Ystävyys rakoilee ja toinen aavistaa

Olen ottanut tietoisesti etäisyyttä yhteen kaveriin, koska hän ylittää jatkuvasti rajani. Tuntuu myös, että hän "kilpailee" kanssani vaikka olemme aikuisia ihmisiä. Joka saavutuksesta hänellä on pelkkää negatiivista sanottavaa. Olin onnellinen, että sain edes töitä kun sain maisterin paperit. Kommentti oli "kyllä se sinun pitäisi saada parempi palkka koulutukseen nähden" . Pidin juhlat valmistumisen johdosta. Hänen ainoa puheenaihe oli se, että hänellä ei ole niin paljon lähipiiriä kuin minulla, eikä ole montaa ketä kutsua juhliin sitten kun hän valmistuu yliopistosta. 

Jos en vastaa viestiin muutamassa tunnissa hän alkaa suoraan sanoen pommittaa. Mainitsin hänelle jouluna, että en ole koko ajan puhelimella. Hän otti tästä nokkiinsa. Lisäksi hän on valehdellut useita kertoja ja puhunut itsensä niin sanotusti pussiin. Ystävyys ei tunnu enää hyvältä, aistin toisen kateuden ja määräilyn, asiat pitäisi mennä aina niin kun toinen haluaa. En kuitenkaan ole niin rohkea, että uskaltaisin sanoa suoraan. Hän jo ihmetteli miksi minusta ei kuulu nykyään mitään. . .