Masennus ja pohjaton väsymys ja apua ei meinaa saada

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus eka lääke ei toimi, eikä välttämättä toinenkaan. Mittaa myös verenpaine, minulla itselläni tuli tosi kummallisia oireita kun verenpaine oli koholla. Aiemmin oli jo vinkkejä vitamiineista, ne on tosi tärkeää huomioida. 

 

Verenpaine on normaali ja syön kalkkia ja deetä 50 mikrog. Söin tuossa aiemmin 3kk rautaa ja laktoferriiniä 2kk 

 

Raudanpuutteessa kolmen kuukauden mittainen rautakuuri ei välttämättä auta vielä yhtään mitään. Vakavan raudanpuutteen oireet voivat olla ihan samoja kuin masennuksen. Hemoglobiiniarvo ei myöskään kerro kaikkea. Kannattaa mittauttaa ferritiiniarvo, jos ei ole mitattu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvät keskustelijat, 

voitte hoitaa omat vanhempanne kotona loppuun asti ja lapset olla laittamatta varhaiskasvatukseen ja pitää kotikoulua ja tehdä omaa vaativaa työtänne 100k palkalla vuodessa mutta kaikki ei siihen pysty.

 

Joku ehdotti että aloittajan mies toimisi terapeuttina, suomalaiset miehet ovat tunnetusti tosi hyviä keskustelemaan ja puhumaan tunteista.

Onko porukka oikeasti nykyään noin saamatonta. Ei se aloittajan ongelma ole masennus, vaan että istuu himassa lasten kanssa, eikä jaksa tehdä mitään. Yllättynyt että elämä ei olekaan täydelliset kotiäidit kamaa. Tähän ei auta lääkitys, vaan ihmisten ilmoille meneminen, omien ongelmien kohtaaminen ja ratkominen ja tarvittaessa palveluiden ostaminen. Kyse ei ole sen kummemmasta. Jos näitä asioita ei elämässään laita kuntoon, niin ne ongelmat vaan pysyy. Ei se lääkitys näitä hoida, eik

Sanoiko ap että istuu vaan kotona lasten kanssa?

Ja jos isovanhemmat ottaa jonkun kerran vuodessa yöksi niin ei se kovin suuri apu ole. Joo tyhjää parempi ehkä 

Nää ketjut menee aina tyylillä  "lyö lyötyä" 

Vierailija kirjoitti:

Nää ketjut menee aina tyylillä  "lyö lyötyä" 

Kyllä tässä moni kertoo todella hyvä vinkkejä, jotka auttaisivat häntä enemmän kuin se lääke. Mutta se vastuun kantaminen omasta elämästään ja ongelmistaan ei ole helppoa ja kivaa. Joutuu ihan vaivautumaan. Lääkärinä kirjoittaisin mielelläni reseptiin että mene ulos, liiku, syö terveellisesti, mene ihmisten ilmoille, kirjoita ajatuksiasi ylös ja keskustele puolisosi kanssa. Jos nämä oikeasti tehtäisiin, niin lääkkeitä ei tarvitsisi kuin murto-osa. Eikä ainakaan tämä aloittaja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jonkun iigorin ulina saatana. Keksitty satu perkele.

Ei tää oikein toimi joka asiaan. Ei tuotakaan kaveria voi ihan kaikesta syyttää :D Kuulostaa minusta ihan perussuomalaiselta ongelmalta. Nyt harmittaa ja on raskasta ja muiden pitäisi maksaa joku siivoomaan ja hoitamaan lapset. Mies käy tälläkin töissä, joten niitä palveluita voi ostaa. Siivous, lastenhoito jne. Avaa vaan sitä omaa lompakkoa, eikä odota muiden maksavan. 

Mun käsittääkseni ap toivookin ensisijaisesti apua kuntoutuakseen niin, että voi hoitaa nuo asiat itse. Olen psykiatrinen sairaanhoitaja, ja nykyään töissä psykoosisairauksien parissa, mutta olen aiemmin työskennellyt pitkään mielialahäiriöosastolla. Voin vakuuttaa, että masennus todellakin on sairaus. Varmasti sanaa käytetään paljon väärin, ja puhutaan masennuksesta silloinkin, kun kyseessä on normaali ohimenevä tunnetila. Tai no, onhan sekin tietysti tunteena masentuneisuutta, mutta kliininen masennus on jotain aivan muuta. Se ei todellakaan ole mitään sellaista, että vähän harmittaa, eikä mikään oikein jaksa innostaa ja huvittaa. Sellainen on normaalia ja ohimenevää. Kliininen masennus on syvää epätoivoa ja lamaannuttavaa väsymystä, joka ei mene ohi. Mielenkiinto katoaa myös asioihin joista ennen on nauttinut. Monet kuvaavat, että epätoivon tunne lopulta katoaa, mutta tilalle ei tule positiivisia tunteita, vaan mikään ei enää tunnu miltään. On ihan sama mitä tapahtuu, ja oikeastaan ihan sama onko edes hengissä. Väsymys on sitä luokkaa, että jokainen hengenveto on ponnistus. Ei jaksa liikkua, eikä puhua, ja tällä todella tarkoitan ettei jaksa, eikä sitä että ei huvita. Masennus lamaannuttaa ja vie toimintakyvyn täysin. Pahimmillaan johtaa katatooniseen tilaan. Olen nähnyt psykoottistasoisesti masentuneita ihmisiä, jotka ovat kuin eläviä kuolleita, täysin puhumattomia, eivätkä juurikaan reagoi ympäristöön. Eivät pysty ollenkaan huolehtimaan itsestään, vaan ovat kirjaimellisesti täysin hoidettavia. Ne jotka väittävät, että masennus ei ole sairaus, eivät tiedä mistä puhuvat.

Isovanhempien apu muutaman kerran vuodessahan on jo paljon. Miten paljon ihmiset oikein kiikuttaa lapsiaan hoitoon. Itsellä ei tätä mahdollisuutta ollut, niin jotenkin vaikea kuvitella, että suurin osa veisi lapsia isovanhemmille esim. viikoittain tai edes kerran kuussa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jonkun iigorin ulina saatana. Keksitty satu perkele.

Ei tää oikein toimi joka asiaan. Ei tuotakaan kaveria voi ihan kaikesta syyttää :D Kuulostaa minusta ihan perussuomalaiselta ongelmalta. Nyt harmittaa ja on raskasta ja muiden pitäisi maksaa joku siivoomaan ja hoitamaan lapset. Mies käy tälläkin töissä, joten niitä palveluita voi ostaa. Siivous, lastenhoito jne. Avaa vaan sitä omaa lompakkoa, eikä odota muiden maksavan. 

Mun käsittääkseni ap toivookin ensisijaisesti apua kuntoutuakseen niin, että voi hoitaa nuo asiat itse. Olen psykiatrinen sairaanhoitaja, ja nykyään töissä psykoosisairauksien parissa, mutta olen aiemmin työskennellyt pitkään mielialahäiriöosastolla. Voin vakuuttaa, että masennus todellakin on sairaus. Varmasti sanaa käytetään paljon väärin, ja puhutaan masennuksesta silloin

 
Eräänlainen kupla, jossa asia näyttäytyy tietyllä tavalla.