OP työpaikkana ja organisaationa?

Hyvä mielikuva itselläni. Pääkonttorilla on hyvä sauna.

Älä mene. Perehdytys oli minimaalinen, suoraan hommiin, vaikka ei tiennyt tehtäväkentästään mitään. 

Työkaverit ihan kivoja, mutta kaikilla kiire, päällekäistä raportointia ja palaveriputkea. 

Porukkaa vaihtui ja keltään ei oikein saanut oikeasti taustatietoa pärjätäkseen.

Vierailija kirjoitti:

Älä mene. Perehdytys oli minimaalinen, suoraan hommiin, vaikka ei tiennyt tehtäväkentästään mitään. 

Työkaverit ihan kivoja, mutta kaikilla kiire, päällekäistä raportointia ja palaveriputkea. 

Porukkaa vaihtui ja keltään ei oikein saanut oikeasti taustatietoa pärjätäkseen.

Tämä. En menisi. Sanoisin myös että joustamaton paikka. Tavoitteet myös kovat.

Jos vie asioita ylöspäin tai yrittää saada johtamiseen parannusta, ei välttämättä auta vaan päinvastoin. Yhteisjohtaminen = sähläystä ja vääntöä.

Palkat on ihan hyvät.

Esihenkilötehtävässä siellä olleena sanoisin, että hyvin moni ei pysty hoitamaan sitä tehtävää ilman uupumista, johon yrityksen suhtautuminen on, että jaksaminen tehtävässä on yksilöstä kiinni oleva asia. Itse näin lähes jokaisen esihenkilön lähipiirissäni olevan todella väsyneitä. Puheissa tietenkin tukea olisi saatavilla, käytännössä ei.

Johtaminen puheissa ihmisläheistä kyllä, alueesta riippuu onko käytännössä myös vai ei. Sisäisesti tehtävästä toiseen siirtyessä ei ollut mitään perehdytystä, suoraan vaan hyppy uuteen. Ulkoa tulleille oli meidän alueellamme hyvä perehdytys. Bonuksena sit jatkuva organisaatiomylläys. 

Vastuualueet sinänsä oli isot ja sai näyttävän merkinnän cv:hen kaikesta tehdystä ja paljon kyllä tehtiinkin. Oliko sen arvoista? Riippuu mikä uran vaihe. Jos tarvitset näyttöjä ja nopeaa kehitystä ja olet valmis venymään, niin sitten ehkä. Jos haluat pitkäaikaisen tasapainoisen työn joka ei ime kuiviin, niin mieti vielä uudelleenkin.

Puheet julkisuudessa ja konkreettiset teot eivät ole valitettavasti linjassa.

Komppaan edellisiä. Sillä on hintansa, että jaksaa yrittää ja selvitä. Se hinta voi olla hyvinkin kova. Hr-kyselyt ja pulssit, eipä vaikutusta vaikka miten menisivät.

Kaveriani, joka meni talon ulkopuolelta, ei perehdytetty juurikaan. Itkua väänsi kun parin viikon jälkeen oletettiin olevan suorittamassa ja isommassa vastuussa kuin annettiin olettaa. Tämähän toki riippuu varmaan yksiköstä ja sen vetäjästä,.miten homma hoituu, mutta en pidättäisi hengitystäni...

Jos haluaa kokeilla, niin kokeilet, varo ettet saa lähtöjä koejalla sitten.

Melkoista sekoilua, vaikutelma oli etteivät perehdyttäjät tiedä enempää kuin perehdytettävätkään. Käytäntö on toinen mitä luvataan, en menisi sinne töihin jos haen pitkäaikaisempaa työjaksoa.

Riippuu varmasti paikasta. Itse olen ollut OP:ssa töissä yli 15 vuotta, josta osan pankissa ja osan keskusyhteisössä. Pankissa palkka parempi, itsellä noin 4000 e kk.

Mielestäni perehdytys kattavaa, keskusyhteisössä suorastaan loistavaa. 

Työssä jaksaminen sitten. Itse myönnän olleeni jaksamisen äärirajoilla monen monta kertaa, uupumiset ylipäänsä alalla yleisiä. Jaksamista syö kiire, monimutkaiset asiat, jatkuvat muutokset. 

Kaikesta huolimatta olen edelleen tyytyväinen työnantajaani. Vakavarainen työnantaja, monipuoliset työtehtävät, hyvät urakehitysmahdollisuudet sellaisille, jotka sitä kaipaa. Asiat voisi olla huonomminkin.

Olen aloittaja, ja nämä kommentit pistävät miettimään. Juuri tuo ristiriitaisuus. Osalta tutuista kuullut, että perehdytystä ei ollut, ja perehdyttäjä tai kummi, oli joku uusi, koska ei ollut jäljellä ketään kokeneempaa, syystä tai toisesta.

Olen siinä iässä ja elämäntilanteessa, että en pysty venymään joka päivä ja tekemään tunteja jatkuvasti työajan ulkopuolella. Uupumus kolkutteli jo edellisessä työpaikassa, jonne sitten palkattiin useita pestiin josta lähdin hoidettuani sitä yksin. 

Jatkuva muutos ja epäselvyys/hankalat kokonaisuudet eivät houkuta. Rahoitusalalla tuntuu myllerrys olevan arkea. 

Lisäksi, jos eskaloimalla asioita ei tapahdu mitään (myönteistä) muutosta, se on punainen lippu. 

Täytyy vielä harkita kahdesti jätänkö hakemuslapun sisään. Haastatteluun jos pääsisi, sittenhän saa jo indikaatiota miten homma hoituu ja voi kysellä lisää..Toki jos tehtävät tai realismi eivät vastaa luvattua, on soppa valmis.

Rahoitusalalla tehdään aivan pienestäkin asiasta ihan jäjetön himmeli. Ala on säädelty aivan näännyksiin.

 Ristiriitaisia kertomuksia täälläkin. Sanoisin että on hiukan sellainen organisaatio, jossa katsotaan huonolla silmällä "eriäviä mielipiteitä".  Olen kuullut tarinoita ulossavustamisesta ja esimerkiksi totta puhuneen konsultin poispotkimisesta - ihan vain siksi että ääneen sanottu mielipide oli organisaation kannalta hankala. 

Toisaalta, tehdään paljon ja draivi on kova ja tekeminen on paikoin kovaakin tasoa, mutta sillä on sitten hintansakin. 

Tämä, eli jos kyseenalaistat vääriä tyyppejä, olet pelannut itsesi ulos. Paskaa johtamista sallitaan. Mieheni oli siellä töissä, joka ilta teki kotonakin töitö. Tiiminsä oli kiva kuulema, hyvä yhteishenki. Miehen kollegan työsuhdetta ei jatkettu, vaikka sai hyvää palautetta kasvotusten. 

Sijoittakaa  OP-bonukset rahastoon!

-Maija

On paljon hyvää mutta toki haasteitakin. Pitkään menee ennenkuin saa kiinni miten kuviot menevät. Jos siihen ei saa rauhaa perehtyä, ajautuu pyörteeseen. Sääntelysekamelska ja sisäiset uudelleenorganisoitumiset päälle. Mieti rauhassa, ja varmista, mihin olet hakemassa. Toimivalle johdolle vastaaminen, saatika ylimmälle, ei ole mikään vapaamuotoinen kuppikerho. Tiedä paikkasi, tunne rajasi.

löysin haun kautta tähän ketjuun.

Oma viisenttinen keskusteluun: johtamisongelmia. 

Woke pankki kuin mielisairaalasta samoin Nordea

Asiakkaana koen että OP on ihmisläheisin pankki.

Tunnen olevani siellä aina tervetullut.

Vierailija kirjoitti:

Asiakkaana koen että OP on ihmisläheisin pankki.

Tunnen olevani siellä aina tervetullut.

Ja tekstistä voi päätellä, ettet ymmärränyt edes kysymystä.