Ystävyys rakoilee ja toinen aavistaa
Olen ottanut tietoisesti etäisyyttä yhteen kaveriin, koska hän ylittää jatkuvasti rajani. Tuntuu myös, että hän "kilpailee" kanssani vaikka olemme aikuisia ihmisiä. Joka saavutuksesta hänellä on pelkkää negatiivista sanottavaa. Olin onnellinen, että sain edes töitä kun sain maisterin paperit. Kommentti oli "kyllä se sinun pitäisi saada parempi palkka koulutukseen nähden" . Pidin juhlat valmistumisen johdosta. Hänen ainoa puheenaihe oli se, että hänellä ei ole niin paljon lähipiiriä kuin minulla, eikä ole montaa ketä kutsua juhliin sitten kun hän valmistuu yliopistosta.
Jos en vastaa viestiin muutamassa tunnissa hän alkaa suoraan sanoen pommittaa. Mainitsin hänelle jouluna, että en ole koko ajan puhelimella. Hän otti tästä nokkiinsa. Lisäksi hän on valehdellut useita kertoja ja puhunut itsensä niin sanotusti pussiin. Ystävyys ei tunnu enää hyvältä, aistin toisen kateuden ja määräilyn, asiat pitäisi mennä aina niin kun toinen haluaa. En kuitenkaan ole niin rohkea, että uskaltaisin sanoa suoraan. Hän jo ihmetteli miksi minusta ei kuulu nykyään mitään. . .
Kommentit (58)
On aika raskaan kuuloista, jos kaveri vertaa heti itseään toisen saavutuksiin. Miten tuollaisen henkilön kanssa voi edes olla tekemisissä, jos joutuu jo ennen kertomista pelkäämään, että kaveri tuleekin vain kateelliseksi omista saavutuksista. Onko tyyppi äkkipikainen?
No mitä se kertoo ihmisestä, joka ottaa itseensä siitä, ettei kaikki mene kuten toinen haluaa
Oletteko olleet ystäviä miten pitkään? Etkö ole heti huomannut ongelmakohtia
Miten joku voi olettaa, että ihminen on saatavilla hänelle ihan milloin vain.
Jos sinusta tuntuu, että ystävyys ei tunnu enää hyvältä, niin on aika päästää irti. Miksi haluat suostua tuohon kaikkeen?
Vietät hetken hiljaiseloa, niin näet mitä tapahtuu
Miten tuollaisen kanssa voi edes keskustella mistään
Meitä on niin moneen junaan. Minun ohjeena on, että vietä aikaa vain niiden kanssa, keiden kanssa se hyvältä tuntuu
Jos on hetken pitämättä yhteyttä, niin näet mihin tilanne menee.
Itse katkaisin lopulta tuollaiseen kaveriin välit. Hän muun muassa haukkui minua rumaksi eikä reagoinut kateuttaan elämäni myönteisiin, isoihin tapahtumiin. Yritin ottaa etäisyyttä, mutta ei tajunnut, vaan roikkui silti. Huh, elämä parani oikeasti, kun pääsin hänestä eroon.
Mua on rentouttanut todella paljon kun olen vähentänyt soittelua ystävälle vain valvollisuudesta. Samoin olen vähentänyt kyläilyä. Kun ystävyys muodostuu enmmänkin rasitteeksi tulee kysyä itseltään mitä saan tältä ystävyydeltä. Jos kotona oleminen on mukavampaa niin asiahan on selvä. Et saa mitään ainakaan mukavaa siltä ystävyydeltä. En ole katkaissut välejä, mutta laitoin selvät rajat. Hän ehkä aavistaa tämän, eikä lähetä edes viestiä. Hyvä niin.
Olin aikoinaan läheinen erään sukulaisen kanssa. Hän muutti jopa samalle paikkakunnalle kanssamme ja piti minua sekä perhettäni läheisempänä kuin me häntä. Tuntui olettavan, että voi tuosta vaan tulla yökylään, saunomaan, pyykkiä pesemään, joulupöytään tai mukaamme päiväretkelle.
Pidin kyllä kovasti tuosta ihmisestä, mutta joku tuossa yhtälössä ahdisti eikä tuntunut hyvältä.
Vuosia meni niin, että autoimme häntä monissa elämän karikoissa eikä hän ottanut kuuleviin korviinsakaan minun ongelmiani. Joskus avauduin hänelle eräästä vaikeasta asiasta, niin hän ohitti koko asian.
Jossain vaiheessa kun pikkulapsiarki oli vaativaa enkä jaksanut kannatella häntä omien huolieni keskellä, hän alkoi tehdä minulle ilkeitä temppuja. Päätin, että koska hän aina apua saadessaan on sanonut että saan vastavuoroisesti pyytää häneltäkin apua, niin nyt on se hetki kun tarvitsen sitä.
Kuinkas kävi; pyysin lastenvahdiksi parin tunnin ajalle. Ontuvien selitysten myötä tajusin ettei hän ole tulossa auttamaan.
Ei mennyt kauaa kun tämä energiasyöppö ilmoitti, että "emme ole enää ystäviä" ja kertoi laittavansa onan hyvinvointinsa muiden edelle.
Koin että itse olin antanut tuossa ystävyydessä paljon enemmän ja hän oli olettanut minusta paljon asioita jotka eivät pitäneet paikkaansa. Hän muutti muualle kun olisi joutunut lunastamaan lupauksiaan vastavuoroisesta avusta ja katsomaan itseään peiliin. En jäånyt kaipaamaan vaikka tuolloin suretti. Voin nykyään paremmin ilman tuota ihmistä. Huomasin vasta jälkikäteen hänessä olleet narsistisetkin piirteet.
Jätä vastaamatta hänen moniin pommitusviesteihinsä ja ongelma ratkeaa itsekseen sillä kun kaverisi vihastuu ja lopettaa yhteydenotot.