17-vuotias ei halua enää tulla toiseen vuoroviikkokotiin

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että aika mallikkaasti "teini" on jaksanut ja tai sopeutunut vuoroviikko malliin, jos nyt vasta osoittaa, että viihtyisi muulalla paremmin kuin tosein vanhempansa luona. Vuoro viikko malli on lapselle monesti hyvin raskas, vaikka fyysistä etäsiyyttä ei olisi kovinkaan paljon vaan molempien vanhempin luota olisi suunnilleen yhtä pitkämatka kouluun ja harrastuksiin, eikä kaverisuhteet joutusi sen vuoksi erityiselle koetukselle.

Vaan eipä lasta saati täysi-ikäsiyyden kynnyksellä olevaa nuorta voi pakottaakaan noudattamaan kuuliaisesti viikko-viikko mallia. Epäselväksi ainakin minulle jäi, että miksei hänellä olisi hyvä olla myös tosien vanhampansa luona.

- Nuoret voivat olla hyvinkin ovelia ja fiksuja sen suhteen kummalla vanhemmalla viihtyvät paremmin.  ja tai kolmantena vaihtoehtona käy toki mielessä myös kysymys  siitä, että viettääkö hän aikaansa mieluiten kavreidensa kanssa tai yksin ja yrittää vältellä teitä molempia ja seuraava siirto on se, että hän ilmoittaa, että haluaa tässä ja nyt muuttaa omilleen (, niinkuin osa jo samaikäisistä kavreista on saattanut "jo" tehdä, vaikka olsivat kotoisin esim. ydinperheestä, jossa vanhemmat asuvat saman katon alla )

Se mikä saattanee vielä ajankohtaistua on, että miten mahdollsiesti jaatte hänen elatuksensa, jos nuori on huomattavan paljon tosien vanhemman luona/ tai muualla kuin noin, että hän ei noudtata säännöllisestii enää viikko-viikko mallia, olemalla molempien luona yhtä paljon.

Mutta ttämä (elatuskysymys) oli nyt vain arvailua, koska ei viikko-viikk mallia muutoinkaan suoraa aina vastaa siihen kuinka elatus jaetaan; se ei siis ole sen johdosta automaattisesti esimerkiksi aina fifti-fifti.    

Toinen mitä ei mainittu mutta asiaa aatellessani tuli mieleeni on, että jos nuorella on nuorempia sisaruksia, niin miten he ottavat mallia vanhemman sisaruskensa toimista.

Olsikohan lastenvalvojalle soittamnen seuraava liike, jollette ole Ex kumppanisi kanssa väleissä, niin on joku, joka voi yrittää auttaa teidät takaisin raiteille, ellette muutoin pääse.

Uskovainen mies

Ei nyt taas jotain lastensuojelua tähänkin lääkkeeksi! Eiköhän perhe itse osaa päättää! Kysy siltä kollilta että eikö tykkää asua luonasi vuoroviikoin. Jos ei, niin se on sillä selvä: Hänellä on siellä faijallaan se koti ja kaverit ja piirit lähellä missä tykkää olla. Aika katkaista napanuora. Näyttäköön itse mitä sinä äitinä hänelle edustat ja mitä hän tarvitsee sinulta. Jos olet vaan hänelle kulujen osamaksaja niin maksa se vuosi vielä ja sitten eläköön omaa elämäänsä juuri niinkuin lystää. Jatka sinäkin omaa elämääsi. Ikävä mutta totta.

Kommentoin tuonne väliin, että entä jos lapsi, joka on jo nuori aikuinen, haluaa säilyttää vielä vuoroviikonloppuasumisen, vaikka on muualla opiskelemassa. Tuntuu, että kaikille on ongelmana se, että ei anneta lapsen aikuistua, mutta entä jos tilanne on päinvastoin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos tilanne on toisinpäin ja lapsi haluaa jatkaa systeemiä vielä (reilusti) täysi-ikäisenä? 

Miksi ei saisi jos haluaa? Mun lapset on 17 ja 18 ja edelleen asuvat vuoroviikoin mun ja isänsä kanssa. Olen jo vuosien ajan aika ajoin kysynyt että haluatteko olla pysyvämmin jommassa kummassa kodissa mutta eivät halua. Jatketaan siis näin. 

Olen kerran kuullut erään naisen uuden miehen natkutusta siitä, kun naisen 22-vuotias lapsi yhä jatkaa vuoroviikkoilua eikä muuta omilleen.

Erohan siitä tuli.

Vierailija kirjoitti:

Kommentoin tuonne väliin, että entä jos lapsi, joka on jo nuori aikuinen, haluaa säilyttää vielä vuoroviikonloppuasumisen, vaikka on muualla opiskelemassa. Tuntuu, että kaikille on ongelmana se, että ei anneta lapsen aikuistua, mutta entä jos tilanne on päinvastoin? 

Siis miten päinvastoin? Eikö opiskeleva nuori ole tervetullut koteihinsa enää? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos tilanne on toisinpäin ja lapsi haluaa jatkaa systeemiä vielä (reilusti) täysi-ikäisenä? 

Miksi ei saisi jos haluaa? Mun lapset on 17 ja 18 ja edelleen asuvat vuoroviikoin mun ja isänsä kanssa. Olen jo vuosien ajan aika ajoin kysynyt että haluatteko olla pysyvämmin jommassa kummassa kodissa mutta eivät halua. Jatketaan siis näin. 

Olen kerran kuullut erään naisen uuden miehen natkutusta siitä, kun naisen 22-vuotias lapsi yhä jatkaa vuoroviikkoilua eikä muuta omilleen.

Erohan siitä tuli.

No ei tainnut olla rakkautta sitten vaan jotain muuta. Tuskin jäi kukaan kaipaamaan. 

Aikansa toki kutakin ja suurin osa lähtee pois kotoa kun muuttavat toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. 

Totta kai on tervetullut, mutta huolettaa, jos nuorella aikuisella ei ole muuta tapaa viettää viikonloppu kuin joko äidin tai isän kanssa. Kyllä minäkin aikuisena olen isäni luokse aina tervetullut, mutta en vietä jokaista viikonloppua hänen luonaan. Tätä tarkoitin sanoa. Haluaisin, että nuorella olisi nuortenkin juttuja. 

Vierailija kirjoitti:

Jo 12-vuotiasta kuullaan missä hän haluaa asua. 17-vuotiasta et voi pakottaa asumaan luonasi. Älä syyllistä myöskään häntä.

Sukulaisperheen erolapset eivät halunneet pahoittaa isänsä mieltä, joten he suostuivat täysi-ikäisyyteen asti käymään isällään vuoroviikoin, vaikka isän luona oli uuden perheen vuoksi ahdasta ja nukkuivat esim. olohuoneen sohvalla. Olisivat mieluummin olleet äidillään, joka asui isossa talossaan yksin ja jossa heillä oli omat huoneet.

Voi hyvänen aika. 🙄

Jos hän tuntee itsensä ulkopuoliseksi luonasi, nyt, kun on tuo miesystäväkin saman katon alla.  Ei ole enää hänen kotinsa.

Vierailija kirjoitti:

Lapset nyt ylipäänsä suostuvat tuohon vuoroviikkoasumiseen vain pakon edessä. Kuka haluaa asua kahdessa kodissa? Ei kukaan. Tai toisten lemmenpesässä? Ei kukaan. Pienet lapset tekevät, miten käsketään, koska ovat pieniä ja kaipaavat toista vanhempaa. Jotain teiniä kiinnostaa kuin kilo kiviä. 

Tämä on  niin totta. Koko vuoroviikko asuminen on aikuisiten oma keksintö jotta pääsee hutsuilemaan tai paneskelemaan ja ehtii vielä vähän huiliakin kun ei lapset ole tiellä. 

En ole tavannut vielä yhtäkään nuorta joka olisi sanonut että se toimi mutta vanhemmat aina sanoo kuinka reippaasti lapset lähtee taas reissusta reissuun.

Kaveri erosi jo kauan sitten. He päätyivät sellaiseen systeemiin että aikuiset olivat vuoroviikoilla lasten kotona ja lapset eivät muuttaneet mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Kaveri erosi jo kauan sitten. He päätyivät sellaiseen systeemiin että aikuiset olivat vuoroviikoilla lasten kotona ja lapset eivät muuttaneet mihinkään.

Tähän moni lapsiaan vuoroviikottava sanoo, että eihän se toimi, kun sitten ei ole sitä omaa kotia missään. Niin-pä.

Piristävä ketju tämä, kun ei vaan hymistellä sitä valhetta, että lapsi on onnellinen kun äitikin on. Juuri lueskelin muualta, kuinka vuoroviikkolapset eivät saa mennä sinne toiseen "kotiinsa" edes käymään, jos ei ole sen kodin viikko, "kun mulla äitinä täytyy olla oikeus lapsivapaisiini."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos tilanne on toisinpäin ja lapsi haluaa jatkaa systeemiä vielä (reilusti) täysi-ikäisenä? 

Miksi ei saisi jos haluaa? Mun lapset on 17 ja 18 ja edelleen asuvat vuoroviikoin mun ja isänsä kanssa. Olen jo vuosien ajan aika ajoin kysynyt että haluatteko olla pysyvämmin jommassa kummassa kodissa mutta eivät halua. Jatketaan siis näin. 

Tuntuu, että täällä monilla on ajatus, että jo täysi-ikäinen lapsi voi oikein hyvin jatkaa vuorosysteemiä vaikka kuinka kauan. Entä sitten ne vanhemmat, joilla on ihan ydinperhe kasassa ja toivovat, että yli 20-vuotias alkaisi pikkuhiljaa saada omaa elämää kasaan ja muuttaisi omilleen. Miksi nämä vanhemmat eivät ole kenenkään mielestä itsekkäitä, mutta jos on ero perheestä kyse, niin automaattisesti jommallakummala vanhemmalla tai vähintään heidän uusilla puolisoillaan on jotain vikana. Itse ajattelen, että oli lapsi millaisesta kodista tahansa, yli 20-vuotiaan olisi hyvä jo alkaa itsenäistyä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos tilanne on toisinpäin ja lapsi haluaa jatkaa systeemiä vielä (reilusti) täysi-ikäisenä? 

Miksi ei saisi jos haluaa? Mun lapset on 17 ja 18 ja edelleen asuvat vuoroviikoin mun ja isänsä kanssa. Olen jo vuosien ajan aika ajoin kysynyt että haluatteko olla pysyvämmin jommassa kummassa kodissa mutta eivät halua. Jatketaan siis näin. 

Olen kerran kuullut erään naisen uuden miehen natkutusta siitä, kun naisen 22-vuotias lapsi yhä jatkaa vuoroviikkoilua eikä muuta omilleen.

Erohan siitä tuli.

No ei tainnut olla rakkautta sitten vaan jotain muuta. Tuskin jäi kukaan kaipaamaan. 

Aikansa toki kutakin ja suurin osa lähtee pois kotoa kun muuttavat toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. 

Olisikohan tuota nuorta voinut alkaa kannustaa omilleen? Ihan riippumatta siitä, onko kyseessä eroperhe tai ydinperhe? Vai pelätäänkö eroperheissä, että jos lasta kannustaa omilleen, hän kokee, että vanhemmat hylkäävät? Tai että exä alkaa syyllistää lapsen hylkäämisestä? 

Vierailija kirjoitti:

Kaveri erosi jo kauan sitten. He päätyivät sellaiseen systeemiin että aikuiset olivat vuoroviikoilla lasten kotona ja lapset eivät muuttaneet mihinkään.

Tuo on ainoa oikea tapa hoitaa erotilanne mahdollisimman hyvin lasten kannalta, jos vanhemmilla ei ole päihde- tms. ongelmia.