Mitä PARANORMAALIA tai siltä tuntuvaa olet kokenut tai joku tuttusi on?

Olin lapsuudessani lukutoukka ekaluokkalainen ja koska asuin maalla, oli kirjastoauton tulo kuukauden kohokohta .

Kirjastoauto tuli sellaiselle pysäkille, mitä vastapäätä sijaitsi iso maalaistalo ja navetta.

Tuolla pysäkillä odottelin lukuisia kertoja ja vilkuttelin ikäiseni symppiksen pojan kanssa joka kujeili minulle navetan yläkerrassa olevasta pienestä ikkunasta.

Kun kysyin vanhemmiltani kerran kukahan tuo poika mahtoi olla, he inttivät ettei siinä talossa  asunut ikäistäni poikaa. Lapseton maanviljelyksestä innostunut nuoripari oli ostanut talon ja asunut siinä jo vuosia.

Sen sijaan yksi ikäiseni vekkuli ja villinluonteinen poika oli aikoinaan hukkunut läheiseen jokeen joka virtasi liki tuota taloa.

Eräs puolituttu kertoi että joku oli pimpotellut hurjasti ovikelloja hänen rapussa, myös hänen oveaan. Hän oli jo matkalla avaamaan kysyäkseen että mikä ihme on nyt jollain hätänä, kun aivan kuin joku olisi kuiskannut vieressä varoittavasti korvaan painokkaasti sanat: "Älä avaa". Joten hän ei viimehetkellä avannutkaan ovea raivoisalle pimpottajalle ja unohti koko tapauksen.

Kunnes luki lehdestä että joku random kahjo oli pimpotellut sen hänen talonsa ovikelloja ja joku ressukka nuori tyttö oli avannut oven ja joutunut rajun päällekarkauksen uhriksi.

Uskoa vai ei, en tiedä, mutta jäi mieleen tuo tarina.

Olin alle kouluikäinen, kun usein nousin muun perheen nukkuessa yöllä kun kuulin puheensorinaa. Luulin, että se tuli telkkarista kun isä usein katsoi telkkua vielä kun muu perhe nukkui. No ei siellä ollut ketään eikä televisiota auki.

Yhdessä kämpässä kuului öisin keittiöstä kolinaa ja TV käynnistyi öisin päälle itsekseen. En onneksi ajatellut asiaa enempää. Myöhemmin kuulin, että aiempi asukas oli ampunut itsensä juuri siihen nurkkaan missä TV oli. Kerran tunsin jonkun tarttuvan mua jalasta, mutta veikkaan että se johtui ihan oman psyyken ylikuormituksesta.

Eka poikakaveri asui vanhassa rintamamiestalossa. Öisin musta tuntui, että joku on läsnä ja tuijottaa mua ja valvoin katsoen oviaukkoa. Keittiöstä kuului ääniä. Kello pysähtyi usein olikohan vartin yli kolme. Laitoin taas vaan liian vilkkaan mielikuvituksen piikkiin mutta möhemmin mies sanoi että joo, hänellä on oma kummitus siellä joka pysäyttää kellon tuohon aikaan ja tykkää rymistää keittiössä.

Viimeisimmän exän kotipaikka sijaitsee uskonnollisessa pikkukylässä keskellä ei mitään. Heräsin usein aamukuudelta ja mielestäni kuulin hienoa naiskuoron laulua. En uskaltanut sanoa mitään ettei pidä mua ihan hulluna. Myöhemmin hän kertoi, että äitinsä oli usein sanonut kuulleensa samaa.

Isäni hirttäytyi kun olin teini. Puoli vuotta myöhemmin olin sisareni sairaalasängyn vieressä, kun hän veti viimeisiä hengenvetojaan syövän kourissa. Silloin tunsin isän kädet olkapäilläni, niinkuin hän usein eläessään teki. Kai hän tuli hakemaan sisareni luokseen ja suojelemaan mua vielä. Ei siinä mennyt kuin ihan hetki kun hengitys loppui. Tästäkään en ole uskaltanut kenellekään kertoa.

Oishan näitä.

Olin teini ja makasin sängyllä kasvot seinään kun kuulin jonkun tulevan huoneeseen tuulihousut kahisten, käveli sängyn luo ja pysähtyi,,isä piti sellaisia housuja  joten kysyin "No mitä?" saamatta vastausta. Käännyin eikä ketään lisäkseni huoneessa. Isä oli ulkona haravoimassa,äiti naapurissa. 

Meidän suvun loma-asunnolla (yli 100v vanha talo) kummittelee. Lukitut ovet aukeavat itsestään. Yhdessä huoneessa on painostava tunnelma. Kuuluu outoja ääniä (jysähdyksiä, kolinoita). Talon vanha isäntä kuoli 1970-luvulls. Hän oli väkivaltainen ja kontrollinhaluinen mies. Oletan siis, että kummitus on juuri tuo kärttyisä ukko. Hän valvoo mitä perikunta tekee HÄNEN talossaan. Vanha pieru ei osaa edes kuolemansa jälkeen lopettaa huonoja tapojaan: kyttääminen, niskaan hengittäminen ja joka asian kontrollointi. 

Olwn nähnyt dejafun monesti

sukulaiseni ollessa pieni lapsi, hänen isänsä kuoli odottamattomasti. pari päivää  tämän jälkeen hän näki isänsä keittiössä hetken, ennen kuin katosi. asia olisi helppo kuitata toiveajatteluna ja lapsen tapana surra, mutta minusta on mielenkiintoista miten totena sukulaiseni tätä pitää, vaikka on muuten hyvin pragmaattinen, ei lainkaan uskonnollinen vaan enemmän sellainen höpöjutuille naureskelija. ainakin tämä muisto on tuonut hänelle lohtua koko elämän ajan.

Sain 90 luvulla töitä.

Tuli niin iso jööti, että julkisen tilan vessa meni tukkoon. Vesi oli jo lähellä laitoja kun huuhtelin, mutta jokin ylempi voima tuli apuun ja köntti humahti putkistoon aivan viime sekunneilla. 

Hieno ketju, todellisia kokemuksia. Tuntuu aavemaiselta jopa kirjoittaa ja muistella omia kokemuksia ettei vahingossa mitään ns. manaa vaikka tyhmältä kuulostaakin. Muutin entiseen lastensairaalaan, muutettu vuokra-asunnoiksi, ja eka yönä eteiskäytävässä seisoi eteisen vastavalossa pienen tytön hahmo. Heräsin istualleen sängyssä kuin transsissa ja nukahdin uudelleen heti.

Vierailija kirjoitti:

Hieno ketju, todellisia kokemuksia. Tuntuu aavemaiselta jopa kirjoittaa ja muistella omia kokemuksia ettei vahingossa mitään ns. manaa vaikka tyhmältä kuulostaakin. Muutin entiseen lastensairaalaan, muutettu vuokra-asunnoiksi, ja eka yönä eteiskäytävässä seisoi eteisen vastavalossa pienen tytön hahmo. Heräsin istualleen sängyssä kuin transsissa ja nukahdin uudelleen heti.

Puhun siis oman asunnon eteiskäytävästä.

Joskus kauan sitten (kun olin kouluikäinen) ajoimme isän autolla pitkää matkaa keskellä yötä talvella. Pimeä valtatie Etelä-Savon ja Etelä-Karjalan rajamailla. Tunnen alueen hyvin, koska vanhempani asuivat lapsena siellä. Alue on täyttä maaseutua. Ei mitään katuvaloja missään paitsi harvakseltaan joku omakotitalo metsän keskellä, pellon reunassa tai suuren järven rannalla. 

Ajomatkan aikana istuin takapenkillä ja katselin sivuikkunasta ulos. Äkkiä näin metsässä puiden latvojen korkeudella outoja valoja. Sellainen rypäs. Ei ollut sähkövalo eikä ilotulitusraketti. Eikä näyttänyt tähdelennolta. Aloitin tähtiharrastuksen hyvin nuorena. Rakastin myös uudenvuodenraketteja. Tiedän kyllä, miltä ilotulitteet näyttävät ja miltä tähdenlento näyttää kun se räjähtää (meteoriitti hajoaa kappaleiksi ja ropisee alas maahan). Tämä valo oli jotain muuta. Liian keinotekoinen ja liian yksivärinen. Tasaisen kirkas valkoinen ilman muita värisävyjä. Minulle tuli outo tunne. Epämukava, pelottava, samaan aikaan kiehtova. Mitä hittoa siellä metsässä tapahtuu? 

Yleensä tunnen oloni hyvin rauhalliseksi yöllä ulkona. Luonto on minulle toinen koti ja tähtitaivaan katselu rauhoittaa aina mieleni. Tällä kertaa olin iloinen, ettei tarvinnut jäädä paikan päälle tarkkailemaan niitä valoja tai katselemaan, putosiko sieltä jotain tavaraa alas maahan. Meidän auto jatkoi matkaansa (isä ajoi tasaista vauhtia noin 80 km/h) ja valot katosivat puiden taakse. Epätavallisen kirkkaita olivat. Perheenjäsenet eivät huomanneet enkä minä kertonut heille tästä havainnosta.  

Myöhemmin aikuisena luin netistä, että juuri tuo alue on poikkeava. Paranormaalia toimintaa on esiintynyt monen sukupolven ajan ja siitä on puhuttu kylillä ja kirjoitettu paikallislehdissä. Öisin näkyy outoja valoja, jotka voivat aukealla paikalla (pellolla tai järven yllä) näkyä satojen metrien tai jopa parin kilometrin päähän. Kääk! Kiitos vaan tästäkin uutispommista. Nyt joudun pohtimaan loppuikäni, oliko tuo minun näkemäni valoilmiö luonnollinen vai paranormaali. Itse lasken paranormaaleiksi ilmiöiksi myös kaikki ufo-havainnot eli maapallon ulkopuolisen sivilisaation vierailut.  

Lohduttaudun sillä ajatuksella, että valot olivat epätavallinen tähdenlento, joka lensi "pimeänä" ja hajosi hyvin lähellä maata. Mutta se ei selitä kirkkaan valkoista väriä eikä sitä, että valot valaisivat melko pienen alueen metsää. Kunnon tähdenlento olisi valaissut koko lähitienoon.  

Vierailija kirjoitti:

Vieläkin mietin oliko levysoittimessa 90 luvulla kerran joku laitteesta johtuva häiriö vai mikä kun se yhtäkkiä alkoi itsestään siirtää neulaa sinne jääneeseen Tina Turnerin kiekkoon ja alkoi soittaa simply the bestiä.

🤣

Sit se ois ollut outoa, jos soittimessa ei olis ollut Turnerin kiekkoa.

Sain ennakkoaavistuksen ja se toteutui. Pelottavan tarkasti. 

Olin ostamassa lentolippuja talvilomalle. Matkapäivät ja lentoreitti oli lyöty lukkoon, mutta tarkat lentoajat vielä auki. Menomatkan reitti Helsinki - Lontoo - Bangkok - Sydney - Auckland ja paluumatka samaa reittiä takaisin. Varasin kaikki lennot samalle lipulle. Olin juuri British Airwaysin nettisivuilla valitsemassa lentoja kun tuli outo tunne. Olin hyväksynyt kaikki lennot paitsi paluumatkan viimeinen etappi Lontoo - Helsinki. Minulle tuli ennakkoaavistus, että Lontoossa menee jotain pieleen. En tiedä mitä tapahtuu vai tapahtuuko mitään, mutta en ota riskiä. Valitsin iltalennon. Finnairin operoima suora lento.

Tuo lento on älyvapaa (normijärjen vastainen) valinta. Minulle tulee pitkä vaihto Lontoossa. Mannertenvälinen lento Bangkokista saapuu aamupäivällä. Minun jatkolentoni lähtee vasta noin kello 16 iltapäivällä. Ennen tätä lentoa ehtii mennä samasta Heathrow'n terminaalista KOLME Finnairin suoraa lentoa Helsinkiin (Finnarin omat koneet) ja useita British Airwaysin suoria lentoa (heidän omat koneensa). Minä valitsin Finnairin neljännen lennon, koska mikään muu ei tuntunut "oikealta".

Lomareissu meni hyvin. Ei mitään ongelmia paitsi se viimeinen vaihto Lontoossa. Lento Bangkokista saapui ajallaan, mutta Heathrow'n kenttä oli kaaoksessa. En muista miksi. Joko huono sää tai teknisiä ongelmia lentojen hallinnassa. Saapuvia lentoja tuli vielä taivaalta alas, mutta lähtevät lennot olivat jumissa.

Minä istuin aulassa ja katselin valotaulua. Siinä oli listattuna kaikki saman päivän lähtevät lennot ja jokaisen lennon nykyinen tilanne. CANCELLED, DELAYED, DELAYED, CANCELLED, CANCELLED, DELAYED. Monta sivua samaa tekstiä. Kymmenittäin lentoja oli peruttu yksinomaan tässä meidän terminaalissa (Heathrow 3). Myöhästyviä lentoja oli vielä enemmän. Joku harva kone pääsi lähtemään kaaoksen keskellä aikataulun mukaan. Suurin osa lähteneistä oli pahasti myöhässä jo lähtöportilla. 3 tuntia, 5 tuntia, 10 tuntia aikataulustaan jäljessä. 
 

Katsoin että jaahas, ennakkoaavistus meni oikein. Paska osui tuulettimeen kuten pelkäsin. Katsoin valotaulua ja etsin oman lentoani. Siellähän se! Lennon tunnus, operoivan yhtiön logo (Finnair), aikataulun mukainen normaali lähtöaika ja kohdekenttä Helsinki. Lennon perässä näkyi merkintä ON TIME. 

Olin tyrmistynyt. Jos tieto pitää paikkansa, minun lentoni lähtee ajallaan. Miksi vain tämä lento? Taululla näkyi kolme muuta Finnairin lentoa (Lontoo - Helsinki) joiden virallinen (normaali) lähtöaika oli kauan ennen minun lentoani. Nuo kolme lentoa ilmoitettiin myöhästyviksi. DELAYED, DELAYED, DELAYED.  

Istuin aulassa koko päivän. Ei ollut tylsää kun sai jännittää oman lennon tilannetta. Myöhästyykö sekin? Sama teksti (ON TIME) kummitteli taulussa niin pitkään kunnes pamahti ilmoitus BOARDING. Lähtöportin numero ilmestyi näkyviin. Minä otin laukkuni ja kiirehdin portille. Se perhanan lento meinaa lähteä!    

Finnarin kolme aikaisempaa lentoa näkyivät yhä taululla (DELAYED, DELAYED, DELAYED) ja niiden arvioitu lähtöaika (ESTIMATED) oli myöhäisempi kuin minun lentoni normaali lähtöaika. Minun lentoni lähti portilta normaalissa aikataulussa ja pääsi nopeasti kiitoradalle. Kun pyörät irtosivat maasta, tunsin oloni helpottuneeksi. Vaihtoyhteys meni nappiin!

Lento saapui Helsinkiin ajallaan. Kolme muuta Finnairin lentoa joiden olisi aikataulun mukaan pitänyt laskeutua jo aiemmin (5 - 10 tuntia aiemmin), olivat yhä jumissa Lontoossa. Onneksi muistin ottaa valokuvan siitä valotaulusta missä näkyi nuo legendaariset tekstit ja numerot. Minun valitsemani "älyvapaa" iltalento olikin nopein tapa päästä Lontoosta Helsinkiin juuri tänä päivänä. Aikaisemmat lennot jäivät kaikki jumiin Heathrow'lle.