Lue keskustelun säännöt.
Ystävyys rakoilee ja toinen aavistaa
11.01.2026 |
Olen ottanut tietoisesti etäisyyttä yhteen kaveriin, koska hän ylittää jatkuvasti rajani. Tuntuu myös, että hän "kilpailee" kanssani vaikka olemme aikuisia ihmisiä. Joka saavutuksesta hänellä on pelkkää negatiivista sanottavaa. Olin onnellinen, että sain edes töitä kun sain maisterin paperit. Kommentti oli "kyllä se sinun pitäisi saada parempi palkka koulutukseen nähden" . Pidin juhlat valmistumisen johdosta. Hänen ainoa puheenaihe oli se, että hänellä ei ole niin paljon lähipiiriä kuin minulla, eikä ole montaa ketä kutsua juhliin sitten kun hän valmistuu yliopistosta.
Jos en vastaa viestiin muutamassa tunnissa hän alkaa suoraan sanoen pommittaa. Mainitsin hänelle jouluna, että en ole koko ajan puhelimella. Hän otti tästä nokkiinsa. Lisäksi hän on valehdellut useita kertoja ja puhunut itsensä niin sanotusti pussiin. Ystävyys ei tunnu enää hyvältä, aistin toisen kateuden ja määräilyn, asiat pitäisi mennä aina niin kun toinen haluaa. En kuitenkaan ole niin rohkea, että uskaltaisin sanoa suoraan. Hän jo ihmetteli miksi minusta ei kuulu nykyään mitään. . .
Kommentit (48)
Myös lähipiirin voi ottaa etäisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaisia rajoja teillä on ystävien kanssa? Ei tulisi mieleenkään esim. kysellä tai kertoa omaa palkkaa. Sen tietää vain oma puoliso.
Vierailija kirjoitti:
Jätä tuommoinen ystävä, kuormittaa sinua vain. Mutta mitä tehdä, kun tällaisia henkilöitä on lähipiirissä, ja niistä ei voi päästä eroon noin vain? Saman negatiivisuuden ja kyräilyn kuuntelemista vuodesta toiseen.
Minimi-informaatio, et kerro kaikkea vaan taivastelet, että onpa taas ollut kylmät säät 🥶
Vierailija kirjoitti:
Jätä tuommoinen ystävä, kuormittaa sinua vain. Mutta mitä tehdä, kun tällaisia henkilöitä on lähipiirissä, ja niistä ei voi päästä eroon noin vain? Saman negatiivisuuden ja kyräilyn kuuntelemista vuodesta toiseen.
Mun äiti on yksi esimerkki tämmöisestä. Suurin muutos lähti siitä, kun tajusin olevani häneen yhteydessä vain velvollisuudesta, lapsen lojaaliudesta. Tajusin, etten olisi tuollaisen kanssa, jos ei olisi äiti. Se helpotti paljon! Nyt ajattelen häntä etunimellä, en nimitä äidiksi, ja se laittaa asiat kontekstiin. Puhun hänelle nykyään kuin hyvänpäivän tutulle, en kerro elämän vaikeuksista tai mistään syvällisestä, josta voisi kuittailla myöhemmin. Kohteliaan etäisesti. Ja oon huomannut, ettei häntäkään kauheasti kiinnosta minä, oma lapsensa. Kävi vissiin hyvä tuuri, jotkut vanhemmat voi olla hyvin takertuvaisia, mutta heitä kohtaan pitää vaan olla tiukkana ja asettaa omat rajat ja sanoa ihan suoraan, että nyt ei käy. Eikä ala selitellä syitä, riittää kun sanoo ettei käy.
Vierailija kirjoitti:
Millaisia rajoja teillä on ystävien kanssa? Ei tulisi mieleenkään esim. kysellä tai kertoa omaa palkkaa. Sen tietää vain oma puoliso.
Tietää palkan, koska TES kohtainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun kokemuksella; oli vähän saman tyylinen tilanne. Aloin ottaa etäisyyttä. Ystävä vaistosi ja sanoin hänelle, että olen laittanut hyvinvointini etusijalle. Alkoi hiljaisuus ja mykkäkoulu. Niin sanotusti : tyyntä myrskyn edellä. Mikään ei riittänyt selitykseksi. Sitten alkoi kuulua ja hän sanoi todella ikäviä asioita. Lisäksi katkaisi välit. No, oikeastaan olin helpottunut
Tämä henkilö ei osaa pitää edes suutaan kiinni. Meillä oli kaveriporukalla tarkoitus yllättää yksi ystävä. Varasimme ihan Suomen sisällä pienen reissun ja tämän jälkeen tämä kaveri oli alkanut kyselemään tältä yllätettävältä , että "olisko kiva jos pääsisi reissuun X paikkaan" ?? Mä olin ihan suu auki, että et ole tosissasi, käytännössä paljasti, että reissu tulossa paikkaan X.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko se jokin itsestäänselvyys, että ihmisistä pitää "aina kuulua jotakin". Elämä tuntuu olevan melko kapeaa, jos odottaa vain toisen yhteydenottoa jatkuvasti. Ei minulla ainakaan ole aikaa viestitellä koko ajan jonkun kanssa.
Niin hänen on pakko kommentoida jokaista valintaasi tai tekemistäsi? Ehkä hän ei itse ymmärrä, kuinka tuo voi rasittaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi mielenkiintoista tietää millaisia teidän tapaamiset ovat? Siis että molemmat varpaillanne kierrätte kuin kissa kuumaa puuroa aihetta eli ystävyyden päättymistä josta ei saa kuitenkaan puhua ettei tämä rajaton saa mielipahaa. Sinullahan se on jo. Kumpi on tapaamisissa aloitteentekijä? Lähteekö toinen mukaan heti mitä se toinen keksii ehdottaa? Mistä keskustelette, teettekö jotain tapaamisen varjolla?
Tuntuu kummalliselta että kumpikaan saisi tällaisesta yhtään mitään ja eikö se ole se ystävyyden perimmäinen tarkoitus kumminkin? Viihtyä toisen kanssa? Tapahtuuko tätä teidän välillä oikeasti?
Kun ei sitä itseään muulloinkaan tunge tilanteeseen jossa ei tunne oloansa tervetulleeksi eikä mukavaksi. Niin tottahan sitä välttelee mutta mikä saa hakeutumaan tällaiseen ap:n esittämään kömpelöön vuorovaikutukseen kerta toisensa jälkeen?
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista tietää millaisia teidän tapaamiset ovat? Siis että molemmat varpaillanne kierrätte kuin kissa kuumaa puuroa aihetta eli ystävyyden päättymistä josta ei saa kuitenkaan puhua ettei tämä rajaton saa mielipahaa. Sinullahan se on jo. Kumpi on tapaamisissa aloitteentekijä? Lähteekö toinen mukaan heti mitä se toinen keksii ehdottaa? Mistä keskustelette, teettekö jotain tapaamisen varjolla?
Tuntuu kummalliselta että kumpikaan saisi tällaisesta yhtään mitään ja eikö se ole se ystävyyden perimmäinen tarkoitus kumminkin? Viihtyä toisen kanssa? Tapahtuuko tätä teidän välillä oikeasti?
Kun ei sitä itseään muulloinkaan tunge tilanteeseen jossa ei tunne oloansa tervetulleeksi eikä mukavaksi. Niin tottahan sitä välttelee mutta mikä saa hakeutumaan tällaiseen ap:n esittämään kömpelöön vuorovaikutukseen kerta toisensa jälkeen?
Nykyään puheet tuntuu pyörivän lähinnä vain arjen perus jutuissa. Hän viestittelisi joka päivä miten päivä meni ja joululomalla häiriköi jatkuvasti, vaikka sanoin, että minulla on muutakin tekemistä. Hän oikeastaan vain valittaa kaikista ihmissuhteistaan. Aina vika on jossakin. Olen miettinyt, että mitäköhän puhuu minusta? Olen jotenkin nyt vasta herännyt siihen, että mikä minussa on sellaista, ettei välit ole mennyt vielä, hän nimittäin laittaa välejä poikki tuon tästä joidenkin kaverien kanssa... Emme me usein näe. Lähinnä viestittelyä ollut viime aikoina. Olen huomannut muutenkin, että monet hänen ajatukset eivät ole linjassa oman arvomaailmani kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän on siis jo huomannut, että et ole enää niin vastavuoroinen. Joko hän tajuaa lopettaa yhteydenpidon tai sitten alkaa jankkaamaan
Vierailija kirjoitti:
Ap:n voisi olla ihan hyvä lukea tämä: kiltteydestä kipeät. Se oli aivan ensimmäinen kirja, jonka luin, kun tajusin kadottaneeni itseni muiden tarpeiden edessä. Siitä alkoikin huima matka itsetutkiskeluun ja omien rajojen löytämiseen. Mielestäni tuo sopii juuri alkuvaiheeseen, kun vielä tuntee syyllisyyttä omien rajojen asettamisesta. Siinä on esimerkkejä, miten voi käydä, jos ei vaihda kurssia.
Mua häiritsee tuossa (en puhu ap:sta vaan yleisellä tasolla) se oletus että jos on liian kiltti, on sitä kaikille. Onko sitten yleensä noin?
Töissä olen liian kiltti ja hammasta kiukusta puren, mutten uskalla sanoa vastaan työkaverille joka lusmuilee.
Seurustelukumppanille kyllä aikanaan sanoin kovasti vastaan, ja kavereille en välttämättä edes vastaa viesteihin jos ei sillä hetkellä satu huvittamaan. Kukaan ei pyytele multa myöskään mitään palveluksia tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ystävyyttä pakko lopettaa niin, että siitä ilmoittaa? Ei kai se ole mikään velvollisuus.
Jos ihminen suuttuu siitä, ettei toinen ole koko ajan saatavilla, niin ei tuo oikein ole aitoa ystävyyttä. En ymmärrä mistä tuollainen ajatus edes tulee, että pitäisi koko ajan olla vastailemassa
Valmistuit, pidit juhlat johon tuli enemmän ihmisiä kuin hänelle tulisi ja sait heti töitä. Voi olla kateutta.
Mulla oli kaveri jolle tuli aina kiire kun aloin kertomaan jotain omaa asiaani. Pelkkiä kuulumisia siis. Ja tämä vaikka olisi itse soittanut mulle! Nyt en enää soittele, pitäkööt kiireensä. Ei ne puhelut yli kymmentä minuuttia kestäneet. Yksin elävä vielä niin ei siinä niin kova kiire voi joka kerran tulla.
En soittele enää.
Kateus. Hänhän on jo sanonut sen suoraan. Juhliisi tuli väkeä, hänen juhliin ei. Miksiköhän?
Kun et ole saatavilla, kaverisi loukkaantuu
Miksi pitäisi siis olla saatavilla aina kun hän sitä vaatii?
Jätä tuommoinen ystävä, kuormittaa sinua vain. Mutta mitä tehdä, kun tällaisia henkilöitä on lähipiirissä, ja niistä ei voi päästä eroon noin vain? Saman negatiivisuuden ja kyräilyn kuuntelemista vuodesta toiseen.