En jaksa enää kuunnella vit*uilua

Potut pottuina, mutta tyylillä tietysti.

Ei tieteenkään tarvitse. Kuka sinulle jatkuvasti vit tuilee?

Koska se kuuluu työnkuvaan. Joissain paikoissa näin.

Kuka sinulle tuolla tavalla puhuu? Itse en olisi moisessa seurassa. En alennu räkyttämään takaisin. Naurettavaa. 

Epäkunnioittavaa puhetta joutuu kuulemaan, koska joukossamme on ihmisiä, jotka eivät erota huumoria pilkkaamisesta, ylimielisiä kusipäitä, suoranaisia narsisteja, lapsellisia typeryksiä ja ties mitä sosiaalisesti kyvyttömiä. Minun kyökkipsykologian taitoni ei riitä tämän pitemmälle.

Takaisin vittuileminen johtaa kai lähinnä koston kierteeseen. Ja toisaalta, kynnysmatoksikaan ei ole hyvä alistua. Joskus joku vääräleuka on hiljentynyt, kun olen kysynyt, että mitähän erinomaista hän arvelee suunsoitollaan tavoittavansa. Jotkut eivät tosin ymmärrä tuollaista motiivien kyseenalaistamistakaan.

Menestys on paras kosto. Eikä sen menestyksen aina niin ihmeellinen asia tarvitse olla, kunhan se on jotakin, mitä suunsoittaja ei kykene saavuttamaan. Jos lärväilijällä ei ole jees-miehiä yhteisössä, hänen jorinansa tuomitaan kateudeksi aika äkkiä.

Miten olisi selän kääntäminen ja paremman seuran etsiminen? Huomiotta jättäminen on kusipäälle aika tylyä. Ainahan se ei kuitenkaan ole mahdollista. Esimerkiksi työpaikoilla on jos jonkinlaisia kusipäitä. Itse vaihdoin sosiaalisen median tyhjän sosiaalisuuden harrastukseen, jossa todella kannetaan vastuuta toisista ihmisistä. Näissä uusissa kuvioissa kukaan ei vittuile. Siihen ei ole varaa kenelläkään, koska kaikkia tarvitaan. Ristiriitoja toki on, ja joskus vähän puretaan tunteitakin, mutta kukaan ei perseile jatkuvasti. Henkilökohtaiset ongelmat hoidetaan siinä porukassa asiallisesti.