Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa nyt lisää pettävistä miehistä

 

Mutta lyhyesti en halua viettää aikaani täällä palstalla enkä jaksa lukea pitkiä kirjoituksia. Omista viostanne voitte tehdä listaa miksi mies petti ja jätti, koska on kivaa lukea kun muita naisia haukutaan. En ole täällä kenellekään empatioita tuomassa!

L/over oli järkyttävää katsottavaa. Pääosassa loistavat näyttelijät. Silti: onneksi loppui.

Minä sen sijaan ihmettelen noita lyhyitä provoilukommentteja. Sellaista. 

Kertokaa nyt lisää pett... eiku... mikä ärsyttää  ;) ;) 

Ei mulla muuta.

Kivaa kevättä kaikille!

Vierailija kirjoitti:

L/over oli järkyttävää katsottavaa. Pääosassa loistavat näyttelijät. Silti: onneksi loppui.

Minä en pystynyt katsomaan L/Overia ollenkaan. En olisi kestänyt elää juuri sen katsomista uudelleen, miten itse on aivan denialissa kun muut yrittää herätellä ja miten toisaalta kukaan ei usko, kun yrität kertoa mitä koet. Se oli niin kamalaa pään sisäistä tuskaa.

Mua häiritsi siinä L/over ohjelmassa sen käytöksen kuvaamisen pinnallisuus. Minusta se ei kyennyt näyttämään sitä minkälaisen ristiriidan vallassa puoliso elää manipuloituna. Roosa näytti kokoajan vaan joko tunteettomalta tai neuvottomalta. Toivon ja epätoivon vaihtelu puuttui. Se kun välillä suhteessaan manipuloitu loistaa kuin j************ k***** kun kaikki on niin ihanaa, välillä on ihan ymmällään ja huomion nälkäisenä, välillä pelkää tai suree menetettyä rakkautta. 

Minusta Carrien ja Mr bigin suhteessa kuvattiin onnistuneemmin sen jalkoihin jäävän osapuolen sielunmaailmaa, vaikkei nyt varsinaisesti mistään narsistisesta rääkkäämisestä ollutkaan kyse. Ihan vaan siitä, että toiselle suhde oli tärkeämpi kuin toiselle, eikä suora puhe saati sen kuuleviin korviin ottaminen kuulunut suhteen kommunikaatioon.

Se kun välillä suhteessaan manipuloitu loistaa kuin j************ k***** kun kaikki on niin ihanaa, välillä on ihan ymmällään ja huomion nälkäisenä, välillä pelkää tai suree menetettyä rakkautta. 

Niin, tätä se olikin, neuvottomuutta ennen kaikkea niiden omienkin tunteiden kanssa. En nyt tiedä, heiluinko itse toivon ja epätoivon välillä enemmän kuin toisetkaan, kun puolet ajasta ei edes ymmärtänyt yhtään mistään mitään.

Sen tiedän, että janosin toiselta loputtomiin positiivista huomiota niin paljon, että lopulta todella pienet rippuset riitti. Koko ajan oli pelko, että hän jättää minut. Vielä jättämisen jälkeen koin loputonta menetyksen surua, luulin, että se ei mene ohi koskaan. Kun sitten aloin ymmärtää, mitä oli tapahtunut, alkoi itsesyytökset. 

Vierailija kirjoitti:

Se kun välillä suhteessaan manipuloitu loistaa kuin j************ k***** kun kaikki on niin ihanaa, välillä on ihan ymmällään ja huomion nälkäisenä, välillä pelkää tai suree menetettyä rakkautta. 

Niin, tätä se olikin, neuvottomuutta ennen kaikkea niiden omienkin tunteiden kanssa. En nyt tiedä, heiluinko itse toivon ja epätoivon välillä enemmän kuin toisetkaan, kun puolet ajasta ei edes ymmärtänyt yhtään mistään mitään.

Sen tiedän, että janosin toiselta loputtomiin positiivista huomiota niin paljon, että lopulta todella pienet rippuset riitti. Koko ajan oli pelko, että hän jättää minut. Vielä jättämisen jälkeen koin loputonta menetyksen surua, luulin, että se ei mene ohi koskaan. Kun sitten aloin ymmärtää, mitä oli tapahtunut, alkoi itsesyytökset. 

Tämä on outo paradoksi. Ihminen haluaa eroon manipuloivasta puolisosta mutta kuitenkin pelkää suhteen päättymistä. Olen itse tätä todistanut omin silmin: henkilö on halunnut pitkän aikaa erota suhteestaan, mutta ei ole pystynyt luopumaan puolisosta. Ei tunne rakastavansa, on tietoinen tulevansa manipuloiduksi, ei tarvitse puolisoa kodin, talouden, tai vaikka perheen edun puolesta, mutta ei saa erottuakaan. Suree itse haluamaansa eroa. En ymmärrä.

Ei ollut kliseitä onneksi tuossa sarjassa. Uskottava.

Tämä on outo paradoksi. Ihminen haluaa eroon manipuloivasta puolisosta mutta kuitenkin pelkää suhteen päättymistä. Olen itse tätä todistanut omin silmin: henkilö on halunnut pitkän aikaa erota suhteestaan, mutta ei ole pystynyt luopumaan puolisosta. Ei tunne rakastavansa, on tietoinen tulevansa manipuloiduksi, ei tarvitse puolisoa kodin, talouden, tai vaikka perheen edun puolesta, mutta ei saa erottuakaan. Suree itse haluamaansa eroa. En ymmärrä.

Se on kuin mikä hyvänsä addiktio. Ei juoppokaan lopulta halua viinasta eroon, vaan ainoastaan niistä todella haitallisista sivuvaikutuksista, joita viinalla on. Ja uskottelee itselleen, että ei alkoholi ole lopulta häneltä pahaksi, hän voi olla kohtuukäyttäjä ja taas mennään.

Samalla tavalla sitä toivoo, että puolisosta tulisi taas se ihana henkilö, jota hän aina välillä näytteleekin. Se pitää suhteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä on outo paradoksi. Ihminen haluaa eroon manipuloivasta puolisosta mutta kuitenkin pelkää suhteen päättymistä. Olen itse tätä todistanut omin silmin: henkilö on halunnut pitkän aikaa erota suhteestaan, mutta ei ole pystynyt luopumaan puolisosta. Ei tunne rakastavansa, on tietoinen tulevansa manipuloiduksi, ei tarvitse puolisoa kodin, talouden, tai vaikka perheen edun puolesta, mutta ei saa erottuakaan. Suree itse haluamaansa eroa. En ymmärrä.

Se on kuin mikä hyvänsä addiktio. Ei juoppokaan lopulta halua viinasta eroon, vaan ainoastaan niistä todella haitallisista sivuvaikutuksista, joita viinalla on. Ja uskottelee itselleen, että ei alkoholi ole lopulta häneltä pahaksi, hän voi olla kohtuukäyttäjä ja taas mennään.

Samalla tavalla sitä toivoo, että puolisosta tulisi taas se ihana henkilö, jota hän aina välillä näytteleekin. Se pitää suhteessa. 

Mut mitä se ihanuus auttaa jos ei enää tunne rakastavansa kun on ollut liian ahdistavaa liian pitkään? Muistelee omaa eroa edeltävää tilannetta niin miehen ihanuus oli lähinnä vaivaannuttavaa kun toinen yritti ja itsellä ei ollut enää tunteita. Jos mitään niin sai juoksemaan nopeammin pakoon tilannetta.

Vai tuleeko ihmiselle joku sunk cost fallacy tyyppinen pakkoajatus, että kun olen näinkin pitkään jäänyt tähän sinnittelemään niin pakkohan tämän on kääntyä hyväksi? Pakko olla ollut oikeassa?

Vierailija kirjoitti:

L/over oli järkyttävää katsottavaa. Pääosassa loistavat näyttelijät. Silti: onneksi loppui.

Tähän tulee taatusti jatkoa. Se on sitten sitä, miten narsku piinaa ja stalkkaa eron jälkeen.

Mut mitä se ihanuus auttaa jos ei enää tunne rakastavansa kun on ollut liian ahdistavaa liian pitkään? 

Siinähän se onkin, että kyllä tuntee rakastavansa! Todellakin kuvittelee olevansa aivan yhtä rakastunut kuin alussa ja enemmänkin kuin alussa. Se, että tuntuu ahdistavalta on vain omassa päässä, toisessa ei ole mitään vikaa, siitähän justiin viimeksi puhuttiin, miten minä ylireagoin ja olen liian tunteellinen ja ymmärsin kaiken ihan väärin. Lisäksi tämä ahdistus johtuu vain omasta huonosta elämänhallinnastani ja siitä, että minullahan on kaikenlaisia lapsuudentraumoja, jotka ilmenevät näin. Minun pitää hoitaa omaa päätäni eikä siirtää ongelmiani toiseen.

Sekin on, että ei tätä tosiaan tajua, jos ei tajua. Silloin esim. läheisen ollessa tässä tilassa sitä ei usein auta, vaan painostaa vain kun luulee, että ne oman normaalin suhteen säännöt toimi ja päde yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Mut mitä se ihanuus auttaa jos ei enää tunne rakastavansa kun on ollut liian ahdistavaa liian pitkään? 

Siinähän se onkin, että kyllä tuntee rakastavansa! Todellakin kuvittelee olevansa aivan yhtä rakastunut kuin alussa ja enemmänkin kuin alussa. Se, että tuntuu ahdistavalta on vain omassa päässä, toisessa ei ole mitään vikaa, siitähän justiin viimeksi puhuttiin, miten minä ylireagoin ja olen liian tunteellinen ja ymmärsin kaiken ihan väärin. Lisäksi tämä ahdistus johtuu vain omasta huonosta elämänhallinnastani ja siitä, että minullahan on kaikenlaisia lapsuudentraumoja, jotka ilmenevät näin. Minun pitää hoitaa omaa päätäni eikä siirtää ongelmiani toiseen.

Sekin on, että ei tätä tosiaan tajua, jos ei tajua. Silloin esim. läheisen ollessa tässä tilassa sitä ei usein auta, vaan painostaa vain kun luulee, että ne oman normaalin suhteen säännöt toimi ja päde yhtään.

Niin. Ihmettelin tässä kuitenkin nimenomaan sellaista tapausta missä henkilö itse kertoo että ei enää rakasta, ei tarvitse puolisoa mihinkään, ahdistaa ja haluaa erota. Eikä silti eroa.  Syitä mitä osaa kertoa on myötätunto, syyllisyyden tunne, huoli, velvollisuuden tunne, muistot ja kiintymys. Sitä en saa päähäni mahtumaan että kuinka tuntee huolta ja syyllisyyttä jos itsekin tiedostaa että puoliso on hyväksikäyttänyt mm taloudellisesti ja mahdollistanut sen manipuloimalla tunteitani. Kyseessä siis vanhempi veljeni joten uskon että kertoo mulle asiat kuten ne ovat.

Niin. Ihmettelin tässä kuitenkin nimenomaan sellaista tapausta missä henkilö itse kertoo että ei enää rakasta, ei tarvitse puolisoa mihinkään, ahdistaa ja haluaa erota. Eikä silti eroa.  Syitä mitä osaa kertoa on myötätunto, syyllisyyden tunne, huoli, velvollisuuden tunne, muistot ja kiintymys. Sitä en saa päähäni mahtumaan että kuinka tuntee huolta ja syyllisyyttä jos itsekin tiedostaa että puoliso on hyväksikäyttänyt mm taloudellisesti ja mahdollistanut sen manipuloimalla tunteitani. Kyseessä siis vanhempi veljeni joten uskon että kertoo mulle asiat kuten ne ovat.

No nuohan niitä syitä sitten on. Vaikka veljesi alkaa tiedostaa, että toinen manipuloi niin siitä on usein pitkä matka siihen, että saa oman päänsä asentoon, jossa ei muserru ajatuksestakin erosta, koska se ajatus herättää voimakasta syyllisyyttä ja huolta. Kiintymyskään ei ole loppunut ja usein manipuloiva osaa herättää niitä muistoja ja niiden kautta myös lisää syyllisyyttä ja huolta. Ja herätellä ja muistuttaa vanhasta kiintymyksestä.

Veljesi olisi nyt saatava osaavaa ammattiapua. Mutta anna kun arvaan: juuri sitä hän ei tahdo ja ajatus on sellainen, että sen haluaa torjua.

En ole tuo aiemmin omasta kokemuksestaan kirjoittanut, vaan itse myös läheisen viereltä seurannut. On vaikeaa katsella, oma läheiseni kuitenkaan ei ole niin pitkällä kuin veljesi, että tiedostaa manipuloinnin ja hyväksikäytön.

Joten teillä on oikeastaan jo ensimmäiset askelet otettuna, toivon teille kaikkea hyvää!

Hei kaikkien alapeukuttaja, sulta jäi yksi viesti väliin!

Narsisti saa ihmisen niin alas ja sekaisin, että ei siinä järki paljon auta. 

Järjellä tietää, että suhteesta pitää päästä pois. Mutta käytännössä ei pysty lähtemään. Voi jopa yrittää useasti ja päätyy aina takaisin. Se, jos narsisti sitten jättää, saa aikaan paniikinomaisen tunteen, sitä kuvittelee ettei ikinä pärjää. Vaatii aikaa ja etäisyyttä päästä taas jaloilleen ja nähdä se kaikki hulluus missä on elänyt. 

Toivottavasti jokainen narsistisessa suhteessa elävä pääsee siitä lopulta irti. 

Ja tuohon sarjaan, todellakin jatkoon olisi paljon materiaalia siitä, miten narsisti piinaa exää eron jälkeen, etenkin kun yhteinen lapsi. 

Hienoa, että asia on pinnalla. Tässä yhteiskunnassa on paljon ammattilaisia jotka ei asiaa tunnista. Vaan ovat narsistin pelinappuloina siinä sairaassa pelissä ex-puolisoa vastaan. 

Apua on todella vaikea saada. 

Ensi ja turvakodinliitto ja naistenlinja  narsisminuhrien tuki nämä niitä paikkoja joissa uhria ymmärretään tajuamaan mistä kyse. 

Lastensuojelu ja kaikki tahot mistä lapselle saisi apua on keinottomia eivätkä pysty auttamaan. Vaan pahimmillaan ovat narsistisen vanhemman puolella. Ja lapset kärsivät. 

Seuraukset on nähtävissä koulupudokkaissa ja nuorten päihdeongelmissa. Ja näistä taas nuori saa syyttelyä osakseen, kun pitäisi nähdä ongelman taakse ja hoitaa syytä miksi nuori käyttäytyy miten käyttäytyy. Mutta siinä on se narsistinen vanhempi joka syyttää nuorta ja sitä "tervettä" Vanhempaa ja ammattilaiset lähtee siihen mukaan. 

Apua ei saa. 

Narsistinen ihminen on vaarallinen vastustaja. Kylvää aivan valtavasti tuhoa ympärilleen manipuloimalla ja kaasuvalottamalla ihmisiä. Ei siihen tarvita fyysistä väkivaltaa. Fyysinen väkivalta ehkä olisi se, millä saisi apua? Se ehkä tunnistettaisiin? 

Jos olette narsistin kanssa tekemisissä jossain suhteessa, hakekaa apua itsellenne!! Älkää suostuko salailemaan sitä mitä tapahtuu!! 

Lämpimästi suosittelen ihan jokaista, joka ajattelee jonkin läheisen olevan narsisti tai narsistin uhri, kuuntelemaan tämän

https://areena.yle.fi/1-4553483

Tässä on niin tukevasti asiaa näkökulmasta mikä ei yleensä esiin nouse