Olen tylsä ja helposti unohdettava, joten en saa ystäviä - mitä voisin tehdä?

Minusta ensimmäinen virhe on olettaa, että ystävyys liittyy jotenkin mielenkiintoisuuteen, niin kyynistä kuin se onkin. Mainitset itsekin, että sinut on heivattu mäkeen heti kun et ole enää ollut "hyödyllinen". Ja niinhän kaikki ihmissuhteet tuppaavat menemään nykyään. Ne ovat pelkkää vaihdantaa ilman mitään "ylevää" tarkoitusta.

Vierailija kirjoitti:

Epäilen, että jos olet sosiaalinen, niin vedät puoleesi sosiaalisia ihmisiä. Sellaisia, joilla on jo valmiiksi kymmenen ystävää joka sormelle, paljon harrastuksia, menoa ja meininkiä. Ovat luonteeltaakin sellaisia dynaamisia. Sinä vaikutat kuvailemasi perusteella erilaiselta. Mitä, jos koittaisit saada juttua aikaiseksi jonkun porukan hiljaisimman tapauksen kanssa? 

Alanuoli siksi, että ei hiljainen olemus tarkoita vähän sosiaalista elämää tms.

Jos jotenkin ilmaisee, että Lähi-Idän tilanteen perimmäinen syy onkin Israelin imperialismi, nin joutuu hetimiten bannatuksi.

Minulle kyllä kelpaisit ystäväksi kirjoittamasi perusteella. 

No itse olen taas sellainen, joka tykkää hirveästi kokeilla uusia juttuja ja ravintolassa tilaan just sen eksoottisemman jutun ja kirjaston sijaan menen konserttiin, mutta ihan yhtä vaikea on mun löytää kavereita 🤷

Ratkaisu on otsikossa. Löydä itsestäsi ei-tylsä puoli. Kokeile uusia asioita, haasta itseäsi, läimäise ruosteet putkista hel vettiin ja löydä itsesi.

Ei elämänhaluinen tasapainoinen ja virkeä ihminen ole mitenkään tylsä. Ei vaikka asuisi yksin mökissä ja hoitaisi vain puutarhaansa.

Tylsä ja unohdettava on siinä kohtaa kun elää yrittäen keksiä mitä muut haluaa että olisi, minimoiden itsensä toisten mielipiteiden armolle.

Minä poistuin somesta kokonaan, koska en halunnut rikkoa itseäni yhtään enempää sen kautta eli odottaa huomiota muilta ihmisiltä. Ei myöskään kannata olla liian kiltti, ymmärtäväinen ja aina saatavilla. Jonkinlainen kulmikkuus ja särmikkyys ja se, että kerrot ääneen mielipiteesi ja sen mistä et tykkää on parempi sinun itsesi kannalta kuin liika uhrautuvaisuus. Mielestäni kannattaa ravistella itsensä irti kaikesta mikä vain tuottaa mielipahaa ja ulkopuolisuuden tunnetta. Minulla se oli some ja liika meneminen muiden ihmisten mieliksi. Tärkeintä on mielestäni sellaiset ihmiset, joiden kanssa on toimiva, avoin ja syvällinen keskusteluyhteys. Silloin riittää kun joskus tavataan ja puhutaan tai lähetetään viestejä. Ei tarvitse esittää kenellekään mitään ja olevansa suositumpi kuin onkaan, eikä tarvitse järjestää aina jotakin ohjelmaa. Älä jää ihmissuhteisiin hiljaa kärsimään ja odottamaan jotakin mitä et koskaan tule saamaan. Ole sellaisten ystävien kanssa, jotka haluavat olla ja puhua nimenomaan sinun kanssa vaikka tuntikausia, riippumatta ympäristöstä, olosuhteista ja viihteellisestä ohjelmasta.

Ihminen monesti kaipaa jotain sellaista jota itsestä puuttuu.

Joku jo kysyikin, että oletko koittanut etsiä seuraa sellaisten harrastusten parista, jossa voisit löytää enemmän sinun kaltaisiasi? Ekana tuli mieleen (kirjaston) lukupiirit ja muut kirjallisuusryhmät. Olen itse törmännyt niissä moneen kivaan tyyppiin, joilla on mielenkiintoisia ajatuksia, eivätkä harrasta mitään sen jännempää kuin itsekään harrastan. Yhden kanssa esimerkiksi vaihdellaan innoissamme uusia palapelejä sitä mukaa, kun itsellä valmistuu :D

Rauhahakuisen ja elämyshakuisen ystävyys ei välttämättä ole kummallekaan ihan ideaali, vaikka voi se sitäkin olla.

Vierailija kirjoitti:

Kokemuksesta voin sanoa, että jotkut meistä vain olemme muiden silmissä niin tylsiä ja/tai oudoksuttavia, että ei muodostu ystävyyssuhteita vaikka kuinka toivoisi ja yrittäisi. Itselläni olen kauan sitten hyväksynyt tämän, ja se on tuonut tiettyä mielenrauhaa.

Parempi outo kuin ihminen jota lukee kuin avointa kirjaa. Tällaisia käytetään monesti hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Ratkaisu on otsikossa. Löydä itsestäsi ei-tylsä puoli. Kokeile uusia asioita, haasta itseäsi, läimäise ruosteet putkista hel vettiin ja löydä itsesi.

Ei elämänhaluinen tasapainoinen ja virkeä ihminen ole mitenkään tylsä. Ei vaikka asuisi yksin mökissä ja hoitaisi vain puutarhaansa.

Tylsä ja unohdettava on siinä kohtaa kun elää yrittäen keksiä mitä muut haluaa että olisi, minimoiden itsensä toisten mielipiteiden armolle.

Superkiinnostavia, ei-tylsiä ihmisiä on loppujen lopuksi todella vähän. Jos on tavis niin kavereita luulisi olevan helpompi löytää, koska taviksia on joka paikassa. 

Vierailija kirjoitti:

Joku jo kysyikin, että oletko koittanut etsiä seuraa sellaisten harrastusten parista, jossa voisit löytää enemmän sinun kaltaisiasi? Ekana tuli mieleen (kirjaston) lukupiirit ja muut kirjallisuusryhmät. Olen itse törmännyt niissä moneen kivaan tyyppiin, joilla on mielenkiintoisia ajatuksia, eivätkä harrasta mitään sen jännempää kuin itsekään harrastan. Yhden kanssa esimerkiksi vaihdellaan innoissamme uusia palapelejä sitä mukaa, kun itsellä valmistuu :D

Rauhahakuisen ja elämyshakuisen ystävyys ei välttämättä ole kummallekaan ihan ideaali, vaikka voi se sitäkin olla.

Mä käyn sekä laskuvarjohyppäämässä että teen palapelejä ja luen kirjoja.

Vierailija kirjoitti:

Minusta ensimmäinen virhe on olettaa, että ystävyys liittyy jotenkin mielenkiintoisuuteen, niin kyynistä kuin se onkin. Mainitset itsekin, että sinut on heivattu mäkeen heti kun et ole enää ollut "hyödyllinen". Ja niinhän kaikki ihmissuhteet tuppaavat menemään nykyään. Ne ovat pelkkää vaihdantaa ilman mitään "ylevää" tarkoitusta.

Tätä en voisi sanoa koskaan ääneen, mutta olen itse sellainen. Kaikki mun kaveri- ja ystävyyssuhteet liittyy jotenkin elämässä eteenpäin pääsyyn

Mulla ei oo aikaa eikä kiinnostusta istua alas juomaan viiniä ja kuunnella jonkun anopin sairastelut, kodin remontit ja työpaikan yt-neuvottelut. Tai lähteä tuntikausiksi kiertämään museoita ja kahviloita. Tuon ajan käytän palautumiseen ja laatuaikaan joko itseni tai kumppanin kanssa

Mun sosiaalinen elämä on yhteistyöprojekteja, suunnittelua, sparrailua, reissaamista, verkostoitumista, luomista ja ideointia. Hel vetin hyviä tyyppejä muttei mua kiinnosta tietää mitkä niiden lasten nimet on.

Vedänkö pohjat tässä? Mun lapsuuden perhe unohtaa ja on unohtanut mun olemassaolon. Jouduin tässä joku aika sitten tekemään kattavan taustaselvityksen ja vanhempiani haastateltiin. He eivät muistaneet syntymästäni, lapsuudestani, koulustani, harrastuksistani tai mistään muustakaan mitään, oluvat sanoneet suoraan, että olen hajuton ja näkymätön ihminen ja ollut aina sellainen. Haastattelija kertoi jälkikäteen minulle, että tuntui kuin olisi haastatellut jotain täysin minulle tuntematonta pariskuntaa ja hänen kävi todella sääliksi kun mietti mitä lapsuuteni on ollut. Vanhempani olivat antaneet erilaisia vastauksia, mutta ne kaikki olivat sisaruksieni juttuja. 

Yllättäen on todella vaikeaa luoda pysyviä ystävyyssuhteita, saatika parisuhdetta. Käyn nyt terapiassa löytääkseni oman ääneni ja luodakseni itsevarmuuden, että minullakin on arvo, vaikka olen hajuton ja näkymätön osalle ihmisiä. En haluaisi kuin muutaman ihmisen elämääni niin se toisi jo näkyvyyden tunteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ratkaisu on otsikossa. Löydä itsestäsi ei-tylsä puoli. Kokeile uusia asioita, haasta itseäsi, läimäise ruosteet putkista hel vettiin ja löydä itsesi.

Ei elämänhaluinen tasapainoinen ja virkeä ihminen ole mitenkään tylsä. Ei vaikka asuisi yksin mökissä ja hoitaisi vain puutarhaansa.

Tylsä ja unohdettava on siinä kohtaa kun elää yrittäen keksiä mitä muut haluaa että olisi, minimoiden itsensä toisten mielipiteiden armolle.

Superkiinnostavia, ei-tylsiä ihmisiä on loppujen lopuksi todella vähän. Jos on tavis niin kavereita luulisi olevan helpompi löytää, koska taviksia on joka paikassa. 

Avainsana intohimo. Sanotaanko vaikka niinkin tylsä aihe kuin lintubongaus. Ihminen jolla on olemassa intohimo on harvoin tylsä. Intohimo virittää ihmisen taajuudelle joka säteilee tavalliseen kahvipöytäkeskusteluun asti. Vaikkei aihe tulisi edes puheeksi

No sitten voit alkaa rikolliseksi, varkaaksi jne. Siinä on taitolaji olla unohdettava. Tai sitten poliisiksi Tai vakoojaksi!. Tai vaikka lipuntarkastajaksi. Saat pummit kiinni kun sun naamaa ei muisteta.

Vierailija kirjoitti:

Vedänkö pohjat tässä? Mun lapsuuden perhe unohtaa ja on unohtanut mun olemassaolon. Jouduin tässä joku aika sitten tekemään kattavan taustaselvityksen ja vanhempiani haastateltiin. He eivät muistaneet syntymästäni, lapsuudestani, koulustani, harrastuksistani tai mistään muustakaan mitään, oluvat sanoneet suoraan, että olen hajuton ja näkymätön ihminen ja ollut aina sellainen. Haastattelija kertoi jälkikäteen minulle, että tuntui kuin olisi haastatellut jotain täysin minulle tuntematonta pariskuntaa ja hänen kävi todella sääliksi kun mietti mitä lapsuuteni on ollut. Vanhempani olivat antaneet erilaisia vastauksia, mutta ne kaikki olivat sisaruksieni juttuja. 

Yllättäen on todella vaikeaa luoda pysyviä ystävyyssuhteita, saatika parisuhdetta. Käyn nyt terapiassa löytääkseni oman ääneni ja luodakseni itsevarmuuden, että minullakin on arvo, vaikka olen hajuton ja näkymätön osalle ihmisiä. En haluaisi kuin muutaman ihmisen elämääni niin se toisi jo näkyvyyden tunteen. 

Minä vedän paremmat pohjat. Mun vanhemmat valehtelevat, että kaikki se mitä minä tein olikin muka veljeni tekemää :D Siis kaikki se positiivinen.

Minulla ollut vähän sama homma. Olemassaoloni kyllä muistetaan silloin, jos tarvitaan rahaa tai palveluksia, kuten muuttoapua tms. Muuten saanut olla aina täysin itse yhteydenottajana. 

Ehkä sinä viestität tietämättäsi ulospäin jotain "haluan olla rauhassa"-vaikutelmaa.

En ole itsekään suosittu tai mieleenpainuva, nuorena se suretti joskus mutta nykyään en jaksa välittää. 

Muistathan että suurin osa ihmisistä punnitsee toisen sosiaalisen arvon tämän hyödyllisyyden perusteella. Pintavaikutelmien tasolla eli työpaikoilla hyödyllinen on sellainen, joka saa toiset rentoutumaan ja ilahtumaan tauolla, saa hyvälle tuulelle. Monesti tällaiset kollegat ovat iloisen sirkeitä hymyilijöitä, joilla on mukava rupattelutyyli ja sopivasti lämpöä, huumoria ja kykyä kuunnella muita. He ovat myös aloitteellisia kaikessa millä voi pienesti parantaa yleistä viihtyisyyttä. Eli huomioivat muita. Mutta se ei mene yli, vaan on sellaista kevyttä ja aitoa.

En usko että vika on aloittajassa, nykyään ihmisillä vaan ei ehkä samalla tavalla ole aikaa ja jaksamista ystävyyssuhteisiin kun on työt ja perheet ja some.. Luulen että varsinkin some vie paljon luppoaikaa ja sit ei jakseta kyläillä tai tavata livenä. En itsekään ole aikuisena saanut pysyviä ystävyyssuhteita, ainoat pitkäaikaiset ystävät on lapsuudesta ja nuoruudesta.