Olen lapseton kohta nelikymppinen enkä tajua mihin väliin lapsi edes mahtuisi

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset roikkuvat vaan niin paljon ruuduilla, somessa ja netissä, ettei aikaa muka ole. Ap:kin täällä vauva.fi roikkumassa ja päivittelemässä muka kiireistä elämäänsä........

Totuus ei muutu alapeukuttelemalla, vaikka kiukuttaisi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokeile vaikka siihen väliin kun olet 80v ja hyvinvointivaltio on luhistunut ja eläkkeet leikattu max. pariin sataan per kuukausi. 

Sitä varten on säästöt ja sijoitukset. Millenniaali on tiennyt aina että yhteiskunta ei tule ottamaan koppia.

Otatko tai otitko itse vanhempasi asumaan sun luokse kun eivät enää pärjää yksin? Tai pystyisitkö maksamaan heidän elämistään omasta pussistasi? Niinpä. Ei ne lapsetkaan sitä koppia ota.

Mitä ne säästöt auttaa silloin kun horiset kuolleelle ruukkukasville ne samat jutut joka päivä uudelleen? Kun kukaan läheinen ei ole huomannut sairauden etenemistä ajoissa. 

Luuletko sinä että moniongelmaiset nepsylapset ovat kykeneviä hoitamaan vanhuksia? 

Vierailija kirjoitti:

Ainakin iltaisin lapsi mahtuu hyvin kainaloväliin, kun luen iltasadun.

:)

Vierailija kirjoitti:

" Työt, harrastukset, kunnon yöunet, parisuhde, oma aika sekä sosiaaliset menot + muut."

 

Tämän listan jälkeen jäi lähinnä mietityttämään, että mitä "oma aika" on, jos ei esim. harrastuksia ja sosiaalisia menoja. Itselleni juuri nuo ovat sitä omaa aikaa.

Jos harrastukset ja parisuhde eivät ole omaa aikaa ja käyvät työstä niin kannattaa pohtia omaa ajankäyttöään.

Ap, ei sinun tarvitse hankkia lapsia.
Jos ei sovellu vanhemmaksi niin ei se mitenkään paha asia ole. Mielummin näin, kuin katkeruus lasta kohtaan.

Miks hankkiakaan enää tuossa vaiheessa lapsia? Ne, jotka kuumeisesti haluaa, on valmiita joustamaan monestakin asiasta - kuten pitkistä yöunista. Niin se vain menee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse saisin varmasti burnoutin jos minulla olisi lapsia. Kun on ollut päivän töissä, kaipaan sitä että saan palautua työpäivästä enkä taatusti jaksaisi joka ilta olla lapsille läsnä. Ehkä olen liian matalaenerginen vanhemmaksi. 

Lapsille ei tarvii olla koko aikaa niin hirveesti läsnä. Meillä on monet iltasadut menneet niin että on pötkötetty isossa sängyssä ja isä/äiti lukee kirjaa ääneen ja alkaa pilkkiä, ja lapset kovistelee että hei sä luet tuota samaa kohtaa jo kolmatta kertaa... 

Mutta on se myös totta, että ihmisillä on erilaisia voimavaroja. En menisi suosittelemaan itsensä matalaenergiseksi tunnistavalle ja kovin oman ajan kaipuiselle ihmiselle vanhemmuutta. Toki vanhemmissakin on paljon erilaisia ihmisiä, ja toiset on sellaisia ura, suurperhe, rikas sosiaalinen elämä, thriathlon -tyyppisiä superenergisiä ja aikaansaavia, kun taas jotkut väsyy yhden lapsen kanssa ilman sen kummosempaa uraa tai kiireistä elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Työt, harrastukset, kunnon yöunet, parisuhde, oma aika sekä sosiaaliset menot + muut."

 

Tämän listan jälkeen jäi lähinnä mietityttämään, että mitä "oma aika" on, jos ei esim. harrastuksia ja sosiaalisia menoja. Itselleni juuri nuo ovat sitä omaa aikaa.

Jos harrastukset ja parisuhde eivät ole omaa aikaa ja käyvät työstä niin kannattaa pohtia omaa ajankäyttöään.

Sanoo ekstrovertti joka taas kuvittelee että kaikki on samanlaisia kuin itse

Jossei mahdu niin ei mahdu, ei se siitä kyselemällä miksikään muutu. Sulla ei ole tilaa lapselle, sehän on ihan hyvä syy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinkuilla / lapsettomilla on kiire. Työkaveri, lapseton sinkku, valitteli kiirettä, kun pitää mennä sinne sun tänne. Mietin asiaa ja ajattlein, että kyllä minulla on helppoa, kun ei ole kiire minnekään. Töiden jälkeen hakemaan lapset hoidosta ja sitten suoraan  kotiin. Välillä sama ruokakaupan kautta.

Sama havainto. 😄 Lapseton sinkku yksiössä. Ei ehdi laittaa ruokaa, ei liikkua, hirveä numero siivoamisesta, aina väsynyt, ei ehdi ajoissa nukkumaan, kun kiire (siellä kotona), tulee töihin myöhässä jne. Itse haen kotimatkalla lapset ja menen laittamaan ruokaa ja muita kotiaskareita. Seitsemältä olen tehnyt kaiken pakollisen. Loppu illan voin olla ilman mitään kiirettä. Käyn melkein joka ilta 0,5-1h lenkillä ja tulen sitten sohvalle makaamaan. Joskus tuntuu vähän kiireeltä aamulla, mutta eipä muuten. 

Elämäni on vähän tuollaista aina, kun olen yksin kotona. Yksinkertaisesti on vain niin paljon kivoja asioita, joita yksin voi tehdä, että ajantaju katoaa. Kun perhe palaa kotiin, alan "tappamaan aikaa".  Eli roikun puhelimella ja odotan, että saan taas olla yksin, että saan jotain aikaiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse saisin varmasti burnoutin jos minulla olisi lapsia. Kun on ollut päivän töissä, kaipaan sitä että saan palautua työpäivästä enkä taatusti jaksaisi joka ilta olla lapsille läsnä. Ehkä olen liian matalaenerginen vanhemmaksi. 

Lapsille ei tarvii olla koko aikaa niin hirveesti läsnä. Meillä on monet iltasadut menneet niin että on pötkötetty isossa sängyssä ja isä/äiti lukee kirjaa ääneen ja alkaa pilkkiä, ja lapset kovistelee että hei sä luet tuota samaa kohtaa jo kolmatta kertaa... 

 

 

 

Mutta on se myös totta, että ihmisillä on erilaisia voimavaroja. En menisi suosittelemaan itsensä matalaenergiseksi tunnistavalle ja kovin oman ajan kaipuiselle ihmiselle vanhemmuutta. Toki vanhemmissakin on paljon erilaisia ihmisiä, ja toiset on sellaisia ura, suurperhe, rikas sosiaalinen elämä, thriathlon -tyyppisiä superenergisiä ja aikaansaavia, kun taas jotkut väsyy yhden lapsen kanssa ilman sen kummosempaa uraa tai kiireistä elämää.

Todella paljon merkkaa myös se, onnistuuko lasten- ja kodinhoito yhteistyössä puolison kanssa. Jos molemmat hoitaa osansa, niin mikäs siinä. Jos toinen sluibailee aina kun pystyy, niin kyllä se yleensä alkaa suorittavaa osapuolta kyrsiä. Sitten sille sluibarille tulee ero täysin puun takaa.

Lapset kannattaa tehdä 25 - 30 vuotiaana. Mieluummin lähempänä 25:ttä ikävuotta, koska:

1. pakolliset koulut käyty

2. työpaikka toivottavasti saatu

3. baarijuoksut juostu

4. sinulla on energiaa

Ja jotta sitten kun olet 40+ vuotias ja opiskelemassa toista ammattia (tai jollain tapaa jatkokouluttautumassa), lapset ovat jo itsenäisiä eivätkä vaadi viihdyttämistä eivätkä vahtimista. Tai no teini-ikäiset todellakin tarvitsevat vahtimista, tosin se on erilaista kuin 4 vuotiaan vahtiminen.

Nelikymppisenä voit

1. opiskella rauhassa

2. luoda uraa

3. nukkua lauantaina yhtä pitkään kuin ne teinit

4. käydä baareissa tai after workilla (vaikka sen täysi-ikäisen lapsen kanssa)

Lapset vie kaiken ajan ja se on ihanaa elämää! En jaksaisi käyttää itseni hoitamiseen ja vatvomiseen yhtään aikaa. Välillä on omia menoja ja kiva työ. Hyvin ehtii kaiken. Kolme lasta. Epäitsekästä elämää.  Hyvin nukun ja ehdin paljon päivässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon ikäisellä lapset on yleensä 15-v.

Monilla n. 10v.

Nykyään kyllä. Ennen oli lapset jo pari kymppisiä tuolla ikää ja odotettiin lapsenlapsia. 

Tämä. Ihminen on aivoistaan fyysisestikin keskenkasvuinen alle 30-vuotiaana. Ei ole sattumaa että ihminen on hedelmällisimmillään silloin kun on tyhmimmillään.

https://www.menshealth.com/health/a26868313/when-does-your-brain-fully-…

Vierailija kirjoitti:

Jos teet töitä suunnilleen n. 38 h/viikko, mikä on noin keskimäärä, sinulla on aivan yhtä paljon vapaa-aikaa kuin samanlaista työtä tekevällä lapsellisella henkilöllä. He ovat vain halunneet käyttää vapaa-aikaansa lapsiperhe-elämään ja sinä johonkin muuhun.

Kaikkea ei ehdi tekemään, joten kukin priorisoi asioita sen mukaan mitä tärkeäksi kokee.

Älä nyt lannista häntä. :) Etkö tajua kun hän on niin busy ja elämää täynnä..

Toivottavasti ei mahdu. Ihmisiä on jo liikaa ja syntymä on kuolemantuomio :(

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti ei mahdu. Ihmisiä on jo liikaa ja syntymä on kuolemantuomio :(

Liikaa? Työttömiä on vasta puoli miljoonaa.

Mäkin jouduin priorisoimaan. Sain lapset ja ura jäi väliin. Tosin jäin kyllä työttömäksi ennen lasten saamista, joten varsinaisesti urattomuus ei ollut valinta. Ei tässä kuitenkaan olisi pystynyt mitään uraa luomaan, kun olin joka raskauden ajan tosi huonovointinen ja sitten lapsen mennessä parivuotiaana päiväkotiin alkoi sairastelurumba. Työnantajat eivät oikein tykkää poissaoloista, joten vakituisen työn saaminen olisi ollut vaikeaa.

Välillä olen miettinyt, että miten jotkut muut (naiset) onnistuvat yhdistämään työn, lapset ja jopa harrastukset. Yleensä taitaa kyllä harrastusosio jäädä väliin muutamaksi vuodeksi, jos on työ ja lapsia.

Hyvin ehdin. 4 lasta, joista nuorin jo 12v. Vaativa työ ja urakehitys edelleen päällä. Urheilen 4-5x viikossa. Ja ehdin joskus jopa kynsisalonkiin. Ja Ai niin, ystäviä näen aina kun haluan. 

Onko sulla ap ongelmaa ajan hallinnassa vai mikä on? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et käy edes kynsisalongissa? Härregud. Ei kyllä sitten millään ehdi lastakaan.

En todellakaan ehdi. Kestää 2-3 tuntia! En myöskään käy baareissa tai kovin usein edes ruokaravintoloissa, koska se vie koko illan ja veisi seuraavan päivänkin, mikäli en menisi autolla ja olisi vesilinjalla

Miten ihmeessä joku pystyy elämään täyttä elämää ja hoitamaan siinä sivussa pahimmillaan useamman kuin yhden lapsen? Ap

Mitenkä se sinun äitisi ehti hoitaa sinut?