Mitä PARANORMAALIA tai siltä tuntuvaa olet kokenut tai joku tuttusi on?

Olin lapsuudessani lukutoukka ekaluokkalainen ja koska asuin maalla, oli kirjastoauton tulo kuukauden kohokohta .

Kirjastoauto tuli sellaiselle pysäkille, mitä vastapäätä sijaitsi iso maalaistalo ja navetta.

Tuolla pysäkillä odottelin lukuisia kertoja ja vilkuttelin ikäiseni symppiksen pojan kanssa joka kujeili minulle navetan yläkerrassa olevasta pienestä ikkunasta.

Kun kysyin vanhemmiltani kerran kukahan tuo poika mahtoi olla, he inttivät ettei siinä talossa  asunut ikäistäni poikaa. Lapseton maanviljelyksestä innostunut nuoripari oli ostanut talon ja asunut siinä jo vuosia.

Sen sijaan yksi ikäiseni vekkuli ja villinluonteinen poika oli aikoinaan hukkunut läheiseen jokeen joka virtasi liki tuota taloa.

Eräs puolituttu kertoi että joku oli pimpotellut hurjasti ovikelloja hänen rapussa, myös hänen oveaan. Hän oli jo matkalla avaamaan kysyäkseen että mikä ihme on nyt jollain hätänä, kun aivan kuin joku olisi kuiskannut vieressä varoittavasti korvaan painokkaasti sanat: "Älä avaa". Joten hän ei viimehetkellä avannutkaan ovea raivoisalle pimpottajalle ja unohti koko tapauksen.

Kunnes luki lehdestä että joku random kahjo oli pimpotellut sen hänen talonsa ovikelloja ja joku ressukka nuori tyttö oli avannut oven ja joutunut rajun päällekarkauksen uhriksi.

Uskoa vai ei, en tiedä, mutta jäi mieleen tuo tarina.

Olin alle kouluikäinen, kun usein nousin muun perheen nukkuessa yöllä kun kuulin puheensorinaa. Luulin, että se tuli telkkarista kun isä usein katsoi telkkua vielä kun muu perhe nukkui. No ei siellä ollut ketään eikä televisiota auki.

Yhdessä kämpässä kuului öisin keittiöstä kolinaa ja TV käynnistyi öisin päälle itsekseen. En onneksi ajatellut asiaa enempää. Myöhemmin kuulin, että aiempi asukas oli ampunut itsensä juuri siihen nurkkaan missä TV oli. Kerran tunsin jonkun tarttuvan mua jalasta, mutta veikkaan että se johtui ihan oman psyyken ylikuormituksesta.

Eka poikakaveri asui vanhassa rintamamiestalossa. Öisin musta tuntui, että joku on läsnä ja tuijottaa mua ja valvoin katsoen oviaukkoa. Keittiöstä kuului ääniä. Kello pysähtyi usein olikohan vartin yli kolme. Laitoin taas vaan liian vilkkaan mielikuvituksen piikkiin mutta möhemmin mies sanoi että joo, hänellä on oma kummitus siellä joka pysäyttää kellon tuohon aikaan ja tykkää rymistää keittiössä.

Viimeisimmän exän kotipaikka sijaitsee uskonnollisessa pikkukylässä keskellä ei mitään. Heräsin usein aamukuudelta ja mielestäni kuulin hienoa naiskuoron laulua. En uskaltanut sanoa mitään ettei pidä mua ihan hulluna. Myöhemmin hän kertoi, että äitinsä oli usein sanonut kuulleensa samaa.

Isäni hirttäytyi kun olin teini. Puoli vuotta myöhemmin olin sisareni sairaalasängyn vieressä, kun hän veti viimeisiä hengenvetojaan syövän kourissa. Silloin tunsin isän kädet olkapäilläni, niinkuin hän usein eläessään teki. Kai hän tuli hakemaan sisareni luokseen ja suojelemaan mua vielä. Ei siinä mennyt kuin ihan hetki kun hengitys loppui. Tästäkään en ole uskaltanut kenellekään kertoa.

Oishan näitä.

Olin teini ja makasin sängyllä kasvot seinään kun kuulin jonkun tulevan huoneeseen tuulihousut kahisten, käveli sängyn luo ja pysähtyi,,isä piti sellaisia housuja  joten kysyin "No mitä?" saamatta vastausta. Käännyin eikä ketään lisäkseni huoneessa. Isä oli ulkona haravoimassa,äiti naapurissa.