Onko mitään järkeä erota pikkulapsiaikana?

Siis paritatteko te jo pieniä lapsia toisilleen!?

Ei ap:n  kuvaamassa tilanteessa erotakaan. Se ero tulee, kun niitä kotitöitä ja lastenhoitoa ei jaeta puoliksi, kun lasten kuluja ei jaeta puoliksi, kun mitään muuta ei jaeta puoliksi kuin sänky. 

Ero tuo silloin ison helpotuksen, kun yksi huollettava/passattava  vähemmän, ehkä jopa kokonaisia päiviä, että vastuu lapsista toisella. Vähemmän ruokakuluja ja toisenkin osallistuttava lasten kuluihin.

Ero tapahtuu lähes aina naisen toimesta, naiset ovat uskomattoman itsekkäitä ja tunteettomia. Minä minä minä, se on kaikki mikä on naiselle tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Ero tapahtuu lähes aina naisen toimesta, naiset ovat uskomattoman itsekkäitä ja tunteettomia. Minä minä minä, se on kaikki mikä on naiselle tärkeää.

Mutta on myös samaan tapaan toimivia miehen muotoisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin kukaan ilman syytä eroaa. Tuohan on ihan naurettava kuvitelma, että joku eroaisi, jos suhteessa on kaikki hyvin, jaetaan kotityöt puoliksi jne. Ei sellaista oikeassa elämässä tapahdu,

Eroon on aina syyt, ikä niitä välttämättä levitellä ulkopuolisille. Entinen miesystäväni erosi vaimostaan, koska ei ollut enää hyvä olla yhdessä. Heillä oli kaksi alle kouluikäistä lasta. Minulle hän kertoi vasta kun oltiin tunnettu pitkään, että vaimo petti, valehteli, haki ihailua kodin ulkopuolelta. Hän oli niin riippuvainen siitä ihailusta, että saattoi pelkästään sen takia antaa jollekin. Ja useammalle lähipiirin ihmiselle. Sanotaan, että ei se järvi soutamalla kulu. Ei siitä ollut kyse, vaan luottamuksesta. On se miehen kiva istua pikkujouluissa seurana ja miettiä, kenelle kaikille huoneessa oleville se vieressä istuva vaimo on jakanut rakkautta. Ja ei, miesystäväni ei koskaan ollut antanut lupaa, koska hän ei halunnut mitään avointa suhdetta. Siinä mielessä olimme samanlaiset, että ei kiinnosta avoimet liitot. Miksi joku ei sitten kerro, jos vaimo pettää, on pettänyt monien miesten kanssa. Koska se asia ei oikeastaan muille kuulu. Se ei kuulu pienille lapsille, ei omille vanhemmille tai appivanhemmilla, ei sisaruksille. Eron jälkeen on muutenkin mukavampi jatkaa erillään vanhempina, jos on pidetty erillään parisuhteen asiat ja sukua ja ystäviä ja muuta lähipiiriä koskevat asiat.

Onpas ehdotonta ja mustavalkoista. 

 

Ketään ei voi omistaa.

 

Kyllä vieraissa pitää saada käydä kysymättäkin ja asiasta sopimatta. 

 

Sehän on itsestäänselvä ihmisoikeus. 

 

Sen kieltäminen on väkivaltaista kontrollointia 

#havaintojanarsismista

Vierailija kirjoitti:

Ero tapahtuu lähes aina naisen toimesta, naiset ovat uskomattoman itsekkäitä ja tunteettomia. Minä minä minä, se on kaikki mikä on naiselle tärkeää.

Joo, mutta kun kaikki miehet on sikoja, juoppoja, väkivaltasia yms. yms. Jostain syystä lesbot johtaa erotilastoissa. https://www.reddit.com/media?url=https%3A%2F%2Fpreview.redd.it%2Fmaybe-…;

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On järkeä, jos ei halua olla sen kumppanin kansa enää. Yleensä siinä on luottamuksen puute eli jokin pettäminen, päihteet, väkivalta tai rikollisuus. Joskus todetaan ettei yhteiselo ole mahdollista, kun toiveet onkin ihan erit. Joskus rakkaus loppuu. 

kaikilta loppuu rakkaus jossain vaiheessa ja suhde muuttuu lähinnä "kämppissuhteeksi". Jos se sun kumppani on kuitenkin kiva ja kohtelee sua hyvin, niin miksi erota ja rikkoa lasten perhe? Harvemmin ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella.

Milloin viimeistään se rakkaus loppuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero tapahtuu lähes aina naisen toimesta, naiset ovat uskomattoman itsekkäitä ja tunteettomia. Minä minä minä, se on kaikki mikä on naiselle tärkeää.

Joo, mutta kun kaikki miehet on sikoja, juoppoja, väkivaltasia yms. yms. Jostain syystä lesbot johtaa erotilastoissa. https://www.reddit.com/media?url=https%3A%2F%2Fpreview.redd.it%2Fmaybe-…;

Aakkosväki on lähtökohtaisesti eroherkkää. Ihan tilastollisesti

Palstalla toistetaan usein, että pikkulapsiaikaan erotaan paljon. Näkisin mielelläni tilaston asiasta. Erotaanko enemmän kuin lapsettomat parit samalla ajanjaksolla?  Vanhemmaksi tulo on elämän taitekohta. Erotaanko pikkulapsiaikaan enemmän kuin muina elämän taitekohtina? Kuinka vertautuu lasten teini-ikään, naisen vaihevuosiin, miehen keski-iän kriisiin, tyhjän pesän vaiheeseen kun lapset aikuistuvat?

Vierailija kirjoitti:

Palstalla toistetaan usein, että pikkulapsiaikaan erotaan paljon. Näkisin mielelläni tilaston asiasta. Erotaanko enemmän kuin lapsettomat parit samalla ajanjaksolla?  Vanhemmaksi tulo on elämän taitekohta. Erotaanko pikkulapsiaikaan enemmän kuin muina elämän taitekohtina? Kuinka vertautuu lasten teini-ikään, naisen vaihevuosiin, miehen keski-iän kriisiin, tyhjän pesän vaiheeseen kun lapset aikuistuvat?

Ihan fiksu kommentti. 

Ja nuo asiat mitä toit esiin korostaa itseasiassa sitä että eroaminen lähtee usein ihmisen omasta kyvyttömyydestä käsitellä omia sisäisiä henkisiä muutoksiaan jotka eivät johdu kumppanista millään tavalla.

Sitä on helposti ja heppoisin syin eroaminen. 

Justiinsa seurasin murhajuttua, jossa mies päätti, ettei hän sittenkään eroa vaimostaan, lasten tähden hän koittaa kumminkin jatkaa, ja kohta oli ukko sitten vainaa, kun nainen otti henkirievun hältä pois.

Itse joskus n. 10 v tyttönä toivoin, että vanhemmat olisi eronneet ja äiti sitä harkitsikin. Päätti kuitenkin jatkaa koska pikkukaupunki, isä silmää tekevä, mitä ihmiset sanoo, isälle hirveä häpeä ja kotirouvaäiti pelkäsi miten pärjätään taloudellisesti. Tämä siis joskus 1970.

Isä dissasi meitä tyttöjä, koskaan emme kelvanneet, ei otettu syliin, ei halattu, isä piti mykkäkoulua joskus viikkoja. Tämä jätti niin hirveät arvet, että se on vaikuttanut omiin aikuisiän miessuhteisiini miellyttämishaluna. En ikinä unohda isän joitakin sanoja. Olisivatpa eronneet!

Onko järkeä tehdä niitä äpäriä, kun aikoo kuitenkin erota????

Ei fiksut ihmiset eroa, kun lapset ovat pieniä. Tämä on enemmän näitä valkoisenroskan juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Ei fiksut ihmiset eroa, kun lapset ovat pieniä. Tämä on enemmän näitä valkoisenroskan juttuja.

Olet oikeassa. 

Vain alinta pohjasakkaa oleva mies nostaa kytkintä lähes heti lapsen synnyttyä 

Vierailija kirjoitti:

Itse joskus n. 10 v tyttönä toivoin, että vanhemmat olisi eronneet ja äiti sitä harkitsikin. Päätti kuitenkin jatkaa koska pikkukaupunki, isä silmää tekevä, mitä ihmiset sanoo, isälle hirveä häpeä ja kotirouvaäiti pelkäsi miten pärjätään taloudellisesti. Tämä siis joskus 1970.

Isä dissasi meitä tyttöjä, koskaan emme kelvanneet, ei otettu syliin, ei halattu, isä piti mykkäkoulua joskus viikkoja. Tämä jätti niin hirveät arvet, että se on vaikuttanut omiin aikuisiän miessuhteisiini miellyttämishaluna. En ikinä unohda isän joitakin sanoja. Olisivatpa eronneet!

Tuo on hyvin ymmärrettävää.

Mutta, enkä nyt tarkoita sinua, niin tausta jossa ei ole saanut omilta vanhemmiltaan huomiota ei oikeutua siihen että esimerkiksi 30 tai 40 v kriisissään ns havahtuu huomion tarpeeseen ja alkaa pettämään, rikkomaan ehkä perhettään vain loppu viimein siitä syystä että omat lapsuudestaan kumpuavat traumat on jääneet hoitamatta. 

Sellainen on oman osuuden ja vastuun pakoilua. 

Ihmelääke terapia pelastaa tämänkin tilanteen. Terapia auttaa ihan kaikkeen. Jeesuskin on turhaa h u o r a a v a n naisen ä p ä r ä lapsi. Mutta terapia on oikea ja toimii! Uskokaa terapiaan. Sitoutukaa siihen se pelastaa kaikki! Se on ihmelääkettä

Vierailija kirjoitti:

Ihmelääke terapia pelastaa tämänkin tilanteen. Terapia auttaa ihan kaikkeen. Jeesuskin on turhaa h u o r a a v a n naisen ä p ä r ä lapsi. Mutta terapia on oikea ja toimii! Uskokaa terapiaan. Sitoutukaa siihen se pelastaa kaikki! Se on ihmelääkettä

Niin. 

Jos ihminen on läpeensä mätä niin silloin  terapiassa vain kaivetaan hänestä vielä enemmän pahuutta, sadismia ja vihaa esiin,

Ihmiset ovat eläimiä vaikka joku muuta väittäisikin. Naaras laittaa jälkikasvun aina etusijalle, ja tämä ei nykyään tiedostavalle urokselle käy. Vaatii sopeutumista että molemmat muuttavat toimintaansa tämän mukaiseksi. Miehiä on, anteeksi, moneen lähtöön, enemmän ja vähemmän maskuliinisia.