Pääseekö nykyään miten helposti eläkkeelle mt-syistä?

Joo mene ensin työterveyslääkärille ja pyydä oikeanlaisia lääkkeitä. Jos ei auta niin sitten pykiatrille työterveyslääkärin lähetteellä niin pääsee helpommin. Oma yritys esim joku remonttifirma, isännöitsijä, tms sellainen jossa olet yksiksesi. Menee pitkään toipua tuosta mutta sekin onnistuu sitkeällä yrittämisellä ja menemällä toisten sekaan vaikka miltä tuntuisi kun monikaan ei välitä koko asiasta.

Vaikea on. Nykyään hylkäävät kuntoutustuki- ja sairaslomahakemuksiakin. Vakava diagnoosi auttaa. kuten bipolaarihäiriö tai psykoosisairaus. Tosiaan ovat hyvin tarkkoja siitä että hakemuksen sanakäänteet ovat oikein. Toivottavasti löydät hyvän psykiatrin, joka on tottunut tekemään hakemuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vaikea on. Nykyään hylkäävät kuntoutustuki- ja sairaslomahakemuksiakin. Vakava diagnoosi auttaa. kuten bipolaarihäiriö tai psykoosisairaus. Tosiaan ovat hyvin tarkkoja siitä että hakemuksen sanakäänteet ovat oikein. Toivottavasti löydät hyvän psykiatrin, joka on tottunut tekemään hakemuksia.

595 työmarkkinatuella ei pysty maksamaan laskuja ja ruokaa. Pitää hakea laitoshuoltajaksi sairaalaan ja nukkua vessassa pari tuntia, kun kovasti väsyttää. Siivoaa sen mitä ehtii ja potilashuoneet voi olla ilman siivousta. Sanoo vain pomolle, että siivottu on, onpa potilaat sottapyttyjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea on. Nykyään hylkäävät kuntoutustuki- ja sairaslomahakemuksiakin. Vakava diagnoosi auttaa. kuten bipolaarihäiriö tai psykoosisairaus. Tosiaan ovat hyvin tarkkoja siitä että hakemuksen sanakäänteet ovat oikein. Toivottavasti löydät hyvän psykiatrin, joka on tottunut tekemään hakemuksia.

 

 

 

 

595 työmarkkinatuella ei pysty maksamaan laskuja ja ruokaa. Pitää hakea laitoshuoltajaksi sairaalaan ja nukkua vessassa pari tuntia, kun kovasti väsyttää. Siivoaa sen mitä ehtii ja potilashuoneet voi olla ilman siivousta. Sanoo vain pomolle, että siivottu on, onpa potilaat sottapyttyjä.

Oman terveyden mukaan tehdään töitä, sen mitä pystyy ja jaksaa. 

En jaksa määräaikaisissa töissä ollessa siivota omaa asuntoa ollenkaan. Onneksi on vuokra-asunto, kun se on välillä 6-12 kuukautta siivoamatta.

Vierailija kirjoitti:

Täällä moni vähättelee paniikkihäiriötä ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Ilmeisesti nämä ovat sairauksia, joita ilmenee hyvin eri asteisina.

Esimerkiksi omaan oirehdintaani ei beetasalpaajat ja masennuslääkitys ole koskaan riittänyt alkuunkaan ja oireilu on vain pahentunut iän myötä. Pitkään silti altistin itseäni sinnitellen mukana työelämässä ja sain kaupanpäällisiksi masennuksen, yleistyneen ahdistuneisuushäiriön ja pahan burnoutin. Nykyään selviydyn hädin tuskin kodin ulkopuolisista lyhyistä asioinneista rauhoittavien lääkkeiden avulla. Uudelleen kouluttautumisesta on turha haaveilla, olisin käyttänyt kaikki päivän voimavarani jo opiskelupaikkaan siirtyessäni.

Psykoterapiat olen käynyt ja menneisyyteni käsitellyt, alkoholia en käytä, elän muutenkin terveellisesti, mutta silti oireet pysyvät.

 

 

 

Mulla on hyvin samantyyppinen tarina kuin sinulla. Ihmettelen aina, kun on näitä julkkiksia joilla on paniikkihäiriö ja siitä huolimatta matkustelevat, tekevät työtä ja elävät ihan normaalia elämää. Antaa hieman väärän kuvan siitä mikä paniikkihäiriö voi pahimmillaan olla.

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni pääsi seuraavilla:

Autismikirjon häiriö, ADHD, psykoottinen masennus, pakko-oireinen häiriö, ortoreksia.

Oli ensin vuoden sairaslomalla, sitten yritti opiskella muutaman kuukauden, sitten taas sairaslomalla vuoden ja lopulta kuntotutustuella 6 kk pätkissä 8 v ajan, ja sitten rapsahti pysyvä eläke 33-vuotiaana.

Ei käy kateeksi. Itsellä on tuosta litaniasta nuo kaksi ensimmäistä ja jo pelkästään niiden kanssa eläminen on yhtä helvettiä. Ja töihin ei pääse, eikä sairaslomalle, eläkkeestä puhumattakaan.

Mulla käy kateeksi, melkein samat diagnoosit on ja roikotetaan kortistossa kymmenettä vuotta. Tuntuu, että lait ja säännöt eivät ole kaikille samat. Toiset pääsevät kuntoutustuelle ja eläkkeelle helpommin kuin toiset.

Hain viime vuonna sairauspäivärahaa juuri tuon psykoottisen masennuksen vuoksi ja se hakemus evättiin kohdallani autismikirjoon vedoten. Valitin päätöksestä mutta siinähän kestää monta vuotta, ennenkuin se ratkaisu tulee.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä moni vähättelee paniikkihäiriötä ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Ilmeisesti nämä ovat sairauksia, joita ilmenee hyvin eri asteisina.

Esimerkiksi omaan oirehdintaani ei beetasalpaajat ja masennuslääkitys ole koskaan riittänyt alkuunkaan ja oireilu on vain pahentunut iän myötä. Pitkään silti altistin itseäni sinnitellen mukana työelämässä ja sain kaupanpäällisiksi masennuksen, yleistyneen ahdistuneisuushäiriön ja pahan burnoutin. Nykyään selviydyn hädin tuskin kodin ulkopuolisista lyhyistä asioinneista rauhoittavien lääkkeiden avulla. Uudelleen kouluttautumisesta on turha haaveilla, olisin käyttänyt kaikki päivän voimavarani jo opiskelupaikkaan siirtyessäni.

Psykoterapiat olen käynyt ja menneisyyteni käsitellyt, alkoholia en käytä, elän muutenkin terveellisesti, mutta silti oireet pysyvät.

 

 

 

Mulla on hyvin samantyyppinen tarina kuin sinulla. Ihmettelen aina, kun on näitä julkkiksia joilla on paniikkihäiriö ja siitä huolimatta matkustelevat, tekevät työtä ja elävät ihan normaalia elämää. Antaa hieman väärän kuvan siitä mikä paniikkihäiriö voi pahimmillaan olla.

 

Aivan sama mulla! Olen kokoaikatyössä ja niin puhki työviikoista ja työpäivän jälkeen että itkettää.

up