemaan kerrytettyä varallisuutta/hyvä eläke. Elinpiiri ja ympyrät pienenee, kognitio laskee. Isoäitini täyttää nyt 93, 20 vuotta sitten kävin vielä hänen kanssaan ulkomailla. Nyt pääsee hädin tuskin toiselle puolelle kaupunkia, kun on henkisesti ja fyysisesti niin kuormittavaa. Sydän reistaa, jalat sökönä, käsi ja lonkka murtuneet, muistisairautta ja kakat vaipoissa sekä usein lakanoilla. Näin on menty 6 vuotta.

Kultainen vanhuus my ass.

Moni sanoo, että siinä 60 ikävuoden paikkeilla ihmisestä tulee ikään kuin näkymätön, jos ei satu olemaan joku alansa huippu. Formatiiviset vuodet ovat lapsuus, nuoruus ja varhaisaikuisuus. Jos et 30 ikävuoteen mennessä ole saanut mitään aikaiseksi, et tule saamaankaan. Korkeintaan voit antaa vertaistukea henkilöille, jotka ovat samassa veneessä. Sitähän nämä mt- ja päihdekuntoutujat, ex-rikolliset ja muut tekevät. 

No hienoa. Sittenhän tässä voikin 39v. jo tappaa itsensä.

Olen se, jolle vastasit.

Aina voi näinkin tehdä. Toki voi yrittää nähdä elämää hiukan eri tavalla kuin kilpailuna materiasta ja statuksesta. Vaikka totean sen, että keski-ikäisenä on oikeasti vaikeaa perustaa perhe ja hankkia uusi ammatti, jossa työllistyy ja saa säällisen toimeentulon, ei tämä ole mikään arvokommentti tai tarkoitettu loukkaukseksi.

Parikymppisenä voi yrittää hölmöjäkin asioita, mutta keski-ikäisenä mahdollisuuksien horisontti on kapeampi. Joskus kannattaa miettiä, mikä oikeasti toisi onnea/sisältöä elämään.

No jotkut mahdollisuudet on voineet mennä tyyliin jääkiekkosankari ja missi, mutta tavalliset työt ja koulutukset on yhtä mahdollisia nelikymppiselle kuin parikymppisellekin. 

Eivät ole. Minkä tahansa alan huipulle pääseminen on tuossa kohtaa jo mahdotonta. Kaikki urheiluammatit, sotilasura, poliisin ura, pelastustyö, kirurgin hommat, tutkijan ura (siis vakavasti otettavilla aloilla), näyttelijän ammatti ja aika moni muu ovat täysin poissuljettuja.

Moni muu työ on mahdollinen, vaikka sähköinsinööri tai anestesiahoitaja, mutta olet ikätovereihin nähden melkoisesti takamatkalla. Työnantajat usein suosivat nuorempia tai kokeneempia hakijoita. 

Nollahommia kuten wolttausta tai siivousta voi tehdä kuka tahansa.

Vierailija
308/308 |
01.04.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Joku kirjoitti täällä, että naisella ei haittaa seksikokemusten määrät yms ja on vaan hyvä jos nainen on aktiivinen tältä osin ja kyllä miehiä silti riittää ja saa aina kumppanin. No, minä olen oikeasti neitsyt nainen jolla on maine, että olisin h*ora ja eipä miehet koskisi minuun pitkällä tikullakaan. Kaikkea pahaa vaan puhutaan ja tämä siksi, että joku päätti ne puheet aikoinaan pistää liikkeelle. Sellaiset ihmiset jotka minua vihasivat muutenkin jo aiemmin nuoruudessa. Tästä kaikesta on seurannut paljon pahaa elämääni. Näin joku täällä kirjoittaa omasta näkökulmastaan ja minulla taas omat kokemukset. En ole katkera itsekään, mutta mieluiten olisin muiden puheissa, se oikea minä eli kokematon neitsyt, enkä se kaikkien kanssa ollut kyläpyörä mitä puhutaan. Parempi se olisi, koska tämä kaikki johtaa vaan siihen etten ikinä edes pysty suhteeseen ja luottamaan kenenkään ja häpeän itseäni. 

Mikä ihme maine? Asutko jossain alle 1 000 ihmisen kylässä etkä koskaan käy isommissa kuvioissa? Oletko jossain pienessä uskonlahkossa? Vai miten tuollaisen maineen saaminen on nykyaikana  edes mahdollista, jos kyse ei ole jostain pikkuteinien nälvimisistä? Silloinkin aikuisina sitä ei muistele enää kukaan. Koska oikeassa elämässä erittäin monella naisella on taustallaan paljon seksikumppaneita, yhden illan kokeiluja, tai jotain vielä hurjempaa. Siltikään edes noilla ei ole mitään maineita missään.

T. Laajasti seksihurjastellut keski-ikäinen nainen keskisuurelta paikkakunnalta, jolla voisi olla "maine" mutta ei ole, kilttinä kotihiirenä pidetään edelleen ja sitoutumishaluisia miehiä riittäisi. Edes ihmiset, jotka tietävät menneisyydestäni eivät pidä sitä minään ja kohtelevat ihan tavallisesti. Kaikki ymmärtää, että aikuiset yleensä harrastaa seksiä toistensa kanssa eikä siinä nykypäivänä ole mitään skandaalin aineksia.