Onko täällä muita, joiden sairautta on epäilty ensisijaisesti psyykkiseksi vaikka lopulta oireiden syyksi on paljastunut somaattinen sairaus

Vierailija kirjoitti:

Mä on joutunut itse tutkia ja itse diagnosoida itteeni ja aina osunut nappiin. Lääkäreillö ei ole minkäänäköistä tietämystä mistään. Jopa antibioottia sain oikein tutkimalla oikein asiat.

Tietysti suomalainen marmattaja tietää enemmän kuin lääkärit. Totta kai.

Ja niitä kerran annettuja virheellisiä ahdistuneisuusdiagnoosejahan ei saa Kannasta millään pois. Ne vaikuttavat jatkossa aivan kaikkiin hoitopäätöksiin ja ne jopa nostetaan epikriisin kärkeen huolimatta siitä onko ne ajankohtaisia, relevantteja tai edes todellisia. 

Noidannuolen yhteydessäkin ensimmäinen maininta voi olla tuo ahdistus, eikä suinkaan se, että selkää on jo kertaalleen operoitu.

Natsitohtorin pitää aina ensin konsultoida jutkua ennenkuin päätetään saako asiakas hoitoa voi ei. Jos ei ole tarpeeksi jutkuboinus pisteitä ei saa myöskään hoitoa. 

Tää oli hyvä avaus, tulin vasta nyt lukemaan. Mulla on traumatausta mutta vasta joitakin päiviä sitten eräs työntekijä pohti että voisiko paha oireilu johtua toisesta sairaudesta? Ja tutkimuksia on kyllä aikanaan tehty mutta mitään merkittäviä poikkeamia ei löytynyt. En ollut käytännössä nukkunut kahteen vuoteen mutta sitäkään ei sen kummemmin noteerattu, toki unilääkkeitä ja rauhoittavia tarjottiin. 

Oikeasti tässä koko systeemissä ei ole enää päätä eikä häntää. Kaikki tieto kulkee puhelimessa tai diginä, monen käden ja suun kautta ja virheitä tulee koko ajan lisää. Mulla on tosi pitkä (useampi vuosi) erikoissairaanhoitoa takana ja vasta kun tipuin perusterveydenhuoltoon niin lääkäri laittoi lähes ensi töikseen puntarille ja totesi että haastattelun ja painon perusteella sulla on anoreksia. Tiedän että se on suurelta osin myös psyykkinen juttu mutta eipä sitäkään otettu vakavasti ennen tätä.