Äitini tunkee nokkansa joka asiaan
En oikeasti jaksa sitä. Hän soittelee joka päivä, vaikka en edes vastaa joka kerta. Eikä ikinä ole mitään asiaa, kunhan soittelee ja höpöttäisi tuntikausia, jollen löisi luuria korvaan.
Hänelle ei voi kertoa mitään asiaa ilman, että alkaa ohjeistaminen. Olen pian 40-vuotias ja asunut omillani jo aika hyvän tovin, lapsiakin löytyy ja mies, mutta äitini ohjeistaa kuin teiniä. Viimeksi kerroin, että aiomme ostaa uuden auton. Voi luoja mikä ralli siitä lähti. Hän soitti joka päivä ja laittoi useita viestejä päivässä kun linkkasi mielestään kivoja autoja, kertoili ummet lammet kuinka auto pitää ostaa ja mitä myyjälle sanoa, jankkasi jankuttamistaan autoista. En pyytänyt apua auton ostoon, sanoin vain, että katselemme uutta autoa.
Sama kaava toistuu aina. Ihan sama, mitä kerron, hän aloittaa neuvomisen, pätemisen ja jankutuksen. Ei kuuntele ikinä mitä sanon, kohteliaat kiellot ei ikinä auta, vaan minun pitää olla suorastaan törkeä, että menee kaaliin. Jos sanon, että en halua hänen 40v vanhoja lautasia, se ei auta, vaan hän tuo ne silti ovelleni ja minun pitää hänen nähtensä heittää ne roskiin, että tajuaa. Lastenhoitovinkeistä en jaksa edes aloittaa.
Sitten itketään minulle kun olen kiittämätön enkä kuuntele. Hän ei itse kunnioita minua aikuisena, vaan kohtelee kuin keskenkasvuista, vaikka olen koko aikuisikäni saanut pärjäillä itsekseni äitini keskittyessä viininjuontiin. Nyt kun on ollut selvänä pari vuotta, hän vissiin yrittää ottaa jotain äitiroolia taas tunkemalla joka asiaan.
Hermo menee...
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se teidän lasten roikkuminen on?
Toistuvaa taloudellista hyväksikäyttöä. Muuten ovat kuin ei oltaisikaan hengissä, mutta aina kun on oma elämä pilattu ilmaannutaan äidin ja isän helmoihin uhriutumaan ja hakemaan apua. Kun on viety tuhkatkin pesästä niin taas on kuin ei tuntisikaan.
Tähän on yksinkertainen ratkaisu: lakatkaa antamasta rahaa ja pelastamasta aikuisia ihmisiä omalta tyhmyydeltään. Vain silloin voivat opetella viisaammaksi.
Minun äitini on aivan samanlainen. Olen 53 vuotias ja äitini 84. Siitä lähtien kun kasvoin murrosikäään, on äitini haukkunut ja moittinut aivan kaikkea minussa ja elämässäni. Olen ihan kunnollinen kansalainen; hoidan perheeni ja työni ja olen ihan tykätty ihminen tuttujen keskuudessa. Mutta äitini vain keksii vikoja minussa. Äitini oli tosi hyvä mumma minun ja veljeni lapsille, siitä kiitos. Mutta nyt kun kun lapsenlapset ovat nuoria aikuisia; niin jopas ovat hekin vikoja täynnä ja kaikki tekevät vain vääriä asioita. Kaikkien opiskelut ja työt ja seurustelukumppanit ovat huonoja. Äitini on karmea ihminen.
Ja ajatelkaa, vielä pahempiakin on olemassa.
Olisit kiitollinen että sinulla on äiti
Eräs tuttavani, nyt jo reippaasti yli viiskymppinen. Omat lapset ovat jo pariutuneet ja muuttaneet pois kotoa, hän soittelee lähes päivittäin tai useamman kerran viikossa, laittaa joka hiton (typeristäkin) asioista mikä mieleen tuleekaan joko ääni- tai kijoitettua viestiä. Jos hän on jossain ihan tavallisella viikonloppureissulla hän lähettää useita videoita siitä missä hän nyt on, ravintolan ruoka-annoksista ym ym, aivan kokoajan kommunikoi jo ajat sitten kotoa pois muuttaneiden aikuisten lastensa kanssa. Mahtaa olla ihan hiton rasittavaa. Oikein horroranoppi. Ja on hiton rasittavaa siitä reissuystävästäkin kun hän kommunikoi ns kokoajan jonkun kolmannen ja neljännen osapuolen kanssa vaikka on ystävän kanssa reissussa, moukkamaista käytöstä.
Ja mikä tarve on sillä että pitää kokoajan pitää yhteyttä, ei ole tervettä enää. Roikkuu heissä henkisesti, yrittäen väkisin säilyttää jatkuvaa yhteydenpitoa kuin jälkikasvu olisi yhä pieniä kouluikäisiä, ymmärtämättä että tuo roikkuminen ja jatkuva viestittely ärsyttää kaikkia muita. Tulisin hulluksi jos mulla ois tollanen mutsi.
Ohitan. En tänään osallistu
ketjuihin. 0 kommenttia
by E/OgE.
...
Hyvää huomenta.
x
Vierailija kirjoitti:
Olisit kiitollinen että sinulla on äiti
Meillä kaikilla on, vai oletko itse alien?
Onhan näitä nähty. Ystäväni sai ensimmäisen lapsenlapsen ja hän alkoi huushollaamaan ja rakentamaan lastenhuonetta omaan kotiinsa, siis juu, luitte oikein, siitä hetkestä kun kuuli että tytär on raskaana. Käytti varmaan kaikki liikenevät rahansa ostaen pinnasänkyä, sitteriä, vaatteita, tarvikkeita ym ym tulevalle lapselle, hänen ja miehensä kotiin. Ajatuksena tietysti inhimillinen ja haluaa antaa ekalle lapsenlapselle kaiken mahdollisen ja tukea nuorta paria (jotka ihan hyvin toimeentulevia). Lapsenlapsi käy vauvaikäisenä yötä "mummolassa" ehkä parin kk välein hänellä on oma vauvahuone ja kaikki tarvikkeet mummolassa. Tais mummulta mennä vähä puurot ja vellit sekaisin. Mutta joka asiaan puuttuja on tässäkin asiassa joka asiaan ja tilanteeseen puuttuja ja muiden asioita hoitava, eihän sitä opitusta roolistaan eroon pääse enää mummoiälläkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saman teki aikuinen tyttäreni minulle : Kunnes sanoin homani olen tehnyt,jatka elämäsi vaan perheesi kanssa.Ota vastuu vain omasta elämä,Minulla oikeus aikuisen naisen elämään.Napanuora kun katkesi täyttin 18 vuottaa/piste.
Tuon saman haluaisin sanoa omille lapsilleni. Ollaan ex mieheni kanssa kurkkuamme myöten täynnä lapsiamme ja haluttaisiin että ne vain itsenästyy ja lakkaa roikkumasta. Me ei jakseta niitä enää.
"haluaisin sanoa omille lapsilleni"
No mikä estää?
Vuorovaikutusongelmat liittyvät tunnetaitojen puutteeseen.
PUOLIN JA TOISIN.
Mulla hyvät suhteet pian 30-vuotiaisiin lapsiini. Kukaan ei kyttää toistaan eikä neuvoja tyrkytetä vaan pyydetään tarvittaessa, puolin ja toisin.
Teidän lähisuhteista puuttuu molemminpuolinen kunnioitus.
Täällä myös taustajoukoissa "horroranoppi" jolta alkaa tulla jotain typeriä diiba daaba "muka just tuli mieleen" hänen mielestä tärkeä viesti 6.30 aamulla ennen töihin lähtöä (siis viikonloppunakin) ja 22 illalla kun on asettunut iltavuorosta kotiin tv ääreen karkkia napostelemaan ja taas tuli mieleen joku pikkujuttu jonka tuuttaa heti watsappiin. Olemme koottaneet sanoa että me nukutaan, hän vaan totee että no pistäkää puh äänettömälle. No se ei vi.. tu oo se pointti vaan se että ei tarbii kokoajan pommittaa tyhjänpäiväisillä viesteillä, hanki oma elämä äläkä pidä meitä, aikuisten jo ajat sitten omilleen muuttaneiden lastensa perheitä omanasi. Sen takia lapset muuttaa pois synnyinkodistaan ja erilleen omista vanhemmista koska ne haluaa itsenäistyä. Ei ole tervettä että äiti (tässä tapauksessa minulle anoppi) roikkuu ja osallistuu viikottain meidän elämään jollain tapaa. Meillä on oma elämä, hanki sinä omasi ja päästä irti ja lopeta se hiton huushollaaminen ja hyväksynnän kerjääminen.
Ap, kerro kokeeksi suunnittelevasi äitisi hautajaisia. Jos suu ei mene suppuun, pyydä ohjeet kirjoitettuna.