Ystävyys rakoilee ja toinen aavistaa

Parempi sanoa suoraan, että sinulla on omat rajasi. Kuten olet jo tehnyt esimerkiksi sen kohdalla, ettet ole koko ajan saatavilla. 

Mullakin OLI kaveri joka yritti laittaa minua samanlaiseen liekaan. Miksi alistut? Mikset ole vastaamatta puheluihin? Mitä teette yhdessä? 

Enpä kyllä itse saisi mitään tuollaisen ihmisen kanssa seurustelusta. Siis että haluaisin nähdä ihmistä ja hakeutuisin seuraan joka käyttäytyy noin :(

Ota etäisyyttä, ystävyys ei ole ystävyyttä enää.

Aina kun pelkää jotain ja sen takia jättää tekemättä, voi miettiä, mitä tapahtuisi jos kuitenkin tekisi niin. Tässäkin tapauksessa pahinta olisi se, että hän suuttuisi. Mutta sinäkin olet suuttunut moneen kertaan hänen sanoistaan, eikö olisi ihan reilua että hänkin saisi kokea pettymystä kaverin suhteen? Ja kun pidät sen suuttumuksen mieluummin itselläsi kuin antaisit sen takaisin alkulähteelle. Eli selkeämmin: suojelet tätä kaveria pettymykseltä ja kannat itse sitä pettymystä hänen puolestaan. Oliskos aika ottaa paino pois omilta harteilta ja antaa kaverin kantaa omat taakkansa ihan itse?

Ystäväsi vaikuttaa sellaiselta, joka ei ymmärtäisi edes suoraa palautetta saati ottaisi siitä opikseen. Rajattomat ja tökeröt ihmiset eivät näe oman käytöksensä rasittavuutta, koska rajattomuuteen ja tökeröyteen kuuluu olennaisena osana sokeus itselle. Mutupohjalta sanoisin, että ystäväsi joko uhriutuisi, alkaisi syyttää ja haukkua sinua tai selitellä käytöstään "hyvillä aikeilla". Valitettavasti hyvätkään aikeet eivät riitä, jos ne eivät koskaan näy käytöksessä millään tavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Aina kun pelkää jotain ja sen takia jättää tekemättä, voi miettiä, mitä tapahtuisi jos kuitenkin tekisi niin. Tässäkin tapauksessa pahinta olisi se, että hän suuttuisi. Mutta sinäkin olet suuttunut moneen kertaan hänen sanoistaan, eikö olisi ihan reilua että hänkin saisi kokea pettymystä kaverin suhteen? Ja kun pidät sen suuttumuksen mieluummin itselläsi kuin antaisit sen takaisin alkulähteelle. Eli selkeämmin: suojelet tätä kaveria pettymykseltä ja kannat itse sitä pettymystä hänen puolestaan. Oliskos aika ottaa paino pois omilta harteilta ja antaa kaverin kantaa omat taakkansa ihan itse?

Aivan, jos hän suuttuu, niin voi vaikka itse katkaista välit, niin pääset vähemmällä. Anna suuttua! Tosin tämäntyyliset ihmiset suuttumuksen jälkeen koettavat syyllistää ja takertua entistä tiukemmin. Mutta ennemmin tai myöhemmin jättävät rauhaan.

Ap:n voisi olla ihan hyvä lukea tämä: kiltteydestä kipeät. Se oli aivan ensimmäinen kirja, jonka luin, kun tajusin kadottaneeni itseni muiden tarpeiden edessä. Siitä alkoikin huima matka itsetutkiskeluun ja omien rajojen löytämiseen. Mielestäni tuo sopii juuri alkuvaiheeseen, kun vielä tuntee syyllisyyttä omien rajojen asettamisesta. Siinä on esimerkkejä, miten voi käydä, jos ei vaihda kurssia.

Et ole tilivelvollinen hänelle, miksi sinusta ei muutamiin tunteihin kuulu. Onko tuossakin vähän vallankäyttöä/syyttelyä mukana, kun ihminen ei vastaa ja sitten jo aletaan kysellä perään miksi ei kuulu? Hieman tahditonta. Kateellinen myös läheisistäsi. Tökeröä kommentoida ensin palkkaa, eikä esimerkiksi vaikka ONNITELLA työstä

Unohda tommonen ystävä, oikeesti, täysin turhaa kuluttaa omaa energiaa ja aikaa hänen kanssaan. Et tule katumaan, päin vastoin yksi taakka putoaa harteilta. Oma asiasi on, sanotko suoraan vai katkaisetko välit lopettamalla kaiken yhteyden pidon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina kun pelkää jotain ja sen takia jättää tekemättä, voi miettiä, mitä tapahtuisi jos kuitenkin tekisi niin. Tässäkin tapauksessa pahinta olisi se, että hän suuttuisi. Mutta sinäkin olet suuttunut moneen kertaan hänen sanoistaan, eikö olisi ihan reilua että hänkin saisi kokea pettymystä kaverin suhteen? Ja kun pidät sen suuttumuksen mieluummin itselläsi kuin antaisit sen takaisin alkulähteelle. Eli selkeämmin: suojelet tätä kaveria pettymykseltä ja kannat itse sitä pettymystä hänen puolestaan. Oliskos aika ottaa paino pois omilta harteilta ja antaa kaverin kantaa omat taakkansa ihan itse?

 

Aivan, jos hän suuttuu, niin voi vaikka itse katkaista välit, niin pääset vähemmällä. Anna suuttua! Tosin tämäntyyliset ihmiset suuttumuksen jälkeen koettavat syyllistää ja takertua entistä tiukemmin. Mutta ennemmin tai myöhemmin jättävät rauhaan.

Jep. Kun alkaa asettaa omia rajoja, yleensä ne suuttuvat juuri eniten, jotka ovat sinusta eniten hyötyneet! Eli toisen reaktio kertoo vain siitä, miten paljon he ovat käyttäneet hyväksi antamatta itse juuri mitään takaisin. Silloin kun alkaa rakentaa itselleen sopivaa elämää ja sosiaalisia piirejä, ihmisiä kuuluukin tippua pois. Sitä ei tarvitse pelätä, sillä yleensä tilalle tulee pikkuhiljaa niitä, jotka kunnioittavat sun rajoja, eikä yritä venyttää niitä.

Kateellisen puhetta

Joskus se vaan on niin, että etäisyyttä on otettava. Se on ihan tervettä, että jos kokee toisen ihmisen painostavana tai arvot ja/tai toimintatavat ovat liian erilaisia, niin ottaa etäisyyttä.

Aina ei tarvitse, eikä edes pidä olla tavoitettavissa. Jos siitä joku suuttuu, niin antaa suuttua vaan. 

Hän siis oikeasti loukkaantui, kun sanoin tämän, että en ole aina tavoitettavissa, minulla on muutakin elämää. Joka asiassa opiskelujeni ohessa hän käänsi kaiken itseensä. Kun oma valmistumiseni alkoi lähentyä, hän saattoi kääntää asiat itseensä. Sitten tämä kestoaihe on se, että hänellä on aina ollut kuitenkin vähän rankempaa kuin minulla koulun suhteen. Itse tein osittain töitä, hän tekee koko ajan. Sekin oli "kilpailu"

Hän on huomannut jo, että olet asettanut rajoja. Ystäväsi näyttää, että huomattu on. 

Melko raskaan kuuloista. Hänellä ilmeisesti ei ole kauheasti läheisiä. Kateus 

Suosittelen sanomaan suoraan, että et ole tilivelvollinen saati olemaan kokoajan tavoitettavissa 

"Jep. Kun alkaa asettaa omia rajoja, yleensä ne suuttuvat juuri eniten, jotka ovat sinusta eniten hyötyneet! Eli toisen reaktio kertoo vain siitä, miten paljon he ovat käyttäneet hyväksi antamatta itse juuri mitään takaisin. Silloin kun alkaa rakentaa itselleen sopivaa elämää ja sosiaalisia piirejä, ihmisiä kuuluukin tippua pois. Sitä ei tarvitse pelätä, sillä yleensä tilalle tulee pikkuhiljaa niitä, jotka kunnioittavat sun rajoja, eikä yritä venyttää niitä."

Olipa hyvä kommentti tämä. Eräs tyyppi oli vuosikymmeniä hyöytynyt minusta eri tavoin ja suuttui niin perusteellisesti, kun kielsin häntä tulemasta meille viikonlopuksi perheineen. Väkisin oli tulossa, olivat jo ajamaan lähteneet. Kun sitten lopullisesti lopetin yhteyden pitämisen, hän suuttui verisesti ja mulkoili vihaisesti tervehtimättä, kun näimme sattumalta eräässä tilaisuudessa :D  Ei ole kyllä ollut ikävä!

Samanlainen tapaus oli eräs naapuri, jota olin hyvän hyvyyttäni kuskannut lähikaupunkiin silloin tällöin. Hän suuttui verisesti, kun en kerran jäänyt häntä kaupunkiin kolmeksi tunniksi odottamaan, vaan lähdin töistä kotiini ja hakemaan lasta päiväkodista. Se kyllä meni jo huumorin puolelle täysin, hänkin mulkoilee minua nykyään vihaisesti aina tavatessa eikä tervehdi. 

Tällaiset ihmiset kyllä näyttävät karvansa jo aluksi ja silloin kannattaa jo panna hyväksikäyttö poikki. Jos joku ilkeilee vähänkin tuttavuuden aluksi, tuttavuutta ei kannata jatkaa. Mutta nämä haluavat jatkaa väkisin, koska kukaan normaali ei heidän kanssaan halua tekemisissä olla. Vain liian kiltit. Mutta kun läksyn on kerran oppinut, ei enää toiste erehdy tällaisten kanssa tekemisissä olemaan.

Kannattaa avautua tilanteesta jonkun kolmannen henkilön kanssa. Yleensä ulkopuolinen osaa sanoa ne oikeat sanat. Mulle "ulkopuolinen" sanoi: "Sehän on hullu." Ja sitten tämä koko ihmisuhde kirkastui minullekin ja pystyin vetämään rajat ja olemaan vastaamatta "ystäväni" soittoihin ja viesteihin. Olin sitten jonkin aikaa yksinäinen mutta vähittelen löysin uusia ihmisiä tilalle. Tsemppiä sinulle! 

"Kun alkaa asettaa omia rajoja, yleensä ne suuttuvat juuri eniten, jotka ovat sinusta eniten hyötyneet!"

Totta, minulla oli pari "kaveria" jotka suuttuivat ja poistivat minut yhteystiedoistaan melkein heti kun laitoin omat tarpeeni ja hyvinvointini edelle, aloitin terapian ja lopetin olemasta heidän henkilökohtainen "terapeutti". Asetin rajat ja hyvin tiukat ja selvät sellaiset.

Vierailija kirjoitti:

Tällaiset ihmiset kyllä näyttävät karvansa jo aluksi ja silloin kannattaa jo panna hyväksikäyttö poikki. Jos joku ilkeilee vähänkin tuttavuuden aluksi, tuttavuutta ei kannata jatkaa. Mutta nämä haluavat jatkaa väkisin, koska kukaan normaali ei heidän kanssaan halua tekemisissä olla. Vain liian kiltit. Mutta kun läksyn on kerran oppinut, ei enää toiste erehdy tällaisten kanssa tekemisissä olemaan.

Tämä juuri! Kun missä tahansa ihmissuhteessa, työpaikassa, matkassa, ihan missä vaan alkaa kinnaamaan eikä yhteiselo olekaan positiivista, niin kuka hullu jatkaa päänsä seinään lyömistä ja sitä negatiivisuuden kehää yhä uudelleen ja yhä tiiviimmin? Ei oikeasti kukaan, paitsi nämä rajattomat hyväksikäyttäjät olettavat että se toinen jää siihen ilomielin lakeijoimaan vaikka normaali ihminen sitä kohauttaa hartioitaan ja jatkaa matkaansa unohtaen koko selkkauksen joka ei hänen tasapainoista elämäänsä millään tavalla sitten kuitenkaan häirinnyt. Mutta ei nämä ilkeämieliset, ne odottavat että se kiltimpi siinä tekisi mielin kielin, menisi vaikka millaiselle mutkalle että tämä draamanjanoaja saisi kaiken sen huomion mitä haluaa, saisi kaiken anteeksi. Ne kaikki möläytykset, ne kaikki töppäilyt. Ei niillä mitään väliä ole vaikka niitä toistuisi päivästä toiseen, viikosta toiseen, alistujan on alistuttava ja katsottava läpi koko se teatteri mitä tämä narsisti hänen eteensä koskaan tuo.