Onko täällä muita, joiden sairautta on epäilty ensisijaisesti psyykkiseksi vaikka lopulta oireiden syyksi on paljastunut somaattinen sairaus

Sappikivien aiheuttamaa maksa-arvojen nousua pidettiin alkoholin aiheuttamana, vaikka en  ollenkaan juo alkoholia. Viime hetkillä olin päivystyksessä silmät ja iho keltaisena sappikivien aiheuttaman tukoksen takia.  Sairaalassa tuli myös haimatulehdus, joka ei myöskään johtunut alkoholista.

Vierailija kirjoitti:

Mulla pidettiin rytmihäiriö, joka on nyt diagnosoitu krooninen rytmihäiriö. Hoitaja piti psyykkisenä vaivana ja oli niin kirjannutkin. Pääsin EKG:hen vasta kun huijasin, että on rintakipua. Ekg:n ottaja sanoi heti, että nyt olisi paras lähteä päivystykseen. Jääkiekkoilija Hiirikoski kertoi ip-lehdessä, että hänenkin rytmihäiriötä oli pidetty mt-ongelmina. En ihmettele, että ihmiset jättävät hakeutumatta hoitoon sydänoireittenkin vuoksi, kun suhtautuminen on tällasta.

Ihan tutkittu asia, että sydänongelmat oireilevat naisilla eritavalla kuin miehillä ja lääkärit sivuuttavat oireet. 

Vierailija kirjoitti:

Aivan helvetillistä selkäkipua epäili työterveys lääkäri lorvikatariksi. Naureskeli, vihjaili ja suorastaan vittuili että on mennyt vissiin loma pitkäksi yms paskaa. Ei meinannut millään uskoa etten ole niin hyvä näyttelemään vaan en todellakaansaa kunnolla edes hengitettyä. Pitkän väännön ja lopulta huudoksi muuttineen väittelyn saattelemana suostui (erittäin vastahakoisesti ja alentuvasti turhista kustannuksita lässyttäen) laittamaan MRI kuvaukseen. No kuvaus tehtiin ja tämän jälkeen kyseinen Mengel soitti mulle kotiin. Aloitti puhelun kertomalla että hän on äärimmäisen häpeissään suhtautumisestaan ja pyysi hyvin syvästi anteeksi täysin asiatonta ja vähettelevää suhtautumistaan tilanteeseen joka olikin nyt osoittautunut hänen vitsiensä ja piikittelyjensä sijaan vakavaksi, kävelykyvyn vaarantavaksi, äärimmäsen kivuliaaksi ja helvetin kiireelliseksi "saman tien sairaalaan" tilanteeksi. 

Mikä sairaus sinulla on?

Mulla hengenahdistus diagnosoitiin paniikkikohtaukseksi. Oikein syyllistettiin, että olin kehdannut mennä iltamyöhällä päivystykseen. Kun kysyin, miten on mahdollista että paniikkikohtaus kesti tauotta monta tuntia, ei vaivauduttu edes vastaamaan.

Sen verran monesti, että odotan nykyään niin kauan, että on jotain selvästi havaittavaa häikkää. Sekään ei toki kelpaa, mutta mieluummin kuuntelen valitusta myöhäisestä hoitoon hakeutumisesta kuin korvien välin syyttelyä. Yksi lääkäri tosin uhkasi jo kirjata myöhäisen hoitoon hakeutumisen takia jotain itse tuhoi suudesta. Käskin yrittää päättää, mitä halutaan, koska jos menen ennen kuin on jotain havaittavaa oman sana lisäksi, kuvittelee ja on harhainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta kun lääkäri ei kuulemma saa sanoa naisille että sairaudet johtuvat lihavuudesta ja pitää laihduttaa. Se on vihapuhetta. 

Esim tuo kilpirauhasen vajaatoiminta aiheuttaa lihomista. Aineenvaihdunta hidastuu. Kilpparin liikatoiminta taas laihduttaa. 

Totta. Jos esim. minä laihduin liikatoiminnan takia lähes luurangoksi, miksi vajaatoiminta ei sitten voisi lihottaa? Ei kaikki ole itsestä kiinni.

turhia psykologisia loputtomia tutkimuksia monennenkohan kerran... ei edelleenkään luonnehäiriötä. Mitä löytyy lopulta: aivokasvi

No se kilpirauhasen vajaatoiminta. Mutta lähinnä työkaverit ja tuttavat, joille olin mennyt sanomaan väsymyksestä. Lääkäri katsoi labrat ja diagnoosi oli sillä selvä, ei heidän puoleltaan epäilyä. Silti tuntuu pahalta, kun sanotaan "muotisairaudeksi". 

Olen lihonut enkä juuri laihtunut tyroksiinin aloituksen jälkeen. Mutta tämä uupumus ei vain mene ohi ja sehän painonnousun aiheuttikin. Ärsyttää. Toisaalta, tyroksiinin nosto piristi, että on tässä toivoa.

Äitini kävi useamman kerran terveysasemalla valittamassa kovaa väsymystä. Määrättiin mielialalääkkeet. Onneksi oli sitten kuitenkin viimein määrätty myös verikokeisiin tulehdusarvon ottamiseen. Lääkäri soitti myöhemmin perään, että heti lähdettävä sairaalaan. Oli munuiaisaltaantulehdus ja tulehdusarvot jo toista sataa. Oli viikon sairaalassa. 

Minulla on monivuotinen historia kaikenlaista, ja lopulta diagnosoitiin MS-tauti. Ajoittain kieltämättä mietityttää, onko kaikki muu ollut vain ko taudin oirehdintaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä. Pahat refluksioireet oli lääkärien mukaan "ahdistusta". Pari tonnia meni, kun juoksin paniikissa lääkärissä, oireet oli niin pahat. Sitten tein diagnoosin itse ja etsin siihen hoidon myös itse. Yllättävää miten vähän lääkärit ymmärtävät refluksista. 

Samoin lapsellani paha ruokatorven tulehdus ja siitä johtuva pahoinvointi oli 'psyykkistä'. Jos ei olisi lopulta tutkittu tarkemmin, olisi voinut joutua loppuelämäkseen letkuruokintaan 

Masennusta, kasvain loppujen lopuksi löytyi aivoista 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkärit työskentelevät kokemuksen perusteella ja heillä on erittäin vankat todisteet siitä että naisten ongelmat ovat usein henkisiä. Siinä ei muutaman hysteerisen akan ulina somaattisesta sairaudesta todista mitään. 

Poliisi epäilee tämän jumalasta seuraavan mieslääkärin laittaneen oman "hysteerisen ja ulisevan akkansa" kylmäksi. Kyllä lääkäri aina tietää parhaiten, varsinkin jos on mies.

 

 

Rikoksesta epäilty mies on tunnettu hahmo Keski-Suomessa: hän on tehnyt pitkän uran erikoislääkärinä ja yksityislääkärinä ja toimii edelleen lääkäriyrityksen toimitusjohtajana. 

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011906867.html

Saatan tietää tuon lääkärin, ellei samalla kylällä useita samanikäisiä. Huh huh. 

Menin aikoinani töihin terveysaseman arkistoon. Oli vielä sitä aikaa kun lääkäreille vietiin potilaan tiedot paperisissa kansioissa. Hetken arkistossa työskenneltyäni huomasin, että korvani olivat "jotenkin lukossa". Maanantaisin kuulin ihan normaalisti, mutta viikon jatkuessa kuuloni myös huononi. Kävin useamman kerran valittamassa korviani terveysaseman lääkärille (työskenneltiin samoissa tiloissa). Mitään vikaa korvista ei löytynyt ja lopulta minulle sanottiin, että taidan kuvitella koko homman (eli vikaa päässä).

Tuli kesä ja kesälomasijaiset. Menin nuorelle sijaiselle valittamaan taas korviani. Hän laittoi minulle lähetteen korvalääkäriin. (Olin itsekkin nuori, enkä ollut tottunut käymään lääkäreissä, joten omaa tyhmyyttäni en ollut itse tajunnut hakeutua jo korvalääläriin). 

Korvalääkäri sanoi heti, että sinulla on korvakäytävätulehdus ja onneksi tulit nyt. Sanoi, että yleensä potilaat saavat lähetteen vasta siinä vaiheessa kun pää on jo puoliksi turvoksissa. 

Laitoin sitten tippoja useamman viikon ja korvat paranivat. 

Ilmeisesti arkiston hieno pöly tai sitten home, joka löytyi myöhemmin rakennuksesta aiheutti tämän korvasairauden. En ollut enää kauaa arkistossa töissä, eikä minulla ole tosiaan ennen eikä tämän jälkeen ollut korvien kanssa ongelmia. 

Vierailija kirjoitti:

Se on lääkärille helppo pakokeino kun ei taidot riitä oikean diagnoosin tekemiseen. 

Sitähän se on. Kun oireet käy liian hankaliksi huonon lääkärin pakotie on mielisairaus. 

Olen myös taistellut tuki- ja liikuntaelinvaivan kanssa leimattuna mt-potilaaksi. Asiantuntemus, diagnoosi ja hoito löytyi lopulta harvinaisen taitavalta fysioterapeutilta. Myös fysiatri jätti käytännössä tutkimatta ja suhtautui päävikaisena, kun toiset olivat kirjanneet tällaisia epäilyjä. 

On yhtä helvettiä, jos joutuu tällaiseen tilanteeseen. Ainoastaan voin kehottaa hakeutumaan yksityiselle, siellä useammin maksava potilas on arvokas ja häntä kuunnellaan.