Onko lapsuuden kotisi yhä olemassa?

Myyty pois. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan käytössä on. Veljeni asuu siellä perheineen.

Sama. Siis eri veli :)

Periaatteessa on, käytännössä ei. Vanhemmat rakensivat uuden talon lapsuuden kotini viereen ja vanha purettiin pois, tuossa talossa asuin vain vuoden ennenkuin muutin kotoa. Vanhemmat asuvat talossa vielä. 

Talo on olemassa. Ei ole ollut asuinkäytössä vissiin enää vuosikymmeniin. Eräs yhdistys omistaa sen nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Kolme lapsuudenkotikiinteistöä, kaikki olemassa.

Ensimmäisen ja ankeimman voi mainita, Majoitusmestarinkatu 1, Turku. Siis ankeutuksen huipentuna 70-luvun lopussa kasvaa tuossa ympäristössä.

Hei, minä asuin Paimiossa ...revi siitä. 

Olen 70-luvulla syntynyt ja kaikki asuinpaikat jossa lapsuuteni aikana asuttiin, on vielä olemassa, mutta ei enää meidän omistuksessa.

Isä ei asunut kuin 2 - 3 vuotta samassa osoitteessa, joten muutettiin usein. Talot ovat yhä pystyssä ja niissä kämpissä, joissa asuttiin, on vuokralaiset vaihtuneet jo monet kerrat. Sitten oli yksi velkainen pankin asunto, johon muutettiin vähän yli 40 vuotta sitten. Vanhemmat erosivat alkuvuodesta 1991, jolloin olin jo 19-vuotias. En tiedä, kuka tai ketkä tuossa kyseisessä asunnossa asuu, eikä kyllä paljoa kiinnosta. Villähde oli aivan hirveä paikka asua. 

Siellä tuo kerrostalo vielä tönöttää. Kaupunki omistaa joten vuokralaisia siinä oletettavasti on. 

Kerrostalo on olemassa, ja kävin omaa asuntoa etsiessäni katsomassa naapuriasuntoa. Lapsuuskotini asunto ja asunto, jota kävin katsomassa olivat pohjaratkaisultaan identtiset, ja kyllä ihmetytti asunnon pienuus. En ostanut.

On olemassa. Isäsi asuu siinä edelleen. Samalla tontilla on ollut oman isäni lapsuudenkoti jossa mäkin asuin n.3-vuotiaaksi asti. Sama talo oli myös isäni isän lapsuudenkoti. Remontti siihen olisi maksanut niin paljon, että olisi tullut samoihin hintoihin kuin uusi talo, joten vanhempani rakensivat samalle tontille uuden talon ja vanha purettiin pois.

Eiköhän se ensimmäinen koti ole edelleen Kalliossa, mutta sitä kotia ei taida enää olla josta ensimmäiset omat muistikuvani ovat.

Vierailija kirjoitti:

On. Se on 50-luvulla rakennettu kerrostalo Tampereen keskustassa. Muutettiin siitä pois, kun olin 3-vuotias. Myös sen jälkeen asumamme rivari ja omakotitalo ovat pystyssä. Minulla on omituinen tapa, että jos olen työmatkalla lapsuudessani asumissani kaupungeissa, käyn katsomassa noita taloja. Tulee jotenkin nostalginen olo, vaikka muistikuvat niistä ajoista ovat hataria.

Sama! Mietin monesti miltä nyt tuntuisi mennä tuosta ovesta sisään : D

On, ja kaiketi vielä joku siinä asuukin. Olen joitakin vuosia sitten ajanut ohi ja valot oli ikkunassa. Myöhempi lapsuudenkotikin on olemassa ja siinä elävät vielä vanhempani. Se on nyt meidän mummola.

Neljä eri kotia ennen 18 vuoden ikää. Kaikki talot ovat vielä olemassa ja vakituisessa asumiskäytössä. Kolme kerrostaloa ja yksi rivitalo. 

Kerrostalot ovat kaupungin vuokrakolosseja. Asunnot olivat lähes "pakkasileitä" (vastavalmistuneita tai alle 5 vuotta vanhoja) kun meidän perhe muutti sisään. Ensin asuttiin yksiössä, sitten kaksiossa, sitten kolmiossa. Koti vaihtui äidin elämäntilanteen mukaan. Avioliitto, paremman työpaikan saanti, jatko-opinnot, lapset. Minun syntymäni aikoihin äiti asui yksiössä. Sieltä tuli nopeasti lähtö kaksioon. Parin vuoden päästä tuli lähtö kaksiosta kolmioon, koska äiti sai toisen lapsen. Sen jälkeen äiti totesi, että "tämä oli tässä" ja lapsiluku on täynnä. Asunnon kokoa ei tarvinnut kasvattaa, koska 80 neliön kämpässä oli kaksi suurta makuuhuonetta. Lapset ovat samaa sukupuolta ja ikäero vain 2 vuotta. Lapsille riittää yhteinen huone. 

Myöhemmin äiti halusi kouluikäisille "kauhukakaroille" omat huoneet. Vanhemmat päättivät osaa omistusasunnon (iso rivitalonpätkä) josta tuli meidän lopullinen ja "virallinen" lapsuudenkoti. Vanhemmat asuvat samassa kämpässä edelleen. Eivät ole aikeissa myydä. Paitsi jos myyvät omille lapsilleen tai sukulaisille. 

Vierailin pari vuotta sitten vanhassa lapsuudentalossani (kerrostalo). Eräs tuttava oli muuttanut vuokralle samaan taloyhtiöön. Hänellä nyt samanlainen asunto kuin mitä meillä oli aiemmin. 80 neliömetrin kolmio. Asuinhuoneet ovat yllättävän isoja. Hämmästyin itsekin. Odotin, että kaikki näyttäisi pienemmältä koska olen nyt aikuinen. Eikös mitä. Asunto on oikeasti todella avara. Hyvin suunniteltu eikä lainkaan hukkatilaa (käytävät, ylisuuret kylpyhuoneet). Asuinhuoneiden koko on maksimoitu. Tuo taloyhtiö on 1970-luvulta.

On, vanhempani rakensivat sen kun olin pieni, ja he asuvat siinä edelleen. Siihen tehtiin juuri iso remontti, hieno tuli.

Yksi on, toinen ei. Siellä missä asuimme on vähän niin kuin käytäntö, että arvokkailla tonteilla seisovat vanhemmat talot jossain vaiheessa syttyvät palamaan ja tuhoutuvat.

On, asuimme kyläkoululla äidin työsuhde asunnossa, hån oli keittäjä. Myös isän vanhempien talo on meillä perikunnan kesä paikkana samalla kylällä. 

Ensimmäisiä taloja en tiedä missä olen vauvana ja alle 2-vuotiaana asunut. Seuraavat kaksi paikkaa oli kerrostaloja, ja ne on olemassa. Peruskoulun aikana asuttiin omakotitalossa ja rakennettiin uusi samaan pihapiiriin ja ne on olemassa. En nyt tiedä sitten mikä näistä lasketaan tähän kyselyyn.