Olen tylsä ja helposti unohdettava, joten en saa ystäviä - mitä voisin tehdä?
Ystävyyssuhteiden muodostaminen on hankalaa ja olen elämäni aikana menettänyt niin monia ystävyyssuhteita, että itkettää. Olen kohtuullisen sosiaalinen, teen luontevasti aloitteita, mutta en onnistu pitämään ystäviä elämässäni. Muutot ja elämäntilanteen muutokset ovat aina tarkoittaneet välien katkeamista, vaikka olen itse yrittänyt pitää yhteyttä. Sitten taas joku 1 kk harjoittelussa vieraalla paikkakunnalla ollut saa somessa entisiltä työkavereiltani viestiä, että koskas tulet taas käymään. Minä en moisia viestejä saa, vaikka olisin ollut vuosia samassa paikassa. Suurin osa ystävyyssuhteista on toiminut niin kauan, kun minä olen ollut yhteydenpitäjä, toisten luo matkustaja ja kuuntelija. Kun itse olisin kaivannut vastavuoroisuutta ja tukea, olen saanut mennä. Osa on vielä tässä vaiheessa oikein todennutkin, että kiitos ystävyydestä, mutta nyt on elämässäni aika ottaa sinusta etäisyyttä ja keskittyä muihin ystäviin.
Minut unohdetaan hirveän herkästi. Työporukassa/kurssiporukassa tms ei muisteta, että minä puutun paikalta. Ystävät unohtavat syntymäpäiväni tai tärkeät kuulumiseni. Kanssani nähdään harvoin, kun en ole riittävän mielenkiintoista seuraa. Kyllä, olen hirveän "tavallinen ja tylsä" keski-ikäinen. Teen töitä, elän tasaisessa parisuhteessa ja pikkulapsiarjessa, vesijumppaan, teen pop-ristikoita, luen ja kirjoitan. Minussa ei ole mitään extremeä, olen juuri se ihminen, joka valitsee joka kerta ravintolassa saman annoksen ja käy mieluummin kirjastossa kuin konsertissa. Olen juuri se ystävällinen, tunnollinen ja asiallinen täti-ihminen, jonka jokainen tietää. Kelpaan kyllä hoitamaan monet asiat niin töissä kuin vapaalla, mutta ystävänä minua ei arvosteta.
Miten voisin saada itselleni ystäviä, kun en selvästi ole riittävän kiinnostavaa seuraa pitääkseni ystävyyssuhteita kasassa? Sen tiedän, että en persoonaltani voi muuttua täysin erilaiseksi. Eikä ole minua, jos ryhtyisin jotenkin aivan erilaiseksi ihmiseksi - tyyliin harrastamaan polyamoriaa, seinäkiipeilyä tai villejä iltoja mummotunnelissa.
Ap
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
En usko että vika on aloittajassa, nykyään ihmisillä vaan ei ehkä samalla tavalla ole aikaa ja jaksamista ystävyyssuhteisiin kun on työt ja perheet ja some.. Luulen että varsinkin some vie paljon luppoaikaa ja sit ei jakseta kyläillä tai tavata livenä. En itsekään ole aikuisena saanut pysyviä ystävyyssuhteita, ainoat pitkäaikaiset ystävät on lapsuudesta ja nuoruudesta.
Mulla on vaan työt ja olen ihan uupunut
Vierailija kirjoitti:
Minä poistuin somesta kokonaan, koska en halunnut rikkoa itseäni yhtään enempää sen kautta eli odottaa huomiota muilta ihmisiltä. Ei myöskään kannata olla liian kiltti, ymmärtäväinen ja aina saatavilla. Jonkinlainen kulmikkuus ja särmikkyys ja se, että kerrot ääneen mielipiteesi ja sen mistä et tykkää on parempi sinun itsesi kannalta kuin liika uhrautuvaisuus. Mielestäni kannattaa ravistella itsensä irti kaikesta mikä vain tuottaa mielipahaa ja ulkopuolisuuden tunnetta. Minulla se oli some ja liika meneminen muiden ihmisten mieliksi. Tärkeintä on mielestäni sellaiset ihmiset, joiden kanssa on toimiva, avoin ja syvällinen keskusteluyhteys. Silloin riittää kun joskus tavataan ja puhutaan tai lähetetään viestejä. Ei tarvitse esittää kenellekään mitään ja olevansa suositumpi kuin onkaan, eikä tarvitse järjestää aina jotakin ohjelmaa. Älä jää ihmissuhteisiin hiljaa kärsimään ja odottamaan jotakin mitä et koskaan tule saamaan. Ole sellaisten ystävien kanssa, jotka haluavat olla ja puhua nimenomaan sinun kanssa vaikka tuntikausia, riippumatta ympäristöstä, olosuhteista ja viihteellisestä ohjelmasta.
Hyviä vinkkejä. Ei kannata jäädä janoamaan hyväksyntää ihmisiltä, joilta et koskaan tule sitä omana itsenäsi saamaan. On hyvä myös pyrkiä erottamaan ihmisarvo ja kiinnostavuus ystävien määrästä. Et ole muita huonompi ihminen, vaikka et tähän mennessä ole "onnistunut" saamaan pitkäaikaisia ystäviä ja toisaalta se tyyppi, jolla on miljoona ystävää, ei siltikään ole kaikkien mielestä se mielenkiintoisin ja halutuin ihminen. Mielenkiintoisuus ja tylsyys ovat kovin subjektiivisia käsitteitä. Avoimen yliopiston kursseja harrastavan pohdiskelijatyypin mielestä impulsiivinen bilehile lienee kuolettavan puuduttavaa seuraa ja järjestö- sekä seuratoiminnassa aktiivisesti mukana oleva ei ehkä löydä samaa aaltopituutta kotonaan WoWin ääressä viihtyvän kanssa. Avainhomma on oppia tuntemaan itsensä ja hyväksymään itsensä aidosti kaikkine puolineen, asettamatta niille mitään arvolatausta. Sen pohjalta sinun on helpompi tunnistaa ne sinulle oikeantyyppiset ihmiset ja ehkä osaat siinä vaiheessa olla jo sen verran avoin, että he löytävät sinun luoksesi ilman, että sinun tarvitsee varsinaisesti etsiä heitä.
En usko että ap on täysin tylsä ja unohdettava. Onhan hän saanut miehenkin itselleen.
Vierailija kirjoitti:
En usko että ap on täysin tylsä ja unohdettava. Onhan hän saanut miehenkin itselleen.
Hahaha onko miehen ns saaminen joku saavutus yhä vielä tänä päivänäkin jonkun mielestä :D
Vierailija kirjoitti:
En usko että vika on aloittajassa, nykyään ihmisillä vaan ei ehkä samalla tavalla ole aikaa ja jaksamista ystävyyssuhteisiin kun on työt ja perheet ja some.. Luulen että varsinkin some vie paljon luppoaikaa ja sit ei jakseta kyläillä tai tavata livenä. En itsekään ole aikuisena saanut pysyviä ystävyyssuhteita, ainoat pitkäaikaiset ystävät on lapsuudesta ja nuoruudesta.
Näin se todennäköisesti on. Itsellänikään ei ole oikein jaksamista nykyisin lähteä tapaamaan ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että ap on täysin tylsä ja unohdettava. Onhan hän saanut miehenkin itselleen.
Hahaha onko miehen ns saaminen joku saavutus yhä vielä tänä päivänäkin jonkun mielestä :D
Mä ymmärsin tuon kommentoimasi viestin niin, että Joku on pitänyt aloittajaa niin kiinnostavana ja ihanana, että on halunnut lyöttäytyä jopa parisuhteeseen. Olla tiiviimmin yhdessä kuin kenenkään muun kanssa. Eihän niin tehdä sellaisten kanssa, jotka on puhtaasti tylsiä ja kaikkien unohdettavissa. (En tullut ajatelleeksikaan että vois lukea niin, että uuuuh tosi hienoa, ihan on Miehenkin saanut ja nyt onkin kyllä sitten nytten maailmansa valmis :D)
En tiedä, enkä liiemmin enää mietiskele, koska; ystävämarkkinoilla pelisääntöihiin kuuluu, että ystävyydelle asetetaan aina ehto tai useampia, haetaan valmista ystävätuotetta, joka sopii omaan genreen, usein tai pääsääntöisesti ehto on jollaintapaa ulkoinen ja näkyvä, joka täyttää esittelykelpoisuuden.
Avoin keskustelu tai tutustuminen ei onnistu, koska ihmiset eivät osaa eivätkä jaksa keskittyä keskusteluun ja kuunteluun (ellei ao. saa puhua vaan itsestään), monella on lisäksi niin heikko yleissivistys, ettei yleisen tason keskustelu oikein lähde lentoon. Ja kuka nyt jaksaa päivästä toiseen aihetta "on ilmoja pidellyt", en minä ainakaan. Kivaa tekemistä ja omia mielenkiinnon kohteita, kehitä niitä ja unohda ns. ystävien pakkoetsintä.
Vierailija kirjoitti:
En usko että ap on täysin tylsä ja unohdettava. Onhan hän saanut miehenkin itselleen.
En minäkään usko, että ap olisi unohdettava. Enemmänkin koen, että hän vertaa itseään ihan erilaisiin ihmisiin ja siinä ei voi voittaa. Toiset ihmiset säteilevät suorastaan energiaa ja hyvää oloa ympärilleen. Heidän kanssaan harmainkin marraskuun päivä tuntuu aurinkoiselle kevätpäivälle. He onnistuvat tartuttamaan sen tunteen kaikkiin läsnäolijoihin ja sen takia heitä aina kaivataan takaisin työyhteisöihin ja juhliin. Kaikki myös tietävät heidät, koska sellainen jää mieleen vaikkei olisi edes jutellut kyseisen henkilön kanssa.
Sitten ollaan me tavalliset tallustelijat. Kyllä meidätkin muistetaan mutta jäämme aina niiden valovoimaisten tyyppien varjoon. Meillä on muita ominaisuuksia joiden takia meistä pidetään. Ja todistettavasti ap:kin on ollut vähintään yhdellä ihmiselle tärkeä ja vaikeasti unohdettava. Etsi vain omankaltaista seuraa, jossa voit olla tasavertaisesti mukana ja kokea itsesi tärkeäksi.
Jos käytät fb:ia ja osaat englantia, liity siellä ryhmään Dull women's group. Huomaat että kaltaisiasi on paljon ja sen "leiman" voi kantaa ylepeydellä.
Minusta sinun vain tarvitsee löytää samanhenkisiä tuttuja, joista voi vähitellen tulla kavereita ja jostakusta ystäväkin.
Kokeile kirjaston lukupiiriä tai työväenopiston käsityökursseja tms.