Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
12v yhdessä eikä vieläkään naimisissa?
14.03.2026 |
Turha varmaan toivoa, että enää naimisiin mennään? Lapsikin jo on, eikä muutosta tullut siitäkään.
Kosin itse 5 vuoden seurustelun jälkeen ja kieltätyi, vaikka sitä ennen oli puhunut itse aiheesta aina silloin tällöin ja kutsui minua vaimona ja oli ollut melko positiivinen asian suhteen. Ja silti edelleen välillä saattaa mainita muutaman vuoden välein naimisiinmenosta, että jos joskus mennään. Taisi viimeksi kolme vuotta sitten edellisen puhua näin.
Jos naimisiinmenosta yrittää puhua, lyö leikiksi. Ja nyt kun on lapsi, niin riittää kuulema kun lapsen elämä turvattu, joten puheet kääntyneet siihen, että miksi vaivautua naimisiin.
Itselle olisi naimisiinmeno tärkeää, mutta elän ilman sitäkin, mutta en ymmärrä tuollaista juupas eipäs leikittelyä.
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leskeneläke on ihan kiva asia. Jos toinen teistä kuolee, onko lapsen elämä silloin taloudellisesti turvattu? Tai jos toinen joutuu sairaalaan tajuttomana, kuka päättää ja saa tiedot tilanteesta? Lyö nämä faktat pöytään.
Yritin näitä joskus tuoda esille, mutta ei ottanut kuuleviin korviin.. en halua tietenkään pakottaa, mutta itse hän alun alkaen oli se, joka enemmän puhui naimisiin menosta kuin minä, ja sitten kun minä tavallaan innostuin ja olen todennut, että se tuo tietynlaista vakautta elämäämme ja suhteeseen että kosimpa, niin olikin ihan ehdoton ei! Miksi? Ja miksi silti joskus vielä kuitenkin puhui naimisiinmenosta ja sitten se on samaan aikaan ei missään nimessä. Ei joko osaa tai tiedä tai halua ääneen sanoa syytä.
Ap
Mikä konkreettinen hyöty miehelle olisi naimisiin menosta? Mitä haittoja mahdollisessa erotilanteessa? Kummalla teistä on enemmän pääomaa ja kummalla on paremmat tulot muuten?
Sano sinä mitä haittoja erossa olisi? Avioehto aivan luonnollinen valinta olisi, eikä mikään epäluottamuslause. Olemme tavanneet kuitenkin vähän vanhemmalla iällä, kun kummallakin oli jo omat elämät ja säästöt ja omistusasunnot hankittu ennen tapaamista.
Ap
No enpä nyt sanoisi, että olette tavanneet vähän vanhemmalla iällä, kun tapasitte 28-vuotiaina.
Miten tuossa kohtaa on jo omistusasunnot ja säästöt? Asutteko jossain maalla, jossa asunnon saa todella halvalla?
Miten olette muuten yhdistäneet omaisuutenne tämän 12 vuoden aikana? Omistatteko kotinne puoliksi?
Itsellä eka omistusasunto oli 27-vuotiaana, 60t asukkaan kaupungista. Takana oli jo käytännössä 10v työelämää alla kun aloitti työt opiskelujen ohella, niin olihan siinä jo kerennyt sopivasti säästää. Ei se mitenkään harvinaista ole.
No kyllä se on harvinaista. Esim. pk-seudulla kaksiot ovat maksaneet jo viimeiset 20 vuotta noin 200 000 euroa. Yhdelläkään ei ole sellaiseen varaa 27-vuotiaana.
Ehkä sitten pk seudulla on harvinaista, mutta sen ulkopuolella ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leskeneläke on ihan kiva asia. Jos toinen teistä kuolee, onko lapsen elämä silloin taloudellisesti turvattu? Tai jos toinen joutuu sairaalaan tajuttomana, kuka päättää ja saa tiedot tilanteesta? Lyö nämä faktat pöytään.
Yritin näitä joskus tuoda esille, mutta ei ottanut kuuleviin korviin.. en halua tietenkään pakottaa, mutta itse hän alun alkaen oli se, joka enemmän puhui naimisiin menosta kuin minä, ja sitten kun minä tavallaan innostuin ja olen todennut, että se tuo tietynlaista vakautta elämäämme ja suhteeseen että kosimpa, niin olikin ihan ehdoton ei! Miksi? Ja miksi silti joskus vielä kuitenkin puhui naimisiinmenosta ja sitten se on samaan aikaan ei missään nimessä. Ei joko osaa tai tiedä tai halua ääneen sanoa syytä.
Ap
Mikä konkreettinen hyöty miehelle olisi naimisiin menosta? Mitä haittoja mahdollisessa erotilanteessa? Kummalla teistä on enemmän pääomaa ja kummalla on paremmat tulot muuten?
Surullista, jos naimisiin tai suhteeseen ylipäätään voi mennä vain siksi, että hyödyt on paremmat kuin haitat.
Naimisiin meno on taloudellinen ja juridinen sopimus.
Suhteen aloittamiseen tarvitaan sitä tunnetta.
Eipä miehet mitään tunnettakaan tarvi suhteen aloitukseen. Heille pääasia on, mitä naiselta löytyy jalkojen välistä ja saavat sinne tuutata tasaisin väliajoin. Se on tärkeintä, sillä naisella ei niin väliä olekaan. Ja onhan sitten siivous ja ruokapalvelut suuri plussa. Miehet haluaa tuollaisen palvelun, vaikkei tunteita edes olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leskeneläke on ihan kiva asia. Jos toinen teistä kuolee, onko lapsen elämä silloin taloudellisesti turvattu? Tai jos toinen joutuu sairaalaan tajuttomana, kuka päättää ja saa tiedot tilanteesta? Lyö nämä faktat pöytään.
Yritin näitä joskus tuoda esille, mutta ei ottanut kuuleviin korviin.. en halua tietenkään pakottaa, mutta itse hän alun alkaen oli se, joka enemmän puhui naimisiin menosta kuin minä, ja sitten kun minä tavallaan innostuin ja olen todennut, että se tuo tietynlaista vakautta elämäämme ja suhteeseen että kosimpa, niin olikin ihan ehdoton ei! Miksi? Ja miksi silti joskus vielä kuitenkin puhui naimisiinmenosta ja sitten se on samaan aikaan ei missään nimessä. Ei joko osaa tai tiedä tai halua ääneen sanoa syytä.
Ap
Mikä konkreettinen hyöty miehelle olisi naimisiin menosta? Mitä haittoja mahdollisessa erotilanteessa? Kummalla teistä on enemmän pääomaa ja kummalla on paremmat tulot muuten?
Surullista, jos naimisiin tai suhteeseen ylipäätään voi mennä vain siksi, että hyödyt on paremmat kuin haitat.
Naimisiin meno on taloudellinen ja juridinen sopimus.
Suhteen aloittamiseen tarvitaan sitä tunnetta.
Eipä miehet mitään tunnettakaan tarvi suhteen aloitukseen. Heille pääasia on, mitä naiselta löytyy jalkojen välistä ja saavat sinne tuutata tasaisin väliajoin. Se on tärkeintä, sillä naisella ei niin väliä olekaan. Ja onhan sitten siivous ja ruokapalvelut suuri plussa. Miehet haluaa tuollaisen palvelun, vaikkei tunteita edes olisi.
Ja joku vielä haluaa tämän kanssa avioliittoon? Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leskeneläke on ihan kiva asia. Jos toinen teistä kuolee, onko lapsen elämä silloin taloudellisesti turvattu? Tai jos toinen joutuu sairaalaan tajuttomana, kuka päättää ja saa tiedot tilanteesta? Lyö nämä faktat pöytään.
Yritin näitä joskus tuoda esille, mutta ei ottanut kuuleviin korviin.. en halua tietenkään pakottaa, mutta itse hän alun alkaen oli se, joka enemmän puhui naimisiin menosta kuin minä, ja sitten kun minä tavallaan innostuin ja olen todennut, että se tuo tietynlaista vakautta elämäämme ja suhteeseen että kosimpa, niin olikin ihan ehdoton ei! Miksi? Ja miksi silti joskus vielä kuitenkin puhui naimisiinmenosta ja sitten se on samaan aikaan ei missään nimessä. Ei joko osaa tai tiedä tai halua ääneen sanoa syytä.
Ap
Mikä konkreettinen hyöty miehelle olisi naimisiin menosta? Mitä haittoja mahdollisessa erotilanteessa? Kummalla teistä on enemmän pääomaa ja kummalla on paremmat tulot muuten?
Surullista, jos naimisiin tai suhteeseen ylipäätään voi mennä vain siksi, että hyödyt on paremmat kuin haitat.
Miksi mennä naimisiin jos siitä ei ole mitään hyötyä?
No koska rakastaa? Haluaa olla niin myötä kuin vastamäessä? Selvitä toisen kuolemasta ilman, että pitää selittää instansseille että seurustelimme 40 vuotta ja tunsimme toisemme kuin aviopari?
Heh, me ollaan oltu yhdessä yli 43 vuotta (avoliitossa yli 40 vuotta). Lapset on tehty, yhteinen talo ja kesämökki jne. Ei meistä kumpikaan halua naimisiin, näin on ihan hyvä.
No, ap haluaa ja hänen kosintansa on jo torjuttu. Ihan eri tilanne.
Ap, mene naimisiin jonkun toisen kanssa. Katsotaan sitten miten ukko suunsa laittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen vanhaan oli järjestys: kihlat, naimisiin ja yhteen muutto.Sen jälkeen lapset.Ei ollut tälläistä ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten miehesi torjui kosintasi? Olitko ihan tosissasi ja selvin päin, vai oliko se vain arkinen heitto, jota mies ei ottanut tosissaan?
Illalla otin puheeksi sängyssä kun olimme kumpikin, ihan selvänä ja rento tunnelma, että olen miettinyt suhdettamme ja kun sinäkin vaimoksi aina puhuttelet, niin mitä olet mieltä, jos menisimme kihloihin? Jotenkin näin. Vasti heti jämäkästi, EI, tunnelma muuttui tyystin, ja sano että ei halua edes keskustella aiheesta?!
Ap
Puhuiko siis tuon jälkeen vielä naimisiinmenosta silti?
Tiedän yhden hitaan hämäläisen, joka ei vaan saanut aikaiseksi kosia, mutta ei halunnut että tyttöystäväkään kosii. 10 vuoden päästä sitten kosi lopulta, kun tyttöystävä sanoi ettei halua olla pelkkä tyttöystävä enää näin monen vuoden jälkeen. Oli luonut itselleen liian ison peikon siitä kosinnasta.
Kyllä useaankin otteeseen on vielä tämän jälkeen sanonut, että voitais mennä naimisiin tms. Mutta jos siitä alkaa puhumaan vakavasti, niin lyö leikiksi ja sitten se keskustelu ei johda mihinkään. Nyt en ole pariin vuoteen jaksanut asiaa edes ajatella, mutta tuli kutsu kaverin häihin ja se sai miettimään taas asiaa, miksi mies palloittelee tuolla naimisiin menolla.
Ap
Jokin miestä pidättelee.
Onko sulla ollut tunne tämän 12 vuoden aikana, että olet vain jonkin korvike? Tai sun kanssa ollaan paremman puutteessa? Tai että mies etsisi parempaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko yleistäkin, että miehet huijaa haluavansa naimisiin ja sitten ei haluakaan?
No millaisia ne tilanteet ovat olleet, kun mies on heittänyt, että mennään joskus naimisiin? Missä olette olleet, onko se ollut vain lyhyt heitto, joka ei ole jatkunut? Miten olet reagoinut siihen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko yleistäkin, että miehet huijaa haluavansa naimisiin ja sitten ei haluakaan?
Ap:n mies ei ole vakavissaan kertaakaan sanonut ap:lle haluavansa naimisiin. Jos asiasta puhuu vakavasti, ap:n mies heittää sen vitsiksi tai heittäytyy mykäksi tai vaihtaa puheenaihetta. Kertaalleen on ap:n jo torjunut jyrkällä ei vastauksella, kun ap aivan tosissaan kosi.
Mieti mitä sä haluat. Voitko olla avovaimo lopun ikää?
Koetko jo nyt katkeruutta, ettet ole aviopuoliso, tai tuntuuko, että tulet sitä kokemaan, jos ette mene naimisiin?
Tuo torjunta saattaa alkaa hiertämään, ainakin minua alkoi. Mutta miten sä itse koet: onko naimisiinmeno sellainen asia, joka pitää tapahtua, jos suhde on sellainen kuin teillä? Onko se joko tai -kysymys, eli sen joko pitää tapahtua tai sitten on erottava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä mies ei kaikesta huolimatta halua täysin sitoutua, koska tuostahan on paljon helpompi lähteä kävelemään kuin avioliitosta, vaikka olisi lapsikin. Ja voi arkailla jotakin muutakin. Toisaalta voi myös pitää avioliittoa tarpeettomana, ei ole ehkä miettinyt asiaa ja sen kaikkia ulottuvuuksia niin syvällisesti. Jos olisi tosissaan, miksi ei menisi naimisiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten miehesi torjui kosintasi? Olitko ihan tosissasi ja selvin päin, vai oliko se vain arkinen heitto, jota mies ei ottanut tosissaan?
Illalla otin puheeksi sängyssä kun olimme kumpikin, ihan selvänä ja rento tunnelma, että olen miettinyt suhdettamme ja kun sinäkin vaimoksi aina puhuttelet, niin mitä olet mieltä, jos menisimme kihloihin? Jotenkin näin. Vasti heti jämäkästi, EI, tunnelma muuttui tyystin, ja sano että ei halua edes keskustella aiheesta?!
Ap
Ei ota sinua tosissaan. Ja annat ilmankin niin mikäs siinä. Sitten kun tapaa elämänsä rakkauden niin lähtee tuosta.
Olette myös jo sen ikäisiä että naimisiin olisi pitänyt jo mennä. Siis neli-viisikymppisenä avioidutaan jos ollaan tavattu muutenkin myöhemmin elämässä. Teidän juna meni jo ja jäitte laiturille huiskuttamaan.
Voihan siinä olla hyviäkin puolia, jos ei olla naimisissa. Eroaminen on helpompaa. Ei tarvitse ottaa niin paljon vastuuta toisesta eikä tuntea syyllisyyttä jos toinen vaikka sairastuu ja sinä päätät lähteä.
🇺🇦🇮🇱
Pitää sua itsestäänselvyytenä. Et ole vielä edes vanha, kyllä sä helposti uuden miehen vielä löytäisit. Mies uskoo, että vierelle jäät olitte sitten naimisissa tai ette. Pitäiskö sun tehdä siitä mustis. Kehut jotain työkaveria kovasti.
Vierailija kirjoitti:
Mieti mitä sä haluat. Voitko olla avovaimo lopun ikää?
Koetko jo nyt katkeruutta, ettet ole aviopuoliso, tai tuntuuko, että tulet sitä kokemaan, jos ette mene naimisiin?
Tuo torjunta saattaa alkaa hiertämään, ainakin minua alkoi. Mutta miten sä itse koet: onko naimisiinmeno sellainen asia, joka pitää tapahtua, jos suhde on sellainen kuin teillä? Onko se joko tai -kysymys, eli sen joko pitää tapahtua tai sitten on erottava.
Oletko siis kosinut miestä ja mies torjui? Mitä sitten tapahtui? Katkeroiduitko? Erositteko lopulta? Menittekö ikinä edes sitten naimisiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten miehesi torjui kosintasi? Olitko ihan tosissasi ja selvin päin, vai oliko se vain arkinen heitto, jota mies ei ottanut tosissaan?
Illalla otin puheeksi sängyssä kun olimme kumpikin, ihan selvänä ja rento tunnelma, että olen miettinyt suhdettamme ja kun sinäkin vaimoksi aina puhuttelet, niin mitä olet mieltä, jos menisimme kihloihin? Jotenkin näin. Vasti heti jämäkästi, EI, tunnelma muuttui tyystin, ja sano että ei halua edes keskustella aiheesta?!
Ap
Jos hän saa jo nyt kaiken mitä haluaa, alkaen siitä, että saa sinut sänkyyn, niin ehkä hän on siihen tyytyväinen eikä halua virallisesti sitoutua sinuun enempää.
Alue: Aihe vapaa
On ihan eri asia. Se ei vain ole hyvä että toinen haluaa naimisiin ja jopa kosii, ja toinen kieltäytyy. Silloin pannaan peli poikki. Ap:lla on tunteita ja toivo, joten varmaan siksi jäänyt suhteeseen, mutta ap:n miehen olisi reiluuden nimessä pitänyt lopettaa suhde.
Rakkaalle ei sanota ei.