Kun mies kuolee
Vaikka mieheni kuoli,olimme naimisissa 50 vuotta, menimme naimisiin nuorena ja rakastamme toisiimme,mutta en ole pysynyt itkemään surua ulos.Mitä voisin tehdä että voisin itkeä surun ulos
Kommentit (4)
Ei kai surua tarvitse kokonaan saadaan pois. Seurakunnilla on sururyhmiä läheisen menettäneille. Oisko sellaisesta apua?
Se tulee, sitten kun se tulee, jos tulee. Ei surua pysty pakottaamaan. Ole itsellesi armollinen. Kuuntele mitä tarvitset. Ei ole oikeaa tai väärää tapaa. Jos haluat puhua ja sinulla on läheisiä, jotka kuuntelevat, puhu. Jos haluat lähteä jonnekin ottamaan joksikin aikaa etäisyyttä, lähde. Jos haluat olla yksin ja rauhassa, ota se tila. Hyväksy tunteet, joita käyt läpi.
Ajallaan käy läpi tavarat ja kuvat, muistot. Mutta ei ole kiirettä. On olemassa erilaisia sururyhmiä, aina voi kokeilla, ehkä jostain sellaisesta voisi löytyä mitä tarvitset, ota selvää mitä olisi tarjolla.
Tärkeää on, että huolehdit nyt itsestäsi. Koita syödä ja nukkua riittävästi, muista myös liikkuminen ja ulkoilu. Varo eristäytymistä liikaa.
Voimia sinulle. Ajalla on oikeasti vaikutuksensa, anna sen kulua. Elämä jatkuu, kuolema on osa sitä. Muista mitä kaikkea merkityksellistä elämässäsi on.
Anna surulle aikaa. Kyllä se sieltä vielä tulee, usko pois. Voimia raskaaseen aikaan.
Ei aina itketä, voisitko katsella vaikka valokuvia teistä niin muistot tulevat mieleen.