Ystävyys rakoilee ja toinen aavistaa
Olen ottanut tietoisesti etäisyyttä yhteen kaveriin, koska hän ylittää jatkuvasti rajani. Tuntuu myös, että hän "kilpailee" kanssani vaikka olemme aikuisia ihmisiä. Joka saavutuksesta hänellä on pelkkää negatiivista sanottavaa. Olin onnellinen, että sain edes töitä kun sain maisterin paperit. Kommentti oli "kyllä se sinun pitäisi saada parempi palkka koulutukseen nähden" . Pidin juhlat valmistumisen johdosta. Hänen ainoa puheenaihe oli se, että hänellä ei ole niin paljon lähipiiriä kuin minulla, eikä ole montaa ketä kutsua juhliin sitten kun hän valmistuu yliopistosta.
Jos en vastaa viestiin muutamassa tunnissa hän alkaa suoraan sanoen pommittaa. Mainitsin hänelle jouluna, että en ole koko ajan puhelimella. Hän otti tästä nokkiinsa. Lisäksi hän on valehdellut useita kertoja ja puhunut itsensä niin sanotusti pussiin. Ystävyys ei tunnu enää hyvältä, aistin toisen kateuden ja määräilyn, asiat pitäisi mennä aina niin kun toinen haluaa. En kuitenkaan ole niin rohkea, että uskaltaisin sanoa suoraan. Hän jo ihmetteli miksi minusta ei kuulu nykyään mitään. . .
Kommentit (57)
On aika raskaan kuuloista, jos kaveri vertaa heti itseään toisen saavutuksiin. Miten tuollaisen henkilön kanssa voi edes olla tekemisissä, jos joutuu jo ennen kertomista pelkäämään, että kaveri tuleekin vain kateelliseksi omista saavutuksista. Onko tyyppi äkkipikainen?
No mitä se kertoo ihmisestä, joka ottaa itseensä siitä, ettei kaikki mene kuten toinen haluaa
Oletteko olleet ystäviä miten pitkään? Etkö ole heti huomannut ongelmakohtia
Miten joku voi olettaa, että ihminen on saatavilla hänelle ihan milloin vain.
Jos sinusta tuntuu, että ystävyys ei tunnu enää hyvältä, niin on aika päästää irti. Miksi haluat suostua tuohon kaikkeen?
Vietät hetken hiljaiseloa, niin näet mitä tapahtuu
Miten tuollaisen kanssa voi edes keskustella mistään
Meitä on niin moneen junaan. Minun ohjeena on, että vietä aikaa vain niiden kanssa, keiden kanssa se hyvältä tuntuu
Jos on hetken pitämättä yhteyttä, niin näet mihin tilanne menee.
Itse katkaisin lopulta tuollaiseen kaveriin välit. Hän muun muassa haukkui minua rumaksi eikä reagoinut kateuttaan elämäni myönteisiin, isoihin tapahtumiin. Yritin ottaa etäisyyttä, mutta ei tajunnut, vaan roikkui silti. Huh, elämä parani oikeasti, kun pääsin hänestä eroon.
Mua on rentouttanut todella paljon kun olen vähentänyt soittelua ystävälle vain valvollisuudesta. Samoin olen vähentänyt kyläilyä. Kun ystävyys muodostuu enmmänkin rasitteeksi tulee kysyä itseltään mitä saan tältä ystävyydeltä. Jos kotona oleminen on mukavampaa niin asiahan on selvä. Et saa mitään ainakaan mukavaa siltä ystävyydeltä. En ole katkaissut välejä, mutta laitoin selvät rajat. Hän ehkä aavistaa tämän, eikä lähetä edes viestiä. Hyvä niin.
Jätä vastaamatta hänen moniin pommitusviesteihinsä ja ongelma ratkeaa itsekseen sillä kun kaverisi vihastuu ja lopettaa yhteydenotot.