Uskotko rakkauteen?
Toisesta ketjusta heräsi tämä kysymys.
Ihmiset jotka ei usko rakkauteen. Kertokaa siitä. Miksi että usko? Miten se tapahtui ?
Itse en usko enää rakkauteen. Uskoin ennen joten tiedän että se on mahdollista. Mutta en usko enää. Ja vilpittömästi voin sen vannoa, etten usko rakkauteen. En usko että romanttista rakkautta on olemassa. Uskon että on vain tahtoa, halua, tarkoitusperiä. Minut muutti ihmissuhde tällaiseksi.
Mikä on sinun tarinasi ? Tai miksi ja miten uskot, jos uskot rakkauteen ?
Kommentit (90)
Surettaa myöntää mutta en usko. Mieheni petti useiden naisten kanssa vaikka olin luottanut häneen täysin, erosimme. Muissakin miessuhteissa on ollut pettymyksiä. En enää samalla tavalla kaipaa parisuhdetta kuin nuorena koska käsitykseni miehistä ei ole kovin hyvä. On helpompaa olla yksin kuin rakentaa yhteisen elämän varaan. Joskus on kyllä yksinäistä ja lapsettomuus tuntuu välistä pahalta myös.
N32
Haluaisin uskoa. Oman tunteen tiedän mutta uskoisinko toisen enää... En tiedä
Ensin pitäisi tietää, mitä se rakkaus oikein on, ennenkuin siihen voi ajatella uskovansa. Paljon olen kuullut puhuttavan, mutta ei se ole koskaan näyttäytynyt.
Naiset rakastavat vain lapsiaan. Naisen rakkaus mieheen vastaa miehen ihastumista naiseen. Naiset eivät voi ymmärtää miehen rakastumista naiseen, koska heillä ei ole mitään vastaavaa.
Uskon rakkauteen näillä reunaehdoilla. Naista ei voi omistaa, saa vain käyttövuoron. 🤷🏼
Uskon rakkauteen muiden ihmisten välillä mutta romanttinen rakkaus on kiertänyt mut kaukaa.
En tiedä enää. Luulin löytäneeni vihdoinkin (hyvinkin kypsällä iällä) sen elämäni rakkauden. Luulin sen olevan molemminpuolista. Ja sitten se päättyi. Se päättyi sanoihin "olet elämäni rakkaus ja parasta mitä mulle on koskaan tapahtunut." Mutta jos se olisi totta, eihän se olisi päättynyt. Jos hän olisi tuntenut mitä minä tunsin - tunnen - hän olisi tehnyt mitä vain että hänen ei tarvitse luopua minusta.
En tiedä enää. En ainakaan usko rakkauteen enää omalla kohdallani. Ja se tekee minut tosi surulliseksi.
Kyllä ja en. Tässä hetkessä minun on vaikea uskoa romanttiseen rakkauteen omalla kohdallani. En ole ikinä ollut parisuhteessa (okei, ekat 30-vuotta pysyin kaukana deittisovelluksista ja treffailusta). Kun vihodin löysin jotain omalta tuntuvaa niin se päättyi. En usko että rakkautta on tarkoitettu romanttisessa mielessä minulle. Ehkä voisin jonkun ihan ok:n kumppanin löytää, mutta se ei riitä. Haluan että kumppani on sielunkumppani, paras ystävä ja rakastaja. En etsi mitään ylimaallista mutta jotain mikä tuntuu niin omalta, että siitä ei halua koskaan luopua. N33
Vähän sekava aloitus. Siis tiedät, että rakkautta on, mutta et usko siihen? Minä olen rakastunut elämässäni kaksi kertaa. Ei siinä ole mitään uskomisen tarvetta, jos sen on itse kerta kokenu.
M50
Vierailija kirjoitti:
Surettaa myöntää mutta en usko. Mieheni petti useiden naisten kanssa vaikka olin luottanut häneen täysin, erosimme. Muissakin miessuhteissa on ollut pettymyksiä. En enää samalla tavalla kaipaa parisuhdetta kuin nuorena koska käsitykseni miehistä ei ole kovin hyvä. On helpompaa olla yksin kuin rakentaa yhteisen elämän varaan. Joskus on kyllä yksinäistä ja lapsettomuus tuntuu välistä pahalta myös.
N32
Siis, sinä et pysty enää parisuhteeseen. Rakkaus on eri asia.
Uskon rakkauteen. Ihan täysillä. Näen rakkautta ympärilläni.
Mutten omalla kohdallani. 🤔