Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen tylsä ja helposti unohdettava, joten en saa ystäviä - mitä voisin tehdä?
06.03.2026 |
Ystävyyssuhteiden muodostaminen on hankalaa ja olen elämäni aikana menettänyt niin monia ystävyyssuhteita, että itkettää. Olen kohtuullisen sosiaalinen, teen luontevasti aloitteita, mutta en onnistu pitämään ystäviä elämässäni. Muutot ja elämäntilanteen muutokset ovat aina tarkoittaneet välien katkeamista, vaikka olen itse yrittänyt pitää yhteyttä. Sitten taas joku 1 kk harjoittelussa vieraalla paikkakunnalla ollut saa somessa entisiltä työkavereiltani viestiä, että koskas tulet taas käymään. Minä en moisia viestejä saa, vaikka olisin ollut vuosia samassa paikassa. Suurin osa ystävyyssuhteista on toiminut niin kauan, kun minä olen ollut yhteydenpitäjä, toisten luo matkustaja ja kuuntelija. Kun itse olisin kaivannut vastavuoroisuutta ja tukea, olen saanut mennä. Osa on vielä tässä vaiheessa oikein todennutkin, että kiitos ystävyydestä, mutta nyt on elämässäni aika ottaa sinusta etäisyyttä ja keskittyä muihin ystäviin.
Minut unohdetaan hirveän herkästi. Työporukassa/kurssiporukassa tms ei muisteta, että minä puutun paikalta. Ystävät unohtavat syntymäpäiväni tai tärkeät kuulumiseni. Kanssani nähdään harvoin, kun en ole riittävän mielenkiintoista seuraa. Kyllä, olen hirveän "tavallinen ja tylsä" keski-ikäinen. Teen töitä, elän tasaisessa parisuhteessa ja pikkulapsiarjessa, vesijumppaan, teen pop-ristikoita, luen ja kirjoitan. Minussa ei ole mitään extremeä, olen juuri se ihminen, joka valitsee joka kerta ravintolassa saman annoksen ja käy mieluummin kirjastossa kuin konsertissa. Olen juuri se ystävällinen, tunnollinen ja asiallinen täti-ihminen, jonka jokainen tietää. Kelpaan kyllä hoitamaan monet asiat niin töissä kuin vapaalla, mutta ystävänä minua ei arvosteta.
Miten voisin saada itselleni ystäviä, kun en selvästi ole riittävän kiinnostavaa seuraa pitääkseni ystävyyssuhteita kasassa? Sen tiedän, että en persoonaltani voi muuttua täysin erilaiseksi. Eikä ole minua, jos ryhtyisin jotenkin aivan erilaiseksi ihmiseksi - tyyliin harrastamaan polyamoriaa, seinäkiipeilyä tai villejä iltoja mummotunnelissa.
Ap
Kommentit (49)
Anteeksi, mutta repesin tuolle ekalle kommentille aiheeseen liittyen. Neuvoja en osaa antaa, yritä löytää kaltaistasi seuraa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ihana sama. Mutta minä en edes tutustu helposti ihmisiin.
Ehkä etsit vääränlaisia ystäviä? Juuri sellaisia, jollainen et itse ole?
Etsi toisenlaista seuraa ja katso, muuttuuko jokin.
Tuli mieleen, oletko hakeutunut ihan eri tyyppisten ihmisten seuraan eikä se ota tulta alleen? Oletko kokeillut jotain tylsän tavallista harrastusryhmää jonka pariin voisi hakeutua muitakin tylsimyksiä?
Nykyään ihmisillä on niin kiire että eivät ennätä tavata ystäviä, työ ja arjen pyörittäminen vie ajan. Sinun pitää vain löytää kaltaisiasi ihmisiä. Kyllä heitä on,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etsi yhtä "tylsiä" ystäviä. Miksi itsekään väkisin haluat olla ystävä sellaisten ihmisten kanssa keiden kanssa et ole samalla aaltopituudella? Ei se ystävyys pakottaen tule.
Mäkin oon varmasti monen mielestä tylsä mutta niin on monet ihmiset munkin mielestä :D itsekin kärsin yksinäisyydestä enkä oikeastaan edes koskaan tapaa ketään keneen haluaisin tutustua lähemmin. Ei kiinnosta ystävyys vain ystävyyden vuoksi.
Epäilen, että jos olet sosiaalinen, niin vedät puoleesi sosiaalisia ihmisiä. Sellaisia, joilla on jo valmiiksi kymmenen ystävää joka sormelle, paljon harrastuksia, menoa ja meininkiä. Ovat luonteeltaakin sellaisia dynaamisia. Sinä vaikutat kuvailemasi perusteella erilaiselta. Mitä, jos koittaisit saada juttua aikaiseksi jonkun porukan hiljaisimman tapauksen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta siis... Onhan sulla elämänkumppani ja vielä lapsiakin. Tilanteesi on hyvä. Mulle tuli aloituksesi ekasta kappaleesta vaikutelma yksinäisestä ihmisestä joka ihmettelee miksi on jäänyt täysin yksin elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemuksesta voin sanoa, että jotkut meistä vain olemme muiden silmissä niin tylsiä ja/tai oudoksuttavia, että ei muodostu ystävyyssuhteita vaikka kuinka toivoisi ja yrittäisi. Itselläni olen kauan sitten hyväksynyt tämän, ja se on tuonut tiettyä mielenrauhaa.
Tuliko sinulle seurusteluaikana miehen kanssa tilanteita että hän olisi unohtanut sinut? Olisi unohtanut treffit tai jonkin sinuun liittyvän tiedon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanalla sanoen: autismi. Tosiasiassa laaja spektri. Emme ole yksin, voisi sanoa.
Naisten välinen ystävyys perustuu hyvin pitkälle toisista naisista juoruiluun ja seläntakana puhumiseen. Jos et juoruile niin sinua ei siksi välttämättä kutsuta. Minäkin kuulin aikoinaan yhteen kaveriporukkaan, mutta se oli just sellaista, että aina siitä puhuttiin kuka ei ollut paikalla. Raskaana ollessani kuuluin myös mamma ryhmään ja minut ns. hyväksyttiin siihen, mutta lähdin itse poissa, koska siellä oli suurin osa omakotitalossa tai omistus asunnossa asuvia niin tuli olo, että ei ole niin paljon yhteistä mistä puhua kun toiset puhuu omistusasunnoistaan ja itse asun vuokralla. Olen muuttanut toiselle paikkakunnalle ja täällä sitten olen saanut kutsun yhden ihmisen luokse, mutta sitten hänen juhlissaan tuli joku ihminen tenttaamaan minua ja jotenkin tuli vaan sellainen olo, että kutsu ei ehkä ollut aito koska hän ei sitten voinut koskaan tulla kun minä kutsuin. Keräsi vain ääniä itselleen kun on Politiikassa ja muka kaikki me ollaan hänen ystäviään...ei mene mulle läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanalla sanoen: autismi. Tosiasiassa laaja spektri. Emme ole yksin, voisi sanoa.
Eli jos kaikki introvertit ovat autisteja, niin ovatko kaikki ekstrovertit narsisteja?
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea.
En mäkään. Vali vali.
Lopetin lukemisen kohtaan synttäreitä ei muisteta. Mulle ei tulisi mieleenkään edellyttää että mun syntymäpäivästä pidettäisiin lukua.
Ap on passiivinen huomion odottaja.
Järjestä hyvät synttärikemut jos haluat.
Nykyään on vaikea saada ystäviä. Kaikilla oma elämänsä ja ainainen kiire, myös eläkeläisillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea.
En mäkään. Vali vali.
Lopetin lukemisen kohtaan synttäreitä ei muisteta. Mulle ei tulisi mieleenkään edellyttää että mun syntymäpäivästä pidettäisiin lukua.
Ap on passiivinen huomion odottaja.
Järjestä hyvät synttärikemut jos haluat.
Eipä se synttäreidenkään järjestäminen aina auta jos kukaan ei esim. tule niille synttäreille. Ja joskus jos toinen kieltäytyy aina kutsusta niin miksi sellaisessa ihmisessä pitää roikkua?
Vierailija kirjoitti:
Epäilen, että jos olet sosiaalinen, niin vedät puoleesi sosiaalisia ihmisiä. Sellaisia, joilla on jo valmiiksi kymmenen ystävää joka sormelle, paljon harrastuksia, menoa ja meininkiä. Ovat luonteeltaakin sellaisia dynaamisia. Sinä vaikutat kuvailemasi perusteella erilaiselta. Mitä, jos koittaisit saada juttua aikaiseksi jonkun porukan hiljaisimman tapauksen kanssa?
Ap ei ole sosiaalinen. Johan sen näkee harrastuksista elämäntavasta. Hän odottaa huomiota ja tietää muiden asiat oudon tarkasti. Ihme vertailija.
Tarinan monisanaisuus ja tarkoitushakuisuus paljastaa sen provoksi. Oikea perhearkea elävä ei jouda moista epistolaa väsäämään.
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea.
En minäkään, jaaritteleekohan ap livenä samalla tavalla...
Alue: Aihe vapaa
oot niin boring, ettei tännekään tule vastauksia :D