Lue keskustelun säännöt.
Apua. Mitä tehdä, kun oma isä juo päivästä toiseen eikä ota apua vastaan. Pelkään, kokoajan että minulle soitetaan, että hän on kuollut.
30.04.2024 |
Olen 21 vuotias, äitiä ei ole. Asun omillani. Isä liika käyttänyt enemmän ja vähemmän jo melkein 10 vuotta, mutta viimiset kuukaudet juominen on ollut ihan jatkuvaa ja joka päiväistä.
Hän on fyysisesti perusterve 40 vuotias, mutta pelkään, että viina tappaa hänet pian. Hän ei ota apua vastaan.
Kommentit (37)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet huolehtiva ja yrität auttaa, mutta muista, että vastuu on hänellä, ei sinulla.
Alkoholistivanhemmat on kyllä alhaisinta kastia. En tajua miten joku kehtaa pilata oman lapsensa elämän juomalla viinaa, sitä kun ei kukaan väkisin kurkusta kaada alas..
Vierailija kirjoitti:
Alkoholistivanhemmat on kyllä alhaisinta kastia. En tajua miten joku kehtaa pilata oman lapsensa elämän juomalla viinaa, sitä kun ei kukaan väkisin kurkusta kaada alas..
Samaa ajattelin lapsena, et eikö isä ajattele ollenkaan meitä muita ja omia lapsiaan et miltä meistä tuntuu kun hän juo ja pilaa kaikkien elämän samalla. Nyt myös oma veljeni on päihdeongelmainen. Ei sille oikein ole mitään tehtävissä. Mt-ongelmat yleensä varmaan aiheuttaa juomisen tai joku persoonallisuushäiriö. Niitä ainakin mun suvussa on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoholistivanhemmat on kyllä alhaisinta kastia. En tajua miten joku kehtaa pilata oman lapsensa elämän juomalla viinaa, sitä kun ei kukaan väkisin kurkusta kaada alas..
Samaa ajattelin lapsena, et eikö isä ajattele ollenkaan meitä muita ja omia lapsiaan et miltä meistä tuntuu kun hän juo ja pilaa kaikkien elämän samalla. Nyt myös oma veljeni on päihdeongelmainen. Ei sille oikein ole mitään tehtävissä. Mt-ongelmat yleensä varmaan aiheuttaa juomisen tai joku persoonallisuushäiriö. Niitä ainakin mun suvussa on
On sille tehtävissä se, että ei juo, mutta kaikilla ei ole sellaista itsekuria. Alkoholisti on heikko ja itsekäs eikä todellakaan ajattele muuta kuin omia mielihalujaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten sanottua, oikein mitään ei voi tehdä, korkeintaan yrittää olla tukena jos joskus haluaa raitistua. Olen pahoillani puolestasi, tiedän mitä tuo on. Yritä vaan rakentaa omaa elämää mahdollisimman hyväksi, ota isäsi sellaisena kuin hän on ja jos et jaksa juopottelua, niin ei ole väärin laittaa välejä poikkikaan. Mutta mikään pakko sellaista ei ole tehdä ellet halua. Tsemppiä sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoholistivanhemmat on kyllä alhaisinta kastia. En tajua miten joku kehtaa pilata oman lapsensa elämän juomalla viinaa, sitä kun ei kukaan väkisin kurkusta kaada alas..
Samaa ajattelin lapsena, et eikö isä ajattele ollenkaan meitä muita ja omia lapsiaan et miltä meistä tuntuu kun hän juo ja pilaa kaikkien elämän samalla. Nyt myös oma veljeni on päihdeongelmainen. Ei sille oikein ole mitään tehtävissä. Mt-ongelmat yleensä varmaan aiheuttaa juomisen tai joku persoonallisuushäiriö. Niitä ainakin mun suvussa on
On sille tehtävissä se, että ei juo, mutta kaikilla ei ole sellaista itsekuria. Alkoholisti on heikko ja itsekäs eikä todellakaan ajattele muuta kuin omia mielihalujaan.
Niin tarkotinkin, että toiset ei voi siihen oikeastaan vaikuttaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän ei koskaan tietoisesti valinnut alkoholismia, alkoholismi valitsi hänet. Alkoholismi ihmisessä ei ole koko ihminen, mutta se peittää helposti alleen suuren osan ihmisen muusta persoonasta. Hän sairastaa periytyvää riippuvuussairautta, jonka puhkeamista hän on epäilemättä edesauttanut itse, sitä alun perin kuitenkaan ymmärtämättä, tai ajatellen olevansa poikkeusyksilö, yleensä pitkässä riippuvuussairaiden sukuketjussa.
Toipuminen sairaudesta edellyttää omaa halua, mutta apua kyllä on tarjolla, jos sitä on valmis ottamaan yhtään vastaan (yhteys hyvinvointialueen päihdepalveluihin, sieltä saa vähintään ideoita). Valitettavasti vain noin 2 % päihdesairaista raitistuu ja toipuu pysyvästi elinaikanaan. Loput 98 % raitistuvat hengenlähdön yhteydessä, ennemmin tai myöhemmin.
Mutta toivoa on, itse todistan sitä joka viikko alkoholistien vertaistukiryhmässä. Ei meistä sen ihmeellisempiä ihmisiä raitistuttuamme tule kuin ennenkään, mutta oma psyykkinen ja fyysinen vointi paranevat. Sillä on tyypillisesti positiivinen säteilyvaikutus lähellä oleviin ihmisiinkin.
Alkoholisti ei useinkaan ymmärrä omaa tilannettaan. Se on hänelle hyvä avoimesti ja rauhallisesti kertoa omasta näkökulmastaan. Läheisten ihmisten on syytä vetää rajat sille, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei. Omasta hyvinvoinnista täytyy alkoholistin läheisen pitää hyvää huolta. Kun rajat yleensä eivät alkoholistilla pidä, ei häntä ole hyvä hyysätä eikä peitellä tilannetta. Mutta juova alkoholisti ei voi hyvin: toipumisen alkuun voi päästä, jos alkaa hiukan valjeta, että hänelläkin on mahdollisuus voida ihan hyvin. Se tarkoittaa silloin aina juomisen täysstoppia ja itsensä hoitamista, yksi pieni askel ja yksi päivä kerrallaan edeten.
Lopulta alat toivoa tuota soittoa.
T. Alkoholistin tytär
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turha murehtia asiaa jolle et mitään voi. Se puhelu tulee joskus.
Elä omaa elämääsi, onneksi asut jo omillasi. Isäsi tekee omat ratkaisunsa, sinun sanomisesi ja tekemisesi ei häntä muuta.
Etsi itsellesi mielekäs elämä- opiskele, tapaa ystäviäsi.
Kaikkea hyvää sinulle ja valoisaa kevättä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ACA-ryhmistä ovat tykänneet niissä käyneet. Vertaistukea löytyy.
Mitä voit tehdä?
Keskity omaan elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jossain vaiheessa yleensä haluaa itse raitistua, mutta se tapahtuu vasta silloin kun tulee enemmän terveysongelmia. Eipä ne puhetta usko, voi olla että suuttuu vaan kun oletaan moralisoimaan. Kannattaa kuitenkin ottaa asia puheeksi, oletpahan yrittänyt. Ei sun tarvitse ainakaan syyllistää itseäsi ettet ole yrittänyt tehdä asialle jotain. Muuta et voi.
Vierailija kirjoitti:
Harva sitä tuossa iässä juopotteluunkaan kuolee, ellei esim. kaadu pahasti tms. onnettomuutta tapahdu. Oma äiti kiskonut päivittäin jostain parikymppisestä asti ja niinpä se seitsenkymppisenäkin vielä sinnittelee.
Mutta surullistahan se taatusti on nähdä isänsä menevän syvemmälle alkoholisoitumiseen. Itse en ole muunlaista äitiä tuntenutkaan kuin juoppoäidin, joten ehkä siinä mielessä helpompi. Valitettavasti apua ei voi ihminen siihen saada, jos ei sitä itse halua, joten eipä siinä voi muuta kuin pitää sen verran etäisyyttä ettei juova vanhempi häiritse liikaa omaa elämää.
Minun isä oli vähän päälle 40 kun kuoli alkoholismiin. Eikä se ollut mikään rapajuoppo, lähinnä joi kaljaa niin, että oli aina pienessä sievässä ja monet ei varmaan edes tienneet että sillä on alkoholiongelma.
Ei sitä voi tietää miten kenenkin kunto sitä juomista kestää.
Luo katsaus omaan ystäväpiiriisi ja parisuhteisiisi. Sun kannattaa olla tarkkana, koska juomisen tuttuus saa sinut valitsemaan lisää samaa omaan elämääsi. Olet ihanan nuori, ja pystyt vaikuttamaan paljon juuri omaan elämääsi.
Sitten myöhemmin jos isäsi tarvitsee tukea, voit auttaa häntä, mutta et koskaan itsesi kustannuksella. Kaikkea hyvää sulle!
Voimia tilanteeseesi! On raskasta, kun läheinen ei ota apua vastaan, vaikka itse näkee kuinka pahaa hän tekee itselleen. Voit soittaa kriisipuhelimeen, jos tarvitset kuuntelijaa:
https://mieli.fi/tukea-ja-apua/kriisipuhelin/