Lue keskustelun säännöt.
Miksi olet vaihtanut tai aiot vaihtaa sukunimeä naimisiin mennessä?
14.03.2026 |
Edelleen suuri osa naisista ottaa miehen nimen. Miksi?
Kommentit (98)
Kuinka moni olisi itse tykännyt saada sen rumemman sukunimen itselleen, jos vaihtoehtona olisi ollut kaunis ja edustavaksi koettu nimi? Vaan koska isälle oli tärkeää jatkaa rumaa nimeä. Sitten lasta kiusataan nimestä. Vuoden isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta yhteinen sukunimi on ihan asiallinen tapa ilmaista avioliitto.
Olen ollut työpaikalla jossa avioparilla oli eri sukunimet ja olisihan se ollut ihan hyvä tietää, että he olivatkin avioliitossa keskenään.
Ei yhteinen sukunimi avioliittoa enää nykyään ilmaise, kun yhteisen nimen voi ottaa muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Minusta yhteinen sukunimi on ihan asiallinen tapa ilmaista avioliitto.
Olen ollut työpaikalla jossa avioparilla oli eri sukunimet ja olisihan se ollut ihan hyvä tietää, että he olivatkin avioliitossa keskenään.
Miksi sinun olisi hyvä tietää ketkä työpaikalla seurustelevat keskenään?
Vierailija kirjoitti:
Minusta yhteinen sukunimi on ihan asiallinen tapa ilmaista avioliitto.
Olen ollut työpaikalla jossa avioparilla oli eri sukunimet ja olisihan se ollut ihan hyvä tietää, että he olivatkin avioliitossa keskenään.
Meillä työpaikan Jarmolla 62v on sama sukunimi kuin minulla N29v. Ällöttävääkin ajatella, että joku liittäisi tällaisessa kontekstissa saman sukunimen avioliittoon...
Mitä vikaa perinteissä on ? Yhtä lailla lapset kuuluvat isällekin, eikös lapset ole yhdessä rakkaudella tehty. Siksi isän nimi.
Sitä paitsi biologisesti äiti tiedetään aina, isästä ei ole varmuutta. Paitsi jos on isän sukunimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukunimien saamisesta olen tätä ihmetellyt.
Martina Aitolehti sai tuon sukunimen lapsena kun äitinsä piipahti naimisissa Aitolehti nimisen miehen kanssa lyhyesti. Eronneet aikoja, aikoja sitten.
Mutta Martina käyttää itselleen mitenkään kuulumatonta todella harvinaista sukunimeä edelleen ja vetää nimeä lokaan huonolla julkisuuskuvallaan.
Että jos itse olisin Aitolehti niminen tai sukuun kuuluva, niin todella paljon harmittaisi huonomaineisen julkkiksen keekoilu samalla harvinaisella sukunimellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen ei jatka isänsä nimeä. Nainen ottaa aviomihensä nimen merkiksi siirtymisestä miehensä holhoukseen ja omistukseen. Olisi myös hassua jos avioparin postilastikossa lukee appiukon nimi. Tulee mieleen asuuko appiukko samassa taloudessa.
Typerä 😡 Mies ei omista vaimoaan
Vaimo pitäisi polttomerkitä miehen nimikirjaimilla. Sopiva paikka olisi polttomerkille olisi takapuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinenkin sukunimeni on miehen, isäni. Minulla ei ole läheistä suhdetta häneen eikä hänen sukunimeensä. On aika samantekevää, mikä sukunimeni on.
Miksi miehille nämä ei ole koskaan yhdentekeviä? Ihan sama millainen Lörslärä miehellä on sukunimenä ja naisella nimi ritarihuoneelta, Lörslärien suvun kunnia rikkoutuu mikäli lapsestakin ei tule Lörslärää. Vain naisille on onnistuttu myymään ajatus siitä, että oma identiteetti (missä nimi on merkittävä muuttuja) olisi tosiasiassa mitättömyys minkä eteen ei kannata taistella ja mitä on noloa puolustaa.
Vaikka naisen isä olisi aatelinen. Periytyy aatelisarvo vain miehen kautta.
Vierailija kirjoitti:
Kaikista surullisin syy on se, että saa olla mahdollisten lastensa kanssa saman niminen. Tähänkin törmää hämmentävän usein. Miksi ainut keino äidille olla samanniminen omien lastensa kanssa on luopua omasta nimestään? Nainenhan sen lapsen tekee ja yleensä myös hoitaa.
Niin ja lapsille annetaan usein isän sukunimi. Sitten kun erotaan, lapset jää useimmiten äidille ja ovat erinimisiä, jopa useilla eri (miehen) sukunimillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuolinilmoituksissa usein näkee näitä "Maija Virtasia", omaa sukua joku aateliseen viittaava - oikein harmittaa että on aikoinaan pakko ollut vaihtaa nimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikista surullisin syy on se, että saa olla mahdollisten lastensa kanssa saman niminen. Tähänkin törmää hämmentävän usein. Miksi ainut keino äidille olla samanniminen omien lastensa kanssa on luopua omasta nimestään? Nainenhan sen lapsen tekee ja yleensä myös hoitaa.
Miksi suret toisen tekemiä päätöksiä?
Kyllähän se on surullista, että ajatus miehen oikeudesta saada säilyttää oma nimensä ja antaa sen lapselleen on niin tiukassa, että äideille ei jää muuta keinoa kuin luopua omasta nimestään saadakseen olla saman niminen lapsensa kanssa. Monesti näistä ei edes keskustella, vaan status quo on se, että isän nimi mahdollisille lapsille ja äiti ehkä maksimissaan saa valita vaihtaako nimensä vai onko eri niminen lastensa kanssa. Mikä tässä ei ole mielestäsi surullista?
Yhtä laillahan se oikeus on naisella. Mutta ole toki surullinen muiden puolesta. Ihan oms häpeäsi.
Kuinka moni mies istuu alas keskustellakseen neutraalisti siitä kumman nimi otetaan avioituessa tai lapsia hankkiessa? Kuinka moni sukulainen automaattisesti pitää miestä "hankalana" tai "epäkunnioittavana" mikäli hän ilmaisee haluttomuutensa vaihtaa sukunimeään tai pahimmillaan, antaa nimensä omalle lapselleen? Naisille tämä on arkipäivää. Ei todellakaan ole neutraali asetelma.
Minun puolisollani oli tieteellisiä julkaisuja, kun menimme naimisiin, joten oli käytännöllisempää, että hän pitää oman nimensä.
Ja nainen muuttuu tuntemattomaksi tieteellisine julkaisuineen kun on vaihtanut nimensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni tämä on jokseenkin ajankohtainen aihe. Isäni kuoli viime vuoden lopulla, emmekä ole olleet missään tekemisissä vuosikausiin. Hän ei ollut hyvä isä ja aloin pohtimaan, että pitäisikö minun vaihtaa sukunimeni joksikin toiseksi. En tiedä mitään suvustani, joten sieltä ei löydy korvaavaa sukunimeä ja sen takia se olisi pitänyt vain päättää. Kumppanini sitten ehdotti puolitosissaan, että mitä jos menisimme naimisiin?
Tätä olemme nyt pohtineet ja jos menemme naimisiin ottaisin siis miehenä naisystäväni sukunimen.
Olen itse vaihtanut sukunimen siitä syystä etteivät muut nimeä kantavat edusta arvojani enkä pidä myöskään ajatuksesta, että sukuun naidaan tosi alaluokan ihmisiä vaan siksi että heiltä saa pimperoa. En halua assosioitua näihin ihmisiin sillä en toimi samoilla arvoilla ja periaatteilla. Ja totta kai isä oli siitä loukkaantunut - kuten muutenkin väkivaltainen macho egoidiootti - mutta se ei ole minun ongelmani. Kannattaisi elää niin että sukuun todella halutaan kuulua eikä vaan perseillä ja sitten ihmetellä, kun perseilyllä on seuraukset. Nimiä joilla on tehty jotain arvokasta arvostetaan eikä niitä haluta vaihtaa
En kuitenkaan välttäämttä suosittele tuota että ottaa jonkun toisen ihmisen nimen, varsinkaan naismiessuhteessa. Sen verran harvinaista nykypäivänä että nuo liitot kestäisivät lasten tulon, että sitten olet taas samassa pisteessä kun vaimosi oli muka "paska" kun lakkasi antamasta sinulle seksiä lasten tulen myötä ja nyt kannat hänen nimeään
Pakkohan se olis vaihtaa jos olisi joku Purra, Orpo tai herravarjele Es-sayah.
Vierailija kirjoitti:
Minusta yhteinen sukunimi on ihan asiallinen tapa ilmaista avioliitto.
Olen ollut työpaikalla jossa avioparilla oli eri sukunimet ja olisihan se ollut ihan hyvä tietää, että he olivatkin avioliitossa keskenään.
Ja nämä eri sukunimet vaikutti työyhteisöön/ heidän työsuorituksiin ____? Miten?
Vierailija kirjoitti:
Mitä vikaa perinteissä on ? Yhtä lailla lapset kuuluvat isällekin, eikös lapset ole yhdessä rakkaudella tehty. Siksi isän nimi.
Sitä paitsi biologisesti äiti tiedetään aina, isästä ei ole varmuutta. Paitsi jos on isän sukunimi.
Ahaa, sukunimi varmistaa isyyden? Ja pilvin pimein on lapsia joita ei ole tehty yhdessä rakkaudella.
Tuohan olisikin hauska ja raikas systeemi!